Kaveri tulee vaihtoon pahasti irvistäen. Kulmaväännössä sääreen kopsahtaa pahasti. Vielä vaihtopenkilläkin turkulainen ihmiskuula kärvistelee tuskissaan. Kunnes seuraavassa vaihdossa sama pelaaja painaa jo täysillä. Kivusta ei ole tietoakaan.

Tämä on tarina TPS Salibandyn Lauri Stenforsista, eli miten Huittisten ”rupusakista” on edetty maajoukkueen fyysisesti kovaa pelaavaksi vakiokasvoksi. Tämä on samalla tarina esimerkkinä muille, miten saunailtojen musiikkilista muuttui vähemmän tärkeäksi. Oleellisemmaksi tuli urheilijana kasvaminen.

Lähtökohta kahdelle Stenforsin perheen liikunnallisille pikkupojille on ollut paras mahdollinen. Lauri ja isoveli Mikko ovat saanet nappulaiässä kasvaa inspiroivissa olosuhteissa.

– Vanhempani pyörittivät Huittisissa liikuntakeskusta, eli samalla, kun opeteltiin kävelemään, niin toisessa kädessä oli jo salibandymaila. Siellä sitten häiriköitiin muiden joukkuetreenejä ja hakattiin päätä laitaan, muistelee Lauri lapsuusaikojaan.

Jos oli veljesten kasvuympäristö otollinen, sitä oli myös kaveripiiri. Laxin piinkova urheilijaperhe asui paritalon toisessa päädyssä. Sieltä löytyi myös esikuva, miten kannattaa lähteä Huittisista isompiin ympyröihin.

– Lapsuudenkodin seinänaapuri, Kari-Pekka Laxin poika Mikael, oli aikaisemmin raivannut tietä ja lähtenyt opiskelemaan sekä pelaamaan Turkuun. Hänen kauttaan sain jalkaani oven väliin. Ikiliikkujien Kytöhongan Pertun sekä Juutin Aten kanssa kyhäiltiin siirtoa Tepsiin. Turku ja sen saaristo olivat jo etukäteen tuttuja lapsuuden mökkireissuista.

Isoveli Mikko oli lähtenyt pois kotoa jo aikaisemmin, ensin Poriin ja sieltä Tampereelle. Veljekset kohtasivat uudestaan, kun Mikkokin siirtyi myöhemmin TPS Salibandyyn.

Lauri aloitti pelaajauransa TPS:ssa syksyllä 2008. Liigaotteluita ja pisteitä kertyi mukavasti viiden kauden ajan puolustajan paikalla pelaavalle Stenforsille. Oma joukkue kuitenkin alisuoritti kausi toisensa perään ollen välillä putoamiskurimuksessakin. Vähitellen osa joukkueen kärkipelaajista siirtyi muualle. Stenforsin uusi seura oli Kurre Westerlundin SSV.

– Lähtiessäni Helsinkiin Tepsin toiminta muistutti enemmän iltapäiväkerhoa kuin huipulle pyrkivää liigajoukkuetta. Varsinkin, kun verrokkina oli uusi joukkueeni, kaiken voittanut ja maajoukkueukkoja pursuava helsinkiläisryhmä SSV. Meillä oli ehkä liiankin paljon hyviä kavereita silloisessa TPS-joukkueessa. Meitä oli aika vaikea motivoida ja vedimme hieman omaa showta. Valmennuskaan ei pystynyt motivoimaan nuorta ryhmää. Silloin pääpaino taisi olla enemmänkin saunailtojen soittolistoissa eikä urheilussa.

Stenforsin muuton taustalla pääkaupunkiseudulle oli Miko Kailialan siirtyminen SSV:hen.

– Miklun piti lähtökohtaisesti yksin hypätä Helsingin-junaan, mutta jotenkin saatiin myytyä Kurrelle, että meikäläinen lähtisi myös mukaan ja tehtiin sitten pakettiratkaisu. Jälkeenpäin katsottuna se on ollut yksi elämäni parhaista päätöksistäni. Tykkäsin valmentaja Mika Ahosen suoraviivaisesta tyylistä, miten hän opetti peliä ja urheilijana olemista. Joko teit asiat kunnolla tai et. Ei tarvinnut erikseen selitellä. Hän on varmasti tärkein yksittäinen valmentaja meikäläisen tähänastisella uralla. Amun aikana nousin myös maajoukkueeseen vuonna 2013.

Stenfors siirtyi SSV:hen kaudeksi 2013–2014 ja edusti seuraa kolmen kauden ajan. Sen jälkeen tuli ajankohtaiseksi muutto takaisin Turkuun.

– Paluu Turkuun oli lopulta helppo. Puoliso, koulu ja parhaat kaverit löytyivät Aurajoen rannoilta. Myöskin Tepsin selviytyminen pudotuspeleihin helpotti päätöstäni. Seura oli muutaman vuoden aikana noussut putoamiskarsinnoista lähelle välieriä.

Stenfors sai muiden paluumuuttajien tavoin huomata, miten Turussa oli menty kukonaskelin eteenpäin.

– Siitä, kun lähdimme Kailialan kanssa Helsinkiin ja verrattuna tähän hetkeen, niin eihän tässä ole jäljellä enää kuin sama logo. Nykypäivänä TPS:n pelaajien ykkösjuttu on salibandy ja siihen panostaminen. Nyt elämän muut osa-alueet tukevat urheilijana olemista. Myöskin koko liiga on mennyt samaan suuntaan.

Stenfors pelasi ensimmäisen ottelunsa aikuisten maajoukkueessa vuonna 2013. Sen jälkeen hän on pukenut maajoukkuepaidan yllensä useana vuonna. Tilastoihin on ikuistettu jo kolmet MM-kisat, joista on tullut yksi hopea ja kaksi maailmanmestaruutta.

Koska Stenforsista on tullut maajoukkueen vakiokasvo, on hyvä kysyä, miten sen toiminta on muuttunut näiden vuosien aikana?

– Mielestäni maajoukkuetoiminta on pysynyt kohtalaisen samana vuodesta 2013 tähän hetkeen, sillä siellä vaatimustaso on mielestäni aina ollut tapissa.

Maajoukkueleireillä Eerikkilässä vaikuttaa olevan melkoisen vauhdikas meno. Kaikesta näkee, miten pelaajat laittavat siellä itsensä likoon ja tekevät parhaimpansa. Pystyvätkö maajoukkuepelaajat siirtämään tätä myös seurajoukkueiden toimintaan?

– Kyllä nykypäivän maajoukkuepelaajat koittavat viedä sen vaatimustason suoraan seurajoukkueeseen. Huomaa, että viesti korkeammalta taholta on mennyt perille, kun jokaisen joukkueen tiedotteissa puhutaan laadukkaasta arkitekemisestä.

Stenfors kuuluu niihin salibandypelaajiin, jotka tiedostavat myös siviilielämän haasteet. Pelaamisen ohella Laurin arkeen ovat kuuluneet opiskelu ja osa-aikainen työnteko.

– Lähtiessäni Helsinkiin aloitin etäopinnot Turun ammattikorkeassa. Se oli myös hyvää vastapainoa pelaamiselle. Koulun sain pakettiin nyt koronakeväänä, eli se otti oman aikansa. Saavuttuani takaisin Turkuun aloitin Nordean asiakaspalvelussa osa-aikaisena ja siellä olen ollut jo useamman vuoden.

Harjoittelun, pelaamisen ja työnteon yhteensovittaminen on ollut tärkeää.

– Työskentely osa-aikaisena sopii hyvin yhteen urheilun kanssa. Kiitos siitä kuuluu työvuorojen tekijälle ja esimiehelleni.

Tätä haastattelua tehdessä Stenfors olisi ollut normiolosuhteissa mukana kisajoukkueessa omissa kotikisoissamme. MM-kisat kuitenkin siirtyivät vuodella eteenpäin. Onko tästä haittaa vai hyötyä maajoukkueelle?

– En näe suurta vaikutusta sille, olisiko kisat pelattu nyt vai vuoden kuluttua. Ehkä joukkueena olisimme olleet hieman valmiimpia kuin muut koronamaat. Asuimmehan melkeinpä koko kesän Eerikkilässä.

TPS:n kehitys viime vuosien aikana huliviliporukasta liigan kärkijoukkueeksi on ollut mielenkiitoista seurata. Kaikesta näkee, että toiminta on nyt laadukkaampaa ja systemaattisempaa, niin toimiston puolella kuin pelaajien kaikessa tekemisessä. Todiste tästä on edellisvuonna saavutettu seurahistorian ensimmäinen hopeamitali.

Koronakevään johdosta mestaruus jäi jakamatta, mutta tilanne ei ole juurikaan muuttunut. Tampereen Classic on yhä suurin este turkulaisten mestaruushaaveille. Hyvä kysymys onkin, mitä tamperelaisten voittaminen vaatisi, kun pelataan pidempää ottelusarjaa?

– Classicin voittaminen on yhä haastavaa, niin kuin kaikki ovat huomanneet. He ovat vielä parempia, mitä parina viime vuotena. Meidän pitää keksiä hieman uusia tapoja lähestyä heitä. Nykyisellä tavalla Classicia on mahdotonta voittaa neljä kertaa. Ehkä jotain on tulossakin….

Kuvat: Hannu Tuominen

—

Julkaisemme Hannu Tuomisen toimittamia salibandyartikkeleita yhteistyössä. Tämän ja muut Tuomisen urheiluartikkelit löydät Jälkipeli-sivustolta.