Auts! Katsomoon asti aisti, että nyt kävi huonosti. Viime kevään viimeiseksi jääneessä Salibandyliigan puolivälieräottelussa Nokian KrP – TPS vierasjoukkueen Eero Jalo loukkaantui vaarattoman näköisessä tilanteessa.
Turkulaisen ilme oli sen verran tuskainen, että heti näki, miten ainakin se ottelu oli siinä.
Mitä tilanteessa oikein tapahtui?
– Polvesta kuului naps. Ilmeisesti muu kehoni lähti toiseen suuntaan ja jalka toiseen suuntaan. Se oli huonoa tuuria. Kipu ei itse asiassa ollut kova, enemmänkin menin aluksi paniikkiin siitä, mitä tapahtui. Loppupelin jännitin katsomon puolella bussikuskin ja jo aikaisemmin loukkaantuneen Joonas Koskisen kanssa.
Onneksi Jaloa lohdutti tiukaksi menneen kolmannen pudotuspelin lopullinen ratkaisu. Miko Kailiala ratkaisi jännittävän ottelun turkulaisille jatkoajan viime hetkillä. Näin TPS siirtyi voitoin 3-0 ottelusarjassa johtoon. Vielä siinä vaiheessa ei tiedetty, että koko kausi tulisi koronan takia päättymään siihen.
Jos TPS:n muille pelaajille tuli pitkä tauko, vielä pidempi tauko tuli ykkösketjun vasemman laidan hyökkääjälle.
– Magneettikuvat paljastivat, että eturistiside meni poikki. Niinpä ensin otettiin vanhan ristisiteen jäännökset pois ja tilalle laitettiin uusi jänne takareiden puolelta. Lääkärin arvio parantumisesta oli yhdeksän kuukautta.
Jaloa jäi harmittamaan loukkaantumisen lisäksi oman joukkueen kauden päättyminen.
– Viime kaudella oli kovat tavoitteet. Uskallan väittää, että finaaliin asti olisimme päässeet. Harmitti koko joukkueen puolesta.
Vaikka kevään pudotuspeleissä kävi niin kuin kävi, on Jalolle Raholasta myös hyviä muistoja. Hieman ennen puolivälieräotteluita hän teki runkosarjassa neljä maalia nokialaisten verkkoon. Siinä pelissä TPS oli jo neljä maalia tappiolla, mutta Jalon maaleilla turkulaiset voittivat lopulta ottelun. Jatkoa seurasi jo heti ensimmäisessä pudotuspelissä Jalon tehdessä nyt kolme maalia Nokian KrP:tä vastaan.
– Enpä tiedä, onko Raholan teurastamo mikään mieluisa paikka pelata. Aika homeluola se kuitenkin on, mutta on toki siellä tullut paljon onnistumisia.
Nyt on kulunut Raholan tapahtumista liki vuosi ja Jalo on lähes pelikunnossa. Paluu kaukaloon on mahdollista piankin. Mennään ennen sitä kuitenkin ajassa taaksepäin.
Jalo nousi TPS:n liigarinkiin 16-vuotiaana. Hän kuuluu sukupolveen, jonka lajivalinta tapahtui varhain.
– Kaikki alkoi pihapeleistä tossulätkää pelatessa. Halusin olla aina maalissa lätkäkamat päällä. Lehdessä oli ilmoitus TPS:n kortteliliigasta ja päätin lähteä mukaan, vaikka en tiennyt salibandystä mitään. Puin jo kotona lätkäkamat valmiiksi, mutta paikan päällä selvisi, että salibandyssä ei niitä tarvita. Siispä siirryin kenttäpelaajaksi.
Jalon salibandyura jatkui TPS:n juniorijoukkueissa. Eero pärjäsi heti alusta alkaen siinä määrin hyvin, että kaipasi seuraan tasojoukkueita.
– Kaksi vuotta vanhempi veljeni pelasi FBC Turussa. Ajattelin siirtyä itsekin samaan joukkueeseen, mutta sitten TPS perusti tasojoukkueet. Samaan aikaan piti myös miettiä, jatkanko jalkapallon harrastamista. Nappulaikäni oli juuri päättynyt. Valitsin kuitenkin salibandyn.
Jorma Fisk, Hannu Fälden, Perttu Kytöhonka, Aki Vilander, Jukka Ruotsalainen…siinä muutama tuttu valmentajanimi Jalon pelivuosilta aina junioreista alkaen. Kun taitoa löytyi, Jalo pelasi usein itseään vanhempien pelaajien kanssa, jopa C-juniorina A-junioreiden otteluita.
– Yhdellä kaudella ollessani nuorempi B-juniori, minua pyydettiin A-junnujoukkueeseen. En kuitenkaan päässyt, kun minua tarvittiin omassa B-juniorijoukkueessani. Tilanne muuttui, kun edustuksen päävalmentaja Vilander pyysi minua suoraan miesten liigajoukkueeseen. Olin silloin 16-vuotias. Siitä alkoi nousukiitoni ja maalejakin tuli heti liigassa. Käytännössä pelasin sillä kaudella kolmessakin eri joukkueessa.
Nyt 22-vuotias Jalo on ehtinyt pelata useamman kauden TPS:n edustuksessa. Kaudella 2016-2017 syntyi runkosarjassa jo 24 tehopistettä. Siitä tahti on vain kiihtynyt. Kahdella viime kaudella 40 pisteen raja rikkoutui kahdesti.
Jalo kuului siihen TPS:n joukkueeseen, joka ajautui kauden päätteeksi karsimaan liigapaikasta.
– Ne olivat seurahistorian ainoat playout-ottelut. Kukaan ei halua enää kokea niitä uudestaan, mutta silloin meillä oli nuori joukkue. Sen jälkeen kaikki on mennyt ammattimaisemmaksi ja taso on noussut.
Erään kerran miesten edustusjoukkue oli pudonnut pudotuspeleissä Jyväskylän Happeelle. Kun miesten kausi oli jo ohi, Jalo ja Olli Laine siirtyivät kauden päätteeksi pelaamaan A-nuorten SM-finaaleja.
– Voitimme Classicin suoraan kolmessa ottelussa ja saavutimme Suomen mestaruuden.
Jalo kuuluu niihin pelaajiin, jotka jättävät mailakikkailut muille.
– Otan hallilla mailalaatikosta lavan ja ruuvaan sen kiinni varteen, ja sen jälkeen menoksi. En jaksa niitä käyristellä. Nuorempana tuli kokeiltua kaikenlaista lapaa, joskus jopa vääränpuoleista. Sillä lavalla tuli tehtyä kauden maaliennätyksenikin.
Jalon meriittilistaan on merkattu yksi maailmanmestaruus.
– Nuorempana pääsin joillekin Pohjola-leireille, mutta sinne nyt pääsee kaikki, kenellä on maila ja tossut. Pääsin Heikki Luukkosen U19-maajoukkueeseen ja mukaan MM-kisoihin. Voitimme maailmanmestaruuden. Itse olin joukkueen varakapteeni ja ykköskentän vasen laita.
”Sählyn” pelaamisen ohessa pitää miettiä myös tulevaisuutta. Kerttulin urheilulukio antoi hyvän pohjan jatko-opinnoille.
– Kirjoitin ylioppilaaksi kolmessa ja puolessa vuodessa. Sain lakin syksyllä 2017. Sen jälkeen menin Santahaminaan urheilujoukkoihin ja palasin alikersanttina siviiliin. Viime syksynä aloitin insinööriopinnot Turun ammattikorkeakoulussa. Opinnot otetaan tosissaan, mutta silti ehdin usein aamuharjoituksiinkin.
Paluu kaukaloon lähestyy. Jalo pelasi ennen loukkaantumistaan ykkösketjun vasemmassa laidassa. Toisella puolella oli Kailiala. Viime kaudella ketjun keskushyökkääjä vaihtui usein, mutta nyt Waltteri Vesterinen on vakiinnuttanut paikkansa keskushyökkääjänä.
– Olen jo pelikunnossa. Tarkoitus on lunastaa itselleni sama pelipaikka ykkösketjun laidasta. Se on tavoitteeni, mutta se on kuitenkin valmentajan päätös.
Aika näyttää, missä Jalo pelaa tulevaisuudessa.
– Sopimukseni päättyy tämän kauden jälkeen. Koulukaan ei pakota jäämään Turkuun. Saas nähdä. Katsotaan. Jossain kohtaa haluaisin kokeilla siipiäni muualla, mutta myös Turkuun on helppo jäädä.
—
Julkaisemme Hannu Tuomisen toimittamia salibandyartikkeleita yhteistyössä. Tämän ja muut Tuomisen urheiluartikkelit löydät Jälkipeli-sivustolta.