Maalivahtien puhutaan olevan joukkueidensa tärkeimpiä pelaajia pudotuspeleissä. Onko asia näin? Pääkallo perehtyi torjujien rooliin ja merkitykseen eri näkökulmista.

Loistavia otteita puolivälierissä Happeen maalilla esittänyt Markus Laakso kokee olevansa erittäin tärkeässä roolissa, mutta joukkueensa tärkeimmäksi hän ei itseään nostaisi.

– Maalivahtien virheet korostuu raa’asti tulostaululle. En tiedä sanoisinko tärkeimmäksi, koska kyllä siellä paljon muutakin tapahtuu, mutta veskat ovat hyvin isossa roolissa. Siinä mielessä koen oman roolini tärkeäksi, lähes 85 prosentin varmuudella KrP:ta vastaan palloa koppaillut Laakso sanoo Pääkallolle.

TPS-puolustaja Lauri Stenfors miettii myös, että maalivahdit ovat kevään ratkaisupeleissä isossa roolissa, mutta ei näe mielekkääksi nostaa heitä muiden yläpuolelle.

– Pudotuspeleissä lisätään sitä, miten voidaan auttaa veskoja. Puolustamisessa katsotaan peittolinjoja ja lavan asentoja. Sanoisin, että mennään enemmän yhteistyön kautta, maajoukkuepuolustaja sanoo.

Maajoukkueen monivuotinen ykköstorjuja, nykyisin maajoukkueen ja Classicin valmennuksessa vaikuttava Henri Toivoniemi taas nostaa veskarit joukkueidensa tärkeimmiksi yksilöiksi pudotuspeleissä.

– Ei ne mitään kliseitä ole. Jos ei ole voittavaa maalivahtia, niin ei ole mahdollista voittaa mestaruuksia, kuusi SM-kultaa omalla pelaajaurallaan torjunut Toivoniemi näkee.

Voittavan maalivahdin käsitettä hän avaa seuraavasti:

– Pudotuspeleissä kun ruvetaan puolustamaan tarkemmin, vetoja tulee vähemmän läpi ja maalipaikat ovat kortilla. Kuka pystyy niissä kohdissa keskittymään ja tekemään oikeisiin paikkoihin voittavia torjuntoja.

– Runkosarjassa tulee paljon torjuntoja, mutta kun torjuntamäärät menee pudotuspeleissä 10-18 välille, niin niihin saattaa tulla gamesavereita vaikka ekassa erässä, joilla pidetään joukkuetta mukana, eikä päästetä vastustajaa karkuun. Ne ei ole niin isossa arvossa, vaan aina katsotaan, onko vikalla minuutilla tehty isoja torjuntoja. Mutta yhtä tärkeitä ne gamesaverit on ekassa tai tokassa erässäkin.

Hetkessä elämistä

Pudotuspelien puhutaan olevan oma maailmansa. Kun jäljellä ovat parhaat joukkueet, myös pelit ovat odotusarvoltaan runkosarjan vääntöjä tasaisempia. Laakso kuitenkin sanoo, ettei ole tehnyt pudotuspeliotteluista isompia kuin ne ovat, vaan hahmottaa niitä peleinä muiden joukossa.

– Samalla lailla pitäisi pystyä pelaamaan, miten runkosarjassakin. Ei kannata ruveta yrittämään poppakonsteja, koska kukaan ei muutu yhdessä yössä paremmaksi veskariksi. Se on se harjoittelu ja duuni, mitä on tehnyt koko kauden ajan, mikä määrittää pleijareissa pelaamisen. Pitää tehdä siinä tilanteessa paras, minkä pystyy, pudotuspelien toistaiseksi ainoan nollapelin ja KrP:n yli viisi erää ilman maaleja pitänyt Laakso pohtii.

Pudotuspeleissä myös paine kasvaa, mutta Laakso sanoo, että torjuntatilanteissa sitä ei ajattele, vaan fokus on puhtaasti hetkessä. Pelin pyöriessä toisella puolella, päässä pyörii kuitenkin jos jonkin näköisiä ajatuksia.

Pudotuspelisalibandy eroaa runkosarjasta kuitenkin siinä mielessä, että vastustaja pysyy samana. Se vaikuttaa myös maalivahdin pelaamiseen.

– Katsotaan tiettyjä pelaajia, jotka ovat tehneet paljon pörssejä. Miten ne vetää, mihin kulmaan, mistä tilanteesta mihinkin ja miten ne laukauksia hakee. Ne on ehkä siinä sellaisena taka-ajatuksena, joiden kautta pitää myös mennä. Rankkarit ovat myös kliseisiä juttuja, mitä katsotaan.

Tilanteet kuitenkin ovat äärimmäisen nopeita. Ehtiikö niissä siis hahmottamaan ja ennakoimaan kuka ampuu ja mihin? Ainakin ensimmäisen viiden Happeen ja KrP:n välisen pelin perusteella pystyy, sillä runkosarjassa yhteensä 67 kertaa osuneet KrP:n ykköstykit Henri Johansson ja Joona Rantala ovat jääneet yhteensä viiteen maaliin.

– Omalla kohdalla ainakin tiedän, mitä pelaajat hakee. Tietyillä pelaajilla on samat jutut, mitä ne hakee. Sitä kautta pystyy hyvinkin miettimään, mitä ne tekee. Mutta ne on nopeita tilanteita, eikä siellä hirveästi ehdi pohdiskelemaan. Rankkareissa taas ehtii pohtimaan enemmänkin.

Laaksolla on myös selvä näkemys siihen, pystyvätkö hänen virkakuntansa edustajat voittamaan joukkueilleen pelejä, vaikka joukkue on muuten vastaantulija.

– Ehdottomasti. Jos katsotaan pelkästään LASBinkin suoritusta tällä kaudella, niin (Santtu) Pohjonen on pelastanut heille monta pistettä. Yleisesti ottaen hyvä veska voi muuttaa huononkin jengin pleijarijoukkueiksi, mutta taas kuinka pitkälle se riittää, niin sitä on vaikea sanoa.

Maalivahti vaikuttaa suuresti koko joukkueen mielialaan

Maalivahti voi pitää joukkuettaan pystyssä huipputorjunnoilla, mutta myös hävitä pelin, jos selän taakse uppoaa helppoja. Siinä mielessä veskareilla on myös henkisesti iso vaikutus. Muu joukkue voi saada lisää virtaa huippukopeista, kun taas helpot maalit voivat olla niin sanotusti ”moodkillereitä”, jotka latistavat tunnelmaa.

Kaksi maailmanmestaruutta Suomen takalinjoilla voittanut Lauri Stenfors sanookin, että veskareilla on ”megaiso merkitys” joukkueen mielialaan.

– On se ihan pirun tärkeä, oli kyse sitten pleijareista tai runkosarjasta. Olen onneksi saanut pelata hyvien veskojen kanssa. Pyryn (Luukkonen) ja näiden nuorten kavereiden kanssa Tepsissä, Toivoniemi oli Helsingissä, (Eero) Kosonen ja (Lassi) Toriseva maajoukkueessa. Ei ole onneksi kokemuksia vuotavien veskojen kanssa, Stenfors valottaa ja jatkaa.

– Mutta jos menee helppoja, niin kyllä se laskee fiilistä ja rupeaa helposti miettimään, mitä pitää tehdä ettei omissa kolise. Pitääkö koko ajan vaan jauhaa pallolla ja mennä jokaiseen kanttiin naama edellä.

Liittyen Stenforsin jutun alussa mainitsemaan yhteistyöhön puolustuspäässä, hän valottaa, että TPS on sopinut paljon detaljeja muun muassa peittopelin suhteen. Sekin on helpottanut, että turkulaisten maalivahtiprofiili on pysynyt samanlaisena. Nuoret Oskari Fälden ja Olli Kuisma ovat pitkään TPS:n maalia vartioineen Pyry Luukkosen tavoin isokokoisia ja peittäviä torjujia.

– Jos miettii meidän nykyiset veskat versus Pyry, niin välillä tuntuu, ettei edes huomaa eroa, kun kaverit on maski päässä. Ihan samantyylisiä isoja kavereita, jotka tekevät välillä suoria liimauksia. Tosi samanlaisia veskareita, mikä helpottaa peittämistä, Stenfors vertaa.

– Ollaan puhuttu että laidoilta saa vetää, eikä niihin tarvi rynnätä peitolle ihan naama edellä. Ollaan sovittu mitä veska hoitaa ja mitä pakki hoitaa. Joissain tilanteissa pakit peittää etukulmaa ja veskat takakulmaa. En tiedä miten muualla toimitaan, mutta meillä ainakin sovitaan paljon, mitä peitetään.

Arvostusta yleisellä tasolla, mutta ei hetkissä

Maalivahtien osalta esiin nousee toisinaan myös myytti, jonka mukaan toiset viihtyvät paremmin pallosateessa. Toisille taas sopisi tiiviimpi viisikko.

– Enemmän se on siitä kiinni, miten joukkue on pelannut kauden aikana, Toivoniemi huomattaa ja jatkaa.

– Jos peli on kuosissa, eikä laukausten määrä muutu pleijareissa, ne veskarit ovat vahvemmilla. Toki ne keillä on paljon torjuntoja, pysyy paremmin pelissä mukana, mutta koko kauden merkitys on isompi.

Se taas ei ole myytti vaan fysiikkaa, että isoja ja peittäviä maalivahteja on vaikeampi yllättää kauempaa, mutta isot miehet taas eivät liiku sivuttain niin ketterästi. Pienikokoisemmat torjujat peittävät vähemmän, mutta polkaisevat itsensä liikkeelle sähäkämmin. Karkeasti yksinkertaisten, isojen veskarien kanssa kannattaa puolustaa enemmän syöttölinjoja, pienempien torjujien kanssa laukaisulinjoja.

– Pelitapa pitää olla joukkueen sisällä. Veskarin kautta on vaikea ruveta vaihtelemaan sitä kesken pelin. Jotain voi vaihdella, mutta en jaksa uskoa, että viisikko pystyisi vaihtamaan pelityyliä. Tottakai asioista on keskusteltu ennen kautta, mutta ne on enemmän detaljeja. Esimerkiksi haluaako veskari 2v1:ssä, että puolustaja antaa paineen pallolliseen vai ottaako pallotonta.

Toivoniemi voitti omalla urallaan paljon, muun muassa kaksi MM-kultaa ykkösvahtina. Hän on eittämättä yksi kaikkien aikojen parhaista maalivahdeista koko lajin historiassa. Toivoniemeä myös arvostettiin.

Mutta arvostetaanko maalivahteja riittävästi? Yleisellä tasolla heidän suuri merkitys tunnustetaan, mutta yksittäisissä hetkissä ei ehkä niinkään. Jos joku joukkue ei saa hyödynnettyä maalipaikkojaan, kääntyy narratiivi yleensä heikon viimeistelyn puolelle, eikä niinkään vastapuolen maalivahdin suitsuttamiseksi.

– Ehkä se on enemmän niin, että katsotaan maalimäärien kautta. Jos on tullut vähän maaleja, niin veskaria pystytään korostamaan. Jos taas päästetään 6-7 ja veskari on silti pelannut unelmapelin, niin veskaria ei monesti nosteta esiin. Siinä mielessä allekirjoitan tuon pointin, Toivoniemi toteaa.