Pääkalloennakko: Kevään kohujoukkueet kohtaavat – finaalipaikka ei tule olemaan läpihuutojuttu

TPS:n ja Oilersin välieräparista voi odottaa hyvinkin tasaista. Kuva: Anssi Koskinen

F-liigan välierät käynnistyvät perjantaina Esport Oilersin (2.) ja TPS:n (3.) välillä. Finaaleihin edetään neljällä voitolla.

Lähtökohdat:

Esport Oilers lähti ennakkosuosikkina derbysarjaan Indiansia vastaan ollen runkosarjan toiseksi paras joukkue pisteiden valossa. Oilers meni sarjasta jatkoon voitoin 4-1, ollen jonkin verran parempi, mutta kaikkinensa melko vaisu. Se kertoo tietysti joukkueen mahdollisesta kumulatiivisesta potentiaalista, mutta myös ilmeisistä heikoista kohdista.

TPS:n puolivälierävastus SPV oli taktisesti kepein vaihtoehto puolivälierissä, vaikka pohjalaiset ovat monelta osin fyysisesti haastava joukkue. SPV ei ollut kuitenkaan erityisen vaikea vastus tänä keväänä ja TPS lasketteli välieriin voitoin 4-1. Vaikka peleissä oli tiukkojakin hetkiä, ei SPV tarjonnut lähellekään samantasoista haastetta kuin Oilers tulee tarjoamaan.

Mennään itse pihviin. Tämä sarja tullaan ratkomaan paljon hyökkäysalueen hyökkäyspelissä, jossa molemmilla joukkueilla on omat haasteensa. Yksinkertaisesti sanottuna voi todeta, että molemmista ryhmistä löytyy luovia pelaajia, mutta ei juurikaan kollektiivista pallollista luovuutta. Ajoittain lähimmäksi viisikkohurmosta pääsee Oilersin ykkönen, mutta paikoin poikittaissyötöt ja vaikeat ratkaisut kuuluvat yhä keinovalikoimaan.

Oilersin padassa näitä elementtejä olisi enemmän hämmennettäväksi, mutta vapaan kasvatuksen lapsia ei ole kahlittu riittämiin, siinä missä TPS:n ruotuväelle voisi tehdä hyvääkin viettää hetki vapaalla. Oilersissa taas kuri on paikoin neuvostoliittolaista, mutta peli ei. Siinä missä Aurajoella edetään rennosti huudellen, mutta tiukasti joukkueena pelaten. Kumpi joukkue on parempi pallon kanssa? Emme tiedä vielä.

Äkkiseltään rohkeana väitteenä voisi sanoa, että TPS:n kannattaa luovuttaa pallollinen hallinta Oilersille, ja tästä nähtiin esimerkkejä Indians-sarjassa. Pitkät hyökkäykset eivät oikeastaan sopineet Oilersin pirtaan ja maalit jäivät näkemättä niistä tilanteista. Sen sijaan vastakarvaan joukkue iski jälleen erinomaisesti ja erikoistilanteissa Oilers on ehdottomasti Tepsin edellä. Varsinkin ylivoimapelissä.

Mutta kumpi ottaa hallinnan peleissä? Oikeastaan kummankaan ei erityisesti kannattaisi, koska se ei ole kummankaan suoranainen vahvuus, vaan vastaiskut toimivat paremmin. Pallollisessa puolustuspelissä TPS on edellä espoolaisia, mutta hyökkäysalueen hyökkäyspelissä on molemmilla haasteensa.

Molemmilla on kyllä eväitä hallintaan jos puhutaan yksittäisistä viisikoista. Oilersin ykkönen ja TPS:n kakkonen ovat selkeitä syömäaseita. Oilersin kakkonen oli pettymys puolivälierissä, eikä Tepsin ykkönen säkenöinyt, vaikkakin oli Oilersin kakkosta parempi.

Jännäksi menee miten näitä ketjuja peluutellaan ristiin tai keskenään. Oilersin ykkönen on kuitenkin lähtökohtaisesti sarjan parasta antia pallon kanssa, ja Luukkonen tuntuu tajuavan, että sekin pitäisi saada pelaamaan jotain muuta kuin vastustajan syömähammasta vastaan saadakseen tilaa. Molempien kolmoskentälle jokainen osuma on Yatzy ensimmäisellä heitolla, ja solidi 0-0-peli vähintäänkin pieni suora.

Oilers-luotsi Heikki Luukkonen on saanut tuupattua pelaajien ajatusmalliin myös ihan vähemmän parranpärinää aiheuttavia puolustustaitoja, joiden myötä Oilers pystyy välillä puolustamaan oikein hyvin viisikkona, silti välillä ylipelataan pahasti. Erikoisena voi pitää ajoittaista kahden pelaajan prässipeliä, joka ei ainakaan Indiansia vastaan toiminut kovin hyvin. Oilers ei joko a) halunnut käyttää parasta versiotaan pumppaavasta viisikkoprässistä, koska siihen ei ollut tarvetta tai b) ymmärsi, että Indians pystyy ohittamaan prässin hyvän pallollisen pelinsä ansioista. Välierissä on mielenkiintoista nähdä miten tämän kanssa käy, koska prässi on Oilersille kiistaton hyöty parhaimmillaan, ja sitä kautta se saa yleensä parhaiten alueellisia ylivoimatilanteita hyökkäysalueella.

Janne Kainulaisen TPS ei kovin usein pelaa itseään ulos tilanteista, ja joukkueen lähestyminen on hyvinkin fiksua. Se näkyy myös puolustuspäässä, jossa se on aivan sarjan parhaimmistoa viisikkotasolla. Indians osoitti, että ”bussittaminen” toimii melko hyvin Oilersia vastaan ja kaventaa materiaalietua. Saa nähdä lähteekö TPS samoille kierteille. TPS ymmärtää myös espoolaisia paremmin pallollisen puolustamisen merkityksen. TPS on myös jokseenkin edellä tilanteenvaihdoissa alaspäin. Tämä taas on hiukan laiskojen espoolaishyökkääjien heikkous edelleen välillä.

Materiaalietu on Oilersin hyökkäyspäässä, Tepsin alakerrassa. Oilersin (Markus) Markkola ja Kainulaiset (Justus ja Rasmus) ovat olleet joukkueelle tärkeitä jokaisessa pelissä, vaikkei kovin hyviä kuusikymppisiä olekaan nähty. Loppuhetkien onnistumiset siivittivät joukkueen kumminkin välieriin asti. Tepsillä puolustus on Lauri Stenforsin johdolla kovaa valuuttaa, mutta TPS pitää nähdä enemmän viisikko- ja joukkuetasolla kuin Oilers. Oilersin sisällä pelaajien tason varianssi on isompi kuin Turussa, minkä nyt voi sitten nähdä heikkoutena tai vahvuutena.

Veskaripeli menee Oilersille kokeneen Joonas Kaltiaisen vuoksi, mutta TPS:n Oskari Fäldenillä on takanaan hyvä puolivälieräsarja. Tilastojen takaa sarjassa kannattaa seurata Oilers-pakki Antti Suomelaa, joka tekee pallon kanssa ja pallottomana paljon hyviä asioita. Raikas jalka takaa sen, että ykkösviisikko pääsee välillä ahtaistakin tiloista hyökkämään. Tepsissä kokenut Janne Hoikkanen on veemäinen ja hyvä pudotuspelipelaaja. Eli veemäisen hyvä.

Janne Hoikkanen syttyy joka kevät. Kuva: Anssi Koskinen

Knopit:

Joukkueet eivät ole historiansa aikana koskaan kohdanneet pudotuspeleissä. Sitä voi pitää jopa pienenä yllätyksenä.

TPS:n Janne Hoikkasella on nykypelaajista pisin välieräputki. Se on jatkunut keväästä 2013 alkaen.

Molemmat joukkueet ”aiheuttivat pahennusta” puolivälierissä. SPV-leiristä syytettiin TPS-pelaajia syytettiin törkyhuudoista, kun taas Oilersia on syytetty pitkin kautta liian kovista otteista ja Indians-sarjassa keskustelu kulminoitui Ilari Talvitie-Niko Laiti -tapaukseen. Nämä ovat ulkoisia seikkoja, eivätkä kiviin kirjoitettuja asioita, jotka tuskin vaikuttavat kumpaankaan joukkueeseen suoraan. Eri asia on, että kiinnitetäänkö näihin asioihin erityistä huomiota tuomariston osalta.

Oilers teki puolivälierissä 14 maalia päätöserissä ja kaksi jatkoajalla tehden yhteensä 26 osumaa. Se teki kaikkiaan kuusi maalia viimeisillä vitosilla ja neljä osumaa viimeisillä minuuteilla. Markus Markkola tasoitti yhden pelin 59.46, toisen 59.53 ja naulasi arkun kiinni yhdessä pelissä ajassa 59.52. Oilers on siis henkisesti vahva ja loppua kohden vaikea vastus. Se taas kertoo myös fyysisestä vahvuudesta, että loppuhetkille löytyy vielä lisävaihteita.

Taistelupari:

Ilari Talvitie, Oilers – Mikko Hautaniemi, TPS

Tätä taisteluparia ei ole valittu vain koon vuoksi, vaan siksi, että pelipaikkojen perusteella parivaljakko tulee mittaamaan toisiaan ottelusarjassa. Hautaniemi on äärimmäisen vaikea pysäytettävä, eikä edes pohjalaisten painijoilla riittäneet keinot taitavan, fiksun ja juonikkaan hyökkääjän pysäytykseen.

Talvitiellä riittää raameja ja F-liigan nimikkotuotetta ”haukka(ri)a” Hautaniemen pysäyttämiseen. Mutta onnistuuko hän siinä? Sähäkkyys ei kuulu kummankaan vahvuuksiin, mutta ulottuvuus kyllä. Hautaniemellä on tietysti hyökkääjänä jonkin verran etua peleissä. Herkullinen kokeneiden kolossien kohtaaminen toivottavasti myös ihan oikeasti nähdään, sillä Luukkosella on paikoin tarvetta ja halua sekoittaa peluutuksia ykkösviisikkonsa hyväksi.

Kauden aiemmat kohtaamiset:
30.11.2020 Oilers – TPS 11-6
13.01.2021 TPS – Oilers 6-5

Näin pelataan:
19.03.2021 18:30 Oilers – TPS Tapiolan UH
22.03.2021 18:30 TPS – Oilers Kupittaan ph
24.03.2021 18:30 Oilers – TPS Tapiolan UH
26.03.2021 18:30 TPS – Oilers Kupittaan ph

Tarvittaessa:
28.03.2021 16:00 Oilers – TPS Tapiolan UH
30.03.2021 18:30 TPS – Oilers Kupittaan ph
01.04.2021 18:30 Oilers – TPS Tapiolan UH

Kumpi voittaa?

Kaiken tämän paatoksen jälkeen lienee paikallaan todeta, että Oilers pelaa finaaleissa. Oilers pystyy kääntämään pienet marginaalit edukseen ja kärkitasojen osaajista on apua tiukoissa paikoissa. Erikoistilanteiden rooli tulee korostumaan myös välierissä.

Seija Simolan Juna Turkuun soi kolmesti ja Edu Kehäkettusen Espoolainen neljästi. Reklamaatiot voi huudella somessa tai ihan vain tuupata tulemaan.