Ruudun välitykselläkin huomasi, kuinka koville seitsemännen välieräottelun tappio otti Nokian KrP:n pitkäaikaiselle luottopelaajalle Joni Henttoselle.

Huhuja 31-vuotiaan Henttosen mahdollisesta lopettamisesta on kuulunut. Seiskapelin kyyneleet eivät ainakaan vieneet pontta spekulaatioilta.

– Kyllä se aika vahvalta näyttää, että lopetan, Henttonen sanoo nyt Pääkallolle ja jatkaa.

– Mutta olen sanonut Myllyniemen Mikalle ja Salmelan Markolle, että keskustellaan kauden jälkeen. Muu elämä vaatii paljon aikaa, kun on tulossa perheenlisäystäkin kesällä. Tarkkaan pitää puntaroida, mutta prosentit ovat kuitenkin lopettamisen puolella.

Kahdeksan kautta KrP-nutussa pelannut Henttonen on juuri niitä pelaajia, joille amatöörilajin realiteetit käyvät raskaaksi. Kesällä saapuva perheenlisäys on toinen lapsi Henttosen perheeseen. Pelaamisen ja perhe-elämän ohella hän opiskelee ensimmäistä vuottaan Hämeen Ammattikorkeakoulussa.

– Opiskelukin tietysti vaikeuttaa pelaamishommaa ja vie oman aikansa, jos haluaa oikeasti jotain osata. Perhelämä vielä päälle, niin en voi sanoa muuta kuin, että raskasta se on.

– Illat kun on yleensä poissa, pitää miettiä miten vapaaillat käyttää. Perheen kanssa ne pitäisi tietenkin käyttää, mutta jos haluaa pelata huipputasolla niin pitää itseään huoltaakin välillä. Rankka yhdistelmä tämä on, ei siitä pääse minnekkään. Jokainen tietysti valitsee oman tiensä, enkä kyllä kadu tätä tietä, minkä olen valinnut.

Pronssi lämmitti kokenutta pelimiestä

KrP:n kausi sai onnellisen lopun, kun nokialaiset pääsivät juhlimaan pronssisia mitaleita.

– Lämmittää sitten niin paljon, puolustaja toteaa erottuvalla Tampereen murteella.

– 11 jengiä jäi kuitenkin taakse, joten on tämä pronssikin hieno saavutus tässä sarjassa ja vielä kun pelattiin helkutin hyvät pleijarit. Välierän jälkeen tietysti harmitti, kun finaalipaikka oli niin lähellä. Mutta olen kyllä älyttömän tyytyväinen tähän pronssiin.

Kokonaisuutena KrP:n kausi oli vahva. Lähtö oli hieman kangerteleva, mutta lokakuun puolivälistä alkoi kolme kuukautta kestänyt vahva jakso. Sitten tuli ulospuhallus, mutta pudotuspeleissä Näätälauma keräsi itsensä, nousi sillasta Happeeta vastaan ja laittoi Classicin dynastian ennen näkemättömän tiukalle.

Ei liene suuri vääryys kuvailla kauden 2020-21 Näätälaumaa seurahistorian toistaiseksi parhaaksi joukkueeksi.

– Ensimmäisellä pronssikaudella (2017-18) pelattiin tiiviisti ja käännettiin hyvin. Mutta jos kokonaisuutena miettii, niin oli tämä kovin Näätälauma, jossa olen ollut mukana. Tässä oli niin kovia yksilöitä.

Myös Henttosen oma kausi oli vahva. Tehopisteet jäivät runkosarjassa kahdeksaan (6+2), mutta plusmiinuslukema: +34 kertoo olennaisen. Kysyttäessä Henttoselta, oliko tämä uran paras kausi myös henkilökohtaisella tasolla, hän miettii hetken ja toteaa, että ainakin kärkipäätä.

Roolikin oli toki erilainen kuin jokunen vuosi sitten, Henttosen pelatessa sentterinä. Erittäin hyökkäysorientoituneen kolmikon Henri Johansson-Nico Joneaeson-Joona Rantala takana Henttonen oli tasapainottava voima, joka paikkaili toisinaan järkkynyttä kenttätasapainoa.

– Kyllähän tuo kenttä oli kokonaisuudessaan pirun kova. Kolme äärettömän kovaa hyökkääjää. Tehopisteiden osalta jäi itselläni ehkä vähän vajaaksi, mutta en ole niihin peliäni koskaan perustanut. Ehkä se oli henkilökohtaisestikin uran paras kausi.

– Olen pelannut koko uran tuloskentässä. En tiedä, mikä siinä on ollut koutseilla taka-ajatuksena laittaa tällainen puukäsi sinne. Varmaan tasapainottamaan, Henttonen naurahtaa.

Merkitys seuralle

Nokialaisten liigajoukkue oli sangen erilainen porukka Henttosen ensimmäisellä KrP-kaudella (2013-14) verrattuna siihen Näätälaumaan, joka juhli pronssia maanantaina Turussa. Liigakarsinnoissakin pyristelleestä ”löysästä ostoporukasta” on tullut urheilullinen kärkipään joukkue.

Yli vuosikymmenen KrP:ssa eri rooleissa vaikuttanut Mika Myllyniemi sanoo Pääkallolle, että Henttonen on ollut yksi nousun pääarkkitehdeistä.

– Ihmisenä hän on semmoinen, ettei tee itsestään numeroa. Joukkue aina numero 1, Myllyniemi luonnehtii.

– Henttosen merkitys joukkueelle on ollut pelillisesti iso, samoin merkitys seuralle meidän oman pelaajapolun kannalta. 00-syntyneet ja siitä nuoremmat ovat ottaneet hänet semmoiseksi isähahmoksi. ”Henttoa” on seurattu ja hän on ollut esimerkki monessa asiassa ja auttanut sitä kautta seuran omaa kehityspolkua.

Henttosta voisi luonnehtia myös aliarvostetuksi pelaajaksi. Ainakin ison yleisön silmissä. Tasapainoisen kahden suunnan taitajan suoritustaso ei ole heitellyt.

– Suuren yleisön silmissä se on varmaan ollut näin. Oman joukkueen ja seuran sisällä hän on saanut ansaitsemansa arvon. Ne toisen tai kolmannen syötön antajat harvemmin kuitenkaan saavat sitä arvostusta. Annettavaa on ollut paljon ja paljon olisi annettavaa vieläkin, Myllyniemi pohtii.

Jos Henttosen 261 ottelua ja 98+124=222 pistettä sisällään pitänyt liigaura päättyi tähän kevääseen, on uran toinen pronssi varsin hyvä lopetus.

– On tämä hyvä lopetus, mutta ei erinomainen lopetus. Kultaista pyttyä kun olisi vielä päässyt nostelemaan. Tai no päästiinhän sitä nytkin. Se pronssipokaalikin oli kultainen, hyväntuulinen Henttonen naurahtaa.

– Kultaista mitalia ei kuitenkaan tullut. Mutta katsotaan nyt vielä. Pitää puolistoltakin kysyä lupa, jos haluaa vielä pelata.