Classic juhli jälleen Suomen mestaruutta, kun se kaatoi Oilersin neljännessä finaalissa lukemin 8–3. SM-kulta oli Samu Kuituselle viides ja toinen päävalmentajana. Mestariluotsi näki, että etenkin joukkueen sisäinen johtajuus oli ratkaisevassa asemassa tämän kevään mestaruusmarssissa.

Finaalisarja oli selvää kauraa, Classicin juhliessa mestaruutta voitoin 4–0. Välieräsarjassa Nokian KrP:ta vastaan kuilun reuna näkyi jo, mutta Classic käänsi 2–3-tappioaseman 4–3-voitoksi. Hetki mestaruuspokaalin noston jälkeen Pääkallon haastatteluun tarttunut Kuitunen ei suoraan sanonut, että tämän kertainen mestaruus olisi ollut kaikkein vaikein.

– Aina se on vähän erilaisia, kun on eri joukkue. Joukkueen rakenne ja hierarkia vähän muuttuu, eikä niitä vertailla vanhoihin tai ajatella, että meidän täytyy voittaa, kun on voitettu ennenkin. Ei todellakaan, Kuitunen sanoitti ja jatkoi.

– Täytyy elää aina sen joukkueen kanssa. Pelaajat pelaa, taustaryhmä tukee sitä ja auttaa kaikkensa, että pelaajat onnistuvat. Tässä kohdassa se on aina ainutlaatuista ja uniikki tilanne. Jälleen kerran sitten onnistuttiin.

Yksi Classicin kevään käännekohdista oli kokoonpanon hienosäätäminen KrP-sarjan loppupuolella. Nico Salo siirtyi ykköskentän puolustajaksi, Ville Lastikka keskelle. Eetu Sikkinen tuli etenkin omassa päässä ongelmissa olleen kakkoskentällisen keskelle.

– KrP-sarjassa ja LASB-sarjassakin jopa, kahteen kenttään mentiin aika nopeasti ja monessakin tilanteessa. Heidän (KrP:n) kahden kentän pelaaminen oli iso mahdollisuus ja he rakensivat siihen, jolloin me jouduttiin reagoimaan. Jos meillä oli ykkönen kovilla tulilla, piti miettiä miten saatiin tasapainoinen kenttä siihen kaveriksi, että saadaan homma toimimaan joukkueena. Sen takia se oli onnistunut muutos.

Välieräsarjassakin Classic oli pitkälti pelin päällä. Suurin ero finaalisarjaan tuli kuitenkin momentumeissa – niin omissa kuin vastustajankin vahvoissa hetkissä. Vielä välierissä Classic paukutteli palloa taikaseiniin ja oli köysissä ollessaan haavoittuvainen. Finaaleissa taas Oilersin momentumit pysähtyivät viimeistään Lassi Torisevaan ja toisessa päässä Classic naulasi omat paikkansa hyvällä prosentilla.

Kuitunen oli luonnollisesti mielissään kehityksestä.

– KrP-sarjassa vielä tuhrattiin, vaikka oltiin jo otettu ottelu kotiin pelillisesti. Mutta vielä semmoinen kahden suunnan peli ja varmistaminen hetkissä, kun homma piti pitää hanskassa, niin joukkueena ei vielä oltu tarpeeksi hereillä ja otettu tarpeeksi nöyrästi niitä tiettyjä tilanteita. Mutta se parani koko ajan.

Kriittisillä hetkillä Classic oli omalla tasollaan. Välieräsarjan kahdessa viimeisessä pelissä se ei jättänyt KrP:lle saumoja. Finaalisarjassa Oilers taisteli voitosta ainoastaan kolmannessa pelissä. Vaikka kärkihaastajat tulivat lähemmäs, ei niistä ollut kampeamaan dynastiaa polvilleen. Mikä siis tekee eron Classicin hyväksi?

– Se lähtee harjoituksista ja harjoituskulttuurista. Pelataan sellaista peliä, että se kestää kovemmat pelit, kansainvälisen tyylin pelit. Se on siellä pohjalla.

– Ja joukkueen henkinen tila. Jonkun täytyy lähteä johtamaan peliä. Kuka se missäkin pelissä on, sitä pitää vaan maltillisesti odottaa ja sitten muut tulee mukana. Sitä kierrettä saadaan aikaiseksi. Meillä on kopissa valtavan hyvä henki ja sisäinen johtajuus tietyissä tilanteissa. On alivoimapelaajia, puolustavia pelaajia, hyökkääviä pelaajia, jotka ottavat johtajuutta. Penkki nousee siitä, kun jokainen näkee, että tuo hoitaa oman roolinsa huipusti. Siinä tulee tilanne, että muut rupeavat tulemaan mukaan.

Kuitunen kävi haastattelun lomassa mestaruuskuvissa muutamaankin kertaan. Päässä ollut varsin persoonallinen mestaruushattu kuitenkin pysyi päälaella. Ei lippis, vaan cowboy-tyylinen hattu. Oliko neljän mestaruuslippiksen jatkeeksi tullut ”heinähattu” jopa hienoin pitkän linjan valmentajan saama mestaruuspäähine?

– Näyttäisi siltä, että tämä on aika hyvä kyllä. Niitä lippalakkeja on sellainen pino kotona, että joku saattaisi sanoa, että pitäisi viedä roskikseen ja äkkiä, mutta tämä on kyllä hieno, mestarivalmentaja päätti ja jatkoi pukuhuoneeseen jatkamaan juhlia.