Esport Oilersin salibandykausi päättyi pettymykseen kotikentällä Espoon Tapiolassa. Classic oli neljännen kerran parempi finaalisarjassa ja pääsi juhlimaan mestaruutta 8-3-vierasvoiton siivittämänä.

Heikki Luukkosen ryhmältä neljäs finaali lähti hyvin käyntiin ja avauserä oli itse asiassa joukkueen paras kaksikymppinen koko finaalisarjassa. Kovin pitkälle se ei kantanut varsinkaan siksi, että joukkue pääsi hyvästä otteestaan huolimatta vain 1-0-johtoasemaan.

– Sillä tavoin meillä on ollut monesti Classicia vastaan, että on ollut niitä hyviä hetkiä ja ollaan saatu se peli sen näköiseksi kuin halutaankin, mutta tämäkin päivä osoitti että kaveri on aika paljon edellä. Ansaitsivat voittaa, Luukkonen kommentoi Classicin voittoseremonioiden keskeltä.

Koko sarjassa Oilersia leimasi ongelmat ottelun läpiviemisessä. Vaikka aika ajoin oli hyviä hetkiä niin ne kestivät huomattavasti lyhyemmän aikaa kuin Classicin vastaavat. Kokonaisvaltaisessa viisikkopelissä oli myös omat ongelmansa.

– Se (kokonaisvaltaisuus) ei ole riittävällä tasolla. Meidän täytyy edelleen hioa omaa juttua ja pystyä saumattomamman yhteistyön salibandyyn molempiin suuntiin pelattaessa. Se on tietysti aina pienistä asioista kiinni, mutta tuntuu vähän rehellisesti sanoen siltä, että olimme tässä oppimatkalla.

– Kaverin kypsyys, tilanteiden tunnistaminen ja käännekohdissa pelaaminen oli valtavasti edellä meihin nähden, Luukkonen pohti.

Vaikka Oilers jäi pelillisesti Classicia jälkeen, niin ainakin ketjumuutoksia kesken sarjan voi kehua jokseenkin onnistuneiksi. Osasyynsä oli varmasti Rasmus Kainulaisen pelikiellolla, mutta kaikkiaan kovimpien pelimiesten jakaminen tasaisesti kahteen kenttään toimi ainakin paremmin kuin ensimmäisen ottelun kokoonpano. Lukemat 9-1, 6-1, 5-3 ja 8-3 kertovat kuitenkin, että ei uusilla ketjuillakaan paljoa kiritty.

– En kovin mielelläni lähde ketjurulettiin ja -lottoon, mutta ensimmäisen pelin perusteella analyysi oli sellainen, että nyt on niin kova vastustaja, että pakko kunnioittaa sitä ja ruveta rakentamaan sellaista komboa, joka toisi tässä sarjassa parhaan mahdollisen tuloksen. Oikeaan suuntaan mentiin ja mielestäni meillä olisi ollut kaikki eväät pärjätä, mutta ei oltu valmiita ottamaan sitä viimeistä askelta, Luukkonen ruoti.

Vaikka hopeamitali ei yleisesti ottaen miellytä niin se oli monelle Oilersin nuorelle peluri ensimmäinen mitali SM-tasolla. Muutamilla kokeneemmilla Oilers-pelureilla on kyllä SM-pronsseja ja SM-hopeoita, mutta yhtäkään aikuisten SM-kultaa ei ole kellään Oilers-pelurilla. Joukkueessa on toisaalta useita nuorten maailmanmestareita.

Hopea on myös osoitus siitä, että prosessi on edennyt pikku hiljaa oikeaan suuntaan. Oilers oli runkosarjan kakkonen ja loppusijoituksissa kakkonen. Se oli tasaisen hyvä koko kauden, ja toiseksi paras kokonaiskuvassa. Jo pelkästään tasaisen varmat tulokset runkosarjassa ovat osoitus siitä, että tietynlainen hyvä rutiinitaso on löytynyt.

Eikä valmennuksessakaan ole SM-mitaleilla juhlittu, sillä Pääkallon toimituksen laskupään mukaan tämä kakkostila oli Heikki Luukkosen päävalmentajauran ensimmäinen aikuisten SM-mitali. Luukkonen on toisaalta menestynyt Sveitsissä ja voittanut U19-poikien MM-kultaa kahdesti.

Luukkonen ei ihan kovin erityisellä innolla kommentoinut mitaliasiaa, mutta ehkä vastaus kertoo olennaisen.

– Saattaa olla (että oli ensimmäinen). Pronssipeliä olen ollut ainakin häviämässä parikin kertaa.

– Ei nuo mitalit ole se juttu mitä varten tässä tehdään hommia. Killuttimia tulee jos on tullakseen. Yhteinen matka joukkueen kanssa on kaikkein tärkein ja totta kai tavoitellaan sitä ykkössijaa sekä mestaruutta. Se on meidän tavoite ja maali, ja siihen ei päästy, Luukkonen linjasi.

Paljon on puhuttu siitä, että Oilers oli yllättävänkin paljon jäljessä Classicia. Voisi nostaa useitakin asioita hyökkäysalueen pallollisesta pelistä, tilanteenvaihtoihin, viisikkopuolustukseen ja ihan yleiseen puolustukseen, mutta mitä asioita Oilersin pitää konkreettisesti parantaa, että se voi saada Classicin etumatkaa kiinni?

– Viisikkopelaaminen molempiin suuntiin. On tiettyjä pelin vaiheita, joissa me voidaan olla lähellä Classicia, mutta se kokonaisvaltaisuus ja tilanteiden tunnistaminen sekä reagointi ovat tärkeitä pointteja. Se ajatus, että se viisikko voisi pelata yksillä aivoilla. Siinä Classic on valtavasti edellä.

– Toki siinä on muutakin. Meillä on monta sellaista pelaajaa, jotka ovat siinä vaiheessa uraansa, että on vielä realistista odottaa niitä isoja kehitysaskelia. Kaverin avainpelaajilla on paljon kokemusta ja moni on juuri nyt parhaassa iässään. Suoritustaso on huippukorkea.

– Isoin ero on kuitenkin siinä, että meidän heikko suoritus, heikko vaihto tai heikko peli on tosi paljon matalammalla tasolla kuin Classicilla, Luukkonen mietti.

Siinä Luukkonen osuu täysin naulan kantaan. Oilers pelasi toistaiseksi parhaan kautensa vuosiin, mutta heikoimmilla hetkillä sen taso ei ole vielä tarpeeksi korkealla Classicin kaatamiseksi.