Westend Indians aloittaa F-liigakautensa sunnuntaina 19.9. Tiikereiden vieraana. Joukkue lähtee jälleen hakemaan sijoitusta neljän parhaan joukossa.

Lähtökohdat:
Westend Indiansilta odotettiin viime kaudella paljon, mutta kausi oli alusta alkaen vaikea. Pudotuspelipaikka ei mennyt sinällään hilkulle, mutta 41 pistettä oli kuusi pistettä pienempi kertymä kuin edelliskaudella. Molemmilla kerroilla se oli runkosarjan kuudes, mikä kertoo osin siitäkin, että viime kaudella nähtiin alisuorittamista muiltakin tahoilta.

Pudotuspelivaiheessa Indiansin ongelmaksi koitui paikallisvastus Oilers, joka sai valita Indiansin. Oilers oli lopulta hopeajoukkue ja pudotti Indiansin voitoin 4-1. Periaatteessa lopputulos oli realistinen, mutta Indiansin kurjuutta korosti se seikka, että joukkue oli ottamassa voiton viidennestä pelistä, mutta päästi kolme maalia alivoimalla viimeisellä kympillä ja Oilers upotti kanootin lopulta jatkoajalla.

Viime kaudella Indians teki runkosarjassa 14 maalia vähemmän ja päästi 24 maalia enemmän kuin kaudella 2019-20. Sinänsä tilastotiedolla ei ole merkitystä, mutta se kuvaa osin Indiansia pelitavallisesti ja vaikuttaa tulevaan. Indians nimittäin tulee jatkossakin pelaamaan paljon pallon kanssa, mutta sillä on ollut jonkin verran ongelmia murtautumisessa hyvälle maalintekosektorille ja maalinteossa ylipäänsä.

Täten se pystyy pelaamaan hyvää pallollista peliä, joka on kuitenkin viime kauden perusteella paikoin vähän turhan hidasta hyökkäyspelin kannalta ja toisaalta ei kuitenkaan varjellut oikein omaakaan päätyä. Murtautuminen vaatii toki myös yksilöiden uskallusta ja taitoa. Tällä saralla Aaro Astala on lähes uljaassa yksinäisyydessään, mikä taas laittaa paljon painoa yhden miehen hartioille.

Kaikkinensa Indiansin pallovastuuseen nojaava pelityyli toimii todella hyvin. Se pystyy pitämään paikoin materiaalisesti paremmat ryhmän vaarattomina ja säästää omaakin polttoainettaan pallonhallinnalla. Pallottomassa puolustamisessa ja fyysisessä pelissä Indians ei ole lähellä sarjan kärkeä, mutta pallollisessa kylläkin. Pallotontakin peliä sen pitäisi pystyä kehittämään, sillä top4-sijoilla sen merkitys kasvaa isommaksi. Kaiken kaikkiaan Indiansin tyyli pelata kehittää pelaajia kohti kansallista ja kansainvälistä kärkeä ja ulosmittaa hyvin potentiaalia materiaalista, mutta kaipaisiko joukkue jo vähän lisää variointia pelaamiseensa, että se ei olisi liian ennalta-arvattava?

Ylivoimapeliä voi pitää Indiansin vahvuutena, sillä sillä oli viime kaudella runkosarjan paras yv-tilasto (57,9 %). Se kertoo myös ”maalinteko-ongelmista” tasavoimin, sillä ylivoimamaaleja syntyi yhteensä 22. Alivoimalla Indians oli runkosarjan 8. paras (58,5 %).

Harjoituspelit sujuivat Indiansilta pääosin hyvin. Voitot LASBista ja Nokian KrP:sta voidaan laskea hyviksi suorituksiksi. Steelers Indiansin kuuluukin kaataa. Neljännessä harkkapelissä tuli kuitenkin selkeä 4-9-tappio TPS:aa vastaan. Tuloksista tuskin kannattaa vetää hirveän pitkiä johtopäätöksiä.

Kokoonpano:
Indians uudistui jonkin verran, mutta ei mitenkään radikaalisti. Valmennus vaihtui jälleen parin vuoden tauon jälkeen, mutta muutos ei ole iso, sillä Petri Timosen korvaa Antti Vartiainen, joka on Indians-tyylinen valmentaja ja kuului viime kauden valmennusryhmään.

Maalivahtiosasto on kiintoisa, sillä nuori Juuso Jokisalo hätyyttelee Mikko Kirvesniemeä ykkösvahdin paikan suhteeen. Voi hyvin olla, että Jokisalo on ensi kauden ykkösmaalivahti. Puolustuksen pelaavasta kokoonpanosta lähti Olli Arkkila, jonka tie vei Joensuuhun. Kokenut Janne Salonen tuskin korvaa häntä ihan yksi yhteen, mutta Salonen tuo ryhmään ainakin roppakaupalla kokemusta. Puolustuksen timantti on tietysti Otto Lehkosuo, joka päässee mukaan MM-kotikisoihin. Pallollisen pelin johtaja Tuomas Harjula on myös tärkeä palanen.

Hyökkäyksen pahin menetys oli Niko Laiti. Äkkiseltään nuoren laiturin lähtö ei kuulosta ”niin pahalta”, mutta on siinä ihan oikeakin ongelma taustalla. Nimittäin missä ovat Indiansin kärkipään oikeat laiturit? Pari viimeistä kautta Divarissa pelannut Jere Oksanen saikin osin tästä syystä paikan Indiansissa. Joukkueen oikeat laidat ovat Teppo Salo, Perttu Puska ja Oksanen. Kuka näistä ottaa ykköslaiturin paikan tähtipelaajien Astalan ja Valtteri Kainulaisen rinnalla? Toki Indians voi käyttää myös Sami Niskasta oikeana laiturina, kuten todennäköisesti tekeekin.

Näistä kukaan ei ole viime vuosien perusteella mikään takuuvarma maalinsylkijä liigatasolla, mikä on selkeä ongelma, vaikka ei Laitikaan mikään supertykki ollut. Indiansilla on siis suomalaisjoukkueelle erikoinen ongelma, sillä joukkue kaipaa vahvistusta oikeaan laitaan. Uusista pelaajista Leevi Aurasella on aiempaa kokemusta Divarista SB Vantaan joukkueessa. Kahteen kauteen 52 ottelun  tehot 40+41  kertovat kovasta tuloksenteosta Divarin häntäpään joukkueessa, mutta Auranen tuskin Indiansia pitää pinnalla saati upottaa.

Kokonaisuudessaan Indiansin kokoonpanossa on paljonkin hyviä pelaajia ja rutkasti potentiaalia, mutta ihan sellaisia kärkitason osaajia ei ole Lehkosuon, Astalan ja Kainulaisen lisäksi.

Kiinnostava pelaaja: Jere Oksanen
Oksanen tekee paluun liigatasolle parin vuoden tauon jälkeen. Indiansin hankintana kiinnostava, sillä Oksanen siirtyy yli 30-vuotiaana Divarista liigaan. Espoolaiset ovat normaalisti hankkineet nuoria ja lupaavia Divari-pelaajia, mutta kuten yllä todettiin, Oksanen täyttää osaltaan oikeiden laitojen puutetta. Oksanen on pelannut urallaan 268 peliä liigassa (141+100), joten mikään turisti hän ei ole korkeimmalla tasolla. On kuitenkin kiintoisaa nähdä miten Oksanen sopeutuu Heimon omanlaiseen pelityyliin ja ottaako hyökkääjä jopa ykköskentän paikan? Se olisi kova juttu, sillä josain vaiheessa vaikutti siltä, että liigaura on jo ohi.

Tähtipelaaja: Aaro Astala
Nouseva tähti: Juuso Jokisalo
Päävalmentaja: Antti Vartiainen

—

Julkaisemme kausiennakoita yksi kerrallaan ennen kauden alkua ja lopuksi julkaisemme vielä joukkuerankingin perusteluineen.