Täksi kaudeksi SPV:stä Nurmon Jymyyn siirtynyt Riku Hakanen on ollut alkukauden komeettoja. Syyskuun lopussa 20 vuotta täyttänyt laituri komeilee F-liigan pistepörssissä kolmannella sijalla.

– Ihan hyvin on kyllä mennyt ja pisteitä on tullut. Ihan soppeli alku, 7+3=10 viiteen otteluun summannut Hakanen ruotii.

Jymyn Tupla-pelaaja myöntää, että pisteiden valossa lennokas startti on mennyt jopa yli omien odotusten.

– Totta kai odotin, että isossa vastuussa pitää tulla tulosta, mutta vähän sen ylikin on mennyt. Pyritään jatkamaan siitä.

Uudet haasteet

Oikea käsi alhaalla ampuvaa Hakasta voi luonnehtia junioritähdeksi. Kaudella 2018-19 laituri mätti B-juniorien SM-sarjassa 17 runkosarjapeliin 34+41=75 pinnaa, kahdeksaan pudotuspeliotteluun 10+20=30 ja pokkasi SM-kultaa. A-junioreissa 10 peliä tuottivat 12+16=28 pistettä.

Kova pistetehtailu junioripeleissä toi näyttöpaikan myös SPV:n liigajoukkueessa. Sisääntulo oli väkevä, kun kaksi runkosarjapeliä tuottivat yhtä monta maalia. Pudotuspeleissä Hakanen summasi 1+2. Huima kevät poiki lopulta kisalipun nuorten MM-kisoihin, vaikka tililtä ei ennestään löytynyt nuorten maaotteluita.

Seuraavana syksynä odotukset nuorta hyökkääjää kohtaan olivat korkealla, mutta läpimurto liigakentillä jäi tekemättä. Piippuun jäi myös viime kaudella.

– Ehkä isoin syy oli se, että pääsin pelaamaan aika vaihtelevasti. Näytöt vakiokokoonpanoon eivät aina riittäneet ja pelasin välillä A-junioreissa. Pieniä loukkeja oli myös matkalla, enkä päässyt missään vaiheessa ehjään pelirytmiin.

– Pelitapa on myös yksi tekijä, mikä vaikutti. Pelattiin aika puolustavasti, mikä kehitti itseäni totta kai. Olen kuitenkin hyökkäävä pelaaja, enkä ehkä siinä roolissa saanut omia vahvuuksia niin hyvin esiin.

Jymyyn Hakanen siirtyi juuri isomman roolin ja vastuun perässä. Myös armeijan harmaisiin astuminen vaikutti, mutta maanpuolustusvelvoitteen suorittaminen lykkääntyi olkapäävaivojen takia.

– Isompi rooli kiinnosti, kun läpimurtoa SPV:ssä ei tullut, eikä peli lähtenyt sen ekan kevään (2019) jälkeen suurempaan lentoon. Koin että piti hakea uusia haasteita.

Nurmossa homma on toiminut, kuten pistepörssikin kertoo. Sarjapaikastaan taistelevassa Jymyssä Hakanen on ollut tuloksentekoroolissa, eikä peliajan puolesta ole tarvinnut jännittää. Myös fyysisellä puolella on tapahtunut kehitystä.

– Olen saanut vapaammin toteuttaa itseäni ja pelata erilaisissa muodostelmissa, Hakanen pohtii ja jatkaa.

– Täytyy antaa iso kiitos Kirsilän Jirille (Jymyn fysiikkavalmentaja), jonka kanssa treenattiin fysiikkaa siitä asti kun tiesin, että maisema vaihtuu. Ensin jumpattiin olkapää kuntoon ja loukin jälkeen fysiikkaa kokonaisvaltaisesti. 6-7 kuukautta nyt on saanut siihen panostaa. Fysiikassa olen ehkä aiemmin antanut muille tasoitusta, mutta nyt sekin puoli alkaa olla sillä tasolla, että liigassa pärjää senkin puolesta.

”Junttihurmosta”

Jymyssä Hakanen kertoo viihtyneensä todella hyvin. Joukkueeseen sopeutumista helpotti se, että joukkueessa oli useita ennestään tuttuja pelaajia, etenkin juniorivuosilta SPV:stä.

– Tällä hetkellä on tosi hyvä pöhinä treeneissä. Huomaa, että joukkueessa on paljon nuoria, jotka haluavat päästä eteenpäin. Porukkaa näkee treenamassa aamuisin ja iltaisin.

Onko Jymyn treeneissä siis Tommi Hakalan lanseeraamaan hyvää ”junttihurmosta”?

– Voi sen niinkin sanoa, Hakanen naurahtaa.

Jymyn alkukausi on ollut kaksijakoinen. Toisaalta se on pelannut lupaavasti ja haastanut hyvin isompiaan, mutta pistepussiin on tarttunut vasta yksi sarjapiste. Raholassa Jymy johti sarja-avausta läpi ottelun, mutta taipui KrP:lle jatkoajalla. Paikallispelissä nurmolaiset olivat kuskin paikalla vielä ottelun puolivälissä, mutta hävisivät kolmella maalilla. Viime viikonloppuna toisen erätauon 4–3-johtoasema kääntyi 4–7-tappioon TPS:n vieraana.

– Se kuvastaa hyvin, että aina kun ollaan lähdetty peliin altavastaajana, niin ollaan pelattu mukiinmenevästi, mutta vastustajan rutiini on näkynyt ja sieltä on tultu lopulta ohi. Steelers-pelissä, joka on kuitenkin meidän päävastustajia, ei onnistuttu pääsemään samalle tasolle.

Omissa on kolissut keskimäärin 8,2 kertaa. Se on paljon, mutta ei häntäpäähän povatulle joukkueelle tavattoman iso luku.

– Isossa kuvassa näen, että järjestäytyneestä puolustuksesta ei olla päästetty hirveästi maaleja. Enemmän ne ovat tulleet henkilökohtaista virheistä ja keskialueen menetyksistä. Keskialueen kunnioittaminen on isompi asia, mikä pitää saada kuntoon.

Woodiksen mies

Hakanen on lähtöisin Vaasasta. Kaupunkia ei tunneta varsinaisena salibandymekkana. Kaikkien aikojen vaasalaispelaajaksi Hakanen ei itseään (vielä) nosta.

– Menestyksen osalta se on varmaan Karjalan Harri. En osaa hirveästi muita nimetä.

Vuonna 2001 syntynyt Hakanen on siinä määrin salibandyperheestä, että hänen isänsä Teuvo toimi aikanaan Divarissa vuosikaudet pelanneen Woodcuttersin johtotehtävissä. Vaasassa oli noihin aikoihin kova paikalliskilpailu, kun myös SB Vaasa pelasi Divarissa.

– Aivan selvästi Woodcutters, ei kahta puhetta, Hakanen vastaa kysyttäessä kumman vaasalaisseuran mieheksi hän tunnustautuu.

Hakanen aloitti omat pelinsä pikkupoikana juuri Woodcuttersissa. Vaasalaisseurat yhdistyivät SB Vaasa -nimen alle vuonna 2012. Kilpakumppanin nimen alle siirtyminen oli aluksi kova paikka nuorelle juniorille.

– Oli se, kun iskäkin vaikutti Woodiksessa. Aika nopeasti se hälveni. Olin sen verran nuori.