F-liigan lahtelaisulottuvuus LASB on aloittanut kauden hiukan alavireisesti. Plakkarissa on kaksi voittoa ja kolme tappiota.

Tulosten myötä LASB on tällä hetkellä kymmenentenä liigassa ja se on kuitenkin pelannut viisi peliä, kun osalla joukkueista niitä on alla vasta kaksi. Yksi pelaaja on noussut esille erityisen positiivisessa mielessä.

Juuri 18 vuotta täyttänyt Tiitus Salokangas on tällä hetkellä kuudentena koko sarjan pistepörssissä.

– Vähän tahmea startti on ollut. Se tuplaviikonloppu oli jo ok, missä kaadettiin Steelers ja Tiikerit. TPS:aa, Classicia ja SPV:tä vastaan oli tahmeampia otteluita. Ei olla saatu itsestämme parasta irti ja meidän pitää pystyä parantamaan. Meille tuo yleisilme on tärkeä asia, sillä ollaan sellainen hurmosjoukkue. Hurmosta pitää saada nostatettua treeneissä ja peleissä, Salokangas ruotii joukkueensa alkukauden otteita puhelimitse.

Viime kaudella Salokangas iski 24 otteluun tehopisteet 5+5 runkosarjassa. Nyt viiteen peliin plakkariin on kertynyt jo yhdeksän tehopistettä (4+5).

– Takana on hyvä kesä. Olen mennyt eteenpäin fyysisellä puolella ja myös henkisesti. Sitä kautta on ollut itseluottamusta. Fiilis on hyvä, eikä tarvitse jännittää peleissä, Salokangas selventää alkukauden vireensä taustaa.

Rightin puolen hyökkääjä ei ole välttämättä järin tuttu suurelle salibandy-yleisölle. Lahtelainen kuvailee itseään varsinkin pallollisesti vahvaksi taitopelaajaksi. Laituri kertoo, että puolustuspeli ei kuulu suoranaisiin vahvuuksiin, mutta nuorukainen pyrkii pukemaan työhaalarit niskaan ottelusta toiseen. Maalinteko- ja syöttötaitoa löytyy, ja näistä Salokangas nostaa eritoten maalinteon jalon taidon vahvuudekseen.

LASB pelasi viime kaudella pudotuspeleissä, mutta kausi lässähti

LASBin viime kaudella historiansa ensimmäisen kerran pudotuspeleissä. Varsinkin alkukausi oli huiman kova, sillä joukkue keräsi kymmenestä ensimmäisestä pelistä 23 pistettä. Joulun jälkeen suoritustaso kuitenkin tipahti, ja joukkue ajautui tappioputkeen.

Puolivälierissä Classicia vastaan lahtelaiset laittoivat hyvin kampoihin, mutta saldona oli yksi voitto. Mitä tapahtui vahvan alkukauden jälkeen?

– Itse asiassa ollaan puhuttu tästä aiheesta. Silloin loppukaudesta kyllä tiedosti, että peli ei kulkenut. Yleinen ilme huononi ja energia katosi. Oli aneeminen tunnelma treeneissä ja peleissä.

– Alkukaudesta kun kulki niin tuuletettiin treeneissäkin kaikkia onnistumisia peitoista lähtien, ja se nostatti tunnelmaa. Kun rupesi tulemaan tappioita niin tunnelma laantui ja epäonnistumiset kertautuivat. Alkukaudesta saatiin käännettyä tiukkoja pelejä voitoiksi juuri hyvän fiiliksen ansiosta, Salokangas pohtii.

Nyt kausi ei ole käynnistynyt yhtä hyvin ja kurssi olisi käännettävä jotenkin.

– Tosi kliseinen vastaus, mutta kurssi kääntyy eritoten sillä hyvällä arkitekemisellä. Pitää olla maanantaisin ja keskiviikkoisin treeneissä valmiina tekemässä töitä, eikä vain hengailemassa. Yleinen hengenkohotus lähtee sieltä harjoituksista. Eli lisää vain onnistumisia ja tsemppihenkeä harjoitusten kautta, nuorukainen linjaa.

Salokangas on nakuttanut lähes kaksi pistettä per ottelu tähän mennessä. Onkin paikallaan udella minkälaiset pistelukemat löytyy tulospalvelusta kauden päätyttyä?

– Mitäköhän tähän uskaltaisi sanoa. Ei tässä oikein tiedä miten vire jatkuu, joten en uskalla arvioida. Lähtökohtaisesti kuitenkin pyrin vakiinnuttamaan pelipaikan kokoonpanossa.

Laituri on lahtelaisen Sbandyn kasvatti. LASB nousi 2016 liigatasolle lammilaisena kyläseurana LaSB:na. Sittemmin se on seurana profiloitunut yhä vahvemmin nimenomaan lahtelaisena LASBina.

– Joukkue on pelaajistoltaan vahvasti lahtelainen ja lammilaiset ovat siinä mielessä jääneet pois. Valmennus on kuitenkin lammilainen ja talkooporukka myös sitä perua, joten Lammi näkyy vielä ainakin siinä. Tiedostamme itsemme lahtelaiseksi joukkueeksi, Salokangas kertoo.

Reipasta meininkiä

F-liigan kotisivut kertovat, että Salokankaan lempiruoka on pitsa, mutta mikä pitsa?

– Tähän on tylsin mahdollinen vastaus eli kinkku-ananas-aurajuusto.

Lahdessa on vahvaa urheilukulttuuria ja pääsarjajoukkueet jääkiekossa sekä jalkapallossa. Jos Tampereella kysytään ”Ilves vai Tappara?” niin Lahdessa vastakkainasettelun voi hakea jalkapallosta akselilta ”Reipas vai Kuusiysi?”

– FC Reipas ehdottomasti. Tuli potkittua seurassa monta vuotta palloa ja se on siksi lähellä sydäntä. Ei tarvitse sen enempää perustella.

– Joukkueen pelejä on tullut seurattua jonkin verran paikan päällä. Nyt varsinkin kun omanikäisiä pelikavereita on noussut mukaan.

Pelaajien pelinumerot määrittyvät paikoin monienkin mutkien kautta. Usein perusteena pelinumerolle on urheilullinen idoli, joka on kyseistä numeroa kantanut. Salokankaan numero on 14, ja se ei ainakaan lähtökohtaisesti yhdisty suurempiin tai pienempiinkään urheilulegendoihin.

– Numero 14 lätkäistiin minulle ihan juniorina ensimmäisellä kaudella. Silloisen iän pystyi varmaan määrittämään yhden käden sormilla. Numero on säilynyt siitä lähtien.

– Toissakaudella kuitenkin eräs nimeltä mainitsematon pelaaja pelasi myös tuolla numerolla, ja pelasin muutaman ottelun numerolla 4. Viime kaudella sain kuitenkin oman numeroni takaisin, Salokangas valottaa.

Idoleista puheen ollen. Salokangas on vuonna 2003 syntyneenä niitä ikäluokkia, jotka ovat voineet pelata salibandya koko ikänsä. Samalla lajin laajamittainen seuraaminenkin on ollut helpompaa 2000-luvulta eteenpäin. Laji-idoleita Salokankaalla on ollut, mutta esikuva on myös vaihtunut iän myötä.

– Nykyiseen pelityyliin nähden voi kuulostaa oudolta, mutta pelasin alkuvuosina juniorina pakkina. Olin pienikokoinen ja silloin idolini oli myöskin pienikokoinen puolustaja Tatu Väänänen.

– Vähän vanhemmiten seurasin erityisen tarkasti Rasmus Kainulaisen otteita Suurhallissa. Häntä voi pitää isompana salibandyidolinani, Salokangas paljastaa.

Armeija kutsuu

Salokangas täytti 2.10. 18 vuotta. Sille päivämäärälle osui myös LASBin peli TPS:aa vastaan. LASB ei ottelussa oikeastaan juhlinut, mutta Salokangas sentään juhlisti merkkipäivää tehopistein 1+1.

Ikävästä 3-9-tappiosta huolimatta nuorukainen vietti merkkipäivää pelikavereidensa ja lempiruokansa merkeissä.

– Lauantain pelin jälkeen kutsuin koko joukkueen meille kotiin pelaamaan Fifaa ja syömään pitsaa. Voi sanoa, että siinä saatiin viettää läheisimpien ystävien kanssa mukavaa yhteistä aikaa.

18-vuotiaalla on elämä edessä, mutta siinä iässä tehdään myös päätöksiä tulevaisuuden suhteen. Miespuolisena Salokankaalla on myös edessään yksi velvollisuus, jonka suorittaminen vie ainakin puoli vuotta elämästä.

– Olen nyt lukiossa. Kävimme itse asiassa juuri Tatu Havulan kanssa urheilukoulun pääsykokeissa Santahaminassa. Haluan hoitaa armeijan pois alta mahdollisimman nopeasti ja sen jälkeen ei ole tarkkoja suunnitelmia. Joku koulutus tässä pitää kuitenkin vielä hankkia, sillä niin hyvä pelaaja en ole, että kannattaisi pelkän salibandyn varaan rakentaa elämää, Salokangas kertoo realistisesti tulevaisuuden suunnitelmistaan.