SB-Pron Emma Itänen on pelannut naisten F-liigan aktiivipelaajista eniten runkosarjaotteluita. Marraskuun alkaessa pelejä on plakkarissa 308, näissä tehoja on syntynyt tasan 100 (39+61). Uratilaston kärkikolmikon muodostavat Katriina Saarinen (19 kautta, 369 ottelua), Maria Repo (18, 346) ja Anna Yli-Kojola (16, 333).

Kuudentena pelaajana maagisen 300. ottelun rajan ylittäneellä Itäsellä on 16. liigakausi menossa. Itänen on edustanut urallaan viittä eri liigaseuraa (Tiikerit, SB Vantaa, PSS, M-Team, SB-Pro), näiden lisäksi kausi 2019-2020 vierähti Sveitsissä. Alppimaassa pelaaminen oli Itäselle pitkäaikainen unelma.

– Jo, kun olin 16-vuotias juniori ja muut naisten jengissä olivat aikuisia, lähti Sveitsiin pelaajia, kuten Petra Niemenmaa. Muistan ajatelleeni, että minäkin haluan joskus Sveitsiin. Pitkään sitä mietti, että miten sinne pääsisi. Vakioduunista ei viitsinyt oikein lähteä.

Maalarina työskennelleelle Itäselle tuli keväällä 2019 olo, että voisi tehdä jotain muuta.

– Lähdin sitten Sveitsiin tekemään maalarin hommia, Itänen nauraa.

Mennään, mennään, mennään!

Työpäivät olivat kymmentuntisia, mutta Itänen työskenteli vain pari päivää viikossa. Maalarina hän ansaitsi Sveitsissä puolikkaalla työajalla paremmin kuin Suomessa. Kun myös pelaamisesta maksettiin korvaus ja seura tarjosi käyttöön auton, visiitti kannatti rahallisesti. Pelillisesti reissusta jäi vähemmän taskuun.

– Sveitsissä pelaaminen ei ole taktisesti ihmeellistä. Hirveän taitaviakaan siellä ei olla, treenaaminen on tosi simppeliä. Pelattiin hirveästi, sellaista go-go-go menoa, että juostaan neljä kertaa päästä päähän. Suomessa käyt kerran, ehkä kahdesti toisessa päässä, ennen kuin menet vaihtoon. Sveitsissä pitää ravata neljä kertaa kenttä edestakaisin, ennen kuin saa tulla pois.

Kentän ulkopuolella kokemus oli hieno.

– Tosi kiva maa ja kivoja ihmisiä. Se itse sähly ei ehkä oikein antanut ja tuli sellainen olo, että haluaa vielä oikeasti pelata. Joukkue ei ollut huono, mutta ehkä jos olisi mennyt nuorempana, olisi katsonut vähän enemmän läpi sormien sitä toimintaa.

Puolustaja keskittyy hetken kehonhuoltoliikkeisiin Arkadia-hallin katsomossa ja jatkaa:

– Jos vedetään koko kausi samaa kolmea treeniä, se on vähän tylsää. Suomessa pelaaminen on taktista ja pelaajat tietävät aika tarkkaan, mitä tehdään. Sveitsissä mennään neljällä ylös ja kun olin alin pakki, otin koko ajan vastaan 3-1 -hyökkäyksiä. Miten sen nyt tiivistäisi? Kiva kokemus, menkää nuorena, jos menette, Itänen virnistää.

Paras seitsemästä vai superfinaali?

Emma Itänen on pelannut salibandyä huipputasolla jo vuodesta 2005. Tässä vaiheessa on jo varaa muistellakin. Ei sillä, että paras muisto salibandystä vaatisi erityisesti pohtimista.

– Ehdottomasti Hartwall Areenalla voitettu Superfinaali. Voitettiin The Classic, jossa pelasi kaikki.

Kyseisen keväällä 2018 pelatun superfinaalin jälkeen ei yksittäisiä finaaleja ole nähty. Se on Itäsen mielestä harmi. Hänellä on kokemusta molemmista tavoista ratkaista mestaruus, sekä voittavana että häviävänä osapuolena. Kumpi on hänen mielestään parempi: paras seitsemästä vai kerralla poikki superfinaalissa?

– Niinpä. Kumpi harmittaa enemmän? Itänen nauraa ja vakavoituu sitten.

– Superfinaalissa oli se hyvä puoli, että annoit kerran kaikkesi ja se oli siinä. Viime kevään finaalisarja jatkui ja jatkui ja jatkui, eikä kumpikaan oikein mennyt sarjassa edelle. Sitten vielä ratkaisu rankkareilla, emme hävinneet edes pelillisesti. PSS voitti mestaruuden, mutta samaan aikaan ei tuntunut siltä, että he kuitenkaan olisivat voittaneet.

Tiikeripersoonia ja pommeja parketilla

Kysyttäessä pahinta vastustajaa, yksittäistä pelaajaa tai joukkuetta, tulee syvä hiljaisuus. Emma Itäselle ei tule mieleen hankalia vastustajia, vaan hän kääntää kysymyksen ja mainitsee vastaesimerkkinä FBC Loiston, jota vastaan pelaamisesta hän pitää erityisesti, koska pelaajat ovat taitavia.

Peliuran hauskimpina persoonina Itänen muistelee Tiikeri-vuosien Tuire Joutsenvuota ja Sari Rouvalia. Kysymykseen siitä, kenen laukaus on sattunut eniten, Emma Itänen vastaa välittömästi:

– Kiffen (Mia Alénin).

Muistot ovat ajalta, jolloin Itänen ja Alén treenasivat SB Vantaassa ylivoimaa ja Itänen teki maalin edessä parhaansa ehtiäkseen väistämään Alénin laukauksia. Treenimuistot Kiffen laukauksesta ovat Itäsellä syvällä. Todettakoon, että nuo yli 10 kauden takaiset pommit Myyrmäen UT:n parketilla ovat sormimuistissa myös haastattelijalla, joka nuohosi tuohon aikaan Vantaassa veskarin tontilla.

Pyyteettömästi puolustava pallotaituri

Myös puolustajan toinen esimerkki kovasta laukauksesta tulee tilanteesta, jossa hän ei ole ehtinyt väistää oman joukkuetoverin laukauksen tieltä; Elina Kujalan laukaus teki ”hirveän jäljen” Itäsen jalkaan muutama ottelu takaperin. Puolustaja vitsailee, että vastustajien laukauksista ei ole pelotteeksi.

– Ei näistä nykypelaajista ole mihinkään, ne on vaan sellaisia neppailijoita, Itänen virnuilee.

Sattuneesta syystä neppailusta tulee mieleen Emma Itänen itse. Laukauksessaan Itänen panostaa enemmän oveluuteen ja osoitteeseen, kuin voimaan. Vaikka luottopuolustaja jää helposti näkymättömämpään rooliin SB-Pron räiskyvässä pelityylissä, hän on kuitenkin joukkueelleen tärkeä linkki puolustajana, joka on vahva sekä pallollisena että pallottomana.

Itänen omaa erinomaiset kädet, pelinlukutaidon ja kyvyn mukautua viisikon peliin. Puolustaja peittää, katkoo ja kääntää peliä pyyteettömästi vaihdosta toiseen, sekä pitää pallon omalla joukkueella, kun on tarve. Jos taas on paikka purjehtia, pinnan alla kupliva taiteilija pääsee esiin. Itäsen 100. piste syntyikin poikkeuksellisesti vasemman laiturin paikalta, johon hänet istutettiin takaa-ajoasemassa EräViikinkejä vastaan.

Pelit jatkuvat SB-Prossa

Liigan kestomenestyjän SB-Pron kausi on alkanut totuttuun nähden vaisusti. Viime kauden jälkeen useampi kokenut Pro-pelaaja jättäytyi pois huipputasolta. Emma Itänen ei kuitenkaan ole miettinyt lopettamista.

– En. En osaa tehdä mitään muuta. Mitä mä tekisin joka ilta? Tulisin varmaan huoltajaksi tänne, Itänen naurahtaa.

Kuudetta kauttaan Nurmijärvellä pelaava Itänen on viihtynyt SB-Prossa.

– Täällä hoidetaan asiat kivasti. Heinin (Haapalahti) kanssa juttelimme juuri, että olemme pelanneet myös joukkueissa, joissa ei ole kunnon taustoja. Siellä on ne pari tyyppiä, jotka yrittävät hoitaa kaiken. Ei ole välttämättä huoltajaa, vaan on itse kannettu kamoja. Täällä on porukkaa tekemässä, vaikka ja mitä. Treenien jälkeen saattaa olla Janne (Raatikainen, joukkueenjohtaja) käynyt ostamassa iltapalaa. Täällä pidetään hyvää huolta.

Yhtä päättäväinen kuin peliuran jatkumisesta, puolustaja on omasta seurastaan. Et ole ajatellut, että pelaisit muualla kuin SB-Prossa?

– En.