Valtteri Mokka mietti viime keväänä salibandyuransa seuraavaa siirtoa. Koronaepidemia oli päättänyt viimeisen juniorivuoden Tampereen Classicin A-pojissa ennenaikaisesti.
Molkka oli pelannut jonkin verran miesten otteluita Classic Unitedissa Suomisarjassa ja 2. divisioonassa, mutta tie oman seuran F-liigajoukkueeseen oli mutkikas.
Molkkaa kyseltiin pelaamaan Divariin, mutta Hämeenlinnasta tullut yhteydenotto alkoi kiinnostaa eniten. Keskustelutuokio entisen joukkuekaverin, maalivahti Pietari Jääskeläisen kanssa vakuutti Molkan lopullisesti, ja hän tarttui Steelersin täkyyn.
– Mietin ensin, että Divarissa pääsen ehkä varmemmin pelaamaan, mutta valinta oli aika helppo, kun tuli mahdollisuus päästä kokeilemaan siipiään liigaan, hän kertoo.
Hämeenlinnalaisjoukkue houkutteli riveihinsä Classicista myös Juuso Woivalinin, jonka kanssa Molkka taittaa nyt harjoitusmatkat.
Puolitoistatuntiset opettivat
Molkka lähti Steelersiin pyöreän nollan ottelun liigakokemuksella, mutta hänellä oli jo maistiainen F-liigavauhdista kenties parhaimmasta paikasta, mistä sen voi saada: Classicin harjoituksista, joissa hän oli käynyt tuuraamassa silloin tällöin tarpeen mukaan.
– Se on kyllä ihan peliä vastaava tapahtuma, voisin jopa väittää, että raskaampikin. F-liigaottelu on omalla tavallaan jopa rennompi tapahtuma kuin se 1,5 tunnin stintti, Molkka muistelee.
Vaikka Classic on F-liigan huippujoukkue ja harjoitukset pursuavat maajoukkuetason yksilöitä, säännöllinen pelaaminen liigajoukkueessa on kokonaan oma juttunsa. Molkkakin tiesi Steelersin lähtiessään, että edessä on hyppy ihan eri maailmaan. Kautta edeltävät harjoitusottelut olivat sisäänajon aikaa.
– Pre-season oli itselleni aika totuttelemisen paikka. Ensimmäistä kertaa treenipeleissä mietin, että kuka sieltä tulee vastaan ja pärjäänkö. Kun huomasin, että samat hommat toimii sielläkin, kun ne tekee tarpeeksi hyvin, sitä ei enää miettinyt ja vapautui, Molkka kertoo.
”Ei ole vahvuuteni”
Tahti jatkui hyvänä myös, kun F-liiga alkoi ja otteluissa alettiin jakaa sarjapisteitä.
– Olin alkuun jopa yllättynyt, että pystyin tekemään tulosta omalla tavallani. Kun meni hyvin, mietin, että pystynkö jatkamaan sitä. Olen pystynyt: se ei ollut suonenveto, vaan pystyn pärjäämään omilla vahvuuksillani.
Molkka on ollut liigadebytantiksi tehokas – semminkin kun muistetaan, että hän on pelannut puolustajan paikalla sarjan häntäpään joukkueessa. Tahti on ollut tähän mennessä rapiat piste per peli: koossa on nyt 17 ottelussa tehot 11+7.
Molkka ei kuitenkaan ole mikään peruspakki. Hän tiedostaa itsekin, että vahvuudet ovat ennen kaikkea pallollisessa pelissä: sitä painotettiin myös juniorivuosina Classicissa, kun Molkka istutettiin pysyvämmin puolustajan tontille. Leiman pelityyliin löi, että junioriotteluissakin usein Classic oli kentällä se pallollisempi joukkue.
– Tiedän, että puolustaminen ei ole se oma vahvuuteni, Molkka myöntää.
Tämä näkyy myös plus/miinus-tilastoissa. Molkka on tällä hetkellä Steelersin pakkasherra lukemalla -25.
– Vaikka olisi millainen lukema, itse en olisi alkanut sitä miettiä. Pyrimme pelaamaan kentällisenä mahdollisimman hyvin. Totta kai sen tiedostaa: siinä on kehittämistä, että pystyisin puolustuspäässä olemaan enemmänkin avuksi.
Kärkkymisen taidot tädiltä
Salibandy tulee verenperintönä: isä Lari Molkka on nyt mukana TPS:n naisten valmennuksessa ja täti Veera Molkka pelasi vuosituhannen taitteessa seitsemän kautta liigaa Classicissa ja iski tehoja hyvään tahtiin.
– Häneltä ovat varmaan kärkkymisen taidot, Valtteri Molkka letkauttaa.
Hän aloitti salibandyn FBC Turussa ja pelasi yhden vuoden TPS:ssakin, kunnes vaihtoi peruskoulun jälkeen Tampereelle ja Classiciin. Pelaamisen ohella hän on suorittanut merkonomin paperit ja opiskelee nyt ensimmäistä vuotta liiketaloutta Tampereen ammattikorkeakoulussa.
Korona on lyönyt leimansa tähänkin kauteen, ja Molkkakaan ei ole covid-taudilta välttynyt.
– Itselläni se oli onneksi hyvin maltillinen, siinä mielessä pääsin pienellä.
Tautitilanne on aiheuttanut sen, että hän on koettanut välttää ylimääräisiä kontakteja ja menoja.
– En halua, että oma joukkue joutuu karanteeniin, kun senkin on kokenut. Kun ei pääse joukkueen kanssa kokoontumaan 10 päivään, se vaikuttaa aika paljon.
”Otteluita pitää voittaa”
Tämä kausi on tuonut Molkalle myös muulla tavalla uudenlaisen kokemuksen: sen, että oma joukkue löytyy sarjataulukon häntäpäästä.
– Joulun jälkeen olemme kehittyneet ja käyrä on nousujohteinen tähän toiselle puolikkaalle. Suunta on oikea, mutta eivät pisteet valehtele: sen verran niitä on ansaittu, Molkka sanoo.
F-liigan peräpään taisto on tällä kaudella erityisen raaka, kun kaksi viimeistä putoaa suoraan Divariin ja 12:skin joutuu vielä raastaviin karsintoihin. Putoamispeikko hengittää Steelersin niskaan.
– Fakta vain on, että otteluita pitää voittaa. Se, joka niitä eniten raapii loppukaudesta, ansaitsee paikkansa liigassa.