Classicin kokoonpanon leveys on tullut näkyväksi, kun joukkueesta on noussut esiin uusia tehomiehiä. Yksi heistä on Albert Koskinen, joka on pudotuspeleissä jatkanut siitä, mihin runkosarjassa jäi.

Hieman kärjistäen voisi sanoa, että Koskinen paukutti runkosarjassa enemmän maaleja kuin aiemmalla kuudella liigakaudellaan yhteensä. Verkko heilui 26 kertaa 25 ottelussa, kun aiemmilla kausilla hänelle kirjattiin runkosarjassa kaikkiaan 68 ottelua ja 31 maalia.

Puolivälierien neljässä pelissä Koskinen osui OLS:n tolppien väliin seitsemän kertaa.

Mistä maalivire kumpuaa?

– Suurin syy on se, että olen pysynyt kunnossa. Takana on monta rikkonaista kautta, joissa olen yleensä syksyn huilannut kokonaan. Oikeastaan kolme syksyä on mennyt niin, että on tullut kesän lopulle tai kauden alkuun loukkaantuminen, ja päässyt vasta joulu-tammikuussa pelikuntoon. Siinä vaiheessa tilannetta vaikeuttaa, kun on antanut puoli vuotta muille etumatkaa, Koskinen kertoo.

– Olen ollut monta vuotta mukana, joten on sitä odotettukin, että saisi isompaa roolia.

Tilanteeseen on vaikuttanut myös se, että nyt kun Koskinen itse on pysynyt terveenä, kaikki joukkuekaverit eivät ole. Esimerkiksi Eemeli Salinin ja Sami Johanssonin poissaolot avasivat laiturille mahdollisuuksia.

– Tietysti se on mahdollistanut sen, että olen saanut enemmän peliaikaa ja päässyt ylivoimalle. Kun on tullut onnistumisia, ne ovat ruokkineet lisää.

Pääkoppakin koetuksella

Loukkaantumiset, niistä kuntoutuminen ja taas uusien vammojen myötä saman kierteen kokeminen ovat mitanneet myös 25-vuotiaan Koskisen henkistä kestävyyttä. Hän myöntää, että aina ei ole ollut helppoa.

– Muistan hyvin sen ekan syksyn, kun tuli isompi vamma, ja kun niitä on tullut enemmän ja uudestaan, se on tietysti ollut pääkopalle rankkaa. Kaikki varmaan tietävät sen, jotka ovat loukkaantuneet. Arvostan heitä, jotka kuntouttavat itsensä ja tulevat takaisin.

Vammakierre on saanut myös Koskisen itsensä pohtimaan paljon harjoittelemista ja loukkaantumisten välttämistä.

– Olen yrittänyt tehdä asiat niin hyvin, ettei niitä tulisi. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta esimerkiksi sen olen tajunnut, että treenin ei tarvitse määrällisesti olla niin korkea, kunhan ne tekee oikein. Treenimäärä on ehkä ollut nyt pienempi, mutta olen yrittänyt saada niistä enemmän irti.

– Koko ajan tuntuu, että oppii urheilemisesta ja treenaamisesta. Toisaalta tuntuu, että tietää vain vähemmän, kun tietoa tulee lisää, hän kuvailee.

Tähtien varjossa kasvaneet

Koskinen on usean muun tavoin myös esimerkki Classicin kokoonpanon laajuudesta. Vaikka tietyt nimet ovat ymmärrettävästi vieneet isoimmat otsikot, useampi yksilö on kypsynyt kovalle tasolle taustalla päivittäisessä myllyssä.

– On totta, että helposti niiden maajoukkuepelaajien varjoon jää hyviä, jopa loistavia pelaajia. Esimerkiksi Tykkyläisen Konstallakin on ollut huippukausi, ja Otto Kilpi onnistui viime pelissä Oulussa hyvin.

Kuudetta miesten Suomen mestaruutta jahtaava Classic on ollut vakuuttava. Kone on tuottanut tulosta, vaikka kokoonpanosta on puuttunut maajoukkuetason miehiä läpi kauden.

Classic on edellisen kerran hävinnyt ottelun varsinaisella peliajalla viime kevään välierissä Nokian KrP:lle. Silloinkin tamperelaiset kampesivat itsensä lopulta selkä seinää vasten -tilanteesta jatkoon ja mestariksi.

Tämän kevään kultajahti alkoi puolivälierien 4-0-voitolla OLS:sta.

– Sarjahan oli tasainen, vaikka se meni 4-0. Oli tiukkoja pelejä, varsinkin se kolmas, jossa OLS meinasi sen yhden voiton ottaa, Koskinen arvioi.

– Tiesimme, että OLS puolustaa hyvin. Onnistuttiin joissakin asioissa, joita oli suunniteltu, ja saatiin avattua sitä välillä. Olisi voinut mennä paremminkin, mutta saatiin tarvittavat voitot ja se riitti tässä kohtaa.

”Joku kuuli bussissa väärin”

Kun OLS-sarja meni poikki suoraan neljässä ottelussa, välieriin valmistautumiseen jää hyvin aikaa.

– Toivottavasti saadaan tuolta poissaolleitakin mukaan ja päästään vetämään hyvä treeniviikko tähän.

Välierissä vastaan tulee TPS.

– Turussa on yleensä ollut hyvä meininki ja sen vuoksi siellä on ollut kiva pelata. TPS on tuttu vastustaja, jonka kanssa on ollut tiukkoja vääntöjä. Niin se pitääkin olla tässä kohtaa kautta.

Yksi kysymys on vielä esitettävä. Mistä juontaa lempinimesi ”Jallu”?

– Siitä on varmaan yli 10 vuotta. Minua sanottiin Classicissa jostain syystä Alluksi, vaikka sitäkään ei ole käytetty oikein ikinä. Joku kuuli bussissa väärin, ja sen jälkeen se on Jallu.