F-liigan miesten sarjan puolivälierät ovat paraikaa käynnissä ja naisten liigan välieräjoukkueet selvisivät maanantaina.

Salibandyasiantuntija Perttu Kytöhonka vastaili kysymyksiin koskien naisten ja miesten puolivälieräsarjoja.

Naisten liigassa pelattiin puolivälierät loppuun maanantaina. Ainoastaan yksi sarja oli tasainen. Mistä se mielestäsi kertoo?

– Runkosarjassa erottui lopulta kohtuullisen selvästi kolme joukkuetta, jonka jälkeen oli varsin tasainen kaksikko ennen taas isompaa eroa. Puolivälierät sujui hyvin vahvasti tämän pohjalta. Tällä kaudella kärki on ollut jonkin verran edellä seuraavia, mutta naisten F-liigassa niitä eroja voi tietenkin hyvällä työllä kuroa kiinni nopeastikin. TPS ja ErVi olivat molemmat viime keväänä siellä toisessa päässä.

SB-Pron pitkä mitaliputki katkesi vaikean kauden päätteeksi. Kieliikö se uudesta maailmanjärjestyksestä naisten liigassa?

– SB-Pro on ollut yksi naissalibandyn keihäänkärjistä. Joukkueen kokenut osasto kantaa edelleen aika isoa vastuuta. Tietynlainen sukupolvenvaihdos on edessä ja se ei salibandyssä amatöörilajina ole koskaan ihan simppeliä, mutta jos taustoilla on edelleen virtaa niin he tulevat kyllä vielä. Menestymisen kulttuuria löytyy.

Miesten pudotuspeleissä on kolme sarjaa 2-0 ja yksi 1-1. On ollut jokseenkin silmiinpistäviäkin tasoeroja peleissä. Allekirjoitatko ja mistä se voisi johtua?

– Kolme paria tosiaan ollut varsin selkeitä, mutta toisaalta ihan odotettua näin. Tällä kaudella Classic on edelleen ollut kokoonpanohuolistaan huolimatta runkosarjassa selkeä kärki ja sen jälkeen KrP:sta Happeeseen ollut tosi tasainen nelikko. Ihan odotettua siis, että TPS ja Happee ovat tasan tällä hetkellä ja muut 2-0 tilanteessa.

Sellainen fiilis, että lähes kaikki miesten sarjojen joukkueet ovat esiintyneet todella varovaisesti tähän mennessä. Prässiä on käytetty hyvin säästeliäästi. Ei ole myöskään nähty oikein missään peleissä sitä, että peli virtailisi kovin vahvasti. Onko kyse vain pudotuspelitarkkuudesta vai ollaanko tässä mielessä siirrytty keskimäärin riskittömälle alueelle noin ylipäänsä?

– Valmentajat tuppaavat pitämään siitä, että asiat tuntuvat hallittavilta. Aiemmin mm. KrP ja Happee pistäneet pelejä paljon virtailemaan, mutta ovat molemmat hieman lisänneet kontrollia peliinsä. Kontrollin lisääminen ei ole hyvä tai huono, eikä edes voittamisen kannalta mikään viisasten kivi, mutta toki nykysalibandyssä on mm. Classic, Suomi ja viimeisenä Ruotsi pärjänneet varsin matalan riskitason pelaamisella.

– Jatkoprässejä tekevät toki kaikki, mutta työntäminen perustilanteessa – kun pallo on vastustajan kontrollissa – korkeaan ja intensiiviseen prässiin on yksi salibandyn vaikeimmin toteutettavista asioista. Siksi sitä todennäköisesti käytetään säästeliäästi.

Hiukan ovat jo puhuttaneet “pudotuspelisäännöt”. Oletko itse havainnut ilmiötä?

– Jätän muille tässä kohtaa tämän pohdinnan. En ole niin hyvä säännöissä.