Onko tämä sama laji, huomasin miettiväni alkusyksystä Otahallin katsomossa.

Vastakkain pelasivat Indians ja Nokian KrP, kaksi pelitavallisesti varsin tasokasta joukkuetta. Peli virtasi ja meni ajoittain koheltamisen puolelle. Kumpikaan ei hallinnut. Ottelu ei ollut tasokas, mutta viihdyttävä.

Kontrasti edelliskevään pudotuspeleihin – edelliseen muistijälkeneeni huippusalibandysta – oli valtava. Ero on totta kai luontevakin. Kauden alussa peli on kaukana valmiista, kun uusia pelaajia, koostumuksia ja pelitavallisia säätöjä ajetaan sisään. Keväällä prosessi on pitkällä, ja peli kuosissa.

Pudotuspelien vaatimustaso on runkosarjaa kovempi tietysti jo siitäkin syystä, että kevään peleihin seulotaan parhaista parhaat. Taktisessa mielessä pudotuspelien vaade on erilainen.

Pelin shakkimainen luonne korostuu. Ratkaisevat virheet eivät välttämättä ole enää helppoja keskialueen menetyksiä tai riskialttiita syöttöjä. Ne ovat esimerkiksi peittoon jääneitä laukauksia, myöhästyneitä paineistuksia tai rahtusen puutteellista sijoittumista.

Taktisella tasolla pudotuspelisalibandy tarkoittaa pelin rakenteiden ja opettamisen merkityksen vähentymistä ja täsmävalmennuksen korostumista.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että pelin rakenteella ei olisi enää merkitystä. Pelitapa on kulmakivi, jonka pitää olla kunnossa. Yksistään se ei silti riitä. Pitkissä ottelusarjoissa täytyy osata säätää ja reagoida, löytää erilaisia keinoja voittaa.

Pelaajien tasolla pudotuspelikevät kysyy myös fyysistä suorituskykyä, kun pelit rullaavat tiiviillä tahdilla.

Havainnollistavaksi esimerkiksi fysiikan ja täsmävalmennuksen vaateesta voi nostaa viime kevään puolivälieräsarjan Oilersin ja Indiansin välillä.

Altavastaaja Indians onnistui riisumaan Oilersia aseista. Se löysi tilaa Oilersin aktiivisen karvauksen selustasta ja onnistui hidastamaan ennakkosuosikin hyökkäyspeliä matalalla puolustusblokilla. Indiansin vahvuus on ollut pallollinen peli, mutta viime keväänä se antoi aloitteen Oilersille, mikä tasoitti puntteja.

Oilers oli – ja on edelleen – materiaaliltaan vahvempi ryhmä. Se oli myös vahvempi fyysisesti, mikä näkyi viime keväänä. Mitä pidemmälle pelikello tikitti, sitä vahvemmin vaaka kääntyi Öljymiehille. Se uuvutti fyysisesti kevyemmän altavastaajan.

Täsmävalmennus ei kuitenkaan tarkoita pelkästään taktista hienosäätöä. Classicin valmennustiimi teki onnistuneet kokoonpanomuutokset viime keväänä. Kakkoskenttä oli ongelmissa omassa päässä, kunnes verkkaisen Jussi Pihan vaihtuminen alaspäin pätevämpään Eetu Sikkiseen käänsi kurssin.

Yksittäisiä pelaajavaihdoksia isompi muutos tapahtui joukkueen roolituksessa. Classicin kakkosketju muuttui yskineestä tuloskentästä tasapainoista kolmosketjusalibandya pelanneeksi viisikoksi. Mestaruus irtosi, kun poskettomassa lyönnissä ollut ykkönen murjoi vastustajan ykköstä ja kaksi muuta kenttää hoitivat omat osuutensa kliinisesti.

Pelitavallisia asioita ei kuitenkaan kannata mystifioida liikaa. Pelitavalliset painotukset ohjaavat pelaajien tilannevalintoja, mutta pelaajat eivät ole robotteja.

Vaikka meillä peliä analyyttisten lasien läpi seuraavilla on pyrkimys löytää tulokselle selitys, nähdään pudotuspeleissä monesti otteluita, joiden loppunumeroille ei löydy tyhjentävää selitystä.

Jos laatupaikkojen valossa tasaväkisen ottelun voittomaali syntyy loppuhetkillä tai jatkoajalla, se ratkeaa aidosti yhteen tai kahteen suoritukseen.

Ratkaisun selittämisen sijaan täytyy etsiä myötävaikuttavia tekijöitä tasaisuuden taustalla. Juuri näistä täsmävalmennus koostuu. Osataanko pelaajia johdatella tekemään oikeita tilannevalintoja.

Salibandyn voi jakaa karkeasti neljään vaiheeseen: hyökkäämiseen, puolustamiseen sekä negatiivisiin ja positiivisiin tilanteenvaihtoihin. Pelin hahmottaminen pelkkien vaiheiden kautta ei kuitenkaan ole pudotuspelien kontekstissa mielekästä.

Peli voi olla vauhdikasta tai hitaampitempoista, se ei kuitenkaan ole vaiheita vaan virtaa, jota pitää pystyä hallitsemaan. Joko kontrolloimalla tempoa tai kiihdyttämällä sitä.

Jos pudotuspelien vaadetta vetää tiivistetysti yhteen, kevään peleissä kysytään kykyä mukautua. Löytää keinot avata solmuja ja repiä maksimit irti vahvoista jaksoista – toimia sen mukaan, mitä peli milloinkin vaatii.