Espoolaiset Oilers ja Indians kohtaavat puolivälierissä kolmatta kertaa peräkkäin. Runkosarjan kolmanneksi yltänyt Oilers on selkeä suosikki, mutta ei niin jättimäinen kuin vuosi sitten. Perjantaina käynnistyvästä sarjasta pääsee jatkoon neljällä voitolla.

Lähtökohdat:
Oilersin runkosarja oli haastava. Joukkue kärsi loukkaantumisista ja sairasteluista läpi kauden. Se näkyi armotta myös peliesityksissä, vaikka kolmas sija lopulta – muiden kompuroidessa – heltisikin. Vahvaan viime kauteen nähden pistepussista katosi kahdeksan pistettä ja maaliero oli 11 osumaa heikompi.

Kuudenneksi sijoittunut Indians taas oli odotetusti tietynlaisella ei-kenenkään-maalla. Eroa viidenteen sijaan jäi neljä pistettä, seitsemänteen seitsemän pistettä. Oilersiin nähden takamatka oli seitsemän pistettä, mikä on kuitenkin huomattavasti sievempi ero kuin vuoden takainen 22 pinnaa.

Inkkareillakin oli omat haasteensa kokoonpanon kanssa, mutta kausi ei ollut läheskään yhtä repaleinen kuin vuosi sitten. Tämä näkyi myös maalisarakkeissa. Indians teki viisi maalia viime kautta enemmän ja onnistui pudottamaan päästettyjä maaleja 12 osuman verran.

Kokoonpanojen tasolla etu on Oilersilla, joka on hiljalleen saanut kokoonpanoaan eheämmäksi. MM-finaalissakin kolmesti osunut Justus Kainulainen voitti maalipörssin osuttuaan 37 kertaa. Velipoika Rasmus missasi viisi peliä, mutta ylsi 23+21=44 pisteeseen. Myös Tuomas Iiskola (28+19=47) sekä Markus Markkola (16+25=41) puhkaisivat 40 pisteen rajan. Huomionarvoista on sekin, että jatkuvasta kokoonpanon säätämisestä huolimatta yhdeksän pelaajan teholukema oli yli 20 maalia plussalla.

Indiansin kärkinimet olivat tuttuja. Valtteri Kainulainen summasi 26+19=45 pinnaa, Aaro Astala 15+26=41 täppää ja Otto Lehkosuo 13+15=28 pistettä. Kovan kolmikon takaa ei löytynyt edes 20 pisteen ylittäjiä, vaikka etenkin Samuli Huppusen johtama kakkoskenttä aloitti kauden pirteästi. Mitä pidemmälle runkosarja eteni, sitä enemmän Indians nojasi ykköseensä.

Tarina tulevan sarjan ympärillä onkin viime kausilta tuttu. Ykköskentän pitäisi kantaa Indiansia, sillä leveydessä Oilers on edellä. Myös maalivahtipeli menee maajoukkuetorjuja Joonas Kaltiaisen muodossa selvästi Öljymiehille. Indiansin nuori Juuso Jokisalo vakuutti viime keväänä, mutta tällä kaudella otteet olivat epätasaisia ja torjuntaprosentti jäi lukemaan 70,97. Mikko Kirvesniemi on vaihtoehto, mutta hänenkin taso heilahteli.

Vuosi sitten Indiansin valmennus vei Oilersin vastaavaa fläpillä. Vaikka Indians hävisi sarjan, se vei 5 vs 5 -pelin. Heimo löysi keinoja purkaa Oilersin vahvaa karvausta ja hyökkäsi melko suoraviivaisesti riskejä välttäen. Isoimman haasteen Oilersille tarjosi Indiansin matala puolustusblokki, joka onnistui ohjaamaan ennakkosuosikin ulkokehälle.

Vaikka Oilers vei sarjan selkein 4–1-voitoin, olivat itse ottelut tasaisia. Tasaisissa peleissä näkyi kuitenkin ero itseluottamuksessa ja rutiinissa. Kun pelejä alettiin ratkomaan, Indians suli ja Oilers lisäsi kaasua. Nyt puntit ovat vireystilan suhteen tasaisemmat, mikä heittää mielenkiintoisen lisämausteen, mikäli Indians onnistuu jälleen taktisella tasolla riisumaan Oilersia aseista.

Oilersin kipukohdaksi tiedettiin jo viime kevään perusteella pallollinen peli. Se ei mennyt eteenpäin, vaikka ajoittain taitavat huippuyksilöt järjestelevät näyttäviäkin sommitelmia. Ongelma on kuitenkin kollektiivisuuden puute. Oilersin avaa hyökkäysalueelle pitkillä palloilla kulmiin, josta suunta on maalin taakse. Toimiessaan se rikkoo puolustusmuotoa ja avaa tiloja joko vanhalle tolpalle tai taskuun. Ongelma on kuitenkin se, että Oilers jää edelleen pyörimään pallon kanssa pienelle alueelle, eikä pysty sitä kautta liikuttamaan puolustavaa viisikkoa.

Taktiset askelmerkit ovat pitkälti samat kuin kahtena aiempana vuonna. Pallon kontrolloinnin ja pelivälineen kanssa puolustamisen taitava Indians osaa ja luultavasti myös haluaa ottaa pelistä tempon pois. Vauhdikas Oilers taas haluaa saada pelin virtaamaan. Oilersin viime kauden suurin täsmäase, aggressiivinen pumppukarvaus ei kuitenkaan ole tällä kaudella purrut yhtä tehokkaasti. Muut joukkueet ovat oppineet purkamaan sitä. Poissaolojen myötä koheesio ja sitä kautta ajoitukset eivät myöskään ole olleet synkassa.

Jos peli virtaa, kentälle syntyy paljon 1 v 1 -tilanteita. Niissä fyysisempi Oilers on pehmeää paikallisvastustajaansa edellä ja sitä kautta vahvoilla. Jos tempo pysyy maltillisena, pallollisesti tasapainoisemmalla Indiansilla on eväitä yllättää.

Puolustuspäässä Indiansin kannattaa ehdottomasti välttää liian aktiivista paineistamista ja pyrkiä estämään Oilersin eteneminen maalin taakse. Jos se ei siinä onnistu, kannattaa puolustusmuoto vetää perässä juoksemisen sijaan tiiviiksi. Oilersin taas pitää pystyä malttamaan karvauksen kanssa. Indians kyllä löytää tilat, jos hyvissä peliasennoissa ja sopivin etäisyyksin sijoittunutta viisikkoa vastaan lähdetään hönkimään.

Viime kevään sarjasta muistetaan etenkin erikoistilanteet, joissa Oilers vei pikkuveljeään sata-nolla. Runkosarjan perusteella etu on hienokseltaan Öljymiehillä. Sen 48,6-prosenttinen ylivoima oli sarjan toiseksi tehokkainta. Indiansin vastaava seurasi heti perässä 46 prosentin tehokkuudellaan.

Alivoimalla joukkueet olivat myös peräkkäisillä sijoilla. Kuudenneksi parasta alivoimaa pelannut Oilers tappoi alivoimansa 61,4 prosentin teholla. Indiansin alivoima oli 56,8-prosenttisena seitsemänneksi kestävintä. Indians kuitenkin pelasi Oilersia selvästi enemmän ylivoimaa ja myös selkeästi vähemmän alivoimaa.

Knopit:
Viime kevään pelien tasaisuutta kuvaa se, että jokaisen viiden pelin lopussa haettiin tasoitusta ilman maalivahtia. Oilersin Indians-kasvatti Markus Markkola onnistui tasoittamaan kolmannen ja viidennen pelin viimeisen 15 sekunnin aikana. Otteluiden päätöserät kuvastivat muutenkin Oilersin henkistä yliotetta. Se voitti viidestä päätöserästä neljä.

Espoolaiskilpailijat ovat pelanneet (viime kautta lukuunottamatta) jo useampana vuotena toisen runkosarjapelin jäähallissa monituhatpäisen yleisön edessä. Keväällä 2020 – kun Espoon derbykiima oli kuumimmillaan – sarjan piti siirtyä kolmannen pelin jälkeen Tapiolan Metro Areenalle, mutta neljättä peliä ei koskaan tullut. Tänä keväänä jäähalliin ei mennä. Helmikuun kohtaaminen veti Tapiolaan 612 katsojaa, mikä on varsin hyvä määrä tämän kauden lukemiin nähden. Kenties derbykiima vielä yltyy.

Taistelupari:
Rasmus Kainulainen, Oilers – Otto Lehkosuo, Indians

Molemmat nähtiin Suomen paidassa joulukuun kotikisoissa, mutta kummankin rooli jäi lopulta pieneksi. Kainulainen hyökkää vasemmassa laidassa, Lehkosuo puolustaa oikealla, joten kamppailuja varmasti nähdään. Kumpikaan ei niitä vahvoina pelaajina kavahda. Lehkosuo ei kanna Indiansin raskainta tulosvastuuta, mutta hänen kentällisensä on pakko onnistua. Oilers taas ei kaadu siihen vaikka Kainulaisen tähdittämä ykköskenttä ei täysin onnistuisikaan.

Kauden aiemmat kohtaamiset:
17.12.2021 Indians – Oilers 5–6
5.3.2022 Oilers – Indians 8–4

Näin pelataan:
Pe 18.03.2022 18.30 Oilers – Indians, Tapiolan Uh RUUTU
Su 20.03.2022 17.30 Indians – Oilers, Otahalli RUUTU
Ti 22.03.2022 18.30 Oilers – Indians, Tapiolan Uh RUUTU
Pe 25.03.2022 18.30 Indians – Oilers, Otahalli RUUTU
Ma 28.03.2022 18.30 Oilers – Indians, Tapiolan Uh (tarvittaessa) RUUTU
Ke 30.03.2022 18.30 Indians – Oilers, Otahalli (tarvittaessa) RUUTU
Pe 01.04.2022 18.30 Oilers – Indians, Tapiolan Uh (tarvittaessa) RUUTU

Kumpi voittaa?
Indians on kiva joukkue, jossa on kivoja pelaaja ja joka pelaa kivaa salibandya. Kiva ei kuitenkaan riitä, kun vastassa on nimivahva ja väkevä Oilers. Altavastaajalla on täsmäaseita, mutta kellon tikittäminen sataa auttamatta leveämmällä rosterilla operoivan Oilersin laariin.

Oilers välieriin voitoin 4–2.