TPS Turusta ja Jyväskylän Happee kohtaavat miesten F-liigan puolivälieräsarjassa perjantaista alkaen. Välieräpaikka irtoaa neljällä voitolla.

Lähtökohdat:
TPS oli runkosarjan nelonen, ja putosi yhden sijan edelliseen kauteen nähden. Se keräsi jopa seitsemän pistettä vähemmän kuin kauden 2020-21 runkosarjassa. Maaliero oli +76, mikä oli kolme maalia heikompi kuin viime kaudella. TPS päästi sarjan vähiten maaleja runkosarjassa (101). Maaleja se teki 177, mikä oli neljänneksi paras suoritus, mutta lukema oli kuusi maalia pienempi kuin viime kaudella.

Happee oli runkosarjan vitonen, kuten viime kaudellakin. Suoritustaso oli silti parempi, sillä joukkue keräsi neljä pistettä enemmän kuin edellisellä kaudellaan. Maaliero oli kolme maalia parempi kuin kaudella 2020-21. Suurinta parannusta tuli omassa päässä, sillä vaikka joukkue teki 19 maalia vähemmän (159) kuin edelliskaudella, niin se myös päästi 22 maalia vähemmän (115).

Materiaalisesti joukkueiden välinen ero ei ole merkittävä, mutta TPS:lla pitäisi olla kovempi kokoonpano varsinkin kärkipelaajien osalta. TPS:n avainpelaajat ovat pysyneet pääosin hyvin kasassa, tosin Eero Jalo ei ole pelannut koko kaudella. Pörssikärkenä hääri totutusti Miko Kailiala (25+20). Toinen maajoukkuehyökkääjä Mikko Hautaniemi iski 10 pistettä vähemmän, mutta myös pelasi neljä peliä vähemmän. Hyökkäyksestä löytyy muitakin takuusuoriutujia, mutta on kiintoisaa nähdä miten hyvän runkosarjan pelanneet Marius Suominen ja Tuomas Ojala onnistuvat pudotupeleissä.

Puolustuksen johtava pelaaja on edelleen Lauri Stenfors, joka on pallottomana maailman kärkeä. Toni Salminen oli runkosarjassa pakkipään pelillinen johtaja ja nakutti lähes 30 pistettä (15+13). SaiPasta tullut Jere Niemelä pelasi hyvän debyyttikauden liigassa iskien 25 pistettä, osin toki kenttätasapainon kustannuksella ja riskejä kaihtamatta. Maalille Tepsillä on heittää maajoukkuetason torjuja Oskari Fälden, joka pelasi vahvasti runkosarjassa.

Happeen kannalta hyökkäyspään tehoja syö Peter Kotilaisen puuttuminen. Tähtilaituri oli ensin loukkaantunut syyskaudella, mutta MM-kisojen jälkeinen poissaolo on johtunut muista syistä. Se on hyvä ja huono asia Happeelle, jossa ainakin tuloksentekovastuu on jakautunut nyt normaalia tasaisemmin. Paras pistemies oli kokenut Jami Manninen tehoin 21+17. ErVistä tullut Markus Salmi pelasi hyvän kauden iskien tehot 21+4. Myös Niko Laiti onnistui uudessa ympäristössä. Kaikkiaan Happeelta löytyy kiinnostavia ja nuoria hyökkäyspään pelaajia U19 MM-pelaaja Matti Minkkisestä 2006 syntyneeseen Ville Heiskaan. Happeen viisikot ovatkin varsin tasapainoisia.

Puolustuksen ykköstähti oli Joel Lahti. Lahti on profiloitunut todella vahvana puolustajana, mutta tällä kaudella tuli myös ennätystehot 14+14 runkosarjassa. Maajoukkuemies Jonne Junkkarinen on huippupakki ja sen jälkeen on tasaista. Maalivahti Markus Laakso on parhaimmillaan ilmiömäinen ja pelasi jälleen hyvän runkosarjan. Happeen kokonaisuutta katsoessa ei kannata antaa pelkkien nimien hämätä suuntaan tai toiseen. Joukkue elää nykyisin jo selkeästi uutta vaihetta 2010-luvun menestysvuosien jälkeen.

TPS on vuosia ollut sarjan parhaita joukkueita omassa päässä ja sitä se oli runkosarjassa nytkin. Se päästi sarjan vähiten maaleja, kuten edelliselläkin kaudella. Kuitenkin joukkueen hyökkäyspelissä oli jonkin verran enemmän luovuutta kuin aiemmilla kausilla ja riskejäkin otettiin ihan jopa viisikkotasapainon kustannuksella.

Santeri Raatarilan tuomat muutokset eivät kuitenkaan suuremmin näkyneet sarjataulukossa. Päävastustajiaan vastaan TPS:lta silti nähtiin parempia suorituksia juuri hyökkäyspelin osalta, sillä puolustaa joukkue on kyllä osannut aiemminkin. Pitkiin hyökkäyksiin se kaipaa kuitenkin vielä paikoin lisämalttia, ja ainakin vielä toistaiseksi riskitasapainon nosto kostautui aika ajoin juuri päävastuksia vastaan.

Happee on liikahdellut kausi kaudelta poispäin perinteisestä ”hirvirytkeestä”. Joukkue ei hyökkää enää yltiöpäisesti kenttätasapainon kustannuksella, vaan on saanut Tero Kotilaisen aikakaudella paljonkin järkeä peliinsä. Avauksissa joukkue luottaa hitaampiin ratkaisuihin ja se avittaa myös puolustuspeliä. Ylipäänsä joukkue puolustaa paljon paremmin myös ilman palloa.

Happeelle sopii tietysti myös vastaiskupeli ja se on siinä jonkin verran TPS:aa parempi. Kuitenkin TPS:ltakin löytyy aseita jos peli menee vahvasti vastaiskujen suuntaan. Happeen malttia mitataankin nyt tosipaikassa, kun TPS on sarjan parhaita joukkueita juuri pelitempon jäädyttämisen osalta. Jos Happee malttaa olla pallottomana niin sillä on mahdollisuudet jatkoon tästä sarjasta.

TPS:aa ei kannata päästää ylivoimalle, sillä se oli siinä tilastossa runkosarjan paras prosentilla 58,1. Jopa selkeästi paras, sillä kakkosena ollut Oilers jäi lähes 10 prosenttiayksikköä taakse. Happeen ylivoima oli sarjan keskitasoa (42,9%). TPS oli erikoistilannespesialisti, sillä joukkueen alivoima oli myös sarjan parasta (75 %). Lainkaan heikoksi ei voi haukkua Happeenkaan alivoimaa, sillä joukkueen prosentti 66,7 oli kolmanneksi paras.

Knopit:
Joukkueet ovat kohdanneet peräti neljä kertaa puolivälierissä 10 vuoden sisällä, vuosina 2013, 2016, 2017 ja 2018. Happee vei ensimmäisen nimiinsä 3-2, toisen 4-3, kolmannen 4-0 ja viimeisimmän 4-1. TPS:lla ei siis ole kokemusta Happeen kaatamisesta pudotuspelisarjassa. Joukkueiden välisiä pelejä kutsuttiin ainakin vielä 2010-luvulla ”el clasicoiksi”.

Erik Storgårds pelasi viime kaudella TPS:ssa, mutta ainakaan Pääkallon tietojen mukaan muilla ei ole TPS-kokemusta Happeessa. TPS:ssa Janne Hoikkanen oli pitkään Happeen mies ja voitti joukkueen mukana SM-kultaa 2014. Hoikkanen on TPS:n joukkueessa ainoa aikuisten Suomen mestari. Aikuisten maailmanmestareita löytyy molemmista joukkueista kolme kappaletta.

Taistelupari:
Miko Kailiala, TPS – Jami Manninen, Happee

Kailiala on kuusi vuotta Mannista nuorempi, mutta molemmat ovat jo erittäin kokeneita liigapelaajia. Vaikka molempien roolina on tehdä pisteitä ja auttaa joukkueitaan voittoon sen avulla, niin iän myötä molempien pelaaminen on monipuolistunut reippaasti, kuten myös Mannisen sentterin rooli kertoo. Aikuisten maailmanmestareiden kokemus vaikuttaa myös siihen, että kumpikin on johtohahmoja myös kentän ulkopuolella. Kailiala on TPS:n kapteeni. Joka tapauksessa kummankin laukaus ja hyökkäyspelote on sitä luokkaa, että uskaltaa niitä tehopisteitäkin jälleen odotella.

Kauden aiemmat kohtaamiset:
20.11. 2021 Happee-TPS 3-4 ja.
3.3. 2022 TPS-Happee 2-7

Näin pelataan:
pe 18.03.2022 18.30 TPS – Happee, Kupittaan Ph RUUTU
ma 21.03.2022 18.30 Happee – TPS, Monitoimitalo RUUTU
ke 23.03.2022 18.30 TPS -Happee, Kupittaan Ph RUUTU
pe 25.03.2022 18.30 Happee – TPS, Monitoimitalo RUUTU

Tarvittaessa:
su 27.03.2022 18.30 TPS – Happee, Kupittaan Ph (tarvittaessa) RUUTU
ke 30.03.2022 18.30 Happee – TPS, Monitoimitalo (tarvittaessa) RUUTU
pe 01.04.2022 18.30 TPS – Happee Kupittaan Ph (tarvittaessa) RUUTU

Kumpi voittaa?
Happee otti harvinaisen selkeän voiton turkulaisista runkosarjan lopussa, mutta sen ei kannata antaa hämätä liikaa. Keskisuomalaisten otteet ovat kuitenkin vaihdelleet paikoin otteluiden sisällä ja ylipäänsä kauden aikana. Tämän vuoden puolella Happee pääsi erinomaiseen iskuun, mutta se vire hiukan lässähti juuri pudotuspelien alla. TPS on rutinoituneempi joukkue ja sillä on paremmat pelin peruspilarit sellaisiin otteluihin, joissa pitää raapia voittoa tasaisissa lähtökohdissa.

Berliininmunkit pöytään ja sarja turkulaisille voitoin 4-2.