Classicissa puhaltavat pian uudet tuulet, kun Samu Kuitunen jättää joukkueen. Valmentajakonkari ehti jättää kädenjäljen tamperelaisseuraan seitsemän vuoden ajan.

Kuitunen tuli Classiciin vuonna 2015, ensin Petteri Nykyn apuvalmentajaksi. Vuodesta 2018 hän on ollut Classicissa päävastuussa, kun Nykky on keskittynyt miesten maajoukkueeseen. Myös Kuitunen on ollut edelleen vahvasti mukana maajoukkuetoiminnassa, kuten Classicin valmentajista myös Juha Jäntti ja Henri Toivoniemi.

Kuitunen on ollut mukana voittamassa jokaista Classicin kuutta miesten Suomen mestaruutta, mutta tiellä tuoreimpaan kultamitaliin riitti kuoppia.

– Tämä oli aika vaikea kausi. Meidän hommamme on perustunut suunnitelmalliseen harjoitteluun, systematiikkaan ja vaatimustasoon harjoitella ja tehdä. Tämä kausi oli sen suhteen vähän huono. Jouduimme menemään enemmän tilannejohtamiseen. Tuntui toimivan sitäkin kautta, kun lopputulosta katsotaan, Kuitunen tuumasi Pääkallolle Nokian jäähallilla kultamitali kaulassa.

Classicissa – kuten muissakin joukkueissa – oli kauden mittaan paljon ylimääräisiä poissaoloja, johtuen pitkälti koronaepidemiasta. Tämä sotki muun muassa harjoittelua, kun normaalin vähintään parinkymmenen pelaajan sijasta treeneihin saattoi löytyä vain reilu tusina miestä.

Pelaajapalapeli olikin kauden mittaan kuulemma aikamoista taiteilua, kun on pitänyt seurata myös nuorten pelaajien kuormituksen osalta tarkkaan, kuka on pelannut missä ja kuinka paljon. Osaltaan se on kuitenkin myös Classicin seurakulttuurissa, jossa pelaajia ajetaan eteenpäin askel kerrallaan.

– Sitä on pohdittu ja tehty huolella. Siitä olen tyytyväinen, että nuoria on tullut tilalle. Jos joku vaikka jossain vaiheessa lopettaisi, niin ei käy niin kuin joku vuosi sitten meidän naisjoukkueelle, jossa yhdeksän lopetti kerralla. Siinä jouduttiin vähän aloittamaan uudestaan, Kuitunen vertasi.

Pelillisesti ei ihan aiemman veroista

Classic voitti Suomen mestaruuden lopulta otteluvoitoin 4-2 Nokian KrP:ta vastaan. Aiemmissa pudotuspelisarjoissa OLS kaatui suoraan voitoin 4-0 ja TPS 4-2.

– Pelillisestihän tämä meidän osalta ei ollut ihan sitä, mitä on ollut joskus aikaisemmin. Toisaalta taas se toi meille sitä puolustuspelin ja tietynlaisen joukkueena taistelun elementtejä, mitkä kaikki kuuluvat huippupelaamiseen, Kuitunen arvioi.

– Finaalisarja oli hyvä sarja, siinä oli pieniä asioita joissa ei oltu niin hirveän hyviä, mutta koko ajan pelillisesti petrattiin. Lopussa tultiin kuitenkin takamatkalta ohi ja loppu pidettiin hallussa. Henkisellä tasolla se oli iso joukkueen voima. Kova jengi on tuo, Kuitunen viittasi pelaajiinsa, jotka virittelivät jo yhteislaulua Nokian jäähallin pukuhuoneessaan.

Miten nykyinen Classic eroaa siitä joukkueesta, johon Kuitunen aikoinaan tuli valmentamaan?

– Iso muutos oli aluksi harjoittelukulttuurin nostaminen: lajia, fysiikkaa ja muitakin asioita. Aluksi ruvettiin katsomaan, miten se vaikuttaa ja kehen pelaajiin, ja sitten ruvettiin hakemaan hierarkiaa.

Kuitunen korostaa myös yksilöistä kumpuavaa halua: kaikki pelaajat eivät samalla tavalla halua harjoitella ja mennä eteenpäin.

– Sitten ruvettiin pohtimaan peruspelaamisen tasoa. Ei menty suoraan erikoistilanteisiin niin kuin moni menee,. Nyt taas tänä vuonna on peruspelissä on alkanut olla jo aika vahva selkäranka, niin on haluttu parantaa erikoistilannepelaamista. Näissä finaaleissakin hyödynnettiin sitä aika mukavasti.

Pesti Classicissa on hieno päättää mestaruuslippis päässä.

– Tämä on hieno joukkue ja ihmiset, jotka ovat tässä. Ollaan saatu aika kiva yhteistyö aikaiseksi. Se on ollut kaikista hienoin, Kuitunen kehui.

– Jos nyt saa tällaisen kruunun tähän päälle, totta kai se tuntuu hyvältä. Itse haluan nähdä kuitenkin huippu- ja kilpaurheilun lähtökohdan tähän juttuun. Sillä tavalla pitää olla tyytyväinen, että pystytään menestymään.

”Miksei, jos se kuuluu elämään”

Kuitunen täytti helmikuussa 66 vuotta. Hän on valmentajana niin meritoitunut, että harvoin vastaavaa kokemusta nähdään missään – semminkään salibandykaukalon laidalla. Kuitunen on valittu vuoden valmentajaksi kolmessa eri lajissa: salibandyn lisäksi jääkiekossa ja rullakiekossa.

Mitä aiot seuraavaksi?

– Nyt otetaan pari viikkoa ihan, että pääsee irtoamaan tästä.  Täytyy rauhassa nollata pää ja sitten katsoa, mikä voisi olla kiinnostavaa ja mikä taas ei. Ei ole mitään suunnitelmaa. Urheilu on ollut minulle elämää. En suin päin työnny mihinkään, Kuitunen sanoi.

Kuitusella on kuluvan vuoden loppuun ulottuva valmentajasopimus Nykyn ryhmässä miesten maajoukkueessa.

Jotkut ovat visioineet sitäkin, olisiko Samu Kuitunen maajoukkueen seuraava päävalmentaja?

– Kukaan ei ole minun kanssani puhunut viralliselta taholta.

Eläköityminen ei kuitenkaan ole mielessä?

– Miksei, jos se kuuluu elämään. Jos se on parempi elämä kuin joku muu, Kuitunen vastasi arvoituksellisesti.