Kaikkia Classicin kuutta miesten Suomen mestaruutta yhdistää myös maalivahti: Lassi Toriseva on torjunut kaikki kullat.

Torisevan kausi on ollut vaiherikas, mutta F-liiga päättyi hänen osaltaan onnellisesti kultamitali kaulassa Nokian jäähallissa.

– Pitkä kausi oli. MM-kisat, sieltä hopeaa ja totta kai pettymys. Sen jälkeen tuli korona ja siitä toipuminen kesti aika pitkään, että pääsi normaaliin kuntoon, Toriseva kertasi.

Hän lähti MM-kisoihin uransa ensimmäistä kertaa Suomen ykkösmaalivahtina. Sairastelu häiritsi turnausta Helsingissä, minkä vuoksi Torisevalta jäi väliin välieräottelu. Finaalissa Ruotsia vastaan Toriseva pelasi, mutta kuten tiedetään, käteen jäi hopea. F-liigasta tarttui nyt kirkkaampi muisto.

– Sitten muutenkin ollut aika pitkä tämä kevät. Siinä on monia asioita, Toriseva huokaa.

Hän herkistyy, ja silmäkulmaan karkaa kyynel. Toinenkin.

– Emännänkin pitää tehdä töitä ja hänellä on nyt isommat saappaat töissä, niin se tarkoittaa, että minun pitää olla kotona vähän enemmän. Se kuorma edellisiin vuosiin nähden on ollut aika paljon isompi. Kyllä tässä alkaa aika lujilla olemaan.

Perheen merkityksestä osoituksena oli sekin, että Toriseva haki kullan Nokian jäähallissa oma kulta eli lapsi sylissä. F-liigan toimitusjohtaja Kimmo Nurminen saikin pujottaa mitalin jälkikasvun kaulaan.

Nyt kaudelle tuli onnellinen loppu ja kaulassa on kultamitali. Varmaan vähän huilia tähän väliin?

– Ei tässä mitään huilata, kun aletaan valmistautumaan seuraaviin MM-kisoihin, Toriseva naurahtaa.

– Olisihan se ihan kiva, jos ehtisi vähän aikaa huilaamaan. Toki on pakko sanoa myös, että ei ole mitään vammoja, joita tarvitsisi parannella. Meidän hierojalle Samille täytyy antaa iso kiitos. Periaatteessa koko pleijarien ajan käyrä oli jopa nouseva. Okei, viime peli (viides finaali) oli ehkä vähän alakanttiin, mutta fyysisesti oli koko ajan parempi fiilis, vaikka pelattiin enemmän ja enemmän. Missään vaiheessa ei tullut sellaista, että nyt ei jaksa tai nivuset ei jaksa tai muuta vastaavaa.

Ylöjärveläislähtöiselle Torisevalle Pirkanmaan paikallisfinaalit Nokian KrP:ta vastaan olivat hieno kokemus. Kehut menivät myös virkaveljelle.

– Pitää hattua nostaa KrP:lle, antoi kyllä tosi kovan vastuksen. Miro (Tuomala) tuolla toisessa päässä pelasi kyllä tosi hyvin. Sanoinkin, että meinasi mennä toisessa erässä tunteisiin, kun ei sitten vahingossakaan meinannut pallo mennä sinne.

Maajoukkueleirillekin Tuomalasta löytyy hyvä sparraaja?

– Ehdottomasti.