Entistä TPS-maalivahtia arvostettiin lauantaina harvinaisella tavalla – “En oikein pysty sanoin kuvailemaan, minkälainen fiilis siinä oli”

Numero 73 nousi Luukkosen kunniaksi Kupittaan palloiluhallin kattoon. Kuva: Anssi Koskinen

Numero 73 nousi Luukkosen kunniaksi Kupittaan palloiluhallin kattoon. Kuva: Anssi Koskinen

Lauantaina ennen TPS:n kauden ensimmäistä kotiottelua vietettiin juhlallisuuksia, kun seuran 100-vuotisjuhlan lisäksi joukkueen entisen ykkösmaalivahti Pyry Luukkosen pelinumero nostettiin Kupittaan palloiluhallin kattoon.

Yhteensä yhdeksän kautta TPS:n maalia vartioinut Luukkonen kertoi, että lauantain hetki oli hänelle sanoin kuvaamaton.

– Hirveen iso kunniahan se on, että hieno ja epätodellisen tuntuinen hetki kaikin puolin. Vähän aikaa sitten vasta itse pelasi, ja nyt paita nousee kattoon. En oikein pysty sanoin kuvailemaan, minkälainen fiilis siinä oli.

– Kun tulin Tepsiin niin en kyllä pystynyt miettimään, että meikäläinen olisi sellaisessa roolissa seurassa tai joukkueessa, että paita nousisi kattoon. Tavoitteet oli tietenkin pelaajana aina korkealla, mutta toi on sellainen juttu, että en sitä tullut ajatelleeksikaan.

TPS:n urheilujohtaja Perttu Kytöhongan mukaan seuralla on ollut korkea kynnys asian suhteen, mutta Luukkosen kohdalla ratkaisu tuntui luontevalta.

– Pyry kantoi ekoilla liigakausilla paljon vastuuta seuran ulkopuolelta tulleista pelaajista. Hän tuli samaan aikaan sisälle, kun TPS:n ehkä ensimmäinen juniorimenestyjä-sukupolvi lähti viemään edustusjoukkuetta. Alkuaikojen kasvukipujen aikana Pyry oli luotettava ja tärkeä pelaaja. Hän oli mukana, kun Tepsi pelasi putoamiskarsinnoissa ja silloin, kun Tepsi nousi pudotuspelijoukkueeksi ja nappasi miehissä ensimmäisen mitalin, Kytöhonka kuvailee.

– 2010-luvulla on ollut sellainen kehityskaari sieltä epävarmoista ajoista, minkä aikana Pyry on ollut seuran matkassa koko ajan ja ollut iso tukipilari joukkueen toiminnassa. Kaikin puolin persoonana huokuu sellaista luotettavuutta pelaajana ja ihmisenä. Varsinkin alkuaikoina se oli nuorelle joukkueelle ensiarvoisen tärkeää.

Luukkonen aloitti liigauransa kaudella 2008-09 NST:n riveissä, josta hän siirtyi kahden vuoden jälkeen Turkuun. Kaudella 2014-15 TPS oli lähellä putoamista sarjaporrasta alemmas, mutta säilytti lopulta paikkansa liigatasolla. Kyseisen kauden jälkeen alkanut kasvutarina, joka päättyi Luukkosen osalta hopeamitaliin keväällä 2019, on vielä kirkkaana entisen huippuvahdin mielessä.

– Playoutit oli aika selkeä merkkipylväs, josta se tarina lähti rakentumaan. Siellä käytiin aika syvällä, ja joukkueen identiteetti muodostui siitä seuraavien kausien aikana. Oma kehitys lähti myös samaan aikaan joukkueen kanssa ylöspäin. Viimeisellä kaudella päästiin kuitenkin finaaleihin pelaamaan vaikka lopputulos ei ollut se mitä haettiin. Joukkueessa on tälläkin hetkellä useita pelaajia, joiden kanssa olen saanut pelata. Matka matalimmasta finaaleihin on varmaan suurin sellainen asia, joka kokonaisuudessaan nostaa päätään, kun omaa uraa miettii, Luukkonen muistelee.

– Päätös lopettamisesta ei ollut loppupeleissä kovin vaikea. Elämässä on muutakin kuin urheilu niin jossain vaiheessa pitää miettiä sitä muiltakin kanteilta. Viimeisen kauden vuodenvaihteessa tein päätöksen, että en enää jatka peliuraa sen jälkeen. Lopettaminen ei loppupeleissä niin isolta tuntunut. Olin aika sinut kuitenkin asian kanssa.

Peliuran loppupuolella Luukkonen oli vahvasti mukana myös Suomen maajoukkeringissä. Maaotteluita TPS-vahdille kertyi kaiken kaikkiaan 23, mutta paikkaa kisajoukkueessa ei koskaan auennut.

– Pari kertaa olin vähän siinä hollilla, mutta ei ole oikeastaan sen suuremmin jäänyt mitään mietityttämään sen suhteen. Aina on maajoukkuevalmennuksen kanssa keskusteltu ja yhteisymmärryksessä puhuttu asioista, ja valinnat ovat aina oikeita, mitä sinne tehdään. Se on valmennuksen päätäntävallan alla eikä siihen ole pelaajalla oikeastaan mitään sanottavaa. Se kuuluu urheiluun, joskus olet ringissä ja joskus et. Ei oikeastaan sen kummallisempaa.

Luukkosen seuraava mahdollisuus leimata paikka kisakoneessa olisi lopulta ollut yli kahden vuoden päässä, kun kotikisoja jouduttiin siirtämään koronan takia.

– Siviilielämän puolella pitää asioita punnita. Kaksi vuotta sitoutumista ja työmäärä, mitä kehittyminen ja taistelu paikasta vaatii, on mun kohdalla iso uhraus, ja se olisi ollut iso uhraus siviilielämästä. En miettinyt sitä enää siinä vaiheessa. Oli ihan itsestäänselvää, että kahta vuotta en pysty enää niin sanotusti pelaamaan ja siviilielämän puolesta toimimaan.

Vuosien 2008 ja 2019 välillä Luukkonen pelasi liigatasolla NST:n ja TPS:n riveissä yhteensä 324 ottelua.

Aiheesta lisää