F-liigan miesten sarjan runkosarja käynnistyy torstaina 15.9. yhden ottelun voimin. Ennakoimme sarjan voimasuhteita ohessa.

Runkosarjassa joukkueet kohtaavat kolmesti, eli jokainen joukkue pelaa runkosarjassa 33 ottelua. Yhteensä otteluita pelataan runkosarjassa 198. Runkosarjan jälkeen joukkueet sijoilta 1.-8. jatkavat playoffeihin.

Runkosarjan kaksi viimeistä joukkuetta (11. ja 12.) pelaavat F-liigakarsinnassa Divarin kuuden parhaan joukkueen kanssa. F-liigakarsinnassa pelataan kaksivaiheiset pudotuspelit paras viidestä järjestelmällä ja karsinnan 2. vaiheen voittajat (kaksi joukkuetta) pelaavat F-liigassa kaudella 2023-24.

—

1. Classic – toimintakulttuurin voimalla

Lähtökohdat:

Ennakkojen osalta Classic tarjoaa vahvan ”kausi murmelina” -kokemuksen. Joukkueen mestaruusputki venyi viime kauden päätteeksi kuuteen.

Classicin pelaaminen pohjaa edelleenkin erittäin vahvaan peruspelaamiseen. Mestaruuksista huolimatta joukkue puolustaa edelleen hyvin kurinalaisesti. Classicia vastaan hyökätessä on hyvin vähän tilaa. Pallolla Classic osaa sekä rytmittää peliä ja rakentaa hyökkäyksiä maltilla, että iskeä nopeilla vastaan. Classicin pelaamisesta onkin hyvin vaikea löytää heikkouksia, joihin vastustajat voisivat iskeä.

Classicin kauteen mielenkiintoa tuovat muutokset valmennuksessa. Samu Kuitunen vaihtui peliuransa lopettaneeseen Juha Kivilehtoon. Kivilehto tuntee hyvin joukkueen toimintatavat ja joukkue tuntee hyvin Kivilehdon. Näin ollen merkittävän suuria muutoksia tuskin on luvassa. Kivilehto jatkanee sillä linjalla, jolla Classic on kulkenut niin Petteri Nykyn kuin Samu Kuitusen johdolla

Kaudet alkavat ja kaudet päättyvät, mutta Classicin vahva toimintakulttuuri ei muutu eikä heikkene. Se onkin sen merkittävin kilpailuetu yli ja ohi kaukalossa tapahtuvan. Siksi sen peli ei useamman mestaruudenkaan jälkeen heittele merkittävästi. Rutiinitaso on äärimmäisen korkealla.

Kokoonpano:

Kivilehdon lopettaminen on merkittävin muutos joukkueen kokoonpanossa viime kaudesta. Toki Krister Savonenkaan ei ole mukana, mutta Savonen ehti pelata vain yhden täyden pelin ennen vakavaa loukkaantumistaan. Viime kaudella Kivilehto osoitti olevansa edelleen eliittitason pelaaja. Jussi Piha lopetti uransa ja Tuukka Salo siirtyi Sveitsiin. Puolustukseen uutena saapuu Toni Salminen TPS:sta, jolla on hyvä pistepotentiaali, ja hän on myös puolustuksen pallollisia liidereitä.

Classic saa kokeneesta rungostaan koottua kaksi vahvaa maajoukkuetason viisikkoa, jonka suojassa voi kasvattaa ja kehittää nuoria tulevaisuuden lupauksia. Viime kevään finaaleissa nähty Otto Kilven, Ville Hietarannan ja Alpo Laitilan muodostama kolmosketju on tästä hyvä esimerkki. Huipputasolta voi nostaa kiinnostavana kuriositeettina, josko Nico Saloa nähdään enenevissä määrin puolustajana ensi kaudella. Joukkueen pelitapa on yhtenäinen, jolloin kokoonpanomuutokset näkyvät yllättävän vähän.

Mielenkiintoinen pelaaja: Alpo Laitila

Classicin nuori ja taitava väkkärä hurmaa ajoittain taitotasollaan ja pelisilmällään. Paikoin kuitenkin vielä tykkää pallosta aivan liikaa, ja ratkaisujen suhteen kestää liian kauan. Jos oppii tekemään nopeampia ratkaisuja, voi nousta jo tulevalla kaudella sarjan kärkikaartiin.

Mahdollisuudet:

Kuuden mestaruuden jälkeen mahdollisuudet ovat suhteellinen käsite. Classicin kohdalla mahdollisuudet tarkoittavat ylivoimaista runkosarjaa hyvin vähillä pistemenetyksillä. Vaikka se ei suoraan liigaan liity niin Classic hamuaa varmasti myös toista Champions Cupin pystiä.

Uhat:

Classicin kohdalla kenties suurin uhka tulee kovasta kuormasta. Syyskaudella pelataan MM-kisat ja Classic pelaa vuoden alussa Champions Cupissa, jossa muita joukkueita ei ole mukana. Classic on pelannut keväisin pitkälle, jonka lisäksi sillä on useita pelaajia maajoukkueessa. Pelimäärät ja kuorma ovat merkittäviä ja se saattaa näkyä loukkaantumisina tai henkisenä uupumuksena ja esimerkiksi odotuksia heikompana runkosarjasuorituksena. Ainakin viime kaudella MM-kisat vaikuttivat joukkueen iskukykyyn jossain määrin kauden aikana.

Kysymysmerkin voi laittaa myös valmennuksen muutokselle. Onko uudella valmennuksella tarpeeksi eväitä, jos pelit lähtevät jossain vaiheessa kautta väärille kierteille?

Perustelu sijoitukselle:

Classic on ollut viimeiset vuodet omassa luokassaan. Sen pelaaminen on organisoitu hyvin ja se on vahva pelin jokaisella osa-alueella. Joukkueen rutiinitaso on äärimmäisen kova. Systeemi tuottaa ja toimii.

Keväällä voi olla hetkiä, kun Classic näyttää mahdollisesti huojuvan. Tiukan paikan tullen kaiken voittaneet pelaajat nousevat esiin ja hoitavat homman kotiin.

Tähtipelaaja: Eemeli Salin
Valmennus: Juha Kivilehto, V-M Virtanen, Henri Toivoniemi, Jori Järvenpää, Ari Haapalainen, Rami Mäkinen

—

2. Nokian KrP – haastajien nälkäisin

Lähtökohdat:

KrP:ssa on tehty viimeiset vuodet nousujohteista työtä. Seurassa on panostettu pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti, jonka myötä se on noussut Classicin kovimmaksi haastajaksi. Nokialla on osattu hankkia sen pelitapaan sopivia pelaaja. Viime kauden finaaleissa KrP osoitti jo parhaimmillaan kykenevänsä hätyyttelemään Classicin asettamaa rimaa.

KrP:n pelaamisessa on varsin kova intensiteetti. Sillä on riveissään paljon taitavia ja hyökkäysvoimaisia pelaajia, jotka kykenevät ylläpitämään uhkaa koko ajan. Samalla se on jo kypsynyt puolustamaan tiiviimmin ja maltillisemmin. Turhaa on saatu karsittua pois, toisaalta peliä ei ole organisoitu kliiniseksi.

Nokialaiset erottautuvat Classicista selkeimpänä haastajana. Seuran johdossa himoitaan mestaruutta ja panostukset ovatkin sen mukaiset.

Kokoonpano:

KrPn hyökkäysmateriaali on erittäin vahva, vakkei joukkueen pelaajia Suomen maajoukkueessa Joona Rantalan lisäksi olekaan. Hyökkäys vahvistui entisestään Karhuista saapuneella Juuso Aholalla. Ahola pystyy pelaamaan niin keskushyökkääjänä kuin laiturina, joka tekee hänestä päävalmentaja Janne Kainulaiselle mielekkään lisäpalasen. Olli Arkkila ja Emil Ukkonen ovat laadukkaita pallollisia hankintoja puolustukseen. Lähtijöistä Joni Henttonen on ollut mukana joukkueen nousussa kohti liigan kärkeä, joten hänen poissaolonsa tuntuu varmasti myös pukukopissa. Miska Mäkinen on ainakin alkuun pois, mutta jos pääsee kuntoon ja mukaan, niin on sarjan parhaita pallollisia pakkeja.

KrP saa jalkeille vahvan kokoonpanon, jossa jokainen viisikko pystyy myös tekemään tehoja. Etenkin kolmosviisikon kyky tehdä maaleja voi tiukkojen marginaalien ottelussa olla ratkaiseva kilpailuetu.

Kokoonpanon osalta voi jopa hiukan jo nostaa sitä, että mihin kaikki pelaajat enää mahtuvatkaan? Viime kaudella Rantalan johtama ykkönen ja Jonaesonin johtama kakkonen olivat erittäin hyviä keväällä. Nyt näyttäisi siltä, että KrP:lla on huippunimiä kaikkiin kolmeen kentälliseen. Toisaalta 33 ottelun runkosarja tarjoaa enemmän mahdollisuuksia vastuun jakamiseen useampien pelaajien välillä.

Kauden alla yksi kysymysmerkki on maalivahtien yllä. Miro Tuomalalla on ollut kauden alla loukkaantumishuolia ja aiempien kausien kakkosmaalivahti Jesse Kanerva ei ole enää joukkueessa. Tiettävästi Nokialla on verkot vesillä erään pääkaupunkiseudulla asuvan entisen huippuvahdin suuntaan. Jos joukkue ei saa hankittua korvaavaa maalivahtia, voi sen alkukausi olla haastava.

Mielenkiintoinen pelaaja: Juuso Ahola

Ahola lienee ikäluokkansa paras pelaaja Suomessa ja kärkeä maailman tasollakin. Nuorukainen kannatteli Karhuja jo erinomaisilla esityksillään, mutta Nokialla pitää ottaa jälleen yksi askel eteenpäin. Odotukset ovat kovat, mutta Ahola on ainakin tähän asti osoittanut olevansa monipuolinen pelaaja, jonka menestys ei jää ainakaan asenteesta kiinni.

Mahdollisuudet:

KrP kykeni viime vuonna laittamaan finaaleissa jo Classicin tiukoille, kuten se teki sitä edeltävällä kaudella välierissä. ”Näätärokki” voi olla vielä sidoksissa joukkueeseen markkinointimielessä, mutta pelillisesti se on rauhoittanut pelaamistaan. Etenkin KrP:n pallollinen vaihe on kehittynyt merkittävästi ja se pystyy kontrolloimaan peliä pallonhallinnan kautta. Mikäli joukkue kykenee jatkamaan mihin viime kaudella jäi, se voi olla jo hyvinkin lähellä mestaruutta.

Uhat:

Kärkeen nousemisestaan huolimatta KrP ei vieläkään ole tunnettu tasaisuudestaan. Aiemmilla kausilla runkosarjaan on mahtunut notkahduksia, tosin ei niinkään viime kauteen. Joukkueen peli on ajoittain saattanut lähteä virtaamaan liikaakin ja peleistä on ajoittain muodostunut maalintekokilpailuita. Nokia kyllä pärjää niissä, mutta sellaisella ei taistella kirkkaimmista mitaleista. Huonoimmillaankaan KrP ei pullahda ulos kärkinelikosta, mutta se voi olla siinä heikoin.

Perustelu sijoitukselle:

Classicin haastajista KrP:lla on ehein kokonaisuus. Materiaali on laaja ja laadukas, jonka lisäksi valmennukseen on panostettu. Joukkueen hyökkäyspeli meni viime kaudella roimasti eteenpäin ja se on merkittävä tekijä myös puolustusta ajatellen.

Joukkueen runko on säilynyt hyvin kasassa, sillä on paljon yhteisiä kokemuksia ja näin riittävän kova rutiinitaso. Henri Johansson, Rantala ja kumppanit tekevät läjäpäin pisteitä niin runkosarjassa, kuin pudotuspeleissä. Siksi se uusii finaalipaikkansa, joskin mestaruus jäänee vieläkin haaveeksi.

Tähtipelaaja: Joona Rantala
Valmennus: Janne Kainulainen, Pauno Kajoksinen, Ilja Pantzar, Eeli Halonen

—

3. TPS – kukkimista odotellessa

Lähtökohdat:

TPS:lta on jo pitkään odotettu lopullista läpimurtoa sarjan ihan terävimpään kärkeen. Se on asemoinut itsensä kärkinelikkoon, mutta kevään 2019 jälkeen se ei ole päässyt mitaleille. TPS:lla on käytännössä kaikki ainekset kovempaankin onnistumiseen. Palloseura kykeni esimerkiksi voittamaan Classicin viime kaudella kolmesti, etenkin haastaen heitä hyvin välieräsarjassa.

TPS pääsee jatkamaan viime kaduesta Santeri Raatarilan komennossa. Raatarilan johdolla viime kaudella paikoin näytti siltä, että joukkueen pallollinen peli olisi viimeinkin ottanut nytkähdyksiä eteenpäin. Aiemmilla kausilla TPS on raastanut ja puolustanut, joka ei ole riittänyt kauden kriittisillä hetkillä. TPS:n eduksi kärkinelikossa voi laskea sen, että viime kauden valmentaja jatkaa nousujohteista projektiaan.

Kokoonpano:

Peteris Trekse on mielenkiintoinen hankinta kooveesta, joka tuo rightin kätisenä pelaajaa uhkaa lähtökohtaisesti TPS:n ykkösketjun vasempaan laitaan. Heikki Hirvisuo ja Erik Storgårds tuovat leveyttä puolustukseen, osaltaan myös paikkaavat Toni Salmisen lähtöä Classiciin.

TPS:n puolustus on vahva ja sieltä voi nostaa esiin maajoukkuetason Lauri Stenforsin ja Jere Niemelän. Maalivahti Oskari Fälden on sarjan kärkeä ja kehittyy edelleen.

TPS:n kokoonpano on perusvahva ja tasapainoinen, mutta sillä on kauden aikana ratkottaviakin kysymyksiä. TPS:lla on ollut paikoin vaikeuksia löytää toista tehokasta viisikkoa. Mikko Hautaniemen ja Valtteri Vesterisen vierelle on ollut vaikeuksia löytää tehoihin kykenevää kolmatta pelaajaa. Kolmosviisikko erottaa TPS:n Classicista ja Nokiasta. Kokoonpanossa ei riitä syvyyttä löytää tasaisesti tehoihin kykeneviä pelaajia kolmeen viisikkoon.

Mielenkiintoinen pelaaja: Peteris Trekse

Latvialaistalentti on kiinnostava uusi pelaaja moneltakin kantilta. Ensinnä siksi, että on hommattu kärkipään joukkueeseen ja kärkiketjuun Divarista. Ajoittain Divarista nousseilla pelaajilla on ollut liigassa sopeutumisvaikeuksia, mutta Treksellä ei ole siihen varaa. Nuori rightin puolelta laukova ulkomaalaisvahvistus on ei ole liigassa ihan tavanomainen pelaaja. Jos kehityskäyrä on nousujohteinen voi tehdä liigassa paljonkin tuhoja.

Mahdollisuudet:

TPS pelaa hyvin organisoitua ja korkean tason salibandya, eikä sillä ole mitään merkittävä heikkouksia. Jos Santeri Raatarila saa puristettua joukkueesta irti sen yhdistelmän, jossa sen hyökkäyspelaaminen tuottaa enemmän tehoja, sekä samalla pitämään TPS:lle ominaisen raastamispuolustuksen, voi TPS keväällä mennä yhden askelman aiempia viime kausia pidemmälle. Se olisi hyvä kunnianosoitus seuran 100-vuotiselle historialle.

Uhat:

Uhkakuvissa TPS ei romahda mihinkään, mutta se pysyy paikallaan. Sen peli voi olla paikoin näennäisesti nättiä, mutta tehot uupuvat. Runkosarjassa sen rutiini riittää kärkinelikkoon, mutta näennäisesti hyvällä pelillä mitalipeleissä TPS jää jälleen musiikin tauottua ilman tuolia ja näin ollaan jälleen samassa pisteessä.

Perustelu sijoitukselle:

TPS on eheä kokonaisuus, jonka tason ei pitäisi kovinkaan merkittävästi heitellä. Hyvin organisoidun pallollisen pelaamisen kautta se kykenee pelaamaan laadukasta maalinestopeliäkin. Vaikka TPS on pyrkinyt kehittämään peliään hyökkäävämmäksi, on sitä vastaan edelleen vaikea hyökätä.

Turkulaiset ovat lopulta melko pienen askeleen päässä menestyksestä, mutta saadaanko tälläkään kaudella TPSn hyökkäystä kukkimaan? Tasainen mylly jyskyttää, ajoittain se väläyttää, mutta finaalit se katsoo ensikin keväänä katsomosta.

Tähtipelaaja: Miko Kailiala
Valmennus: Santeri Raatarila, Toni Läntinen, Maria Valtanen

—

4. Oilers – joukkuetta vahvistetaan, mutta vahvistuuko se?

Lähtökohdat:

Nokian ja TPS:n tapaan Oilers on kuulunut viimeisen parin kauden aikana Classicin kärkihaastajiin. Sitä se on ensikin kaudella. Oilersin lähtökohta on sikäli mielenkiintoinen, että tuleva kausi on mahdollisesti eräällä tavalla tämän projektin viimeinen yhteinen kausi.

Heikki Luukkosen aikakaudella joukkue on noussut sekavasta ryhmästä mitalipelien vakiokävijäksi yltäen aina finaaliin asti. Seurassa on panostettu paljon pelaajistoon, valmennukseen ja olosuhteisiin, mutta joukkueesta välittyvä kuva jää kuitenkin hivenen sekavaksi. Joukkue pelaa varsin löyhää salibandya, josta ei löydy paljoa toisteisuutta. Hyökkäyspelaaminen nojaa paljon viisikoiden omiin sopimuksiin ja yksilöiden ominaisuuksiin.

Tämän vuoksi Oilers on jonkinlainen kysymysmerkki. Sen hyvän ja huonon päivän ero on turhan iso kärkijoukkueeksi.

Kokoonpano:

Oilers nappasi itselleen Aaro Astalan. Indiansissa Astala on tottunut hyvin organisoituun pelaamiseen. Nyt Astala pelaa joukkueessa, jossa hyökkäyspelaamisessa on annettu enemmän vapauksia. Tämä voi vaikuttaa Astalan sopeutumiseen ja peliesityksiin etenkin alkukaudesta.

Muuten Oilers kykenee jatkamaan varsin tutulla rungolla. Yhden kysymysmerkin voi asettaa Oilersin viime kausien ykkösketjun ylle. Oilersin ykkösviisikko on ollut sen tärkeä syömähammas, joten kuka korvaa siinä lähes koko kauden loukkaantuneena oleva Rasmus Kainulaisen? Justus Kainulainen on selkeä ykköstähti, ja joutuu ottamaan vieläkin enemmän vastuuta.

Mikäli Oilersin ykkösviisikko ei löydä heti kauden alusta yhteistä säveltä, löytääkö se tueksi toisen tehokkaan viisikon, vai kuluuko alkukaudesta aikaa eri koostumuksien kokeiluun? Puolustuksen ylle voi pistää pienen kysymysmerkin. Nyt uutena pelaajan tuli mukaan Marko Juselius, jonka kehitys on polkenut paikallaan. Oilers on hankkinut viime vuosina useita hyviä puolustajia, mutta kehityskäyrät ovat jostain syystä pysähtyneet. Ehkä kyseessä on myös pelitavallinen seikka.

Maalivahtiosasto Oilersilla on kunnossa Joonas Kaltiaisen johdolla. Sarjan kärkinelikossa kaikilla on kuitenkin huippuvahdit rosterissaan.

Mielenkiintoinen pelaaja: Aaro Astala

Parhaimmillaan Astala on ollut sarjan parhaimpia, ellei paikoin paraskin pelaaja. Jatkuvat loukkaantumiset ovat kuitenkin vieneet paljon pois parhaasta terästä. Potentiaalia on edelleen, ja parhaimmillaan Astala voi olla erittäin tärkeä pelaaja Oilersille onnistuessaan. Astalaa istutetaan ilmeisesti laituriksi, vaikka Indiansissa pelasi pääosin ykkösviisikon keskellä.

Mahdollisuudet:

Edelliskaudella Oilers oli finaaleissa ja viime keväänä se pelasi tiukan sarjan Nokiaa vastaan. Nokia meni ansaitusti jatkoon, koska se pelasi täsmällisempää peliä. Jos Espoossa on kesän aikana panostettu hyökkäyspelaamisen harjoitteluun, sekä keskitytty puolustuspelaamisen perustason nostamiseen, voi Oilers yltää mitaleille. Oilersin materiaali kestää vertailun kärkijoukkueisiin ja paremmalla viisikkopelillä se voi pelata vahvan kauden ja päästä mitaleille.

Uhat:

Kärkijoukkueista Oilers on löyhiten organisoitu joukkue. Runkosarjassa joukkue pystyy porskuttamaan materiaalinsa ja iskukykynsä voimalla. Joukkueessa on ollut Kainulaisten ja Markkolan kaltaisia ns. Vapaudu vankilasta- kortteja. Pelaajia, jotka ovat tehneet maaleja ja pisteitä lähes tyhjästä. Playoffeissa pelin vaateen kasvaessa Oilersin peli kaatuu edelliseltä kaudelta tuttuun täsmällisyyden puutteeseen. Pahimmassa tapauksessa se voi koitua jo puolivälierissäkin kohtaloksi, mutta toistaiseksi Oilersin pelastus on ollut siinä kohdin Indiansin valinta vastustajaksi.

Perustelu sijoitukselle:

Oilersin materiaalilla ja kokemuksella heikommat joukkueet kaatuvat runkosarjassa vaivattomasti. Oilers viihtyy jos peli lähtee virtaamaan, etenkin heikompia vastaan sen hyökkäysvoimainen materiaali saa etua. Runkosarjassa Oilers pelaa myös kärkijoukkueita vastaan paremmin, kun vastustajiin ei vielä kiinnitetä niin yksityiskohtaisesti huomiota.

Mikäli pudotuspeleihin mennessä Oilers ei ole organisoidumpi, jää se välieriin ja ensi keväänä ilman mitalia.

Tähtipelaaja: Justus Kainulainen
Valmennus: Heikki Luukkonen, Jussi Sihvonen, Aleksi Lammi

—

5. Happee – kaikki keskelle

Lähtökohdat:
Happeen viime kausi päättyi pettymykseen puolivälieräsarjassa TPS:aa vastaan. Normaaleissa olosuhteissa tappio TPS:lle ei olisi katastrofi, mutta Happee hävisi kaksi puolivälieräottelua erittäin repaleisilla kokoonpanoilla pelanneelle TPS:lle. Ottelusarja kuvasti muutenkin Happeen kautta. Parhaimmillaan Happee oli hyvä, mutta heikoimmillaan se oli paikoin huono.

Happeen pelaamiselle on ominaista, että pelissä mennää varsin nopeasti kenttää pystysuunnassa. Viime kaudella paikoin Happee kykeni pelaamaan hitaammallakin pallollisella rytmillä, mutta parhaimmillaan se on, kun peli virtaa. Pallolla se keskittyy enemmän viisikoittan sovittuihin avausmalleihin, kuin joukkueeseen iskostettuun pelitapaan.

Kokoonpano:

Happee on uudistunut varsin paljon tulevalle kaudelle. Se sai itselleen siirtomarkkinoilla haluttuja pelaajia. Yksi heistä on Steelersistä tullut Markus Sipronen. Niin ikään Steelersistä tuli Siprosen tehokas ketjukaveri Teuvo Kinnunen, joten tässä kaksikossa on ennakkoon ajateltuna yksi laituripari. LASBista tullut Perttu Koljonen ja Oulusta Jyväskylään vaihtanut Tommi Wiander tuovat hyvää rutiinia Happeen miehistöön. Maalivahtien tontille tuo kilpailua Steelersistä tullut Pietari Jääskeläinen. Hänen ja Markus Laakson muodostama pari onkin yksi liigan parhaimmistoa. Peter Kotilaisen siirtyminen SPV:hen oli iso muutos joukkueessa, mutta joukkueessa ehdittiin sopeutumaan koko kevään ajan pelaamiseen ilman häntä.

Kokoonpano on siis elänyt aika paljon ja vaikka pelaajat ovat nimekkäitä, ei joukkueen hitsautuminen yhteen ole automaatio. Joukkueessa on paljon hyökkäysvoimaa. Kinnunen, Markus Salmi ja Matti Minkkinen muodostavat yhden sarjan parhaista vasempien laitahyökkääjien yksiköstä. Hyökkäyspään rooleihin riittää muutenkin laatua. Puolustuksessa joukkue sen sijaan heikentyi. Tukeeko heikentynyt puolustajisto miten joukkueen vahvistunutta hyökkäysmateriaalia?

Happee saa kuitenki kasaan vahvoja viisikoita. Jokaiseen viisikkoon saadaan rightin kätisyydellä pelaavia, tehoihin kykeneviä pelaajia. Kokemusta edustavat MM- ja SM-kultaa urillaan juhlineet hyökkääjä Jami Manninen ja puolustaja Jonne Junkkarinen.

Mielenkiintoinen pelaaja: Ville Heiska

Vuonna 2006 syntynyt Heiska pelasi liigassa jo viime kaudella ja väläytteli ajoittain. Vasta 16-vuotiaan pelaajan harteille ei kannata laittaa liikaa paineita, mutta viime kauden esitykset olivat jo yllättävän kypsiä. Mielenkiintoista nähdä saako nuorukainen enemmän peliaikaa ensi kaudella, ja minkälaisia suorituksia voi olla luvassa.

Mahdollisuudet:

Happeella on hyökkäyspotentiaaliltaan kaikki ainekset olla sarjan kärkijoukkueita. Parhaimmillaan Happee kykenee voittamaan kenet tahansa. Menestyäkseen ja maksimoidakseen potentiaalinsa, on Happeelle tärkeää saada uudet pelaajat hitsautumaan yhteen ja löytämään oikeat viisikkokoostumukset. Runkosarjassa sen materiaali mahdollistaa kokeilut. Mikäli tämän lisäksi Happee löytää pelaamiseensa tarpeen tulle hieman enemmän rauhallisempaa rytmiä ja pallolla puolustamista, on se keväällä erittäin vaikea playoff-vastus. Parhaimmillaan sen voisi nähdä yltävän välieriin.

Uhat:

Happee on tunnetusti ollut epätasainen joukkue. Hyvän ja huonon esityksen ero on kärkijoukkueeksi liian suuri. Muutaman vuoden takaisella virtaavalla Hirviteatteri-salibandylla ei modernissa F-liigassa enää oikein pärjää. Uhkakuvissa Happee ei löydä oikeita viisikkokoostumuksia ja toisaalta samalla peli menee pakottamiseksi. Silloin joukkueen kaudesta voi tulla isokin pettymys.

Perustelu sijoitukselle:

Happee on kärkinelikon haastajien ryhmästä materiaaliltaan kovin. Sillä on riittävästi ratkaisuvoimaa, joka näkyy myös erikoistilanteissa. Vaikka joukkue onkin kovasti uudistunut, on sillä vielä Jami Mannisen ja Juuso Heikkisen tapaisia Happee-ikoneita.

Panokset ovat isoja ja silti Happee kaatuu tässä omaan mahdottomuuteensa. Hyökkäyskalusto on hyvä, mutta puolustus ei pääse samalle tasolle. Onko joukkueen valmennus riittävän hyvä, että joukkueesta saadaan paras irti?

Tähtipelaaja: Markus Sipronen
Valmennus: Tero Kotilainen, Keijo Matilainen

—

6. Westend Indians – ykköshevoset karkasivat

Lähtökohdat:

Indians on monessa muodossa kiinnostava organisaatio ja sillä on omaleimainen seuraidentiteetti. Indians on hyvä esimerkki seurasta, joka on noussut määrätietoisella työllä Divarista laadukkaaksi liigaseuraksi. Se on noussut joukkueeksi, jolta on paikoin jo voinut odottaakin jotain. Joskus kenties liikaakin.

Pelitavallisesti se on jo useamman kauden pelannut sille leimallista peliä, jossa pallonhallinta on merkittävässä osassa. Indians on ikävä vastustaja etenkin silloin, kun se pääsee johtoasemaan. Tulevallekin kaudella nähdään varsin tyypillinen Indians. Taitava ja hyvin valmennettu.

Otaniemessä ei poukkoilla, vaan seura on rekrytoinut pelaajia ja valmentajia identiteetti edellä ja se on arvostettava suoritus. Indiansille tyypillisiä hankintoja ovat nuoret, vielä liigatasolla läpimurtoa vaille olevat pelaajat. Heille annetaan aikaa kehittyä ja kasvaa.

Kokoonpano:

Otto Lehkosuon siirtyminen Sveitsiin ja Aaro Astalan hyppy paikalliskilpailija Oilersiin ovat isoja menetyksiä, koska kyseessä on kaksi joukkueen parasta pelaajaa viime kausilta.

Heitä on kuitenkin paikattu hankinnoilla, jotka ovat hyvin linjassa joukkueen identiteetin kanssa. SaiPassa kovia tehoja takonut Juuso Kekki on erittäin mielenkiintoinen lisä Indiansiin. Divarissa 145 ottelussa tehdyt 243 pistettä ovat kovaa kamaa. Kekillä ja Samuli Huppusella on tehokas tausta Lappeenrannassa, joten Indians saa mahdollisesti rakennettua yhden kokonaisuuden kaksikon ympärille

Christian Remes, Jani Rauhala ja Joonatan Lindholm ovat jo rutinoituneita liigapelaajia. Steelersistä tullut Pieti Alatalo on myös hyvin Indiansin näköinen pelaaja. Nuori tshekki Petr Majer on kiinnostava ulkomaalaisvahvistus. Maalivahtiosasto on kysymysmerkki ainakin viime kauden perusteella. Jos selkeää ykköstä ei löydy, niin se ei välttämättä ole ongelma, mutta viime kaudella Indiansin maalivahtitandem suoritti kärkikahdeksikon heikoiten.

Indiansin kokoonpano antaa edellytykset pelata Otahallilla tutuksi tullutta salibandya. Hyökkäykseen Indiansilla riittää leveyttä, joskin liikaa vastoinkäymisiä ja loukkaantumisia se ei kestä.

Mielenkiintoinen pelaaja: Juuso Kekki

Divarissa SaiPassa liekehtinyt Kekki on talentti, joka lähtee nyt murtautumaan liigatasolle. Pelasi nuorempana KrP:n Joona Rantalan ja Joonatan Kovasen kanssa, mutta on kolmikosta ainoa, jolla ei ole liigakokemusta. Oli Divarissa pitelemätön, mutta miten käy liigassa? Ainakin muutamalla aiemmalla Indiansin Divari-hankinnalla on ottanut aikansa menestyä myös liigatasolla.

Mahdollisuudet:

Indians pelaa hyvän ja tasapainoisen kauden: Sen pallollinen pelaaminen on laadukkaasti organisoitua ja se pystyy näin kontrolloimaan pelejä. Kärkiotteluissa se saattaa yllättää jonkun, toisaalta se hoitaa itseään heikommat joukkueet rutiinilla.

Uhat:

Indiansilta on odotettu jonain kausina ehkä enemmän, mitä se on ansainnut. Indians on ollut hyvällä nousukäyrällä, mutta onko lakipiste nykyisellä tiellä saavutettu, ja tapahtuuko joukkueessa varsinaista tuloskehitystä? Lattia ei tässä skenaariossa ole kovinkaan matalalla, mutta esimerkiksi 8. sija runkosarjassa ja 1-4-puolivälierätappiolla kesälomalle on pettymys.

Perustelu sijoitukselle:

Indians yltää pudotuspeleihin, mutta sija 6 ei ole mitenkään kirkossa kuulutettu. Voisi sanoa, että se on todennäköisesti sijoilla 6-8. Lopulta ei ole aivan hirveän suurta merkitystä mille näistä sijoista päätyy valintajärjestelmän vuoksi.

Kuten yllä mainittua, Indians pelaa kivaa pallollista peliä, mutta tehokkaaksi sitä ei voi luonnehtia. Viime kausilla sen ongelma on ollut hyökkäyspaikoille murtautuminen. Miten tämä sujuu, kun ihan kärkipelaajia ja sitä kautta tehopisteitä lähti muualle? Puolustuspelaaminen pallottomana on myös pieni kysymysmerkki, sillä joukkue on hiukan pehmeä, eikä kovin röyhkeä kummassakaan päässä.

Taso riittää kuitenkin puolivälieriin saakka, jossa tulee seinä vastaan.

Tähtipelaaja: Valtteri Kainulainen
Valmennus: Antti Vartiainen, Stefan Korhonen, Sakari Tervo

—

7. SPV – uusi aika?

Lähtökohdat:
SPV on muuttunut vuosien aikana paljonkin, mutta nyt se lähtee ensimmäistä kertaa liigahistorian aikana kauteen ilman päävalmentajaa Tommy Koposta. Tosin kovinkaan dramaattinen tilanne ei ole, sillä Koponen jatkaa valmennustiimissä.

Ensisijaisesti on kiinnostavaa, että muuttaako Jori Isomäki jotain vai ei? Seinäjoella on kuuleman mukaan treenattu enemmän pallollista peliä, mutta olisi mukava nähdä myös konkreettista kehitystä asian tiimoilta. Suoraviivainen höökiminen riittää kyllä pudotuspeleihin asti, mutta nyt olisi hyvä luoda uudenlainen SPV uuden polven pelaajilla.

Seinäjokisten kokoonpano on nykyisellään ainakin melko fressi ja omavarainen.

Kokoonpano:

SPV on nuorentunut viime kausina ja jonkinlainen trendi on ollut menettää pelaajia paikalliskilpailijaan. Nyt vuorossa oli Jari Hankkion vaihto naapuriseuraan. Tilalle SPV sai Peter Kotilaisen, joka voi olla kaikkea suuren menestyksen tai epäonnistumisen väliltä. Kotilainen tuo kuitenkin joukkueeseen jotain, mitä sillä ei viime kausina ole ollut.

SPV:ssä riittää kiinnostavia nimiä. Jeri Heikkilä, Juuso Keskinen, Miika Latvala ja Santeri Uusi-Laitila ovat esimerkiksi nimiä joilta voi odottaa kunnollista breikkausta liigatasolla. Jokainen näistä on jo jossain määrin onnistunut liigatasolla, mutta seuraava askel on vielä otettavissa. Seinäjoelle ei ole sarjan helpoin hankkia pelaajia sijainnin vuoksi, mutta se voi olla hyväkin asia omien lahjakkaiden nuorten kannalta.

Nyky-SPV on jossain määrin jopa melko nimeton nippu, mutta potentiaalia on monessakin pelaajassa. On kuitenkin tärkeää, että mukana ovat vieläkin ikiratsut Sami Koski ja Ville Kuusela. Maalivahtiosastolla SPV:n selkeänä ykkösenä jatkaa Rasmus Hasu.

Mielenkiintoinen pelaaja:

Peter Kotilainen on tylsä vastaus, mutta hän on koko sarjan kiinnostavin pelaaja varsinkin alkukaudesta. Ihan puhtaasti siksi, että puhutaan kuitenkin parhaassa iskukyvyssä käänteentekevästä pelaajasta, joka ei tällä hetkellä ole parhaassa lyönnissä fyysisesti. Erikoisporkkanana on mahdollinen paikka MM-koneessa. On vaikea arvioida maisemanvaihdoksen vaikutusta Kotilaisen pelaamiseen, mutta pelitavallisesti Kotilainen sopii SPV:n hivenen löyhempään hyökkäyspelaamiseen

Mahdollisuudet:

SPV on hieman kuin Keskusta. Se ollaan valmiina kuoppaamaan, mutta se nousee yhä uudestaan. Viimeisin esimerkki on Super Cupin finaali, jonka se kykeni altavastaajana voittamaan komean puolustustaistelun ja tehokkaan hyökkäyspelin ansiosta. Pitkä runkosarja ei ole ollut viime kausina Speven vahvuus, mutta se tietää miten toimitaan kun on pakko onnistua. Kattona on tiukka puolivälieräsarja, muttei sen enempää.

Uhat:

Tässä ehkä määrittyy se, miten SPV on viime kausina muuttunut. Varmasta kärkijoukkueesta se on taantunut varmaksi playoff-joukkueeksi ja sitä se on vieläkin. Mutta sekään ei ole ollut viime kausina mitenkään itsestäänselvyys. Miten joukkue kestää loukkaantumisia? Mikä vaikutus Isomäellä on joukkueen pelaamiseen? Voiko Isomäen ja Koposen roolijaossa tulla ongelmia?

Perustelu sijoitukselle:

SPV on kuitenkin selkeästi edellä montaa liigaseuraa organisaationa ja joukkueena. Ulospäin vaikuttaa, että Seinäjoella on hyvä draivi päällä ja muutoksia kokoonpanoon on tullut kausi kaudelta. Viime kausina SPV:n perustaso ja rutiini on ollut kovempi kuin alemmaksi arvioiduilla joukkueilla.

Pelillisesti SPV:n suoraviivaisuus on ollut uhka ja mahdollisuus. Se ei ole riittänyt kovia joukkueita vastaan ainakaan pidemmissä sarjoissa. Täten se kaipaa ainakin hitusen hitaampaakin lähestymistä hyökkäyspeliinsä.

SPV hamuaa varmasti entistä korkeammalle, mutta välieriin sitä ei ainakaan vielä uskalla arvioida. Toimituksen arvion mukaan Seinäjoella ollaan kuitenkin isossa kuvassa menossa hyvään suuntaan.

Tähtipelaaja: Sami Koski
Valmennus: Jori Isomäki, Tommy Koponen, Jarno Ihme

—

8. OLS – uusiutuuko viime vuoden temppu?

Lähtökohdat:

OLS:aan pätee aika moni asia, mikä sopii yllä mainittuun Indiansiin. Toiminnalle haasteita tuo kuitenkin Indiansiin verrattuna Oulun maantieteellinen sijainti. OLS on kuitenkin tehnyt hienoa työtä viime vuodet, se on toiminut pitkäjänteisesti ja kehittänyt peliä parantaen samalla pelaajistoa.

Viime kauden pudotuspelipaikka ja 7. sija oli kova suoritus ja se osoitti venymiskykyä. Joukkue vei paljon pisteitä peleistä jotka olivat niin sanotusti ”maalin pelejä”. Vastaavaa venymistä vaaditaan nytkin, jos joukkue mielii jatkaa samoin.

Kokoonpano:

OLS ei ole vaikuttanut kovin aktiiviselta siirtomarkkinoilla. Juho Sorrin ja Tommi Wianderin lähdöt voidaan laskea merkittäviksi menetyksiksi. Tulijapuolella Jesper Hakola on kiintoisa nimi ja liigakokemusta löytyy Welhoista, jossa väläytteli pari kautta sitten ajoittain.

Tärkeimmät siirtonsa OLS teki kuitenkin vuosi sitten. Joni-Arttu Siepin jatkosopimus on valtavan tärkeä asia joukkueelle. Maalivahtiosaston lukkona toiminut Roni Tuononen teki viime kaudella paljon hyvää sen osalta, että pudotuspelipaikka irtosi.

Puolustus on melko tasavahva ilman tähtiä. OLS on kyllä aiemmin taitanut kollektiivisen puolustamisen, mutta kun se on viime vuosina aktivoinut pallollista peliä niin rakoiluakin on nähty. Hyökkäyksessä on potentiaalisia nuoria ja rutinoituneita pelureita, mikä on osoittautunut hyväksi komboksi, eikä menestyksen pitäisi jäädä kiinni taitotasosta.

Kiinnostava pelaaja: Valte Karvonen

Karvonen oli toissa kaudella liigassa erinomaisessa lyönnissä ja pääsi mukaan U23-maajoukkueeseen. Hyvää kautta seurasi ylirasitustila, joka vei Karvosen pois kaukalosta lähes koko viime kauden ajaksi. Karvonen on joukkueen paras sentteri jos on kunnossa ja siksikin merkittävä pelaaja. On kiintoisaa nähdä jatkuuko uran nousukäyrä takapakin jälkeen.

Mahdollisuudet:

Jos OLS:n kehityskäyrä jatkuu samanlaisena kuin viime kaudella niin sillä on saumat uusia pudotuspelipaikkansa. Viime kaudella se vaati venymistä, mutta joukkue oli toisaalta turvallisesti seitsemäs runkosarjassa. Naumanen on tuonut joukkueen peliin hyviä rakenteellisia muutoksia hyökkäyspeliin, ja kehitystä tulee tulla edelleen. Materiaalin ja valmennuksen pitäisi riittää puolivälieriin, mutta välieriin on liian pitkä matka.

Uhat:

Voisi sanoa, että sijoilla 6-10 voi olla aika tiukkaakin tulevalla kaudella. OLS:lla ei ole varaa suvantovaiheisiin. Senkin taso on paikoin dippaillut aika paljon runkosarjassa. Jos sen kausi lähtee väärille kierteille niin kausi voi hyvinkin päättyä jo runkosarjaan. Taustoilla on hiukan turbulenssia viime kauteen verraten, mutta vaikuttaako se mihinkään, se jää nähtäväksi.

Perustelu sijoitukselle:

OLS oli yksi viime kauden piristävistä onnistujista. Nyt pitäisi jatkaa samalla tiellä, ja kun joukkue ei merkittävästi heikentynyt, niin pudotuspelipaikan pitäisi uusiutua. Missään tapauksessa selviö se ei kuitenkaan ole tulevalla kaudella, vaan taas pitäisi pelata hyvä runkosarja.

Sijoille 7-8 OLS:n paukkujen pitäisi riittää. Korkeampi runkosarjan sijoitus olisi hienoinen yllätys, mutta pudotuspelien ulkopuolelle jääminen ei varsinaisesti järkyttäisi.

Tähtipelaaja: Joni-Arttu Sieppi
Valmennus: Harri Naumanen

—

9. EräViikingit – suunta hukassa

Lähtökohdat:

Eräviikinkien lähtökohta kauteen on pitkälti linjassa joukkueen aikaisemmilta kausilta nähtyyn suhdanteeseen. Joukkueen pitäisi taistella kärkisijoista, mutta nyt joukkue ei enää ole varma pudotuspelijoukkue. Ulkopuolelta katsottuna on vaikea nähdä, mitä Eräviikingit on tai mitä seura yrittää olla.

Kaksi viime kautta ovat päättyneet runkosarjaan ja se on Mosanmäellä varmasti valtaisa pettymys. Uusi suunta pitäisi pikku hiljaa löytyä myös edustusjoukkueessa, sillä fuusiosta on jo 6,5 vuotta. Pelkkä hyvän junioriseuran maine tuskin lämmittää.

Kokoonpano:

Joukkue ei ole olennaisesti vahvistunut, ja Pääkallon tietojen mukaan ikinuoret Mika Moilanen ja Lauri Kapanen eivät ole lähtökohtaisesti mukana joukkueen kokoonpanossa. Joukkue rakentuu pitkälti junioreiden varaan, jotka juhlivat viime keväänä P21-ikäluokan SM-kultaa.

Äkkiseltään ei vaikuta, että sukupolvenvaihdos olisi kovin hallittua ja pelaajia tuntuu lähtevän melko tiuhaan tahtiin. Kokenutta kaartia edustavat vielä hyökkäyksessä joukkueen ykkösmies Tommi Rosendahl sekä Jani Kukkola, ja puolustuksessa Tuomas Aho. Oliver Sillanpää ja Joakim Lund ovat potentiaalisia pelureita, mutta seuraava askel olisi pikkuhiljaa otettava. Nimekkäimpien pelureiden lisäksi joukkueessa on paljonkin potentiaalisia nuoria.

Maalivahtiosasto ErVillä on hyvällä mallilla, sillä Nemo Sipilä kestää hyvin vertailua liigan parhaimmistonkin kanssa.

Kiinnostava pelaaja: Joakim Lund

Joakim Lund on EräViikingeille oleellisen tärkeä pelaaja. Nuoresta iästään huolimatta Lundilla on jo useampi tehokas liigakausi takanaan. Lundissa on huima potentiaali, mutta toistaiseksi vauhdikas ja taitava pelaaja on ollut ehkä liiankin yksilöllinen pelaaja viisikkotasolla. Voi kuitenkin omalla osaamisellaan olla ErVille vielä elintärkeä pistenikkari ensi kaudella.

Mahdollisuudet:

EräViikingit aloitti viime kauden varsin hyvin ja se ansaitsi pisteensä myös pelillisesti. Mikäli joukkue kykenee samaan ja kykenee ylläpitämään tasonsa, taistelee EräViikingit playoff-paikasta, ja pääsee jatkamaan kautta runkosarjan jälkeenkin

Uhat:

Eräviikingeillä ei ole ainakaan tässä kohtaa vielä selkeää syömähammasta ja lämmittävää vilttiä, joka kannattelisi vaikeimmilla hetkillä. Joukkueessa on paljon nuoria pelaajia, jotka joutuvat ottamaan vastuuta. Huonoimmillaankaan Eräviikinkien kausi ei tuota putoamisuhkaa, mutta huono kausi tarkoittaa pudotuspelipaikan karkaamista jo varhaisessa vaiheessa.

Perustelu sijoitukselle:

EräViikingit on monella mittarilla potentiaalinen pudotuspelijoukkue, mutta on alisuorittanut kahden viime runkosarjan ajan. Pelaajamateriaali ei ole niin huono, että aikainen kesäloma olisi johtunut siitä. Joukkue pelaakin ajoittain ihan hyvin. Se pystyy pitämään palloa, ja puolustamaan hyvin, joskin sen hyökkäyspelin murtautuminen on paikoin heikkoa.

Kysymysmerkin voi heittää valmennuksen suuntaan: saadaanko joukkueesta irti jotain muutakin kuin ”ihan hyvä”? ErVi on nimittäin vaipumassa ynnä muut -kategoriaan nykymenolla. Seurajohdon osalta voi kysyä miksi Miro Mäkelä hankittiin edustukseen Tiikereistä, jos päävalmentajan paikka ei ole auennut tai aukeamassa?

EräViikingeillä on potentiaalia pudotuspeleihin, mutta pitkä kesäloma koittaa tälläkin kaudella.

Tähtipelaaja: Tommi Rosendahl
Valmennus: Tomi Rastas, Miro Mäkelä

—

10. LASB – kärkimiehiä lähti jälleen

Lähtökohdat:

Lahtelaisjoukkue on kyennyt asemoimaan itsensä viime kausien aikana vakaaksi liigaseuraksi. Muutama vuosi sitten pelaajahankintojen muodossa orastanut pieni nousujohteisuus on kuitenkin vähintään tauolla. Lähtökohdat kauteen ovat tätä kautta ajateltuna varsin tasaiset.

Toissakaudella LASB ylsi ihan pudotuspeleihin asti, mutta viime kausi oli tasapaksu ja päättyi sijalle 10. Tulevalla kaudella 10. sija ei olisi sinällään huono, että silloin ei tarvitsisi ainakaan jatkaa kautta liigakarsinnoissa.

Kokoonpano:

LASB menetti kokemusta ja ratkaisuvoimaa Perttu Koljosen siirryttyä Happeeseen. LASB ei myöskään myllertänyt siirtomarkkinoilla. Roope Wikström, Jarno Pensikkala ja Jasper Juuti ovat kuitenkin hyvin tyypillisiä LASB-hankintoja. Nuoria ja taitavia, jotka eivät ole vielä liigakentillä lyöneet läpi.

LASBia leimaa se, että parhaat pelaajat siirtyvät usein eteenpäin isompiin seuroihin tietyn ajan kuluessa. Samaa on nähtävissä myös Indiansissa, joka paikkaa lähtijöitä usein nuorilla pelaajilla, kuten LASB. Se kertoo lähinnä liigan ravintoketjusta ja kärkijoukkueiden paremmasta tilanteesta markkinoilla.

Hyvällä tahdollakaan LASBista ei löydy tähtikategorian kenttäpelaajia, mutta maalivahti Santtu Pohjonen on kyllä parhaimmillaan liigan parhaimmistoa. Kelpoja liigapelaajia LASBissa riittää ihan mukavasti, mutta sellaisia ykköskentän varmoja suorittajia ei juurikaan.

Tiitus Salokankaalta voi odottaa hyvää kautta, ja Tatu Havulan toiseen liigakauteen voi asettaa jo enemmän odotuksia. Ehkä pienenä ongelmana voi pitää sitäkin, että aika monen pelaajan tulisi pelata taitotasonsa ylälimiitillä, eikä se välttämättä silti riittäisi pudotuspeleihin.

Kiinnostava pelaaja: Tiitus Salokangas

Tiitus Salokangas pelasi itsensä lajiväen laajaan tietoisuuteen viime kaudella. Salokangas osaa nimenomaan pelata. Salokangas on pelipaikkansa ajatellen hyvin mielenkiintoinen pelaaja maajoukkuettakin ajatellen rightin taitavana ja tehokkaana pelaajana. Kuuluu jo Suomen U23-maajoukkueen vahvuuteen.

Mahdollisuudet:

Vaikkei LASB lähde kauteen playoff-joukkueena, kuuluu se kuitenkin siihen ryhmään, jolla on mahdollisuus runkosarjan loppuun asti taistella viimeisestä pudotuspelipaikasta. Se vaatii nappisuorituksen, pelaajien pitää pysyä terveenä ja useamman pelaajan tulee onnistua odotuksia paremmin. Tätä kautta LASB voisi vielä helmi-maaliskuussa olla mukana playoff- paikoissa. Pelillisesti LASB on kuitenkin esiintynyt vahvasti pallon kanssa viime vuosina. Tehokkaaksi sitä ei voi luonnehtia.

Uhat:

LASBinkin kohdalla heikoin suoritustaso ei merkitse mitään romahdusta. Joukkue on sen verran laadukas, ettei se joudu pelaamaan sarjapaikastaan. Jos joukkueen peli ailahtelee paljon, on keväällä pudotuspelipakka jo tavoittamattomissa ja joukkue voi aloittaa jo seuraavaan kauteen keskittymisen.

Perustelu sijoitukselle:

Joukkueen kannalta hyvä asia on se, että valmennus jatkaa ja pelillisesti tulee tuskin suuria muutoksia. Ainakin tähän asti hyvä pallollinen peli on kehittänyt pelaajia ja samalla joukkue on paikoin menestynyt paremmin kuin materiaalista voisi odottaa. LASB osaa myös puolustaa ihan kelvollisella tasolla, jonka viimeisenä lukkona on ollut Pohjonen.

Taistelu pudotuspelipaikoista on tiukka ja LASBille jää tänäkin vuonna lyhyempi tikku käteen.

Tähtipelaaja: Santtu Pohjonen
Valmennus: Kalle Tyrkäs, Henri Vilen, Jarmo Törmänen

—

11. Nurmon Jymy – askel eteenpäin vai karsintoihin?

Lähtökohdat:

Jymy on nousunsa jälkeen kyennyt vahvistumaan kausi kaudelta. Viime kaudella se oli putoamiskamppailussa olevista joukkueista lopulta selkeästi paras. Ennen kaikkea se onnistui ottamaan pisteitä kärkijoukkueiltakin.

Tulevalle kaudelle odotuksia on jo kenties enemmän, mutta lähtökohtaisesti se lähtee kauteen säilyttämällä viime kauden sijoituksensa. Jymylle kova suoritus olisi välttää liigakarsinnat.

Kokoonpano:

Jymy hankki kesällä Jari Hankkion, joka on toki merkittävä pelaaja joukkueelle, mutta omanlaisensa signaali ja näyte seuran kehityksestä. Limingasta tullut Niklas Äijälä on mielenkiintoinen hankinta keskikaistalle. Lähtijöistä Anton Rothin siirto Indiansiin on maininnan arvoinen, samoin Miko Saarelan lähtö Kooveeseen. Maaliin hankittu Aki Karjalainen pääsee tekemään debyyttinsä F-liigassa.

Viime kaudella pistetehtailu oli paljolti nuorten Riku Hakasen ja Elmeri Haverin harteilla ja varsinkin ensiksi mainittu breikkasi kunnolla liigatasolla. Eetu Sariola onnistui myös viimein hyvin liigatasolla. Puolustus ei sinällään ole Jymyn vahvuuksia, joten maalintekovoimalla on merkitystä.

Maalivahtiosasto on ennakkoon pieni kysymysmerkki. Jos Karjalainen onnistuu liigatasolla niin siinä voi olla merkittävä tekijä menestyksen kannalta.

Kiinnostava pelaaja: Jari Hankkio

Tehokkaana hyökkäyksien viimeistelijänä, sekä ylivoimauhkana Jari Hankkio tuo paljon lisää Jymyn pelaamiseen. Pelitavallisestikin ajateltuna siirtyminen Jymyyn ei tuota suurempia ongelmia, sillä yhtäläisyyksiä SPV:n pelitapaan on paljonkin. Hankkion hankinnan myötä Jymy saa kokoon kaksi tulokseen kykenevää ketjullista. Teholaiturin perään pitää kuitenkin laittaa aina kysymysmerkki loukkaantumisten varalta.

Mahdollisuudet:

Jymy osoitti viime kaudella kyvykkyytensä napata pisteitä altavastaajana. Sen pelitapa on varsin pelkistetty ja joukkueessa on pelitapaan sopivia pelaajia. Laukauksia tulee paljon ja peleissä on kova intensiteetti. Mikäli Jymy kykenee samaan ja viime kautta tasaisemmin, se voi nostaa sijoitustaan parilla pykälällä ja vankistaa asemaansa F-liigassa.

Uhat:

Jymyn pelitapa sopii kenties paremmin altavastaajana pelattaessa. Jymyn vahvuudet eivät ole pallollisessa vaiheessa, kun vastustajan viisikko on organisoitunut pallon alle. Jos vastustajat eivät päästä Jymyä vastaan peliä virtaamaan, on tuloksenteko vaikeaa, ja näin joukkuetta voi pahimmassa skenaariossa uhata taistelu sarjapaikasta.

Perustelu sijoitukselle:

Jymyllä on saumat saavuttaa sarjapaikka ilman karsintaa, mutta kokonaisuutena se on ylemmäksi arvioituja heikompi ryhmä. Melko puhtaaseen vastaiskupeliin ja mökkipuolustukseen luottava Jymy kyllä repii materiaalistaan hyvin irti, mutta riittääkö se?

Kausi on kuitenkin seinäjokisille jo kolmas liigassa, joten sillä on jonkin rutiinia liigasta. Jos hankinnat täyttävät odotukset ja nousujohteinen meno jatkuu, on joukkue kuivilla.

Tällä haavaa näyttää siltä, että joukkue hakee vauhtia karsinnoista.

Tähtipelaaja: Jari Hankkio
Valmennus: Jarmo Eteläaho, Jiri Kirsilä

—

12. FBC Turku – viimein liigassa

Lähtökohdat:

FBC Turku nousi pitkän yrityksen jälkeen F-liigaan viime keväänä. Se on ollut jo pitkään Divarissa organisaationa tarpeeksi vahva noustakseen. Olosuhteet pelaamiselle ja harjoittelemiselle ovat hyvät ja turkulaisjoukkue onkin hyvin mielenkiintoinen liiganousija.

Joukkue uusiutui varsin paljon ja se ei aina ole paras mahdollinen lähtökohta uuteen kauteen, etenkin kun sarjataso on uusi. Toisaalta uusiutuminen on jossain määrin välttämätöntä, sillä osa pelaajista lopetti joukkueessa sarjatason noustua, ja toisaalta joukkue tarvitsi jossain määrin vahvistumista.

Kokoonpano:

FBC pelasi Divarissa laadukkaalla materiaalilla, jossa oli paljon kokeneita pelaajia. Etenkin sentteriosasto kärsi kolauksen, kun Miikka Sokka, Teemu Aaltonen ja Ere Laitimo vaihtoivat maisemaa. Lisäksi maalintekijänä liigassakin kunnostautunut Antti Vuorinen ei jatka joukkueessa.

Tulopuolella joukkue sai Steelersistä Aleksi Hiltusen, Pyry Kauppisen ja Joonas Viitasen myötä nuoria, mutta jo kokeneita liigapelaajia. Nikolas Laaksonen on seuralta hyvä ja monipuolinen hankinta. SaiPasta tullut Julius Huppunen kykenee myös pelaamaan useammalla eri paikalla.

FBC Turun kannalta siirtomarkkinat eivät olleet helpoimmat mahdolliset, sillä liigapaikka varmistui viimeisenä joukkueena ja osa sille sopivista kaloista oli jo uiskennellut muualle.

Turun suunnalta on myös kritisoitu liigan koronatukia, joilla osa joukkueista väitetysti kattoi siirtokassaansa. Divarin puolella tuet olivat pienempiä, joten FBC on tässä asiassa takamatkalla muihin kilpailijoihin nähden, mutta pitkällä tähtäimellä on järkevämpää elää varojensa mukaan.

Kiinnostava pelaaja: Nikolas Laaksonen

Nikolas Laaksonen pääsee todennäköisesti nyt isompaan rooliin, mitä hänellä on aikaisemmin TPS:ssa ollut. Vauhdikas Laaksonen on ollut naapuriseurassa tietynlainen linkkuveitsi, joka on voinut pelata eri viisikoissa ja eri rooleissa. Laaksonen kykenee tekemään myös pisteitä, ja tuleekin olemaan tärkeä palanen FBC:n kärkiketjuja.

Mahdollisuudet:

FBC on useamman vuoden pelannut Divarissa kypsää salibandya. Pelin osa-alueet ovat hyvin kasassa ja joukkueeseen tulleet uudet pelaajat tukevat pallollista pelitapaa hyvin. Lisäksi joukkueen taustalla organisaatio toimii hyvin. Hyvä kausi FBC Turulle tarkoittaa sitä, että se pystyy vankistamaan asemansa liigajoukkueena ensimmäisellä kaudella. Se olisi hyvä askelmerkki jatkoa ajatellen.

Uhat:

FBC on seurana tottunut viime kaudet voittamaan, vaikka sillä onkin kitkeriä kokemuksia Divarin pudotuspeleistä. Lähtökohtaisesti joukkue ei tulevalla kaudella voita samalla tavalla pelejä. Valmennus ei ole kokeneimmasta päästä ja joukkueen maalivahtiosasto on liigatasolla kysymysmerkki. Ongelmien kasaantuessa liigapaikka voi olla uhattuna.

Perustelu sijoitukselle:

FBC Turun miehistö on sarjan heikoimmasta päästä, jollei suoraan heikoin, ja sen vahvistaminen on ollut vaikea prosessi, kuten yllä on mainittu. Turkulaisilla on tietysti se yllätysmomentti, että siltä ei odoteta ihan hirveästi. Päävalmentaja Mikko Stenforsin johdolla joukkue pelasi myös hyvän Divari-kauden alle.

Liigan Divaria karumpi arki on kuitenkin kova, eikä FBC:n kausi tule olemaan helppo. Sarjasta ei kuitenkaan putoa yksikään joukkue, joten jos FBC karsii niin sillä on mahdollisuus säilyä. Jos se säilyy sarjassa niin sillä on hyvän organisaation myötä mahdollisuus vakiinnuttaa paikkansa liigatasolla pidemmäksikin aikaa.

Tähtipelaaja: Juuso Forsman
Valmennus: Mikko Stenfors, Juuso Silen