Mikko Leikkanen asteli median tentattavaksi tunnemyrskyssä keskiviikon Oilers-Classic -puolivälieräpelin jälkeen.

Kyynelehtivä kokenut puolustaja oli juuri kokenut karvaan 7-8-jatkoaikatappion Oilersia vastaan ja se tarkoitti Classicin kesälomaa voitoin 4-0. Kuusinkertaiselle Suomen mestarille peli oli uran neljässadaskuudeskymmenesensimmäinen liigassa, ja samalla viimeinen.

– Tuntuu, että tää oli yksi parhaista peleistä mitä me tässä sarjassa pelattiin ja tuntui, että kaveri oli aika puhki jo ekassa erässä. Liikaa helppoja lapsuksia tuli koko ajan omiin ja se oli vähän meidän koko sarjan teema. Ei ansaittu pätkääkään enempää ja ihan ansaitusti Oilers meni jatkoon. Ei riittäny meillä.

Vaikka Classic pelasi niin sanotusti parhaan pelinsä sarjassa, niin ottelu oli melkoista hurlumheita.

– Periaatteessa vietiin peliä aika pitkätkin pätkät tuossa, mutta pitäisi olla vielä vaan tehokkaampi paikoissa, kun päästään niihin. Kahdeksan päästettiin ja se on aika paljon liikaa tällaisiin peleihin. Ehkä enemmän oman pään virheisiin tämä kuitenkin ratkesi versus hyökkäyspelaaminen.

– Ei ollut sekään timanttia, mutta enemmän me otettiin omiin noista, kun härsittiin palloa ja muuta, Leikkanen analysoi pettymyksestä huolimatta.

Jatkoaika kuvasi hyvin ottelun tapahtumia. Classic hallitsi peliä, mutta ei saanut maalia. Oilers iski vastaan ja melko räkäinen pomppumaali päätti ottelun ajassa 64.30.

– Ehkä vähän sarjan kuva. Vastureissa he ovat äärimmäisen hyviä. Aika monta nopeaa maalia jäi mieleen koko sarjasta. Ovat siinä hyviä ja niitä paikkoja annettiin liikaa.

Sarjassa ei nähty tuttu Classicia kovinkaan paljon. Läpi sarjan joukkuetta vaivasi tehottomuuden lisäksi heikko puolustuspeli. Sen lisäksi joukkue on totuttu näkemään vakuuttavana johtoasemissa. Neljännessä puolivälierässä se hassasi useamman ”momentumin” todella helppoihin maaleihin.

– Aika leimaavaa varmaan koko kaudelle, että ollaan kyllä aiemmin osattu pelata hyvin johtoasemassa. Tuntui, että välillä oli kiire koko ajan. Kait se siitä sitten lähtee, että ei olla pystytty harjoittelemaan tarpeeksi laadukkaasti poissaolojen takia.

Puolivälieräsarja kuvasti osaltaan hyvin Classicin sekavaa kautta. Paikoin joukkue oli vanha itsensä, mutta kaiken kaikkiaan yleistaso oli ailahteleva ja vaisu.

– Vaikea äkkiseltään sanoa, minkä takia kausi oli tämmöinen. Koko kauden tästä puuttui ukkoja ihan helvetisti niin se on aika vaikeaa harjoitella. Ite olin varmaan noin kymmenessä lajitreenissä mukana, niin totta kai se vaikuttaa viisikon tekemiseen ja omaan tekemiseen.

– Se on kuitenkin ollut meidän vahvuus aiemmin, että meillä on ollut arki niin stabiilia ja vahvaa. Se on ollut meidän ase, että me ollaan pystytty jauhaan. Kait se rikkonaisuus näkyi varsinkin näitä huippujengejä vastaan varsinkin.

Leikkanen aloitti pääsarjatasolla jo kaudella 2005-06 ja edusti Suomessa aina Classicia. Suomen mestaruuksien lisäksi tilille tuli MM-kulta vuonna 2018. Leikkanen kärsi läpi uransa vaikeista loukkaantumisista, mutta onnistui kuitenkin sinnittelemään huipulla vähäisillä harjoitusmäärilläkin.

Huippupuolustaja valittiin F-liigan parhaaksi pelipaikallaan kahdella viime kaudella. Kokonaisuutena tyylikkään puolustajan ura oli todella komea.

Uran päättymistä oli äkkiseltään vaikea sulatella.

– Aika tyhjä fiilis toistaiseksi. En tiedä tajuaako sitä vielä kokonaan. Oli suunnitelmat ja tavotteet mennä aika paljon pidemmälle vielä, mutta tää urheilu on välillä tämmöistä. Ei tosiaan ansaittu yhtään enempää, puolustaja sanoitti.