Runkosarjan kakkonen TPS mittaa välierissä runkosarjan kolmosen Happeen kunnon välieräsarjassa.

Lähtökohdat:

TPS pääsi puolivälierissä kohtuullisen matalalla kuormalla jatkoon. Indians kaatui voitoin 4-1, ja oikeastaan eräänlaista työtapaturmaa huomioimatta ei turkulaisilla ollut sarjassa suurempaa haastetta.

Helpolla pääsi Happeekin lopulta, vaikka sarjan SPV:tä vastaan piti olla tiukka. Jyväskyläläiset veivät nimenomaan pelillisen voiton sarjasta, ja nujersivat arkkivihollisen 4-1. Happeen kypsä esitys sai SPV:n näyttämään jopa tasoaan heikommalta.

TPS pääsi pelaamaan puolivälierissä hyvin pitkälti täydellä kokoonpanolla. Ykköstähdet Miko Kailiala (9+5) ja Mikko Hautaniemi (4+5) osoittivat samanlaista virettä kuin runkosarjassakin. TPS onnistui pääosin hyvin kaikkien kolmen kentällisen osalta hyökkäyspäässä. Erikoisuutena voi pitää sitäkin, että puolustajat Jere Niemelä ja Olli Laine maalasivat molemmat viidesti viidessä pelissä. Niemelän rooli ykköskentän pallollisessa pelissä on erittäin tärkeä. TPS:n kehuttu kokenut kolmoskenttä oli eniten vaikeuksissa puolivälierissä, ja siltä voi vielä odottaa parannusta pelien koventuessa.

TPS oli kuitenkin totutun hyvä puolustuspäässä. Vaikka Indians ei ole sarjan vaarallisin joukkue hyökkäyspäässä, on 14 maalin päästäminen viiteen otteluun erinomainen suoritus. Puolustuksesta mainittiinkin jo Laine sekä Niemelä, mutta tehotilastojenkin valossa myös Lauri Stenfors ja Erik Storgårds onnistuivat eritoten omassa päässä. Maalivahti Oskari Fälden oli todennäköisesti puolivälierien paras pelipaikallaan, joten puolustuksen osalta TPS:n tilanne näyttää hyvältä.

Happee on löytänyt myös vahvat ketjukoostumukset ja peli rullasi pääosin hyvin. Myös Happeella on kaksi ”tuottavampaa” kentällistä ja hiukan rouheampi kolmonen. Varsinkin kolmosten ”match upista” tulee erittäin kiinnostava. Joukkueen näyttävimmän kentällisen Markus Salmi (5+5) oli joukkueen tehokkain ja tutkapari Niko Laiti (5+4) komppasi. Kaapo Siekkinen ei päässyt runkosarjan lentoon, ja oli vielä viimeisen pelin pois. Toisen kentällisen kapellimestarina hääri Jami Manninen (5+4) ja parhaana maalintekijä kunnostautui vierellä pelannut Roni Laasonen (7+1).

Ehkäpä kovin onnistuja oli puolustuspään kokenut Jonne Junkkarinen (+10), joka ei välttämättä loista tehoilla, mutta on varmuudellaan ja pallollisen pelin rymityksellään tärkeä pelaaja. Eppu Suhanto on mainio puolustajapari Junkkariselle. Toisen kentällisen takalinjoilla Markus Siprosella ja Perttu Koljosella oli jo ehkä hitusen enemmän ongelmia omassa päässä kuin runkosarjan peleissä. Markus Laakso onnistui maalin suulla hyvin kuten runkosarjassakin, mutta nyt haaste ja vastuu tulee olemaan aiempaa isompi.

TPS:aa ei juurikaan testattu puolivälierissä, sillä Indians ei onnistunut tylsyttämään sen parasta terää tarpeeksi pitkiksi ajoiksi. TPS sen sijaan saattoi pelata hyvinkin inhottavaa ja inhorealistista maalinestopeliä johtoasemassa, mutta oli silti tehokas maalipaikoissaan. Happee pyrkii varmasti pitämään palloa TPS:n kustannuksella, ja ainakin runkosarjassa se onnistui viemään pelit omaksi edukseen. Kysymyksen voikin heittää TPS:n hyökkäyspelin mukautuvaisuudelle, sillä senkin pitäisi pystyä pelaamaan pitkiä hyökkäyksiä nykyistä enemmän.

Hyökkäyspäässä TPS on erinomainen irtopalloissa ja fyysisesti vaikea joukkue voitettavaksi. Sen hyökkäysosasto lienee myös sarjan paras muutaman metrin sisällä vastustajan maalista. Huonoa ei ole myöskään tulivoima ”viivasta”, kuten yllä jo mainittiin. TPS pelannee hyvin suoraviivaisesti, koska siihen suuntaan sen peli on koko ajan kehittynyt kauden edetessä. Puolustuksellisesti se pystynee tekemään Happeen pitkästä hyökkäämisestä paljon hankalampaa kuin SPV teki. Maalien tekeminen TPS:lle on erittäin vaikeaa, kuten on nähty. Kamppailupelaamisessa TPS ei kaihda keinoja, ja siinä tulee olemaan Happeelle iso haaste, jos tuomarilinja on samanlainen kuin puolivälierissä.

Happee onnistui voittamaan TPS:n kolmesti runkosarjassa ja merkillepantavaa on, että se päästi vain kahdeksan maalia kolmessa pelissä. Pelitaktisesti sen pallollinen lähestyminen sopii TPS:aa vastaan, mutta pallottomana sille tulee tukalat paikat. TPS on fyysisesti varsinkin kamppailuvoimaltaan valmiimpi vastustaja kuin SPV ja tila sekä aika tulee vähenemään. TPS:lla on myös paremmat valmiudet hyökätä järjestäytyneesti kuin SPV:llä. Happeen olisi tärkeää onnistua tässä sarjassa myös vastaiskupelaamisessa.

SPV-sarjassa Happee ajoittain hukkasi oman identiteettinsä ja lähti mukaan SPV:n pelaamiseen. Siihen ei ole varaa välierissä, sillä TPS käyttää tilaisuutensa todennäköisesti paremmin hyväkseen. Hyökkäyspelaaminen vaatinee jopa enemmän malttia kuin SPV:tä vastaan ja muuri tulee todennäköisesti olemaan tiiviimpi. Omassa päässä Happeen pitää olla myös tarkempi kuin puolivälierissä. TPS:lla on nimittäin laajempi rivistö ratkaisijoita kuin SPV:llä.

Henkiseltä puolelta on vielä mainittava se, että onko Happeesta ottamaan seuraavaa askelta, ja kuka joukkoja johtaa jos näin käy? Viime keväänä se alisuoritti pahasti turkulaisia vastaan. TPS on henkisesti vahva ja sen ”The Last Dance” -teema antaa varmasti lisävirikettä, mutta voi kääntyä myös turkulaisia vastaan, jos pelit eivät sujukaan. TPS:n vankan puolustuksen lisäksi TPS pelaa inhottavasti sääntöjen rajamailla ja sen ylikin pudotuspelien tuomarilinjaa hyödyntäen. Miten Happee pystyy vastaamaan siihen, ja vaikuttaako se joukkueeseen?

Happeen ylivoima oli heikkoa puolivälierissä. Se osui vain kahdesti kahdeksasta tarjotusta tilaisuudesta (25%). TPS sen sijaan naulasi neljä kuudesta eli prosentti oli 66,7. TPS kesti 6/8 alivoimista, joten se oli 75% onnistumisella puolivälierien parhaita. Happee taasen joutui kohtaamaan vain viisi alivoimaa, joista se selvitti kaksi (40%). Vaikka otanta on pieni niin oletettavasti tasaisissa peleissä erikoistilanteiden onnistuminen nousee arvoonsa.

Knopit:

Joukkueet ovat kohdanneet pudotuspeleissä huomattavan monta kertaa viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta eivät koskaan aiemmin välierissä. Puolivälierissä joukkueet ovat mitelleet keväällä 2013, 2016, 2017, 2018 ja 2022. TPS voitti viimeisimmän, mutta 2010-luvulla Happee oli etevämpi. Historiatilastoissa voitot pudotuspeleissä ovat Happeelle 16-10 ja runkosarjassa 37-21.

TPS:ssa pelaa kolme pelaajaa, jotka ovat edustaneet myös Happeeta. Erik Storgårds pelasi Happeessa viime kaudella, Janne Hoikkanen vuodet 2012-2018 ja Kasperi Kantonen vuodet 2015-17.

Happeen vuoden 2014 mestarijoukkueesta kentällä nähdään vielä Happeen riveissä Jonne Junkkarinen, Jami Manninen, Juuso Heikkinen ja Lassi Kotovaara sekä TPS:n ainoa Suomen mestari Janne Hoikkanen. Happee-vahti Pietari Jääskeläisen palkintokaapista löytyy kaksi SM-kultaa Classicista.

Taistelupari:

Erik Storgårds, TPS – Roni Laasonen, Happee

Vuonna 1994 syntyneet entiset SSV-juniorit ovat ainakin tähän mennessä pelanneet joukkueidensa kakkosviisikoissa, joten puolustajan ja laiturin kohtaamisia voi odottaa kentällä tässä sarjassa. Yhteistä historiaa löytyy paljon, ja molemmat olivat mukana SSV:n neljän mitalin putkessa 2012-15. Laasonen oli hyvässä vireessä puolivälierissä, ja Storgåds hoiti oman leiviskänsä puolustuspäässä. Miten käy välieräsarjassa?

Kauden aiemmat kohtaamiset:
20.11. 2022 Happee-TPS 7-2
14.1. 2023 TPS-Happee 3-4
17.2. 2023 TPS-Happee 3-7

Näin pelataan:
Pe 31.3. klo 18:30 TPS – Happee, Kupittaan ph
Su 2.4. klo 18:30 Happee – TPS, Jyväskylän monitoimitalo
Ti 4.4. klo 18:30 TPS – Happee, Kupittaan ph
Pe 7.4. klo 17:00 Happee – TPS, Jyväskylän monitoimitalo

Tarvittaessa:
Su 9.4. klo 18:30 TPS – Happee, Kupittaan ph
Ti 11.4. klo 18:30 Happee – TPS, Jyväskylän monitoimitalo
To 13.4. klo 18:30 TPS – Happee, Kupittaan ph

Kumpi voittaa?

Lyijyiseksikin kuvattu TPS lähtee sarjaan ennakkosuosikkina, vaikka Happee vei runkosarjassa kaikki kolme kohtaamista nimiinsä. Happee ei ole enää mikään rytkeryhmä, joten suoraa vertausta viime vuosikymmenen puolivälieräkohtaamisiin ei kannata tehdä. Taustalla on silti varmuudella myös jännitteitä. Happee voi saada lisäbuustia myös kotikentällään Monitoimitalolla, sillä ainakin puolivälierissä vaikutti siltä, että yli 1000 katsojan edessä pelaaminen maistui vanhalta Hirviteatterilta.

TPS:n puolustusmuuri on erittäin vaikea murrettavaksi ja ratkaisupelaajien kavalkadi on keskisuomalaisia isompi. Löytyykö Happeelta siihen riittävästi aseita nykymuodossaan? Pystyykö se pallollisella pelillään tylsyttämään TPS:n tunteen sarjassa?

Yllä kerrotut ynnäten: Viimeistä tanssiaan vetävä TPS puolustaa Happeen nurin voitoin 4-2.