Ennakko: TPS vei täysin jäätynyttä näätälaumaa avausfinaalissa – herääkö KrP sarjaan sunnuntaina?

TPS-päävalmentaja Santeri Raatarilalla on huomattavasti vähemmän pohdittavaa, kuin KrP-kollega Janne Kainulaisella. Kuva: Esa Takalo

TPS-päävalmentaja Santeri Raatarilalla on huomattavasti vähemmän pohdittavaa, kuin KrP-kollega Janne Kainulaisella. Kuva: Esa Takalo

Nokian KrP ja TPS kohtasivat perjantaina miesten F-liigan avausfinaalissa Tampereen Raholassa. TPS veti pidemmän korren 4-3-jatkoaikavoitollaan.

Tässä jutussa käydään läpi joitain seikkoja perjantain pelistä, ja uumoillaan sunnuntain toista kohtaamista.

Fläppi:
Ensinnä jos katsotaan perjantain peliä siltä kannalta kumpi ulosmittasi potentiaaliaan enemmän, niin TPS ehdottomasti. Se piti tempon matalalla ja siirteli palloa rennosti vailla suurempaa kiirettä. Se ei ole kuitenkaan pelin koko kuva, sillä se myös loi enemmän maalipaikkoja kuin KrP. Pallottomana TPS puolusti totutun varmasti, ja piti pelin vähämaalisena.

TPS löysi hyökkäyspelissään KrP:n puolustuspelin heikot kohdat, joista yksi oli oman pään merkkauspeli. Turkulaisten onnistumisia nähtiin sekä avauspelissä että staattisemmissa hetkissä, joissa KrP sekoili omassa päässään. Ratkaisumaali oli kuin shakkimatti kahdella siirrolla. Peli Raholassa oli pitkälti malttia vaativaa shakkia, ja se näytti paikoin profiililtaan Suomi-Ruotsi -MM-ottelulta, johon toinen joukkue ei ollut valmis.

KrP:n kannalta ongelmia oli, jo kuten nostettua, puolustuspelissä. Ongelmaa oli myös hyökkäämisessä. Joukkue pääsi lopulta hyvin vähän murtautumaan TPS-alueelle. Kolmoserässä sen rohkeus riitti yrittää hiukan enemmän syöttöjä hyökkäysalueelle. Samalla KrP antoi hitusen enemmän painetta TPS:lle, mikä tuotti lopulta tulosta.

Joka tapauksessa KrP pelasi ensimmäiset 40 minuuttia aika totaalisesti Tepsin pussiin. Sen oma pallollinen peli ei ollut tarpeeksi laadukasta lopulta, ja pidemmissä hyökkäyksissä se kesyyntyi lähinnä ulkokehille TPS:n onnistuneen puolustuspelin ansiosta. Voi myös sanoa, että KrP ei reagoinut tilanteeseen kovin hyvn pelin sisällä.

Mentaliteetti:
Tässä oli lopulta se suurin ero. TPS:sta huokui varmuus ja halu pelata finaaleissa, KrP näytti todella pelokkaalta ja epävarmalta. KrP:n täytyy saada myös peli-ilo mukaan toimintaan, niin silloin sillä on mahdollisuus pärjätä sarjassa. Pelkkä kampausten tekeminen ei riitä, sillä näytti siltä, että vähäinenkin pelihuumori oli jäänyt pois. Miksi? Sitä kannattaa toden teolla miettiä. Suurempia vaikeuksia ei ole ollut tällä kaudella, joten tässä lieni hyvä herätys.

TPS taas otti ilon irti kaikesta pienestäkin aloituksista laitakahinoihin. Toisaalta esimerkiksi aloitusvoitto oli sille erittäin tärkeä, koska se pääsi jauhamaan sen avulla pitkiä aikoja omassa päässä. TPS:n penkistä huokui samaa kuin EräViikinkien vastaavasta liigakarsintojen ratkaisupelissä. Penkki eli mukana nimenomaan positiivisessa mielessä, ja siitä joukkue sai myös voimaa tekemiseensä. Pitää muistaa, että joukkue johti ensi kerran vasta toisessa erässä, mutta se ei näkynyt alussa mitenkään.

Ketju vs. ketju:
Ykkösviisikoinen peli meni 2-2, ja TPS:n ykkönen värkkäsi voittomaalin pelissä. Käytännössä KrP:n ykkönen pärjäsi kyllä ihan hyvin pelissä, mutta ei riittävän hyvin kuitenkaan. Se ei luonut merkittävää hyökkäysuhkaa, vaikka kentässä pelaa sen parhaat hyökkäyspelaajat. Mikko Laakso oli kenttäpelaajista selkeästi paras KrP-onnistuja avausfinaalissa.

Kakkoskenttien osalta TPS vei pelin täysin nimiinsä. KrP:n pehmeä kakkonen oli vaikeuksissa pelissään. Tepsin kakkonen voitti 1-0, ja hankki jäähyn josta TPS teki yhden maalin. KrP:n kakkosen pelistä jäi mieleen positiivisena lähinnä muutama Nico Jonaesonin yksilösuoritus. KrP:n kannattaisi tehdä jotain pakkien ja sentterin yhteispelille tässä kentällisessä, koska se ei toiminut lainkaan. KrP-sentteri Kim Hyrkkönen oli ottelussa jatkuvasti vaikeuksissa. Tepsin kakkosessa Tuomas Ojala ja Waltteri Vesterinen olivat hyvällä pelipäällä, mutta koko viisikko onnistui pelissään.

Kolmoskentän osalta on todettava, että sekin satoi TPS:n laariin. KrP:n kolmonen pelasi pallollisesti heikon pelin, ja antoi muutenkin Tepsin kolmosen pitää palloa vapaasti. Tepsin kolmonen hankki myös rankkarin, josta ei kuitenkaan tullut maalia. Pallollisen pelin heikon laadun vuoksi KrP:n voi ajatella reagoivan myös kolmoskenttänsä kohdalla, joka toki muuttuu Lauri Alkin mukaantulon myötä joka tapauksessa.

Aloituksilla on merkittäväkin rooli tässä pelissä, koska aloituksen jälkeen voi olla, että toinen joukkue saa pallonhallinnan pitkäksi aikaa itselleen. Kuva: Esa Takalo

Erikoistilanteista ja maalivahtipelistä:
TPS iski ylivoimallaan odotetusti maalin edustalta. KrP:n ylivoima onnistui, kun Laakso laukoi pallon maaliin keskustasta. Tepsillä oli myös rankkari, jonka Miro Tuomala nollasi ansiokkaasti. Rankkareilla voi olla vielä iso merkitys, sillä joukkueiden välinen jokainen peli on tällä kaudella päätynyt tasatulokseen varsinaisella peliajalla, ja kolmesti on lauottu rankkarikisa.

Veskaripeli meni melko tasan, mutta maallikkona voi väittää, että Tuomala päästi TPS:n kolmannen maalin luvattoman helposti. Ville Hirvisuon tekemä ”vanhanaikainen” meni lopulta längistä sisään. Toisaalta Tuomalalla oli enemmän töitä ja torjuttu rankkari oli hyvä suoritus. Fälden onnistui ”kv-ottelussa” hyvin. Töitä oli vähän, mutta hän torjui sen mitä oli torjuttavissa.

Ennuste:
TPS:n ei tarvitse muuttaa mitään sunnuntaille, mutta KrP:n pitää. Se ei voi tukeutua ajatukseen, että ensimmäinen finaali oli tiukka. Totuus on se, että pelin kuva kaikkinensa palveli lähes 100% TPS:n aikeita, ja se otti voiton sellaisella esityksellä, että osalle pelaajista tuli hädin tuskin hiki.

KrP:n pitää miettiä kokoonpanoaan vielä, kuten yllä on nostettu. Senttereiden ja puolustuksen yhteispelissä on kysymysmerkkejä. Kysymyksiä voi heittää myös miesmerkin ylle, mutta sen suhteen tuskin tulee isoja muutoksia.

Yksi ilmeinen muutos olisi prässitason nostaminen, mutta se on kaikkinensa haastava asia. Jos KrP nostaa prässiään, pääsee TPS:kin ajoittain sen alta pois paremmille paikoille. Kun joukkue ei aivan hirveästi ole prässäillyt tällä kaudella, niin sen aloittaminen nyt ei ole kovin hyvän kuuloinen idea. Mutta jos joukkue virtaavuutta haluaa, niin siinä on selkeä keino kaikkine riskeineen. Ei TPS:n pakkien pallollinen osaaminen ole sillä tasolla kuitenkaan, että eikö kannattaisi ainakin yrittää antaa enemmän painetta. Muutama kaaripallo nähtiin jo perjantainakin.

Tässä on nyt kehuttu paljon TPS:aa, koska se sai muokattuaan pelistään näköisensä. Se on finaalitasolla tärkeä asia, joten tuskin sen kannattaa isommin muuttaa asioita. Sen voi kuitenkin lisätä, että TPS:n pelillinen katto ei ole mitenkään merkittävästi perjantaita korkeammalla, vaikkei esitys ollut täydellinen. KrP:lla sen sijaan on vielä varaa parantaa.

KrP:n dilemma on muutosten ja säätöjen kalibrointi. Ei se nyt todellisuudessa mitenkään jalkoihin jäänyt pelissä, sehän päättyi lopulta tasan varsinaisella peliajalla. Ylipäänsä jo pelkän peli-ilmeen ja peli-ilon kohottaminen koko 60 minuutin mitalla voi kääntää seuravaan pelin sen eduksi.

On KrP:lla parannettavaa vielä yksilötasollakin. Esimerkiksi Henri Johansson oli viime vuoden finaaleissa ensimmäistä ottelua lukuunottamatta hyvässä iskussa, ja sarjan paras Pääkallotodistusten perusteella. Konkari vaelteli aivan varjojen mailla perjantain ottelussa, eikä viihtynyt fyysisessä ilmapiirissä.

Mutta saako TPS tehtyä jokaisesta pelistä pienten marginaalien kv-väännön? Tuskin. TPS pääsee pelaamaan seuraavaksi kotikentälleen, ja saa ison tuen taakseen.

TPS ottaa täten toisen voittonsa sunnuntaina, sillä KrP ei vielä toisessa pelissä tiedä mitä sen pitäisi tehdä voittaakseen.

2. finaali TPS-KrP sunnuntaina klo 15 Kupittaan palloiluhallissa. Ruutu ja Nelonen lähettävät ottelun suorana 14.30 alkaen.

Lue myös:
Kapteeni Kailiala ratkaisi avausfinaalin jatkoajalla: ”Oltais voitu voittaa jo varsinaisellakin peliajalla”
Armeijaan lähtevä Ahola viiletti ensimmäisessä liigafinaalissaan irokeesissa: ”Joutuu kuitenkin vetään lyhyeksi”