TPS:n kapteeni kertoo, että turkulaisjoukkue tiedostaa nyt tai ei koskaan -tilanteen.
Miko Kailiala on joutunut kahdesti urallaan todistamaan läheltä, kun Suomen mestaruus on viety nenän edestä: EräViikingeissä Superfinaalissa 2017 ja TPS:ssa finaalisarjan jälkeen 2019. Nyt edessä on uran kolmas kerta finaaleissa. Hän ei ole peitellyt tahtoaan voittaa nimenomaan kotiseuransa paidassa, eikä peittele nytkään.
– Se kirkastui kaudella 2018-19, kun tulin takaisin Turkuun, että en tätä kotoista sarjaa enää missään muussa seurassa pelaa. Tepsi merkkaa todella paljon, enkä ole ainut meidän joukkueessa, jolle se merkkaa. Meillä on suurimmalla osalla tärkeintä, että se mestaruus voitetaan Turussa Tepsin paidassa, Kailiala linjaa Pääkallon puhelinhaastattelussa.
– Helvetin iso unelma se on tuoda pokaali tänne. Nyt se on neljän voiton päässä. Kylmiä väreitä menee, kun edes ajattelee asiaa, mutta ei parane mennä vielä hirveästi asioiden edelle. Näytöt kentällä ja tulos puhuu sitten puolestaan, mutta kyllä aika kovasti laitan pelimerkit keskelle, että se tulee tänne Turkuun.
”Run and gun” toisi noutajan
F-liigan tämän kauden pudotuspelien piste- ja maalipörssiä johtavan TPS:n kapteenin unelman edessä seisoo enää Nokian KrP, jonka turkulaiset kohtaavat perjantaina alkavassa finaalisarjassa.
– KrP ei ehkä ihan alkukaudesta ollut parhaimmillaan, mutta paransi otteitaan ja aivan varmasti olemme kaksi parasta joukkuetta tässä sarjassa. Vähän erinäköiset pelifilosofiat siellä nyt on vastakkain. Toinen on hyvä hyökkäämään ja toinen on hyvä puolustamaan. Katsotaan, miten menee, Kailiala sanoo.
– Se tuskin on mikään salaisuus, että mitä vähempänä maalimäärät pysyvät, niin sitä todennäköisemmin me voitamme niitä matseja. Jos lähdetään ihan päästä päähän ”run and gun” -meiningillä, niin veikkaan, että siinä tulee noutaja. Kaverilla on kuitenkin aikamoista tulivoimaa, laajuutta ja laatua ennen kaikkea. Ei meidän puolelta haluta sellaiseen lähteä mukaan.
Hän vakuuttaa pari päivää ennen loppuotteluiden alkua, että olo on rauhallinen ja luottavainen. Luotto omaan joukkueeseen on luonnollisesti vahva.
– Meillä on paljon fiksuja pelaajia, jotka ymmärtävät, että ei meidän kannata alkaa siellä mitään taikatemppuja tekemään. Edelleenkään me ei olla sarjan taitavin joukkue ja ei meidän kannata edes yrittää sellainen olla. Me ollaan omissa asioissa pirun hyviä ja halutaan nojata niihin juttuihin. Uskomme tietysti, että niillä pystyy myös pärjäämään, Kailiala sanoo.
– Yleensä otetaan sitä, mitä peli antaa. Ei me ruveta pakottamaan. Joka kerta ei ole välttämättä valmiita malleja, vaan reagoidaan siihen, mitä peli milloinkin pyytää ja antaa, ja otetaan ne, mitä sieltä on tulossa.
Kailiala pelaa toistaiseksi viimeistä kautta kotimaan kaukaloissa ja TPS:ssa. Hänellä on taskussa kaksivuotinen sopimus sveitsiläiseen Zugiin.
– Ainakin on helppo lähteä asennoitumaan, että se on nyt tai ei koskaan. Jos olisi monta vuotta vielä sopimusta tänne jäljellä, niin voisi aina takaraivossaan vähän miettiä, että jos ei nyt niin ehkä ensi vuonna ja plääplääplää, Kailiala painottaa.
– Meillä on useampia ukkoja, jotka eivät ensi vuonna tule Tepsissä jatkamaan, joten meidän on helppo vetää kliseisellä ”last dance” -meiningillä. Ei tarvitse enää jossitella tai miettiä, mitä tulevaisuus mahdollisesti tuo tullessaan.
– Se on nyt tai ei koskaan, ja sillä asenteella on mennyt tähän asti ihan hyvin.
Mikä olisi sitten makein mahdollinen ratkaisu finaalisarjalle?
– 4-0 meille. Neljännessä ottelussa täydessä, loppuunmyydyssä Kupittaan palloiluhallissa viimeisellä minuutilla on käynyt sellainen ihmeellinen asia, että Janne Hoikkanen on laitettu kentälle, ja ”Hullu” tekee pudotuspelikevään avausmaalinsa, mahdollisimman räkäisen jostain puikoista. Sillä sitten voitetaan ja tuodaan pokaali Turkuun. Ehkä se olisi aivan täydellinen loppu tälle kaikelle.