EräViikinkien kausi 2022-23 oli miesten edustusjoukkueen osalta suoranainen mahalasku.

Joukkue päätyi lopulta liigakarsintaan, jonka toisessa vaiheessa se kaatoi LNM:n viiden pelin jälkeen voitoin 3-2. Putoaminen Divariin oli erittäin lähellä, sillä nelospeli ratkesi EräViikinkien eduksi vasta rankkarikisassa.

Seuran toiminta on puhuttanut aina kevään 2016 fuusioitumisesta alkaen. Silloin Tapanilan Erä ja SSV yhdistivät toimintansa jättiseuraksi. Vuosien varrella puheet menestyksestä ovat olleet isoja, ja seura on myös halunnut profiloitua suurseurana, mitä se kokonsa puolesta toki onkin.

Miesten edustusjoukkueen osalta on kuitenkin tehty jotain väärin, koska sen taival on ollut tasaisen laskeva. Puheet ovat vuosien saatossa kuitenkin olleet realistisempia, ja varsinkin mitalitaistosta puhuminen on jäänyt taka-alalle.

Tässä haastattelussa äänessä on EräViikinkien liigajoukkueiden urheilujohtaja Olli Lähdesmäki, sillä miesten edustusjoukkueen menestys ainakin tittelin perusteella kuuluu hänen vastuualueelleen. Lähdesmäki vastaa kysymyksiin, joita on herännyt viime vuosina helsinkiläisseuran miesten joukkueen menestymättömyyden myötä. Kysymykset siis koskevat miesten edustusjoukkuetta.

—

EräViikingit joutui karsimaan sarjapaikastaan tällä kaudella. Mikä meni pieleen?

– Totta kai tuollainen kausi 33 pelin jälkeen on monien asioiden summa, että miltä se sarjataulukko näyttää kauden päätteeksi. Niitä syitä ollaan tuossa kesken kautta analysoitu ja toimintaa on pyritty kehittämään. Vaikea nimetä yhtä selkeätä syytä, mutta totta kai on selkeetä, että lopullinen sijoitus oli meille kaikille pettymys.

– Ei ehkä päästy pelaamaan optimikokoonpanolla. Joukkueen rakenteessa oli se, että oli paljon nuoria pelaajia, ja tietty painetila lähti myös vähän väärään suuntaan. Loppukautta kohden kun mentiin, niin se pisteiden tärkeys alkoi näytellä aika isoa roolia ja sitä kautta ei saatu ihan parasta irti joukkueena ja kollektiivina.

– Piste-ero oli jossain kohtaa aika iso karsintaviivaan, ja loppupeleissä joukkue pystyi nousemaan ihan kalkkiviivoille vielä viimeisissä peleissä. Se oli hyvä ja hieno osoitus joukkueesta, ja siitä taistelutahdosta mikä siellä oli. Se kiteytettynä runkosarjan osalta.

—

Miksi joukkueesta ei ole saatu parasta irti oikeastaan ensimmäisen kauden (2016-17) jälkeen?

– Vaikea tietysti peilata noin pitkää aikaväliä, mutta ajatellaan nyt tätä lähihistoriaa. Puhutaan vaikka 2-3 vuodesta, kun joukkue on ollut kahdella edelliskaudella yhdeksäs.

– Tavoitteet oli jossain muualla silloinkin. Tähän kauteen lähdettiin aika isosti uudistamaan joukkuetta. Kait siihen oli myös luonnollisia syitä. Tiedettiin, että sellaisten pelaajien joiden rooli on ollut iso, peliura on aika loppumetreillä. Kuten nyt nähtiinkin, niin aika kovia nimiä tuosta on lopettamassa.

– Uudistaminen tarkoittaa myös sitä, että tulee paljon varianssia touhuun ja nyt tänä vuonna mentiin alavireisesti sen osalta. Kuten todettua, niin kuitenkin loppukautta kohden mun mielestä ihan hyvin. Iso kuva on se, että halutaan mestaruudesta pelata ja sinne tähdätä.

– Ollaan pyritty löytämään keinoja ja ajatus siihen, että millä sitä kohti mennään. Se tietysti ottaa aikaa tällä tiellä mille ollaan lähdetty. Tällä kaudella se kantoi tähän pisteeseen ja toivottavasti pystytään ottamaan taas steppi tai kaksi eteenpäin.

—

Miksi joukkue ei houkuta liigan profiilipelaajia lähes ollenkaan?

– No en tiedä onko se nyt ihan noinkaan. Sanotaan vaikka näin, että jos miettii mestaruuteen asti pääsyä niin sinne on oikeastaan kaksi tietä. Toinen on hankkia se resursseilla ja lyhyellä tähtäimellä, ja toinen on lähteä tekemään pohjaa. Meille se jälkimmäinen tie on se mihin ollaan päädytty ja totta kai siihen vaikuttaa monet asiat.

– Esimerkiksi se, että missä ne kärkipelaajat pelaa ja tällaisessa puoliammattilais-/amatöörilajissa pelaajien liikkuminen paikkakunnalta toiselle on aika monen asian summa. Sellaisia pelaajia on ollut nyt viime vuodet jossain muualla ja se on myös näkynyt siinä mihin niitä pokaaleita on jaettu tässä viime vuosina.

– Se taas, että houkuttaako jokin tietty vaihtoehto vai ei, niin en mä sitä koe. Ollaan käyty paljon hyviä keskusteluita monien eri pelaajien kanssa myös ulkopuolelta. Tällä tiellä sellaiset pelaajat, joilla on iso tahtotila voittaa mestaruus tällä kaudella tai seuraavalla, ovat löytäneet tosi hyviä kilpailijoita sen osalta tästä liigasta.

—

Jos/kun myytte pelaajalle ajatusta pelata EräViikingeissä, niin EräViikingit on silloin mitä?

– Lyhykäisyydessään halutaan panostaa laadukkaaseen valmennukseen. Halutaan johtaa tiedolla. Halutaan tarjota olosuhteet ja mahdollisuudet kehittyä tämän lajin ultimaattiselle huipulle niin seuratasolla kuin kansainvälisillä kentillä.

– Tällä hetkellä koetaan, että se pelaajarunko, jonka ympärille tätä rakennetaan on sellainen, että meillä on tosi paljon sellaisia pelaajia, jotka sopii tuohon ajatukseen tosi hyvin. Ollaan innoissaan tulevasta, mutta tiedetään, että töitä on vielä paljon jäljellä.

—

Miksi hyvä juniorituotanto (ja menestys juniorisarjoissa) ei näy juurikaan edustusjoukkueen menestyksessä?

– Vaikea kysymys, ja jos mietitään vaikka ylintä juniorisarjaa eli viime vuoden P21-sarjaa tai P22 tänä vuonna, niin totta kai sieltä on vielä matkaa sekä kansalliselle että kansainväliselle huipulle kollektiivina. Voi katsoa vaikka MM-kisajengejä mitä tällä maalla on ollut, niin se matka on pitkä.

– Jos katsotaan vaikka muutamaa mitalijoukkuetta tältä vuodelta, niin siellä on mukana aika monta nuorten maailmanmestaria tietyiltä vuosilta. Se matka on kestänyt vähän pidempään kuin vuoden tai kaksi. Poikkeuksiakin on, ja tietysti jotkut pelaajat pystyvät hyppäämään sellaiseen rooliin vieläkin nopeammin.

– Joka tapauksessa on yleensä vielä aika paljon työtä tehtävänä, että tullaan junioritasolta miesten tasolle ratkaisemaan. Me ollaan se tiedostettu, ja ollaan siihen valmiita. Sen eteen tehdään töitä, mutta samalla tiedostetaan, että se vaatii aikaa ja malttia.

—

Miksi moni entinen EräViikingit-pelaaja (tai ex-SSV, ex-Erä, ex-Viikingit) on onnistunut jossain muualla kuin EräViikingeissä?

– Tuskin tuohon on mitään yksiselitteistä vastausta. Meilläkin on täällä monta pelaajaa, jotka ovat pelanneet seurassa kerhoista lähtien ja alkaa olla 20 vuotta talossa takana. Välillä se on oikea paikka, oikea mahdollisuus ja rooli. Tuskin sellaista kokonaisvaltaista syytä pystyy sanomaan. Itse koen, että on paljon pelaajia, jotka ovat myös täällä onnistuneet vuosien saatossa. Sinällään vaikea ja moniulotteinen kysymys.

—

Miksi EräViikingeillä ei ole rahaa millä kilpailla pelaajista?

– Jos asiaa vähän peilaa taaksepäin ja asioita, joita ollaan seuran sisäisesti käyty läpi tehtyjä ratkaisuja, niin ollaan siihen törmätty, että… Silloin kun seura lähti käyntiin ja tehtiin visioita tulevasta, niin siinä vaiheessa visio oli aika kunnianhimoinen ja se käsitti kolme pääsarjajoukkuetta.

– Sen suhteen ollaan tultu johtopäätökseen, että se oli yksi virheistä mikä jälkikäteen oltaisiin tehty toisin. Se oli liian iso pala kakkua haukattavaksi. Akatemiajoukkueen tarkoitus onkin muuttunut parin viime vuoden aikana aika totaalisesti. Se on siitä yhtälöstä jäänyt tavallaan pois.

– Pääkaupunkiseudulla on aika kova kilpailu Divarissa ja muutenkin. Se on ainakin yksittäinen tekijä, että lähdettiin aika laajalla rintamalla panostamaan myös taloudellisia resursseja mitä meillä on. Nyt kun on tultu viimeiseen pariin vuoteen, niin kahdella edustusjoukkueella halutaan mennä.

– Tuloksellisesti ollaan onnistuttu pikkuisen paremmin naisten puolella. Isoin juttu ja se mistä pitää antaa krediittiä monille muille paikkakunnille on se, että tällä hetkellä miesten F-liigan kärki on tehnyt tosi hyvää työtä. Siellä ollaan edistytty monessa asiassa. Sitä takamatkaa yritetään kuroa kiinni, että päästäisiin myös haastamaan kärkeä resurssien puolesta myös miehissä.

—

Miesten päävalmentajat ovat vaihtuneet kohtuullisen usein tämän seitsemän vuoden aikana. Miksi?

– Tyhmää vastata jokaiseen, että on monia syitä, mutta nythän on ollut julkisuudessakin vähän laajemmin juttua valmentajuudesta lajissa. Varmasti siinä on myös iso syy meidän osalta. Esimerkiksi Bengt Lodenius oli muualla päivätöissä, ja se yhtälö oli aika kova. Se on varmasti isoin yksittäinen syy miksi aika harvassa jengissä on ollut koutsi, joka on ollut vaikka 10 vuotta valmentamassa

– Miesten jengin tilanne on ollut aika lailla erilainen eri kausilla. Avauskaudella oli tietyntyyppinen jengi ja siitä lähdettiin menemään tiettyyn suuntaan, ja sitten on tullut kaikennäköisiä muutoksia. Sen myötä myös joukkueen toiminnalliset tavoitteet on muuttuneet. Silloin se voi tarkoittaa sitä, että tarvitaan erityyppisiä päävalmentajia.

– Ehkä isoin syy on se, että huippu-urheilussa vaade on tosi kova valmentajalle. Sellaisia taloudellisia edellytyksiä on aika harvassa paikassa, että päävalmentaja pystyy tekemään vain ja ainoastaan sitä, että valmentaa yhtä joukkuetta.

—

Pelaajat ovat vaihtuneet ja valmennus on vaihtunut vuosien saatossa, mutta tulokset laskeneet. Taustavoimat ovat pysyneet kohtuullisen samoina. Onko ollut puhetta, että sillä puolella pitäisi tulla muutoksia?

– Se on semmoinen juttu mitä pitää jäsenistöltä ja sitä kautta heidän valitsemaltaan hallitukselta kysäistä, että miten asioita nähdään parhaaksi. Sanotaan näin, että ihmiset jotka täällä yrittää tehdä töitä tämän yhteisen jutun eteen, niin heidän osaltaan on aika vähän jätetty niin sanotusti kiviä kääntämättä.

– Sitä olen itse tykännyt sanoa monelle, että niin kauan kuin ollaan tällä tasolla, eikä pelata esimerkiksi Champions Leaguen mittakaavassa, niin silloin se niin sanottu yhteisön halu osallistua ja auttaa sekä olla talkoissa mukana merkitsee. Siinä on sellainen asia minkä perään jokainen seura tässä on. Käsiä, tekemistä ja osaamista ei ole ikinä liikaa.

– Se on ehkä sellainen asia, millä voi paljonkin kuroa kilpailuetua lyhyessä ajassa kiinni. Meillä sen puitteissa tilanne on aika hyvä, että aika paljon rooleja on pystytty tekemään sitä kautta, että ihmiset on ihan töissä täällä. Ei ole riskiä, että jos joku yksittäinen tekijä päättää, että nyt on puhti ja kaikki annettu, että seuran seuran toiminta muuttuisi isosti.

– Siinä mielessä on hyvä, että on vankka organisaatio tekemässä ja ei se ole siitä tahdosta jäänyt meilläkään kiinni.

—

Sinä olet markkinoinnin ja viestinnän ammattilainen. Miten sinusta tuli edustusjoukkueiden urheilujohtaja?

– Käytännössä jossain kohtaa oltiin tilanteessa, jossa jouduttiin miettimään miten tuo roolijako jatkossa menee. Oman roolin kautta nuo liigajoukkueet oli aika isosti mukana. Siinä tuli sitten sellainen muutos. Tulevassa suunnitelmassa päävalmentajilla on tosi iso rooli siinä, että mitä tehdään ja oma rooli on enemmän se, että pyrkii auttamaan ja mahdollistamaan niitä asioita mitä päävalmentajat toimintaan haluavat.

– Mun mielestä se on ollut ihan luonteva juttu myös itelle, että yrittää noita edustusjoukkueita auttaa eri tavoin miten vain pystyy. Paljon myös tarveperusteisesti. Se on myös yksi työkalu, jota pyritään koko ajan kehittämään.

—

EräViikingit tuntuu ulkoisen viestintänsä perusteella tyytyvän nykyiseen asemaansa junioriseurana. Onko näin?

– En koe, että asia olisi näin. Kyllä tässä on iso tahtotila, että edustuksen osalta pelataan niistä kirkkaimmista jutuista. Se mikä tie tuohon on valittu, on sellainen, että varmasti se ottaa aikaa ja paljon työtä, että sinne pääsee. Tavoitteiden osalta seura ei halua tehdä senkään joukkueen osalta kompromisseja, mutta oliko esimerkiksi tälle kaudelle lähdettäessä realistista paukutella sitä, että ollaan ylivoimainen mestarisuosikki. Sitä ei koeta.

– Taustalla on edelleen tavoite ja määränpää, jonka eteen tehdään töitä, että tuo joukkue pelaa taas jossain kohtaa niistä kirkkaimmista mitaleista myös miesten liigassa.

—

Vielä kerran. Mikä on EräViikinkien miesten F-liigajoukkueen pitkän tähtäimen suunnitelma? Esimerkiksi koska voidaan puhua siitä, että joukkue pelaa oikeasti mitaleista?

– Me ollaan käytännössä määritelty enemmänkin toiminnallisia tavoitteita. Uskotaan siihen, että sitten kun me pystytään ne toiminnalliset tavoitteet täyttämään, eli esimerkiksi sen, että pelaajat pystyy harjoittelemaan monta kertaa viikossa kahdesti päivässä, ja sen suhteen ei tarvitse tehdä kompromisseja.

– Tulos tulee sieltä sitten kun se tulee. Se kauanko siihen menee, niin se voi olla kolme vuotta tai se voi olla viisi vuotta, mutta sen eteen pyritään tekemään hommia koko ajan. Totta kai tuossa on sekin kysymys, että miten sillä niin sanotulla resurssipuolella onnistuu.

– Minkä verran meidän peleissä käy porukkaa katsomassa, minkä verran onnistutaan kaupallistamaan asioita, ja saadaan sitä kautta onnistumisia. Totta kai tavoite sitä kautta helpottuisi. Myös lajitieto ja lajiosaaminen on tässä maassa aika korkealla tasolla, niin en itse usko ihan siihen, että yksittäisen henkilön puhtaalla lajiosaamisella pystyy varsinaista kilpailuetua luomaan.

– Että pystyttäisiin vuodesta toiseen olemaan sarjan kärjessä, ellei ne resurssit ole sarjan kärkeä myös. Totta kai ne kulkee käsi kädessä ja kahdella suunnalla pitää pystyä tekemään töitä, että vakiinnuttaa paikan miesten liigan kärjessä.