TPS jahtaa miesten F-liigan mestaruutta Turkuun. Kauden jälkeen joukkueeseen on tulossa muutoksia, mutta Olli Laineen mukaan keskittyminen on vain tässä hetkessä.

Välierät Happeeta vastaan ovat alkaneet TPS:lta hyvin. Joukkue vei ensimmäiset pelit nimiinsä numeroin 4-1 ja 9-2. Finaalipaikka on kahden otteluvoiton päässä, kun pelit jatkuvat tiistaina Turussa.

– Tähän asti ollaan pystytty hyvin toteuttamaan omaa pelisuunnitelmaa ja ansaittu voitot, mutta samalla kristallinkirkkaana mielessä on, että neljä voittoa tarvitaan. Yhtään ei parane miettiä menneitä tai siirtää ajatuksia tulevaisuuteen. Yritetään viilata myös omaa peliä, Laine lateli Pääkallolle puhelimitse maanantaina.

Laine sanoo, että Westend Indians oli puolivälierissä ”hyvää harjoitusta” välieriä ajatellen, koska vastustajina Indiansissa ja Happeessa on tiettyjä yhtäläisyyksiä liittyen muun muassa pallonhallintaan.

– Aina taso nousee, kun puolivälierät vaihtuvat välieriin, mutta se oli meille hyvää jatkumoa siihen (puolivälierä)sarjaan.

TPS on päästänyt toistaiseksi tämän kevään seitsemässä pudotuspeliottelussa vain 17 maalia. Trendi on ollut laskeva: viimeisimmässä neljässä ottelussa oma verkko on pölissyt kaikkiaan vain kuudesti.

– Se on varmasti monen asian summa. Ensinnäkin joukkueen identiteettinä on ollut hyvä puolustus ja tiedetään, että se vaaditaan, lisättynä erinomaisena maalivahtipelinä molemmilta veskareilta: (Oskari) Fälden on hoitanut pelitilanteita erinomaisesti ja ei pidä ottaa (Olli) Kuismalta mitään pois, hän on nollannut vastustajalta pari rankkaria. Tiedetään, että tällainen tason pitää ollakin tässä kohtaa kautta, puolustaja Laine ynnäili.

TPS on tunnettu vahvasta puolustamisestaan ja fyysisestä tyylistään, minkä vuoksi joukkueeseen on eritoten tällä kaudella liitetty salibandymediassa adjektiivi ”lyijyinen”. Mitä Laine sanoo tästä?

– Tiedämme, missä me olemme hyviä, eikä meille ole niin väliä, mitä nimiä sille annetaan tai miksi kutsutaan, kun tulokset puhuvat puolestaan. Annetaan tekojen näyttää ja jätetään spekuloinnit joillekin muille, hän linjasi.

– Meille on hyvin selkeää se, miten haluamme pelata ja tiedämme myös, että pelkkä oman pään muuraaminen ei riitä. Sitäkin on joskus koetettu ja se ei kantanut niin pitkälle. On koetettu lisätä paukkuja keskiviivan toiselle puolelle. Kun rupeaa 10 maalia tulemaan, ollaan aika vahvoilla.

TPS iski kolmessa puolivälieräottelussa kaksinumeroiset taululle Indiansia vastaan. Sunnuntaina Happeeta vastaan Jyväskylässä maaleja syntyi yhdeksän.

Kalenteri kuntoon

Jos on TPS pelannut vahvaa kautta, niin on tehnyt myös Laine itse. Se on näkynyt myös pistesarakkeessa: runkosarjassa Laine nakutti uransa selvät ennätyspisteet 30 (11+19), ja pudotuspeleissäkin tehoja on tullut toistaiseksi yli piste per peli -tahdilla (5+3).

Hän sanoo nojanneensa jo nuoresta asti hänelle iskostettuun periaatteeseen: kun joukkue pärjää, myös yksilöt pärjäävät.

– Minulle ykkösjuttu on, että oma pää pysyy puhtaana. Se on niin sanotusti leipätyöni, mutta oma tieto on myös siitä, että pystyn tuomaan paukkuja hyökkäyspäähänkin. Olen yrittänyt monipuolistaa omaa pelaamista ja lisätä harjoittelua ja tiedän, että avuja löytyy myös sinne, kun oikeat paikat ja kemiat löytyvät kohdilleen, mutta se ei saa olla pois puolustuspelaamisesta, Laine kertoi.

Yksi syy tehojen taustalla on myös vakiintuneempi rooli. Aiemmin Laine kokee olleensa enemmän all around -pelaaja, joka meni täyttämään tarvittavan paikan minne kulloinkin käskettiin, mutta nyt tilanne on ollut vakiintuneempi.

– Aina kun on päässyt sopimaan juttuja, on myös pistesarakkeeseen jotain kertynyt. Myös hyvät ketjukaverit mahdollistavat, meillä on hyvä roolitus tuossa. Otetaan kaikki vastaan. Kivaa se on aina onnistua ja saada niitä, mutta itselleni joukkueen menestyminen on ykkösjuttu.

Laine opiskelee tradenomiksi Turun ammattikorkeakoulussa ja tekee samalla töitä rahoitusalan yrityksessä. Tiiviiseen pudotuspelitahtiin hän on valmistautunut jo pitempään hyvällä kalenterinhallinnalla.

– Se vaatii omanlaisen omistautumisen ja suunnittelun, ja on koko kauden oleva operaatio. Jo runkosarjan alusta asti arkea koettaa hoitaa niin, että mahdollisesti kevään pelien aikaan kalenteri olisi vapaampi. Koettaa tehdä opiskeluja etupeltoon, että saisi sitten enemmän tärkeää lepoa keväälle, Laine kertoi.

– Nyt opiskelut ovat hyvällä mallilla tämän lukukauden suhteen. Kun sunnuntai-iltana pelaa kello 18.30 Jyväskylässä ja kello 3 yöllä avaa kotioven, niin montaa tuntia ei tulisi nukuttua, jos 8.00 pitäisi olla koulunpenkillä. Sen jokainen tajuaa.

Viimeinen tanssi?

Laine oli TPS:n mukana jo kevään 2019 finaaleissa, mutta silloin Classic oli turkulaisia edellä. Tänä vuonna mestari joka tapauksessa vaihtuu, kun pitkään miesten liigaa hallinnut Classic putosi jo puolivälierissä Esport Oilersia vastaan.

Kauden jälkeen Aurajoen rannalla on tiedossa muutoksia, kun tehohyökkääjistä Miko Kailiala lähtee Sveitsiin ja Mikko Hautaniemen kohdalla on uran päättymisen yllä leijailee ainakin vahva huhu. Onko Kupittaan palloiluhallissa tarjolla tänä keväänä nyt siis niin sanotusti ”the last dance”, viimeiset hitaat?

– Totta kai jokainen osaa niitä katsoa, kenellä sopimukset jatkuvat ja jokaisella on omat mielipiteet, mihin se milloinkin vaikuttaa. Meillä on kaikki keskittyminen tässä, mitä nyt tapahtuu. Mennään ja nautitaan päivä kerrallaan. Mietitään tulevaisuutta isommalla kuvalla vähän myöhemmin. Oma henkilökohtainen tilanteeni on, että olen sopimuksen kirjoittanut ja sen enempää en rupea spekuloimaan muuta joukkuetta, Laine kuittasi.

Hän sorvasi TPS:n kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen. Laine myös julisti maajoukkueeseen nousun tavoitteekseen helmikuisessa sopimusuutisessa.

– Itselläni on täällä vielä koulu hiukan kesken ja muutenkin siviilipuolen asiat niin, että oli helppo päätös kirjoittaa kaksi vuotta. Täällä on erittäin hyvä paikka kehittyä pelaajana ja ottaa seuraavia steppejä. Itselläni on henkilökohtaisesti kovat tavoitteet. Nyt mentiin enemmän se pää edellä, eikä ruvettu miettimään, mitä muut tekevät.

– Maajoukkue on tässä jo useamman vuoden ollut kova tavoite ja sen eteen on paiskittu töitä niin paljon kuin tässä meidän lajissa pystyy. Aina on ollut lähtökohta, että on helppo katsoa aamulla peiliin, kun tietää, että on kaikki työt tehnyt niin hyvin kuin pystyy eikä ole jättänyt mitään kiveä kääntämättä. Se sitten riittää, mihin riittää.

Ollin oppivuodet

26-vuotias Laine on edustanut kotimaassa TPS:aa, mutta kaudet 2019-21 vierähtivät Linköpingin riveissä Ruotsin Superliigassa.

– Oli äärettömän hienoa ja tykkäsin tosi paljon. Linköping oli hyvin kiinnostunut saamaan minut ja pikkupojasta asti oli haaveenani olla niin sanotusti ammattilaisurheilija. Kun seuralta tuli asunto, auto ja muutenkin hieman paremmat korvaukset, arkea pystyi sumplimaan niin, että tässä on ihan kiva elellä.

Laine paiski omien sanojensa mukaan töitä Ruotsissa niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Mennessään länsinaapuriin hän puhui ruotsia ”varmaan kolme sanaa”, mutta nykyisin kieli taittuu sujuvasti. Hän pääsi toisella Ruotsin-kaudellaan myös Linköpingin kapteenistoon mukaan. Lopulta näppinsä peliin löi kuitenkin – kuten kaikki tiedämme – kansainvälinen pandemia.

– En tiedä, missä sitä nyt pelaisi, jos korona ei olisi tullut sotkemaan sitä reissua. Enää ei jaksa spekuloida sitä sen enempää. Oli ilo pelata niin kauan, kunnes alkoi tämä pandemia ja kaikki meni aivan sekaisin. Samaan syssyyn sain itsekin koronan ja fyysinen kunto meni aika lailla sadasta nollaan. Loppuaika oli enemmän suossa tarpomista.

Näiden kokemusten mukaan reppuun saattoi tarttua kuitenkin se tärkein oppi.

– Vaikka teet töitä kovasti ja tavoitteet ovat kovat, loppupeleissä tämä on vain salibandya. Sain tietyn rentouden omaan tekemiseen. Vielä jälkikäteenkin ajateltuna oli tärkeää, että silloin kun se saaga tuli päätökseen, sai paluulipun kotiin ja pääsi ylipäätään näkemään jonkun ihmisen, huomasi että kyllähän ihminen tarvitsee muita.