Miesten F-liigan finaaleissa kohtaavat sarjan kauden 2022-23 kaksi parasta joukkuetta. Nokian KrP lähti pudotuspeleihin runkosarjan voittajana ja TPS runkosarjan kakkostilalta.

Lähtökohdat:

Nokian KrP pääsi finaalivaiheeseen mutkattomasti. Puolivälierissä se kaatoi OLS:n odotetusti 4-0. Välierävaiheessa moni odotti, että pelillisesti yksipuolinen Oilers tarjoaa kovan vastuksen, mutta sitä se ei lopulta tehnyt. KrP oli sarjassa jatkuvasti edellä, ja vei monipuolisemman ja vahvemman pelillisen esityksen myötä voiton sarjasta luvuin 4-0.

TPS on selvitti puolivälierissä Indiansin lukemin 4-1, ja sarjan ainoa yllätys oli lopulta yksittäinen tappio. Välierissä Happeen piti olla jonkin sortin vastus, mutta 4-0-lukemat eivät valehtele. Erityisen vakuuttavaa TPS:lta oli puolustuspelaaminen, sillä Happee sai neljässä pelissä pallon TPS-maaliin vain yhdeksän kertaa.

Kokoonpanot:

KrP on saanut kauden edetessä kokoonpanoansa eheämmäksi, mutta ainakin Vili Liponen ja Luka Ainoa ovat edelleen pois. Lauri Alkki huilaa ensimmäisen finaalin pelikiellon vuoksi. Puolustuspään tärkeitä osaajia ovat pallollisesti vahvat Nico Jonaeson (3+7) ja Miska Mäkinen (3+5). Eri kentällisiin sijoitetut puolustajat pystyvät syöttövalikoimallaan avaamaan peliä laadukkaasti, mutta taitotason ja jalallisen osaamisen myötä voivat myös nostaa prässin ohi näyttävästi itse. Tasapainottavissa rooleissa Morics Krumins ja Jere Mattila ovat tärkeitä puolustuspelille. Maalivahti Miro Tuomala oli välieräsarjassa ajoittain sarjan paras torjuja, ja on palannut huipputasolle pikku hiljaa.

Hyökkäyskalusto on Nokialla sarjan paras laajuudeltaan. Henri Johansson on ollut jälleen aivan hurjassa lennossa ja kahdeksaan otteluun 37-vuotias on kerännyt jo tehot 13+6. Ykkösviisikon Joonatan Kovanen, Joona Rantala ja Mikko Laakso ovat olleet tasaisen hyviä. Johansson on löytänyt hyvän vireen Kim Hyrkkösen ja Juuso Aholan kanssa kakkoskentässä, ja pakkipari Jonaeson-Krumins sopii viisikkoon hyvin. Kolmonen on suhteessa erittäin etävä, sillä Simo Paulaharju-Alkki-Valtteri Viitakoski peittoaa käytännössä kaikkien joukkueiden kolmoskentät. Pakissa Olli Arkkila-Eemil Ukkonen on myös kolmoskentälliseen kova pakkipari.

TPS:n kokoonpano on pysynyt hyvin kasassa koko pudotuspelien ajan. Lauri Stenfors loukkaantui viimeisessä välierässä, mutta on oletettavasti käytössä finaalipeleissä. Jos KrP:n puolustuksessa kehuttiin puolustajien pallollista vireyttä, on TPS:lla kivenkovia puolustavia puolustajia – sarjan parhaita. Kakkosparin Olli Laine (+21) ja Erik Storgårds (+20) pelaavat vahvaa kevättä. Ykkösessä joukkueen luovin pelaaja Jere Niemelä (+15) ja Stenfors (+18) ovat onnistuneet niin ikään. Murheenkryyni on ollut kokonaisuudessaan kolmonen, joka on toistaiseksi miinuksella pudotuspeleissä. Maalivahti Oskari Fälden (torjuntaprosentti 83,46) pelaa loistavaa kevättä.

Hyökkäyksessä TPS:lla on kaksi hyvää kentällistä, ja kaksi ylivoimaista tehoheppaa, kuten koko kauden ajan on nähty. Miko Kailiala johtaa koko pudotuspelien pistepörssiä (16+9). Kailiala on ollut koko uransa loistava pudotuspelipelaaja, mutta varsinkin tämä kevät on ollut laiturilta vahva. Mikko Hautaniemi (11+6) on kakkoskentän torni, ja viheliäinen viimeistelijä, jota ei ole saatu kuriin. Molemmista kentällisistä pitää nostaa myös vasemmat laidat esille. Peteris Trekse Kailialan laidalla (4+10) ja Tuomas Ojala (4+8) Hautaniemen parina ovat löytäneet maalintekijät syötöillään. Keskushyökkääjistä Ville Hirvisuo (1.) ja Waltteri Vesterinen (2.) tekevät vahvaa duunia molempiin suuntiin. Kolmoskentältä odotettiin paljon ennen pudotuspelejä, mutta kentällinen ei ole toistaiseksi vakuuttanut.

Kokoonpanoja voi ajatella vastinpareina. Molempien ykkönen joutuu nyt vaikeampaan paikkaan. Rantalan johtama KrP:n ykkönen joutuu vääntämään Hirvisuon kenttää vastaan, joka on ainakin puolustuksellisesti parempi kuin KrP:n vastaava. Kiinnostava kamppailu nähdään KrP:n välierissä liekehtineen kakkosen ja Vesterisen kentällisen välillä. Voi olla, että TPS:n kakkonen jopa nollaa KrP:n kakkosta. Fyysinen ero näiden kentällisten välillä on selkeästi TPS:n eduksi. KrP:n kakkonen on taitava, mutta hiukan pehmeä kokonaisuus. Siellä on Johanssonin ja Jonaesonin tyylisiä taitureita, joita voidaan horjuttaa fyysisellä pelillä.

On hyvä huomioda myös, että ainakin runkosarjassa KrP onnistui hyydyttämään TPS:n ykköshevoset. Kailiala (3 peliä, 0+1) ja Hautaniemi (3 peliä, 2+1) antavat ainakin KrP:n leirissä uskoa siihen, että joukkueella on aseita hyydyttää Tepsille elintärkeät maaliruiskut. Maaleja tosin tehtiin muutenkin varsin vähän näissä peleissä, sillä varsinaisella peliajalla ne menivät 10-10.

Ehkäpä tärkein ”match up” on kolmoskenttien välillä. KrP:lla on vahva kolmosviisikko, kuten yllä lueteltiin. TPS:n kentällinen, jossa hyökkäävät Aleksi Ahokas, Janne Nurminen ja Janne Hoikkanen ja jonka alla puolustavat Heikki Hirvisuo ja Miikka Sokka, on toistaiseksi pelannut alle odotusten. Kentällisessä on kuitenkin vahva ”nolla-nollan” aura, ja se voidaan parhaimmillaan valjastaa pelaamaan vain puhtaasta kotipesästä, mutta onnistuuko se siinä? Toistaiseksi ei ole onnistunut.

Maalivahtipelissä puntit ovat lähtökohtaisesti melko tasan.

Taktiikka/valmennus:

Nokian KrP on löytänyt Janne Kainulaisen johdolla pallolliseen peliinsä paljon variaatioita, ja joukkueesta on saatu muokattua erinomaisen monipuolisesti hyökkäävä kollektiivi. Se on tällä kaudella ollut kuin Classic 2.0, joka pystyy hyökkäämään erinomaisesti pitkillä hyökkäyksillä ja rivakasti vastaan. Pelaajia on jatkuvasti vapaana ja hyvillä paikoilla, joten viisikon liikkuminen ja sijoittuminen on ollut erinomaisella tasolla. Puolustuksellisesti KrP jää sekä Classicin dynastiasta että TPS:sta.

Santeri Raatarilan TPS on tehnyt puolustuspelistä taidetta. Se on ollut vuosia liigan kärkeä puolustuspään puolustuspelissä, ja on edelleenkin. TPS nojaa enemmän perinteiseen maalinestopeliin, joka on sama perusideologia kuin millä Suomi on ottanut tulosta kansainvälisellä tasolla. Jos Classicin pelaamista on verrattu maajoukkueeseen, niin dynastian aikana se oli hyökkäyspelissään osaavampi, ja TPS vähemmän osaava. Se on pelillisesti maajoukkueeseen verraten karvalakkiversio, mikä johtuu pelaajamateriaalista. Mutta sen varsinkin pallollisessa puolustuspelissä on yhtymäkohtia kansainvälisen tason peleihin, ja se on myös filosofialtaan puolustuslähtöinen, kuten Suomi, vaikkei puolusta samoin.

KrP:n ”totaalista” lähestymistä pallolliseen peliin kuvaa myös se miten hyökkäysvoittoisia ja vahvasti puolustajia sillä on riveissään. Se antaa avauspelissä mahdollisuuksia, joita muilla joukkueilla ei ole. TPS ei todennäköisesti prässää kuten Oilers, joten yhtä helpolla se ei tule pääsemään omasta päästä hyökkäysalueelle. Puolustuspelin suhteen voi laittaa pientä kysymysmerkkiä. Vaikka KrP ei pelaa varsinaista maalinestopeliä pallollisesti, on se joukkue joka tarvitsee pallollisen hallinnan. Puolustuspelin osalta voi myös kysyä, että hakeeko se edelleen pitkiä hyökkäyksiä, joissa on aihioita jatkoprässeihin, vai suoraviivaistaako se hyökkäämistä vastaiskujen pelossa? Jykevää TPS:aa vastaan jatkoprässeissä on omat haasteensa.

TPS:n hyökkäyspelin sabluunat ovat pitkissä hyökkäyksissä olleet vähäiset. Yhä enemmän se luottaa suoraviivaisuuteen ja vastaiskuihin. Parhaimmillaan ja pahimmillaan pitkiin palloihin, joissa fyysisesti vahvat hyökkääjät voittavat pallot. Ykkösviisikolla on eniten luovuutta, ja siinä tärkeä rooli on taitavalla Niemelällä. TPS on hyökkäysalueen jälkiprässääjänä etevä, ja KrP:n palloa rakastavien pakkien pitää pystyä luopumaan pallosta tarpeeksi ajoissa, kun keittiö on kuumimmillaan. Vaikka sitten kaaripallolla. Maalinedustalla joukkue on loistava, ja siinä KrP:lla onkin edessään tiukka paikka.

Molemmissa joukkueissa on vahvat valmennuksen taustatiimit, ja paljon salibandyaivoja toteuttamassa taktisia muutoksia. Se myös näkyi välierävaiheessa. KrP vei fläpillä Oilersia 100-0, ja samaa voi sanoa TPS:n esityksestä Happeeta vastaan.

Erikoisuutena voidaan nostaa tähän segmenttiin KrP:n Pauno Kajoksisen rooli. Kajoksinen on Mikko Alangon kanssa kehittänyt tilastopalvelu Floorball Scanneria, ja Pääkallon tietojen mukaan KrP käyttää maaliodottamaa ja muita tilastoja oman pelinsä kehittämiseen. Ainakin reagoinnissa KrP on onnistunut, ja tilastojen hyödyntämisellä voi olla siinä syynsä.

Mentaalipuoli:

Nokian KrP ei ollut vuosi sitten valmis Suomen mestariksi, vaikka se haastoi Classicin hyvin. Nyt sillä on tuhannen taalan paikka nousta kansallisen salibandyn ykköseksi. Joukkue ei ole kokenut suuria haasteita tällä kaudella, ellei Tuomalan pitkäaikaista poissaoloa lasketa. Joka tapauksessa KrP:n kokonaisaura on se, että joukkue on noussut pikku hiljaa huipulle, ja sille matkalle on haasteita mahtunut.

Jos TPS:aa verrattiin maajoukkueeseen niin yksi seikka on se, että TPS on mentaalisesti erittäin vahva, ja loistava joukkue pelaamaan tuloksesta. TPS ei kaihda keinoja lainkaan, ja osaa olla inhottava. Sillä on erittäin kokenut ryhmä, joista osalle kyseessä on viimeinen tanssi liigafinaaleissa.

TPS pelaa kovaa, ja sääntöjen rajamailla. Tässä on hyvä kysymys, että onko KrP:sta vastaamaan fyysiseen pelaamiseen henkisesti, vai sekoaako sen pakka, kun tulee epäselviä tilanteita?

On kiinnostava nähdä kuinka tiukasti lajin sääntöjä noudatetaan finaalivaiheessa tuomariston linjausten osalta. TPS hyötyy selkeästi siitä jos tuomarit laittavat pillit taskuun. KrP:n taitosalibandy taasen kärsii. Vislauslinjan roolia ei voi laittaa liian isoksi, joten olisi parasta, jos sillä ei olisi roolia lainkaan.

Tätä kysymystä voi laajentaa myös johtoasemapelaamiseen ja takaa-ajoasemaan. KrP ei ole pudotuspeleissä joutunut juuri jahtaamaan vastustajaa. Entä nyt jos se on häviöllä? Löytyykö prässipelaamiseen lisävirtaa?

Erikoistilanteet:

KrP:n ylivoimaprosentti (53,3%) on hyvällä tasolla. Joukkueen materiaaliin nähden voisi olla parempikin. Nyt sille tulee vastaan sarjan paras alivoimajoukkue pudotuspeleissä TPS (83,3%). TPS:n ylivoimaprosentti (50%) ei ole juuri KrP:ta heikompi, mutta KrP:n alivoimaprosentti (52,9%) asettaa joukkueet kiintoisaan lähtötilanteeseen erikoistilanteissa. Etu näyttäisi olevan Tepsillä.

KrP:n kannalta huolettavaa on 5v6-pelaaminen, jossa oli aukkoja varsinkin Oilers-sarjan kahdessa ensimmäisessä pelissä. Joukkue sai kuitenkin korjattua tilannetta kahteen viimeiseen peliin. Päätöspelissä se kesti helteen lopulta hyvällä puolustustaistelulla, jota se tarvitsee finaalisarjassa.

Knopit:

Joukkueet kohtasivat vuonna 2015 liigan playouteissa, joista TPS joutui liigakarsintoihin. KrP ehti sitä ennen karsia useamman kerran sarjapaikastaan.

Kyseessä on viime vuosiin nähden harvinainen finaalipari, sillä kummallakaan ei ole Suomen mestaruuksia tai Suomen Cupin voittoja ennestään. TPS on pelannut kerran SM-finaaleissa (2019), kuten KrP:kin (2022). KrP:lla on myös kokemusta kahdesta tappiollisesta Suomen Cupin finaalista (2020 ja 2021). Turkuun tai Nokialle ei ole koskaan aiemmin mennyt miesten Suomen mestaruutta, ja Nokiasta tulisi voittaessaan historian pienin mestaruuskaupunki miesten puolella.

Kaikki joukkueiden väliset ottelut ratkesivat runkosarjassa vasta rankkarikisassa. TPS oli kahdesti parempi.

TPS nousi liigatasolle vuonna 2007 ja Nokian KrP vuotta myöhemmin. Kun KrP aloitti liigataipaleensa 2008-09 Henri Johansson edusti Classicia ja Lauri Stenfors sekä Mikko Hautaniemi TPS:aa liigatasolla.

Henri Johanssonin ketjukaveri Juuso Ahola syntyi sinä syksynä, kun Johansson valmistautui toiseen liigakauteensa. Ahola on parin kuukauden ikäinen, kun Johansson juhli U19-ikäluokan historiallista MM-kultaa vuonna 2003.

Taistelupari:

Henri Johansson, Nokian KrP – Miko Kailiala/Mikko Hautaniemi/Lauri Stenfors, TPS

Mitä yhteistä heillä on? He ovat maailmanmestareita. Toinen yhdistävä tekijä on, että he eivät ole Suomen mestareita. Johansson on jahdannut kultaa jo kaudesta 2002-03 ja päässyt kolmesti aiemmin finaaleihin. Vaikka Johansson ei välttämättä vielä lopettaisi, on tämä ainakin viimeisiä kausia, joita 37-vuotias pelaa.

Kailiala on pelannut seitsemällä kaudella liigan välierävaiheessa ja kahdesti aiemmin finaaleissa tai finaalissa. Kolmekymppinen tehoruisku ei ole lopettamassa, mutta suuntaa Sveitsiin kauden jälkeen. Tämä on Kailialalle ”se kausi”, kun mestaruus on otettavissa.

Iki-TPS Hautaniemi on pelannut liigassa ensimmäisen kerran jo viitisentoista vuotta sitten. Sveitsissäkin pitkään pelannut Hautaniemi on lopettamassa, joten kyseessä on viimeinen tanssi, ja mahdollisuus voittaa SM-kultaa. Hautaniemellä on SM-sarjasta ”vain” hopea toistaiseksi palkintokaapissaan.

Stenfors oli Kailialan tavoin 2010-luvun alkupuolella SSV:ssä hakemassa SM-kultaa, mutta toistaiseksi ei ole onnistunut. Maailman parhaaksi puolustavaksi puolustajaksikin tituleerattu Stenfors on pelannut pitkään huipulla ja ura on mahdollisesti päättymässä tähän kauteen.

Kauden aiemmat kohtaamiset:
6.1. Nokian KrP-TPS 2-3 rl
2.3. TPS-Nokian KrP 5-6 rl
5.3. TPS-Nokian KrP 4-3 rl

Näin pelataan:
Pe 14.4 KrP – TPS klo 18.30, Rahola
Su 16.4 TPS- KrP 15.00, Kupittaan PH (Nelonen)
Ti 18.4 KrP – TPS 18.30, Rahola (JIM)
Pe 21.4 TPS – KrP 18.30, Kupittaan PH

Tarvittaessa:
Su 23. 4 KrP – TPS 16.00 Rahola
Ke 26.4 TPS- KrP 18.30, Kupittaan PH
Pe 28.4 KrP – TPS 18.30, Pelipaikka auki

Kumpi voittaa?

Iloisen taitosalibandyn KrP lähtee finaaleihin ennakkosuosikkina. TPS on jossain määrin sen vastinpari ja edustaa vanhaa kliseetä ”puolustamalla voitetaan mestaruudet”. TPS:n Street Fighter-mentaliteetti on johtanut pitkälle, mutta riittääkö se enää KrP:ta vastaan?

Voidaan puhua jonkin sortin vallankumouksellisesta ajasta, jos KrP pystyy samaisella hyökkäysidentiteetillään voittamaan SM-kultaa, ja se voi säteillä myös suomalaisen salibandyn kokonaisidentiteettiin. Classicin dynastia perustui kuitenkin pitkälti näiden kahden lähestymisen hybridimalliin.

TPS:lle annettaisiin lähtökohtainen etulyöntiasema, jos pelattaisiin MM-, ei SM-kullasta. Hyvästi maalinestopeli: Nokialla ja Tampereella juhlitaan SM-kultaa otteluvoitoin 4-2.