Miesten liigafinaaleissa uransa ensimmäistä Suomen mestaruutta jahtaa 659 liigapeliä pelannut Henri Johansson, 37.

Jos finaaleissa pelataan yli viisi ottelua, ohittaa Johansson Petri Kaukon ja nousee historian kolmanneksi eniten liigapelejä pelanneeksi. Otteluita on ehtinyt kertyä kiitettävästi, sillä liigaura alkoi jo kaudella 2002-03.

– Peli oli aika erilaista silloin. Sai aika vapaasti pitää palloa kulmissakin, että ei hirveästi painetta tullut. Ei niistä ajoista enää oikein pelillisesti muista. Peli on muuttunut niin paljon.

– Pelaajien urheilullisuus on kehittynyt niin paljon, että ei voi puhua samassa lauseessakaan. Se on varmasti isoin juttu mikä on muuttunut, Johansson pohtii puhelimitse.

Mielenkiintoisena detaljina todettakoon, että Johanssonin ketjukaveri ja oikealla kaistalla viilettävä laituripari Juuso Ahola syntyi vuonna 2003, kun Johansson valmistautui uransa toiseen kauteen.

– Joo, on sitä naurettu tuossa muutaman kerran, että periaatteessa voisin olla ihan hyvin Juuson isäkin. Ihan hauska juttu, eikä siinä mitään.

Johansson on pelannut kolmesti liigafinaaleissa. Ensimmäiset kaksi kertaa keväinä 2007 ja 2008 Classicissa. Viime vuonna ensi kertaa KrP-paidassa. Johansson muistelee ensimmäisiä finaalikertoja lähinnä siten, että Classic ei ollut lähelläkään päihittää SSV:tä, ja molemmat sarjat menivät 3-0. Viime vuonna KrP voitti kaksi peliä kuudesta.

Ikämiesikäinen Johansson on liigan kaikkien aikojen tehokkain pelaaja pistein 761+573=1334. Edes se ei ole ollut pitkällä uralle välttämättä kaikkein suurin juttu. Johansson on tehnyt yli 35-vuotiaana yli 220 pistettä liigassa, ja taso on pysynyt korkealla. Tällä kaudella runkosarjassa syntyivät tehot 31+25=56 ja pudotuspeleissä on kasassa 13+6 kahdeksaan peliin.

Vaikka Johanssonia aiempina vuosina syytettiin siitä, että hän katoaa kuvasta kovassa paikassa, niin varsinkin viimeiset pari kevättä ovat osoittaneet väitteet vääriksi. Mutta miksi hän on 37-vuotiaana vielä kovassa iskussa?

– Varmaan siinä on se, että vanhemmalla iällä harjoittelun merkitys korostuu ja varsinkin juuri se, että mitä tekee. Tehty oikeita asioita. Mulle on edelleen Markku Köykkä tehnyt ohjelmia ja sen ohjelmilla itse painan.

– Tosiaan aika hyvin on kulkenut. Viime keväänä ja nyt tänä keväänäkin. Se on ihan hyvä merkki, että on tehty oikein, kun hyvä kunto on ajoittunut keväälle, milloin pitääkin olla parhaimmassa iskussa.

– Tosi paljon joutuu tekemään töitä noin muutenkin sen eteen. Tulee käytyä avannossa, ja tehtyä paljon kaikkea palauttavaa hommaa samalla. Vanhemmalla iällä on tärkeää, että pystyy palautumaan hyvin. Enää ei ehkä se harjoittelun määrä punttisalilla tai jossain muualla ole se isoin juttu. Tärkeää on, että osaa rytmittää harjoittelun, konkari tietää.

Yksi asia on tietysti myös loukkaantumiset. Kymmenisen vuotta sitten Johansson oli enemmän ”hajalla”, mutta ikäisekseen peluriksi loukkaantumisia on ollut vähän.

– Pitää ihan ekana koputtaa puuta tuon lauseen jälkeen, että ei ole tosiaan ollut mitään, mutta…

– Vähän myöhemmällä iällä, kun maajoukkuekuvio meni ohi, aloin vasta urheilemaan oikeasti. Ne loukkaantumiset siinä 2010-luvun alkupuolella tulikin lopulta seurauksena siitä, että harjoitteli ekaa kertaa vähän oikeasti kovempaakin. Tosiaan, uraon varmaan sen takia jatkunut pidempään huipputasolla, kun on vähän myöhemmin aloittanut sen ns. urheilijaelämän.

KrP:n kohdalla on puhuttu datankäytöstä ja siitä mitä hyötyä siitä on pelaajille. Johansson ei omien sanojensa mukaan käytä juurikaan dataa esimerkiksi siihen mistä kannattaisi laukoa, vaan näkee sen enemmänkin valmennuksen apuvälineenä.

– Ei sellaista dataa ole mulle tullut, mutta tykkään katsoa jälkikäteen paljon omia pelejä. Jokaiselle tulee omat vaihdot peleistä, joista voi katsoa pelkästään sen oman toiminnan. Tulee katsottua, että miten esimerkiksi maalivahti pelaa. Niitä tulee seurattua ihan itsekseen tarpeeksi. Pudotuspeliaikana saa aina jotain tipsejä valmennukseltakin.

Vielä kerran maajoukkueesta

Johanssonin loistokkaan peliuran rinnalla on kulkenut pitkään kysymys lyhyestä kansainvälisestä urasta. Hän on pelannut MM-kisoissa vain vuosina 2010 ja 2012, joten kyllä hän maailmanmestari on, mitä ei kuitenkaan ihan hirveän monesta pelaajasta voi sanoa. Oikeastaan vuodesta 2012 lähtien on vatvottu sitä miksi Johansson ei ole maajoukkueen mukana.

Asioista lienee hyvä puhua suoraan tässä vaiheessa: Et pelannut maajoukkueessa aikoinaan, koska se ei kiinnostanut?

– Kyllä se varsinkin silloin alkuun oli niin. Se oli itselle semmoinen asia, että en nähnyt sitä niin, että mun pitäisi olla siellä välttämättä.

– Totta kai suhtautuminen muuttui maailmanmestaruuden jälkeen, ja ennen sitä, kun pääsi mukaan ja näki sitä touhua, et se oli oikeestikin tosi hienoa hommaa. Silloin olisi halunnutkin olla mukana, mutta tuli valmentajavaihdokset ja tuli vähän sama fiilis, että ehkä pelkät KrP-pelit riittää. Loukkaantumiset tuli samaan väliin siitä syystä, että oli harjoitellut kovempaa.

Jos olisit pelannut täyden maajoukkueuran tässä samalla, niin olisiko peliura jo loppunut?

– Voi olla, että olisi. Kyllä se aika kovalta setiltä on vaikuttanut ja se on ollut isoin syy siihen, että vaikka kyselyitä tulikin vielä jopa ennen Prahan kisoja (2018) Nykyltä, että ”lähdenkö”.

– Just se on ollut iso juttu, että ei ole halunnut sitä niin isoa kuormaa, kun tietää mitä se vaatii. Kyllä tuo aika karulta kuulostaa mitä nuo Classicin kaveritkin tossa on vetänyt. Paha sitä on sanoa miten se olis vaikuttanut, mutta veikkaan kyllä, että ura olis voinut loppua aikaisemmin just sen takia, että kuorma olisi ollut niin paljon isompi, Johansson pohtii.

Ammattilainen

Johansson on ollut yhden spekuloinnin kohteena ainakin koko KrP-uransa ajan. Vasen laituri on ollut siitä harvinainen pelaaja, että kun hän siirtyi KrP:hen kaudella 2009-2010, hänestä tuli ammattilainen. Salibandyammattilaisuus on kestänyt tähän päivään asti.

Paljonko olet tienannut parhaana kalenterivuotena salibandyn pelaamisesta?

– En mä kommentoi näihin, mutta sanotaan näin, että oon kyllä ihan hyvin pärjännyt. Ei ole ollut hätää.

Johansson kertoo, että tekee pelaamisen ohella muutakin.

– Toki oon tehnyt tuossa sivussa junioreiden ohjauksia, ja oon laittanut sen vuoksi toiminimenkin pystyyn. Vähän saa päiviin täytettä, ja vähän olen tehnyt niitä tulevaisuuttakin ajatellen. Niitäkin on tullut tehtyä pelaamisen ohella yli 10 vuotta tuohon kylkeen, Johansson avaa.

Johanssonin palkka on puhuttanut juuri siitä syystä, että salibandyn palkkabudjeteista on vaiettu aina tähän päivään saakka. Joskus muinoin Johanssonin palkaksi arvioitiin noin 30 000 euroa kaudesta. Johansson ei omaa palkkaansa lähde paljastamaan, mutta sanoo, että esimerkiksi 30 000 euron kausisopimukset ovat hänen mukaansa lajissa sellaisia, joita on tehty.

Tämä on siksi olennaista tietoa, että osa seurapomoista kieltää vähänkin isommat summat, ja lajissa on jostain syystä lähdetty sille tielle, että joukkueiden palkkabudjetteja ei julkaista. Hyvää perustetta tälle ei ole annettu, sillä esimerkiksi koripallossa ja jalkapallossa on ihan viime viikkoinakin julkaistu naisten ja miesten liigojen palkkabudjetteja.

Toijalaissyntyinen nokialaisjoukkueen kultakimpale on itse asiassa palannut kotikonnuilleen Akaaseen. Aika harva salibandypelaaja on yksittäisen kunnan tärkeä mainoskasvo, mutta Johansson perheineen on tätä Akaalle.

– Oltiin rakentamassa taloa ja etittiin tonttia täältä. Tuli mieleen Akaan kaupungin kanssa, että voisi tehdä jotain yhteistyötä. Sitä kautta lähdin mukaan siihen tonttikampanjaan ja mainoskasvoksi.

Yksi iso muutos elämässä on ollut perheenlisäys. Esikoinen syntyi syyskaudella.

– Se on ollutkin iso juttu. Aikaisemmin ottanut ehkä salibandyn liiankin tosissaan välillä. Sen jälkeen on oppinut laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen, että on tärkeämpiäkin asioita. Ehkä sen takia sellainen tietty rentouskin on vielä löytynyt tuohon pelaamiseen lisäksi, mitä aikaisemmin ei ole ollut.

Finaalit

Finaalisarjassa KrP kohtaa TPS:n. Karkeana rajavetona voi pitää sitä, että nokialaisjoukkue hyökkää iloisesti ja TPS puolustaa tiiviisti. Yleensä mestaruutta ei ole voitettu ”hyökkäämällä”, mutta KrP aikoo tehdä niin.

– Se on meidän se peli-identiteetti. Ei oo väärin sanoa, että meillä on se sarjan paras hyökkäys ja kaverilla sitten varmaan voi olla se sarjan paras puolustus. Me uskotaan siihen meidän omaan juttuun, että hyökkäämällä voidaan mestaruus voittaa. Se on meidän vahvuus niin ei meidän kannata lähteä mitään muuta kehittämään.

Johansson ei ole pelaajana kovin fyysinen, eikä ole juurikaan harrastanut kaksinkamppailuja. TPS:aa vastaan tila ja aika tulee olemaan vähäisempää kuin Oilers-välierissä.

– Tiukasti puolustava joukkue ja fyysinen joukkue. Aika erilainen kuin mitä vaikka Oilers oli. On tosi suoraviivainen ja heittää vähän sellaista rumempaakin palloa sinne maalille. Ei mitään, hienoja vääntöjä niitä vastaan ollut. Tällä kaudella kaikki ollut aika tiukkoja, ja menneet kaikki rankkareille. Varmaan sama trendi jatkuu. Koetetaan vain saada paikoista maaleja. Tälläkin kaudella noissa peleissä on ollut paljon paikkoja meillä, mutta ei olla tehty niistä, Johansson arvioi.

Mihin sarja ratkeaa?

– Kyllä se sarja varmaan ratkee siihen, että kumpi pystyy ne omat vahvuudet käyttämään paremmin ja sitten taas sen toisen aseita tylsyttämään. Kyllä se aika mielenkiintoinen asetelma, että on kova hyökkäys vastaan kova puolustus. Jännä nähdä, kun ei ole noin selkeetä eroa tässä ollut aikaisemmin liigafinaaleissa vastakkain.

Johansson oli tällä kaudella jo yksi liigan ikänestoreista. 1980-luvulla syntyneet pelaajat ovat lopetelleet pikku hiljaa liigatasolta, mutta tehomiehen kohdalla tällaista puhetta ei ole ilmennyt.

– Ura ei pääty näillä näkymin. Mulla on semmoinen fiilis tällä hetkellä ainakin, että ensi kauden ajan jatkuu ura vielä. Sillä tavoin on jo vähän alustavasti puhuttukin. Ei se siihen mun päätökseen vaikuta voitetaanko me mestaruus vai ei.

– Todennäköisesti pelit jatkuu, ja jos kävis niin huonosti ettei voitettais, niin en sen takia jatka tai lopeta. Toisin päin sama.