Hallikatselmus: Korjattavaa lähes joka hallissa – ”Ei ole maailma vielä valmis”

Kuva: Anssi Koskinen. Hallien turvallisuusasiat ovat olleet erityisesti tapetilla Krister Savosen ikävän loukkaantumisen jälkeen.

Kuva: Anssi Koskinen. Hallien turvallisuusasiat ovat olleet erityisesti tapetilla Krister Savosen ikävän loukkaantumisen jälkeen.

Salibandyliitto ja F-liiga ovat kartoittaneet yhdessä pelaajayhdistyksen kanssa kaikkien pääsarjajoukkueiden peliolosuhteet. Puhtaat paperit sai vain kolme hallia ja huolestuttavasti suurimmat ongelmat olivat pelikenttien turvallisuudessa.

Katselmuksessa ilman huomautuksia selvisivät ainoastaan Kupittaan palloiluhalli, Lahti Energia Areena sekä Vantaan Energia Areena. Turvallisuusnäkökulmasta korjaus- tai muutoskehotuksia tuli kaikkiaan 18 hallille ja korjaus- tai muutossuosituksia 13 hallille.

Pääosin korjauskehotukset liittyivät pelaajien turvallisuusriskinä koettuihin pylväsrakenteiden, toimitsijapöydän tai muiden kentän läheisyydessä olevien ulokkeiden suojaamiseen.

Suositeltava turvaetäisyys kaukalon kaikilla reunoilla on kaksi metriä. Tämä suositus toteutuu täysin vain viidessä hallissa eli Vantaan Energia Areenalla, Krankka Areenalla Limingalla, Oulun Kastellissa, Hämeenlinnan Loimua Areenalla ja Kirkkonummen Jokirinteen liikuntahallilla.

Heikoimmat turva-alueet löytyvät Nurmon liikuntahallista, Rauman kauppaoppilaitokselta, Porin urheilutalolta, AC Myllypurosta, Palokan koulukeskuksesta, Jyväskylän Monnarilta, Tapanilan Mosahallista, Tapiolan urheiluhallista ja Raholan liikuntakeskuksesta.

Heikoin neljän sivun turva-alueiden keskiarvo on Tapanilan Mosahallissa (0,95 m), jossa turva-alue toisen päädyn portaikon kohdalla on vain 23 cm.

– Ei ole maailma vielä valmis, katselmusta koordinoinut Salibandyliiton yhteiskuntasuhdejohtaja Jari Kinnunen kertoi tiedotteessa.

– Seinät harvemmin halleissa siirtyvät, joten turvallisuuden lisäämiseksi huippusalibandy tarvitsee uusia nykyaikaisia ja turvallisia peliolosuhteita useille paikkakunnille. Tätä kehitystä meidän tulisi jokaisen laji-ihmisen edistää, jotta saamme salibandyn pelaamisesta entistä turvallisempaa, Kinnunen sanoi.

Valaistuksissa merkittäviä eroja

Hallikatselmuksissa pelikentän valaistus mitattiin valoisuusmittarilla seitsemästä eri pisteestä. Suositus valaistuksen suhteen on 800 luksia. Katselmuksessa havaittiin kuitenkin valoarvojen suhteen merkittäviä puutteita.

Kolme huonointa hallia valaistusvoimakkuudeltaan
1. Otahalli Espoo (7 mittauspisteen keskiarvo 289 luksia)
2. Raholan liikuntakeskus (335)
3. Spiral-halli (357)

Alhaisimmat valaistusarvot mitattiin Myllypuron Arena Centerin (213 luksia) ja Raholan liikuntakeskuksen (216 luksia) kulmapisteiltä.

Työryhmässä pelaajayhdistyksen edustajina olleet Kaupin sisarukset Oona ja Veera ihmettelivät heikkoja tuloksia.

– Erikoista nuo poikkeamat valaistuksessa. Tuntuu epäreilulta, jos vierasjoukkueen maalivahti joutuu vartioimaan maaliaan hämärämmässä päässä kuin kotijoukkueen maalivahti, Veera Kauppi sanoi.

Kaikkien joukkueiden tulee raportoida muutosehdotusten ja -kehotusten mukaiset toimet sarjavastaavalle viimeistään viikkoa ennen virallisen sarjakauden avausta.

Hallikatselmusten lähtökohtana oli kartoittaa pelaajien ja pelaamisen turvallisuuteen liittyvät riskitekijät. Hallikatselmusten sisältöä laajennettiin koskemaan halliolosuhteiden fasiliteettejä ja tarkoituksenmukaisuutta liittyen mm. tapahtumajärjestämiseen sekä pelaajien, joukkueiden ja yleisön viihtyvyyteen liittyen.

Hallikatselmusten työryhmässä olivat Jari Kinnunen (pj.), Kimmo Nurminen, Ari Vehniäinen, Salla Nuorteva, Mikko Kaksonen, Timo Kankkunen sekä joukkuepelien pelaajayhdistyksen (Joukkueurheilijat ry) edustajia.

Lähde: Salibandyliiton tiedote