Miesten F-liigan kautta on ehditty pelata muutama ottelu ja nyt on pienen analyysin aika. Analyysista vastaa Pääkallo.fi:n uusi asiantuntija Heikki Luukkonen.

Pitkäaikainen liigavalmentaja vetää tällä hetkellä Latvian maajoukkuetta päävalmentajan roolissa. Luukkonen kertoo myös tukevansa jälkikasvunsa salibandyharrastusta vanhemman roolissa. Tätä kautta Luukkonen päätyi myös osaksi Suomisarjan GrIFK:n valmennustiimiä.

Luukkonen on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut päävalmentajana kahdessa nykyliigan kärkijoukkueessa Nokian KrP:ssa ja Esport Oilersissa. Hänellä on myös kansainvälistä kokemusta Suomen U19-maajoukkueesta, jonka hän johdatti maailmanmestaruuksiin vuosina 2015 ja 2017. Tällä hetkellä Luukkonen ei valmenna F-liigassa, mutta seuraa sarjaa tarkalla silmällä.

Mitkä kaksi joukkuetta ovat näyttäytyneet pettymyksinä alkukaudesta?

– Sarja on vasta alkanut, eikä yksittäisten otteluiden lopputuloksista kannata vetää järin syviä johtopäätöksiä. Joukkueet saattavat painottaa valmistavalla kaudella voimakkaastikin tiettyjä pelin vaiheita ja tuloskuntoa ei ole vielä viritetty. Kehitys ja palasten paikoilleen loksahtelu tapahtuu pääosin kilpailukauden aikana. Joukkueet, joissa on ollut vaihtuvuutta, eikä yhteisiä kokemuksia ole vielä liiemmin kartutettu, hakevat vielä uomiaan. Muutaman matsin otatuksella on turha puhua pettymyksistä, mutta varovaisesti voi arvioida valmistavan kauden onnistumista ja lähtökohtia tavoitella menestystä alkaneella kaudella. Jokainen jengi voi vielä hilata itsensä huipulle. Pitkän kauden aikana tekeminen ratkaisee ja lopulta kaikki saavat ansionsa mukaan.

– Jyväskylässä hirvirytke on viime vuosina jauhettu määrätietoisessa prosessissa kontrolloiduksi hallinnaksi. Menneellä kaudella Monnarilla rallateltiin runkosarjassa valitsijan paikalle ja odotetusti välieriin. Happee esiintyi läpi kauden varsin tasaisesti ja viisikkorungot olivat jämäkät.

– Valtakunnan maalivahtieliittiin itsensä sementoinut Markus Laakso oli ajoittain hoippuvan Hirvipuolustuksen luotettava selkänoja ja jätti Pietari Jääskeläiselle valtavat saappaat täytettäviksi. Happeen legenda Juuso Heikkisen monipuolisuutta ja kykyä sopeutua erilaisiin rooleihin tehden viisikostaan paremman tulee varmasti kauden aikana ikävä.

– Keskisuomalaisten kolmen ensimmäisen ottelun aikana kokoonpanomuutoksia on nähty runsaasti otteluiden välillä ja aikana. Maalivahtejakin on peluutettu sisään vuorovedolla. Toimivia tutkapareja on löytynyt, mutta kokonaisuus on vielä kaukana valmiista. Kolikon toinen puoli on, että joukkueessa on runsaasti laatupelaajia ja kokeilemisen arvoisia vaihtoehtoja. Niukasti lihonut pistepussi ei varmasti tyydytä joukkuetta, jonka tavoite on mitalipeleissä.

– Ensimmäinen haaste on ollut hyökkäyspeli. Kaikki vastustajat ovat puolustaneet varsin matalalta – pääosin 1-2-2-muodossa, eikä Happee ole kyennyt pilkkomaan perinteistä mökkiä. Erityisesti negatiiviset tilanteenvaihdot staattisista rakenteista ja heikoista ratkaisuista ovat tarjonneet ennalta heikommille vastustajille mahdollisuuksia vaarallisiin vastahyökkäyksiin. Erikoistilanteet ovat vaikuttaneet oleellisesti ottelun lopputulokseen kaikissa Hirvien otteluissa, tälläkin saralla Happeella on vielä sarkaa kynnettävänä.

– Ei ole varsinaisesti yllätys, että hallitsevalla mestarilla Turun Palloseuralla on ollut haastava alkukausi. Kannun nostamisen ja juhlien jälkeen joukkue uusiutui poikkeuksellisen rajusti. Kokeneiden johtavien pelaajien tilalle ei haettu valmiita korvaajia, vaan avautuneet paikat täytettiin nuorilla lupauksilla. Valittu toimintatapa ei kerro kunnianhimon puutteesta, vaan luottamuksesta omaan prosessiin ja taloudellisista realiteeteista. Pitkän kauden läpiviennin suhteen joukkueen kokoonpano vaikuttaa arveluttavan ohuelta.

– Mestaruuskaudella joukkueen ehdottomana vahvuutena oli rohkeus heittäytyä pelille ja oikea-aikainen reagointi otteluiden käännekohdissa. Pelaajien johtajuus ja omistajuus oli poikkeuksellista – mestaruustasoa. Joukkueen uudistumisen myötä myös pelitapaa haluttiin viilata ja valmistavan kauden otteluissa turkulaiset esiintyivät aktiivisesti ja ennakkoluulottomasti. Hakametsän voitetun finaalin jälkeen TPS ehti pelata kaksi ottelua Champions Cupissa, Super Cupin Tallinnassa ja Fliigan avauskierrokset vieraissa ja kotona häviten kaikki.

– Viiden ottelun tappioputken jälkeen joukkue kohtasi kolmannella kierroksella kotonaan Indiansin. Toisen erän loppupuolella TPS:n johtaessa 2-0 ote pelistä alkoi lipsua ja seisova avauspelaaminen tuotti espoolaisvieraille lukuisia huippupaikkoja, mutta Olli Kuisma turkulaisten tolppien välissä pelasti joukkueen takaiskuilta. Kolmannessa erässä Indians tuli rinnalle ja ohi turkulaisten kipsin jatkuessa. Jere Niemelän henkilökohtaiset ratkaisut käänsivät ottelun ja hallitseva mestari nappasi avauspisteet jatkoaikavoitolla, mutta turkulaisten taivaalla on mustia pilviä.

– Avainpelaajien loukkaantumiset ovat vaikeuttaneet kauden alkutaivalta, mutta varsinkin hyökkäyssuuntaan joukkue on täysin ykköskentän nuorten tähtipelaajien varassa. Kolmessa ensimmäisessä ottelussa joukkueen ensimmäisen viisikon ulkopuolelta on tehty kaksi osumaa (Trekse ja Kauppinen). Vertailu sarjan muihin joukkueisiin kertoo, että Palloseuraa vähemmän ottelukohtaisesti ovat osuneet vain viime kauden päätteeksi sarjapaikastaan karsineet FBC Turku ja EräViikingit. Kytöhonka valmennustiimeineen on periturkulaisen haasteen äärellä, johon Kailialan ja Hautaniemen tykkikaudet toivat kaivattua helpotusta.

—

Kaksi positiivisinta yllättäjää/suorittajaa?

– Nurmon Jymy aloitti viime kauden vahvalla kotivireellä kaatamalla mm. hallitsevan Suomen mestarin Classicin rankkareilla. Useamman avainpelaajan menetyksestä huolimatta Jymy on osoittanut jälleen vahvaa tuloskuntoa raapimalla kullanarvoisia kotipisteitä ja on kahden ottelun jälkeen puhtaalla pelillä sarjan piikkipaikoilla.

– Esport Oilers on toinen puhtaan pelin joukkue ja Raholasta napatut kolme pinnaa ovat kelpo työnäyte, vaikkei ryhmä olekaan vielä saanut parasta kokoonpanoa jalkeille. Riku Reunamäen paluu pääsarjatasolle on ollut vakuuttava. Kepeäjalkaisiksi mielletyt laitahyökkääjät Rasmus Kainulainen ja Markus Markkola eivät tahdo pysyä ikinuoren Reunamäen tahdissa ainakaan takakarvauksessa.

—

Onko alkukaudesta näkynyt erityisiä pelillisiä trendejä?

– Katsojan näkökulmasta mielenkiintoisin trendi on sarjan tasaisuus ja yllätykset – ainakin alkukaudesta. Useamman vuoden ajan on tuntunut, että kärkijoukkueet vahvistuvat ja joukkueiden voimasuhteet ovat varsin selvät. Classicin ylivoimaisuus oli ansaittua ja kesti hyvän tovin. Uskoisin, että alkaneella kaudella sarjataulukossa riittää jännättävää useamman joukkueen osalta.

—

Kuka pelaaja on noussut erityisesti esille alkukauden peleissä?

– Eemil Äijälä nousi salibandykansan tietoisuuteen viimeistään Limingan viime kevään ottelusarjoissa. Fysiikkaa on hiottu kesän aikana ja edellytykset läpimurrolle valtakunnan eliittiin ovat olemassa. Lupauksia herättävä alku ja tärkeitä onnistumisia jo vyöllä, seuraan mielenkiinnolla miten kehitys jatkuu.

—

Onko tulosten ja pelien ulkopuolelta noussut keskusteluihin erinäisiä aiheita?

– Tulospalvelu on aihe joka tuntuu nousevan keskusteluihin joka syksy kauden alkaessa. Eiköhän kurinpidostakin ala pian porina. Ulkomaalaispelaajat tuovat mielenkiintoista väriä F-liigan arkeen.

—

Mikä joukkue on se joka nousee lähiviikkoina lajiseuraajien huulille ja miksi?

– Otteluohjelmaa vilkaisemalla voisin veikata, että EräViikingit. Edessä on haastavia pelejä ja niissä onnistuminen, sekä pisteiden raapiminen ansaitsisi huomiota. Mikäli ErVi ei onnistu haalimaan pisteitä, niin eiköhän sekin ilahduta osaa salibandyväestä.

—

Rekrytoimme uusia tekijöitä! Jos kiinnostuit niin lisätietoja löytyy täältä: Rekry: Haluatko mukaan Pääkallon toimitukseen