LNM- miten tämä ryhmä on kaadettavissa divarissa- todella vaikea pala purtavaksi. Voi olla, että jos Steelers tai Karhut ei tulisi pakanhämmentäjäksi, niin Oulussa pelattaisiin ensi kaudella liigaderbyjä?
LNM on parantanut peliään koko kauden ja nyt viime kierroksilla puhuri on puhaltanut myrskyn lailla pohjoisesta. FBC Turku oli kotonaan vastaantulija, ja eilen myräkkää sai maistaa pirteä ja hyväliikkeinen Hawks.
Maalivahdit: Aki Karjalainen on moneen otteeseen tituleerattu divarin parhaaksi kassariksi, ja näin se myös on. Kumiukon liikkeet ovat aivan timanttisia, hän muun muassa hakee irtopallot maalin takaa jäätävän hyvällä pelinluvulla. Heittokäsi on pienelle miehelle tulinen, ja nopeat hyökkääjät ovat torjunnan jälkeen kärkkymässä mahdollista tulikäden heittoa. Samoin pieni koko ei ole este, vaan Karjalainen pystyy kobran liikkeillä peittämään hyökkäävien pelaajien laukaisukulmat. Tällä osastolla haastetta ei anna divarissa kukaan, joten kannattaa kokeilla etua Liminkaa vastaan muista osa-alueista.
Puolustus: Pakkiparit on rakennettu helkkarin laajaa hyökkäysuhkaa ajatellen. Hawks pelissä Kalle Vaarala oli ykkösparista se joka tuo "neljännen hyökkääjän uhan" ja Jere Hiironen varmistaa. Kakkosessa roolitus meni siten, että Teemu Arkkila on se kakkosen "Hiironen", ja Ville Liimatta tuo tulitukea ylöspäin pelattaessa. Kolmosessa sama homma, ylöspäin uhka on hulluvauhtinen kookas Santtu Rehu ja varmistelevampi kaveri on Eetu Kotilainen. Tässä kohtaa ei oma Rehu haise, yleensä kun pelaaja on kookas ja kovavauhtinen niin käsissä on jotain probelmatiikkaa- mutta Rehulla ei. Loistavasti näkee poikkikentän syötöt ja fyysisyys on aivan mintissä. Pelote.
Kun uhka on jaettu tasaisesti, niin vastustajan on vaikea tarjota koko pelin tiukkaa vastusta- jossain kohtaa Liminka saa peluutuksellaan edun kun kuntokin tuntuu olevan kohdallaan. ABC:n rasvaiset kebut eivät selvästikään ole maistuneet Etelän pelireissulla, niin huikeassa kunnossa on vatsalaihojen Liminkalaisten kropat, että katsominenkin alkaa vituttaa. Näistä Kalle Vaaralalla ja Rehulla saattaa puhelin soida ihan Olssin suunnalta, se miten herrat sitten päättävät tulevaisuutensa osalta on asia erikseen.
Hyökkäys: Tässä kohtaa Seppo Talo jo etukäteen pyytää anteeksi vanhoja visioitaan, jossa aikakausi Mika Heiskasen ja Vesa Heikkisen sekä Eerik Lukkarin jälkeen saattaisi olla Limingalle jopa kohtalokas- ei ole. Lukkarilla saattaisi jopa olla vaikeuksia mahtua tämän kauden pelaavaan rotaatioon.
Nuorennusleikkaus on tehty kovalla itseluottamuksella, ja on onnistunut aivan saatanan hyvin. Kolme hyökkäyskenttää rummuttaa laajalla rintamalla, eikä yksittäisiä pelaajia voi merkata- koska tällöin muille jää enemmän tilaa. Iiro Savelan kroppa on juoksevalla margariinilla öljytty, ja ei voi kuin ihailla miten ratkaisut ovat oikea-aikaisia ja juonikkaita samaan aikaan.
Savela on Limingan tiukin keihäänkärki, mutta haluan korostaa että koko hyökkäys on laatua täynnä ja välillä tuntuu että Jussi Mettovaara, Karri Vaarala , Savela ja kumppanit vetelevät naureskellen länkejä vastustajilta vuoron perään. Tässä toki saattaa piillä myös ansa, joskus se ylimieliseksikin jossain tulkittava rallattelu saattaa kostautua. Savelan puhelinnumero samoin kuin toisenkin Vaaralan on myös ols koutsin tiedossa. Siis jos ols koutsi on ajan hermolla. Limingasta voisi saada yhdellä naarauksella reippaasti hyvää luuta JoniArttu Siepin tueksi.
Silti on pirun vaarallista, kun viime kaudella mukavasti liigassa pärjännyt Henri Aallonen tuntuu osastolla "tosi vähän vaaralliset hyökkääjät, kun vertaa muihin". Hawksia vastaan kakkosessa pelannut kokenut osasto Niko Latvakoski, Matti Heikkinen ja Eemil Äijälä tuntuisivat hieman hidasvauhtisemmilta kuin muut LNM kentät, eli ehkä heitä voisi haastaa jalalla enemmän ja peluuttaa tätä kenttää vastaan sitä omaa keihäänkärkeä ja toivoa parasta.
LNM hyökkää muuten sitten oikealta laidalta hyökkäykset aloittaen , ja aina vasemmalla "b-pisteen tuntumassa" on kaveri, jonka kätisyys käy suoraan poikkisyöttöömn tai vielä yhteen jakoon keskelle tai takatolpalle. Silloinkin kun hyökkäys alkaa vasemmalta, tuntuu että kuvio rakennetaan oikealla käytön jälkeen nopeasti niin että edelleen pyritään yllämainittuun nopeaan poikkariin takaisin vasemmalle, jolloin ollaankin jo maalintekosektorissa. Tämänkin vuoksi kannattaa LNM:n antaa aloittaa hyökkäys vasemmalta, sillä silloin poikkisyöttöjä eli mahdollisia virheitä/ katkonpaikkoja tulee 1 enemmän.
Perinteisiä josbakantteja nähdään tältä pumpulta vähemmän, vaan mennään kovalla vauhdilla ja 2-3 poikkarilla muutamassa sekunnissa vaaralan paikoille. Ainut kanttaaja on Eemil Äijälä, mutta hänen kanttinopeus verrattuna esim Josban Sipsi Siposeen on huomattavasti kehnompi ja samalla siis puolustukselle helpommin peitettävä. Hyökkäyspelissä on ajoittain vanhan vedeltävän stiga-lätkäpelin tuntua, siksi samoilla viivoilla pelaajat ovat kun hyökkäykseen lähdetään. Myös pakkien vetämistä on keskimääräistä divarijoukkuetta vähemmän.
Pelaajilla synkkaa, kuviot tuntuvat sovituilta- ja niitä toteutetaan hyvin. Tässä Sepon suositus on pakottaa LNM hyökkäämään vasemmalta, sitä kautta hyökkääminen on napsun verran tunkkaisempaa. Myöskin peittopelille aiheuttaa ongelmia se tosiseikka, että LNM taitaa lättysyötyöt ja niitten tuoman edun laajalla rintamalla. LNM- hyökkääjillä on hieno kyky tulla esiin puolustajien takaa, oikea-aikaisella liikkeellä puolustajan etupuolelle. Tätä näkee tässä mittakaavassa harvoin.
Ylivoima: Nopea katsaus, älä anna Limingalle ylivoimaa
Alivoima: Nopeat pelaajat ja sopiva aggressiivisuus kulmissa aiheuttavat sen, että etenkin sallivalla tuomarilinjalla LNM hyötyy. Myös Ville Liimatta osaa kipparina kysellä tuomareilta hölmö ilme kasvoillaan sopivan kierolla tavalla etua seuraaviin tilanteisiin.
Ketä voi yrittää kuumentaa: Karri Vaarala käy eniten kierroksilla, ja Ville Liimatalla on potentiaalia menettää maltti tuomareihin. Muillakin tunnetila käy kovana, mutta kuitenkin niissä puitteissa että siinä vain saadaan henki päälle- eikä se ole todellakaan haitaksi
Valmennus: Jossain vaiheessa pääkallon keskustelupalstalla Jari Karjalaisen asemaa kyseenalaistetiin, ei varmaankaan enää. Työ ja läksyt on tehty, ja hyvät tulokset näkyvät myös kehon kielessä. Apukoutsi Vuollokin tulee dumareille puhumaan kuin suosikin koutsi (vrt. Heikki Luukkonen tai Jarmo Härmä). Tällä saadaan etua Liimatan tavoin tuleviin tuomiohin ainakin napsun verran, verrattuna siihen jos puhuja on vammaisella asenteella liikenteessä- tai selkeän altavastaajan koutsi. Menestyjiä kuunnellaan herkemmin.
Arvio: LNM voi mennä pohjaan saakka, etenkin jos liigasta dirren playohviin tulee Steelers. Aallosen sisäpiiritiedot päälle, ja avot. Karhut ja Juuso Ahola olisivat sitten kovempi kanto kaskessa. Karhuissa on paljon samaa kuin LNM:ssä, erittäin kova tempo ja suht urheilullinen poppoo. Steelers sarjasta tulisi Limingalle hieman erilainen toteutuessaan, vauhti saattaisi olla maltillisempaa kuin Karhuja vastaan. M-Teamillakaan ei taida papu riittää hurjakuntoisen ylikyläpossen selätykseen kotiedullakaan paras viidestä sarjassa.
Miten LNM:n voi voittaa: Hyvä alku on pääasiallinen ehto menestykselle Liminkaa vastaan. Pysy poissa jäähyboksista, pysyttele iskuetäisyydellä eli älä päästä alussa LNM:mää karkuun. Vaikea nähdä että LNM ryssii loppukaudella pleijarit mukaan lukieen yhtäkään peliä, joissa se karauttaa kolmen maalin karkumatkalle. Joukkue on todella vahva, kun saa hengen päälle.
LISÄYS 1.3. Huomiona vielä LNM - toimintakulttuurin muuttumiseen, nimittäin ei olisi tullut kuuloonkaan että pari vuotta sitten joukkueen vaihtopenkiltä kuuluu kolmen maalin tappiotilanteessa vahvaa uskoa joukkuekavereiden kovaäänisen psyykkaamisen merkeissä, niin että halli kaikuu sanoja "ollaan oltu tässä tilanteessa ennenkin ja tultu- tullaan taas". Parissa vuodessakin organisaatioissa voi saada ihmeitä aikaan, jos on tekijöitä ja jos on henkistä kanttia. Ja niin sieltä Sunnuntain divariottelussa tultiinkin, 3-0 muuttui hetkessä 3-3:een, ja 6-3 muuttui hetkessä 6-5:een, joskaan tällä kertaa pisteitä ei matkaan tarttunut. Tässä on oivaltava esimerkki jokaiselle seuralle, joka haluaa tai haaveilee askeleen eteenpäin ottamisesta. Sarjatasosta riippumatta. Siinä on menestyksen ensiaskelten oton merkkiä.
