Peliä katsomassa eilen Hakametsässä ja hyvä tunnelma hallissa. Harmi KrP kannalta etteivät saaneet isompaa hallia aikaisempiin peleihin. Sitten peliin.
Ennen peliä oli jo se ainakin itselle tiedossa, ettei pelistä tule mitään ilotulitusta vaan kahden kovan joukkueen tarkkaa ja tiukkaa kurinalaista puolustamista. TPS puolusti todella kurinalaisesti ja viimeisenä lukkona oli Fälden, joka vei voiton virkaveljestään tällä kertaa. TPS oli vahva maalipaikoissa ja käytti ne. KrP peli oli jostain syystä erittäin tahmeaa ja jännittynyttä. Mailaa puristettiin aikalailla. KrP sai kaksi ylivoimaa ja niistä olisi pitänyt naulata. Nyt tyydyttiin pelaamaan alakolmiossa, mutta tässä nousee myös Tepsin puolustuksen hyvyys esille. TPS puolusti todella hyvin keskustan kiinni ja vetopaikat tulivat kaukaa ja niistäkin suurinosa jäi blokkiin. Kolmannessa erässä peli alkoi virtailemaan, ja se sopii paremmin KrP:lle kuin Tepsille, vaikka TPS tekee paljon maaleja vastaiskuista. Jatkoaika oli tarkkaa pelaamista ja Tepsi käytti ekan paikkansa.
Vanha viisaus pitää edelleen paikkansa. Mestaruuksia voitetaan puolustamalla.
Jotkut ovat sanoneet salibandy on rikki. No ei ole. Peliä ymmärtää jos on koskaan pelannut tai valmentanut vähänkään korkeammalla tasolla. Ei seiska finaalissa haeta enää kauden näyttävimpiä yksilösuoritteita, ylihyökätä tai vedetä kolmea erää coast-to-coastia.