Naisten F-liiga 2022-2023

[Sipsipohje22]

Saako naisten fliigaa pelata pajavasara lahkeessa?

 

[Ylläpito]

Tästä asiattomasta kommentista varoitus @Sipsipohje22 ja foorumille lähetettävän kolmannen viestin syytä kohottaa tasoa.

 

[Jonninmoinen friikki]

Selailin tuossa pikaisesti NLA ja NLB (ei nimi naista/miestä/henkilöä pahenna) sarjojen katsojamääriä.
Ei hyvältä numerot näyttäneet.

 

[Banzai]

Selailin tuossa pikaisesti NLA ja NLB (ei nimi naista/miestä/henkilöä pahenna) sarjojen katsojamääriä.
Ei hyvältä numerot näyttäneet.

Eipä numerot tulostauluillakaan ole sellaisia, jotka itseäni ainakaan katsomoihin houkuttaa.

9-0, 11-2, 0-12, 0-7, 0-7, 13-0, 0-7, 0-10, 12-2 jne jne...

Ei kahdeksan joukkueen A-sarjassa pitäisi jatkuvasti tulla edellämainittujen kaltaisia lopputuloksia.

 

[Säbämestari]

Ei kahdeksan joukkueen A-sarjassa pitäisi jatkuvasti tulla edellämainittujen kaltaisia lopputuloksia.

Miksi ei? Mikä yhteys sarjan joukkuemäärällä on joukkueiden voimasuhteisiin, ja sitä kautta otteluiden lopputuloksiin?

 

[Banzai]

Miksi ei? Mikä yhteys sarjan joukkuemäärällä on joukkueiden voimasuhteisiin, ja sitä kautta otteluiden lopputuloksiin?

No, itse en näe että vaikka nyt KooVee missään nimessä nostaa naisten liigan arvoa tällä hetkellä, kun joukkue ei olisi kärkikahinoissa edes B-sarjassa. Kuuden ottelun jälkeen maaliero 11-62, kolme kertaa jäänyt nollille, kaksi kotiottelua pelattuna ja ne mennyt maalierolla 0-22.

En tiedä onko yhteyttä mihinkään, mutta ei tämä ainakaan ketään palvele kun ylimmällä sarjatasolla tuollainen joukkue pelaa jolla ei käytännössä edes sitä yllätysmahdollisuutta otteluissaan ole.

 

[Tietäjä kaukaa idästä.]

Surullista tässä on se, että Koovee voi olla voittamatta yhtään ottelua koko vuonna ja silti säilyy pääsarjassa.

Yhtälailla surullista tässä on sekin, että Kooveella on mahdollisuus vaikka Suomenmestaruuteen voittamatta yhtään runkosarjan ottelua.

Muistutuksena mitä sanottiin pari vuotta sitten, kun päätöstä tehtiin:

– Haluttiin enemmän kovia pelejä ja tasaisempia pelejä, naisten Salibandyliigan kehitystyöryhmän puheenjohtaja Tuulikki Kangasluoma avasi.
– Haluttiin mukaan enemmän joukkueita ja joukkueille enemmän pelejä kuitenkin niin, että jokaiselle joukkueelle tulee enemmän nimenomaan niitä omantasoisia otteluita. Samalla mukana on kuitenkin kauden aikana myös tasonmittaus eli kauden NLB:ssä aloittava joukkue voi sen päätteeksi juhlia vaikka mestaruutta.

– Maajoukkueen näkökulmasta meillä oli uudistukselle kaksi tavoitetta eli parhaiden pitää pelata enemmän keskenään eli mahdollisimman kovia pelejä ja otteluita pitää saada enemmän ja molemmat tavoitteet toteutuivat, naisten maajoukkueen päävalmentaja Lasse Kurronen kiitti.

– Nyt kun katson joukkuelistaa, se näyttää erittäin hyvältä. Meillä on NLA:ssa paikkansa vakiinnuttaneita joukkueita ja NLB:ssä nuoria joukkueita, joista moni on tulossa todella kovaa. Liiton strategiaan kirjattu tavoite olla 2028 maailman kovin salibandymaa on tosi kova, ja meillä on vielä jonkin verran matkaa esimerkiksi länsinaapuriin.

 

[Banzai]

Surullista tässä on se, että Koovee voi olla voittamatta yhtään ottelua koko vuonna ja silti säilyy pääsarjassa.

Yhtälailla surullista tässä on sekin, että Kooveella on mahdollisuus vaikka Suomenmestaruuteen voittamatta yhtään runkosarjan ottelua.

Muistutuksena mitä sanottiin pari vuotta sitten, kun päätöstä tehtiin:

– Haluttiin enemmän kovia pelejä ja tasaisempia pelejä, naisten Salibandyliigan kehitystyöryhmän puheenjohtaja Tuulikki Kangasluoma avasi.
– Haluttiin mukaan enemmän joukkueita ja joukkueille enemmän pelejä kuitenkin niin, että jokaiselle joukkueelle tulee enemmän nimenomaan niitä omantasoisia otteluita. Samalla mukana on kuitenkin kauden aikana myös tasonmittaus eli kauden NLB:ssä aloittava joukkue voi sen päätteeksi juhlia vaikka mestaruutta.

– Maajoukkueen näkökulmasta meillä oli uudistukselle kaksi tavoitetta eli parhaiden pitää pelata enemmän keskenään eli mahdollisimman kovia pelejä ja otteluita pitää saada enemmän ja molemmat tavoitteet toteutuivat, naisten maajoukkueen päävalmentaja Lasse Kurronen kiitti.

– Nyt kun katson joukkuelistaa, se näyttää erittäin hyvältä. Meillä on NLA:ssa paikkansa vakiinnuttaneita joukkueita ja NLB:ssä nuoria joukkueita, joista moni on tulossa todella kovaa. Liiton strategiaan kirjattu tavoite olla 2028 maailman kovin salibandymaa on tosi kova, ja meillä on vielä jonkin verran matkaa esimerkiksi länsinaapuriin.

Pitkälti tätä juuri ajoin takaa siinä kohtaa kun omasta viestistäni lihavoin ja alleviivasin tuon "kahdeksan joukkueen A-sarjassa".

 

[Säbämestari]

En tiedä onko yhteyttä mihinkään, mutta ei tämä ainakaan ketään palvele kun ylimmällä sarjatasolla tuollainen joukkue pelaa jolla ei käytännössä edes sitä yllätysmahdollisuutta otteluissaan ole.

Se voitanee todeta, että Kooveen tilanne tuskin johtuu ainakaan sarjan joukkuemäärästä, sen enempää kuin vaikkapa kolme pistettä sen edellä olevan Rankkojen Ankkojen, tai toisin päin peilaten sarjan kärjessä porskuttavan Tepsin. Syyt organisaatioiden menestyksessä tai menestyksettömyydessä ovat muissa asioissa. Joskus tilanteet voivat vaihtua hyvinkin nopeasti - etenkin naisten sarjoissa. Tästä on niin negatiivisia (case Pelicans ja Koovee) kuin positiiviakin (TPS) esimerkkejä olemassa ihan lähimenneisyydestä.

Siitä olen Banzain kanssa täysin samaa mieltä, ettei Kooveen pelaaminen F-liigan A-lohkossa pelaaminen palvele tällä hetkellä ketään - ei joukkuetta itseään, ei vastustajia tai F-liigaa. Ja kuten Tietäjä kaukaa idästä toteaa, surullista on myös se, että joukkue tulee säilyttämään sarjapaikkansa myös seuraavan kauden F-liigaan, vaikka ei keräisi kauden aikana pisteen pistettä. On myös todennäköistä, että seuraavan kauden F-liigasta jää ulos organisaatio/organisaatioita, joilla ovat asiat paljon paremmin kuin Kooveella. Tai mistäpä sen tietää, nähdäänkö Kooveeta enää ensi kaudella F-liigassa, tai ylipäänsä missään muussakaan naisten sarjassa. Seuran tyttötoiminta on kuihtunut täysin kasaan, joten mitään omavaraisuutta seuralla ei tule lähivuosina olemaan. En olisi henkilökohtaisesti yllättynyt, jos seura päättäisi luopua F-liigan naisten sarjan sarjapaikasta. Tämä olisi jopa toivottavaa, etenkin jos Pirkat selvittävät tiensä uudistuvaan F-liigaan, jolloin Kooveen "elintila" kapenee Tampereen alueella entisestään.

Eikä se taida olla Turun alueellakaan sen helpompaa. Kun katsoo Loiston tuloksia, niin ihan samankaltaiset haasteet sielläkin on olemassa, joskin ei ihan niin mittavat. Tukkaan on kuitenkin tullut ihan huolella kärkijengejä vastaan: TPS-Loisto 12-2, Loisto-Classic 0-7 ja PSS-Loisto 9-0. Taustat ovat huhujen mukaan varsin ohkaiset, ja imua on lähinnä junioreiden osalta. Joukkueen keski-ikä 18,5v kuvastaa hyvin joukkueen tilanteen.

Mutta. Vaikka esimerkiksi Kooveeta onkin helppo kritisoida (jota olen itsekin tehnyt), niin syyttävää sormea voisi osoittaa ihan yhtälailla F-liigan ja Salibandyliiton suuntaan. Miksi Kooveelle annettiin mahdollisuus toimia tällä tavoin? Miksi organisaatiolle myönnettiin sarjaan ilmoittautumiselle jatkoaikaa, vaikka tiedossa oli, ettei se tule saamaan kilpailukykyistä joukkuetta kasaan? Miksi rimaa F-liigassa pelaaville organisaatioille yleensäkin pidetään niin matalalla? Miksi edes tämän hetkisistä "löyhistä" liigalisenssiehdoista ei pidetä kiinni? Voiko tähän oikein muuta todeta sarjajärjestäjänkään osalta, kuin klassisesti, että "sitä saa mitä tilaa".

Twitterin puolella on tullut viime aikoina vastaan hyviä keskusteluita F-liigaan liittyen. Keskusteluissa on ollut esillä mm. nykyisten F-liigajoukkueiden (naisten sarja) ikäjakauma sekä organisaatioiden tyttöjunioritoiminnan tilanne. Molemmat olivat suhteellisen huolestuttavaa luettavaa.

Muutamia nostoja:

• Jokereilla ja Helsinki Unitedilla ei ole yhtäkään juniorijoukkuetta.
• Kooveen ainoa "joukkue" on yhteisjoukkue HämeStarsin kanssa T21-sarjassa.
• SaiPalla juniorijoukkueet ainoastaan T18 ja T14 sarjoissa.
• Hallitsevalla mestarilla TPS:llä ensimmäinen "oma" joukkue on vasta T14-sarjassa - toki sillä on nimelliset yhteisjoukkueet Wirmon kanssa T21 ja T16 -ikäluokissa.
• A-lohkon keski-ikä; n. 21v
• B-lohkon keski-ikä; n. 24v
• Junioripelaajien %-osuus A-lohkossa: n. 50%
• Junioripelaajien %-osuus B-lohkossa: n. 30%
• Esimerkiksi EräViikingit (16), Loisto (15), SSRA (14) sekä Koovee (14) rakentuvat pääosin juniori-ikäisten pelaajien varaan.

Lähteenä edellä mainituissa oli käytetty nhlfinns-dataa:

salibandytilastot - naiset liiga - joukkueiden keski-ikä 2024-25 - nhlfinns.net

Edellä mainituista organisaatioista esimerkiksi TPS on organisaationa tilanteessa, jossa naisten F-liigajoukkueen toimintaedellytykset pidemmällä tähtäimellä voidaan ajatella olevan kunnossa, olkoonkin että sen oma junioritoiminta on suht olematonta. Toiminta-alue on kuitenkin sellainen, ettei pelaajatuotannosta tarvitse olla huolissaan, sillä ympärillä on organisaatioita, jotka tekevät sen TPS:n puolesta. Lisäksi joukkue on vetovoimainen valmiiden F-liigapelaajien osalta. Talous, urheilujohtaminen sekä valmennus- ja tukitoiminnot kunnossa.

SaiPa puolestaan edustaa organisaatiota, jolla pää on tässä hetkessä pinnalla, mutta tulevaisuus ei näytä kovinkaan tasaiselta. Joukkueella on toki ollut omanlaisensa etsikkoaika menossa jo parin kauden ajan; joukkueessa on muutama poikkeusyksilö Miisa Turusen, Miia Maarasen ja Juuli Hakkaraisen muodossa, jotka omalla panoksellaan pitävät joukkueen B-lohkon kärkikahinoissa kolmatta kautta putkeen. Kysymys kuuluukin; mitä sitten kun tämä kolmikko ei enää ole SaiPaa kantamassa? Vaikka SaiPa pelaakin tällä kaudella 100% varmuudella itsensä uudistuvaan F-liigaan, niin muuttuuko mikään? Lappeenranta tuskin on kaupunkina yhtään sen vetovoimaisempi, tai SaiPan (ja Kaakkois-Suomen) junioritoiminta yhtään sen tuottavampi. Ensimmäinen kausi uudistuneessa F-liigassa voi motivoida vielä Hakkaraista ja muuta kokeneempaa osastoa jatkamaan, mutta mitä sitten, kun ensimmäisen kauden viehätys muuttuu arkiseksi puurtamiseksi 12 joukkueen sarjan keskikastissa tai alempana? Todennäköisesti yksittäiset kärkiyksilöt (kuten Turunen) haluavat menestyä, ja vaihtavat sellaiseen organisaatioon, jossa menestyminen on mahdollista. Jos näin käy, niin Loiston / Kooveen tapainen kohtalo on SaiPankin kohdalla hyvinkin mahdollinen.

Helsinki United, Jokerit ja Koovee ovat puolestaan esimerkkejä organisaatioista, joiden olemassa olo perustuu täysin siihen, mitä ovat kasaan saaneet. Omaa juniorituotantoa ei ole olemassa, eikä sen myötä mitään takeita tulevaisuudestakaan. Kaksi ensimmäistä elävät myös seuraorganisaation osalta todella ohuella, joten yksittäisen ihmisen poisjäänti voi tiputtaa pohjan koko joukkueen toiminnalta. Tämän kaltaisten joukkueiden kanssa on aina mahdollisuus, ettei joukkue ilmoittaudukaan sarjaan.

Joukossa on paljon myös joukkueita (EräViikingit, SSRA, Koovee jne.), joiden pelaajisto nojaa isommissa määrin junioripelaajiin. F-liigan suurin yksittäinen ikäluokka on tällä hetkellä 2003-syntyneet, joiden kohdalla jatko-opiskeluihin hakeutuminen tulee ajankohtaiseksi kevään yhteishaussa. Näiden pelaajien liikehdintä voi hyvinkin näkyä myös joukkueiden pelaajalistoilla. Esimerkiksi ErVillä ko.ikäluokan pelaajia on yhteensä 8, SSRA:lla 6, Welhoilla 5 jne. Jos tuota Welhojenkin tilannetta katsoo kokonaisuutena, niin juuri noiden 2003-syntyneiden merkitys joukkueelle on suhteellisen iso, jonka myötä opiskelupaikkalotolla voi olla merkitystä heille.

Paljon on kokonaisuudessaan kysymyksiä F-liigan naisten sarjan osalta ilmassa. Niin tässä hetkessä kuin tulevaisuudenkin osalta. Moneen kysymykseen sarjajärjestelmä, tai sarjassa pelaavien joukkueiden määrä, ei ole kovinkaan merkityksellinen - kyse on enemmänkin organisaatioista, sekä yleisemmin salibandyn nykytilasta.

 

[Banzai]

Loistava postaus @Säbämestari

KooVee ylipäätään organisaationa salibandyn parissa on vailla viimeistä naulaa arkkuun. Sieltä on muutamassa vuodessa sitten naisten liigapronssin, a-tyttöjen suomenmestaruuden ja B-poikien suomenmestaruuden onnistuttu tuhoamaan kaikki juniorijoukkueet, naiset saatu heittopussiksi ja miehet divariin jossa sekin joukkue elää latvian maajoukkuepelaajilla ja siinä ohella saatu menetettyä uusi hieno hehkutettu halli padelhalliksi. KooVeelle parasta olisi kuopata koko ajatus salibandystä, ainakin hetkeksi aikaa ja jos kiinnostusta on niin aloittaa ihan uusiksi alasarjoista ja toimistoporukan uusimisesta. KooVeessa jos jossain pyörii hyväveli-järjestelmä, jossa ei mitään merkitystä aiemmalla tekemisellä kunhan heitellään seuralle tuttuja nimiä seuran sisällä eri joukkueisiin.

Sarjajärjestelmä nyt tosissaan muodostui farssiksi. Kaunis oli ajatus, mutta organisaatiot naisten salibandyn parissa vaan ovat heikkoja ja panostus niihin muutamaa lukuunottamattatäysin nolla.

Kahdeksan joukkueen pääsarja olisi joukkuemäärällisesti edelleen mielestäni se oikea, mutta mikä on se oikea toteutus tälle? Ja kuten tossa kirjoitettiin, saa kyllä F-Liigakin katsoa peiliin että miksi KooVee näitä pelejä ylipäätään päästettiin pelaamaan?

 

[Tietäjä kaukaa idästä.]

Tilanne on yksinkertaisesti se, että jos ei riitä pelaajia 12 joukkueen sarjaan edes miesten sarjaan johon edes vähän panostetaan, niin on täyttä utopiaa olettaa sen riittävän 12 joukkueen naisten sarjaan.

 

[Yski-Iskä]

Kiitos vielä säbämestarille ennen kauden alkua tehdyistä erinomaisista ennakoista.

Iso kuva sarjasta tässä vaiheessa on melko yllätyksetön. Onnittelut kuitenkin Nurmijärven suuntaan, sillä SB Pro on taistellut pisteistä ennakoitua paremmin, ja on ollut sarjan positiivinen yllättäjä. Alisuorittajan titteli on pakko ojentaa Ouluun Rankoille Ankoille, ja ainakin viime viikonlopun vieraspeliturneella otteet olivat vaisuja. Onneksi (Linnanmaan kampukselta?) löytyi kuitenkin joku some -taitoinen, sillä seuran sivut ja some -kanavat ovat selvästi paremmalla tolalla kuin viime kaudella. Säbätaitureita sieltä kampusalueelta ei tainnut kuitenkaan löytyä.

Kuten jo ennen kautta oli tiedossa, suurin ongelma on sarjan polarisoituminen. Suomeksi sanottuna tasoerot 8 joukkueen sarjassa ovat aivan liian suuria.

Kärkijoukkueet vahvistuivat ja lähes kaikki muut joukkueet heikkenivät. Ei minulla ole tarvetta arvostella näitä kärkijoukkueita. Onhan se TPS:n kannalta mukavaa varata Kauppatori mestaruusjuhlia varten jo hyvissä ajoin syksyllä. Ei tule mitään yllättäviä kuluja. Classic ja PSS voivat hankkia jo hyvissä ajoin Kulta Katriinaa mitalikahvijuhlia varten tarjouksesta paikallisesta Prismasta. S-Bonukset säästetään valmennusryhmän pikkukouluja varten. Suurin jännitys piilee siinä, tuleeko hopeaa vai pronssia. Vedonlyönnit käyntiin.

Onko tämä hyvä asia näiden kärkijoukkueiden pelaajien kannalta. Mielestäni ei. Ei se voi olla optimaalista kehittymisen kannalta, että sarjassa on vain 2 joukkuetta (anteeksi Nurmijärvi), joita vastaan syntyy todellinen kamppailu pisteistä. Muita vastaan pelaillaan puolivaloilla. Onko se hyvä asia katsojien kannalta. No ei. Aika harva on aidosti kiinnostunut näistä 12-1 peleistä. Kuten katsojaluvuista nähdään, paikalle raahautuu vain ydinperhe. No ehkä kummit tulevat kumminkin. Salattuja elämiä voi katsoa salaa ottelun aikana.

Se että ensi vuonna pelataan liigaa 12 joukkueella, ei tilannetta paranna, joskaan ei liiemmälti pahennakaan. Kärjen ero jo keskikastiin on liian suuri, ja keskikastin ero häntäpäähän myös. Kärjen ero sitten peräpäähän on jo niin ammottava, että ei pitäisi samasta sarjatasosta puhua. Senhän me jo tiedämme. että SaiPa ei olisi tämän kauden A-liigassa viimeisenä.

Säbämestari kirjoittaa useista haasteista, ja yhtenä niistä nostaa esille pelaajien nuoren keski-iän. Tämähän on toki totta. Olen aiheesta toisella (lakkautetulla) palstalla kirjoittanutkin. Oleellista on tunnustaa, että meillä on liian vähän kilpatason naissalibandypelaajia, ja kun sieltä vanhemmasta päästä lähtee (liikaa) pelaajia, kun heitä on alun perinkin ollut liian vähän, on ymmärrettävää, että nuoria on ”pakko” ottaa tilalle. Vika ei siis ole suoraan seurojen, valmentajien tai pelaajien tekemisessä. Harrastajamäärät pitäisi saada nousuun, mutta ratkaisujen löytäminen ei ole pandemian jälkijunassa ”pala kakkua”. Uusia ”masapienhäkkisiä” tarvittaisiin joka puolelle Suomea. Joka tapauksessa, liiton on toimittava veturina, jotta tämä asia korjaantuu.

Jos tällä hetkellä arvioi liiton strategiaa ja tahtotilaa vuonna 2026, jonka visiona Suomen pitäisi olla paras salibandymaa – myös mitattuna menestyksellä arvokisoissa – niin se ei ole naisten osalta realistinen. Sveitsi ja Tsekkikin ovat liukumassa ohi. Mutta ei mitään hätää, kun strategiaa muutaman vuoden päästä päivitetään Alakiventien jo hieman kulahtaneissa kabineteissa kahvin ja kampaviinerin kera, vaihdetaan sitten vuosiluvuksi 2032. Ja niin edelleen. Ehkä pitäisi jättää nisukahvit vähemmälle, kääriä hihat, ja ryhtyä hommiin.

Säbämestari käsittelee ansiokkaasti seurojen tilanteita ja junioritoimintaa.

On ehdottomasti niin, että naissalibandyn kehittymisen kannalta olisi parasta, että liigajoukkueilla olisi vahvaa tyttöjunioritoimintaa. Esimerkkinä vaikkapa Classic, PSS, EräViikingit, Loisto. Tämä tuo jatkuvuutta toimintaan. Silloin kun pelaajia lopettaa tai siirtyy uusiin seuroihin, löytyy junnuista uusia tilalle. Lisäksi omia junnuja voidaan nostaa harjoittelemaan liigaryhmään kasvamaan liigapeluriksi. Edelleen oman seuran liigapelaajat toimivat hyvinä esikuvina ja innoittajina nuorille tytöille. Lisäksi ne nuoret liigapelaajat, jotka saavat vähän peliaikaa , saavat lisäpelejä T21-sarjasta. Jne.

Suurista talousalueista pitää löytyä suunnannäyttäjät liigaan, koska siellä on väestöpohjaa niin pelaajien, katsojien kuin taloudellisten resurssienkin osalta. Niissä on myös opinahjot aikuisiän opintoja varten, eli metropoleihin monet pienemmillä paikkakunnilla juniorina pelanneet sitten muuttavat opintojen ja töiden perässä. Mynämäelle ei muuteta opiskelemaan (Siellä tehdään upeaa juniorityötä).

Tampereelta on kaksi liigaseuraa, ja niin pitää ollakin. Tyttöjunioritoiminnan näkökulmasta se toinen seura voisi olla Pirkat, vaikka se vähän Tampereen kupeesta onkin. KooVeen matka junnujen ja naistenkin kanssa on ollut perin pomppuista.

Samoin Turusta kaksi seuraa kuuluu liigaan. TPS:n junioritoiminta on myös ollut ohuehkoa, mutta yhteistyö Wirmon kanssa ja rapakon takaiset taalatilipussit tuovat tukea tekemiseen. Loisto taas tuottaa erinomaisia junioreita Masan Niksi-Pirkan avittamana.

Pääkaupunki on jo visaisempi tapaus. Ehdottomasti kaivattaisiin kaksi joukkuetta jo ensi vuonna liigaan ja myös jatkossa. Nurmijärvi ja SB-Pro ei tässä kontekstissa ole pääkaupunkiseutua: Se toimii ansiokkaasti hyvin pitkälti kehyskuntien voimavaroilla, ja esimerkiksi Lohjalta on tullut paljon pelaajia seuraan. ÅIF on vähän rajatapaus, mutta en sitäkään pidä pk-seudun seurana, Sipoosta kun on.

Tiikereillä ja SB-Vantaalla on ollut hyviä junioriryhmiä, mutta kärki on aina karannut. Kuten todettua HU ja Jokerit ovat tyystin ilman oman junnuja, ja jomman kumman tai molempien nousu ensi vuoden liigaan olisi vähän huolestuttavaa jatkuvuuden kannalta. Jokereiden pelaajistossa on kokeneita sotaratsuja, jotka ovat ympäri Suomea matkanneet peleissä jo silloin, kun Erä III oli voimissaan, ja ambitiot peliuran pituuden suhteen valtakunnallisella tasolla ovat varmasti varsin rajalliset. HU:lle, niin kuin tietysti kaikille muillekin seuroille, tulee varmasti uusia ”keinäsiä” eli siirtymisiä muihin seuroihin. Aina kun joku pelaaja siirtyy tai lopettaa näissä kahdessa joukkueessa, on korvaava pelaaja saatava toisesta seurasta. Omia junnuja kun ei vaan ole. Toiminnan jatkuvuuden ja pelaajamäärien lisääntymisen näkökulmasta, kun puhutaan tulevasta liigatasosta, niin äänestän: ei jatkoon. Minulla ei ole mitään henkilökohtaista näitä seuroja vastaan. Tuttuja kasvoja ja hienoja pelaajia löytyy esimerkiksi Jokereista.

Northern Stars olisi pelaajapolkunsa ja sijaintinsakin (kotihalli Espoossa) puolesta oiva seura liigajoukkueeksi. Haasteena on, että hyviä pelityttöjä on kärjestä lähtenyt ErVin liigarosteriin. Hyviä on vielä jäljellä. Nyt pitäisi sitten päästä 1-divisioonaan ja jatkossa sitten liigaan. Mikä on aikaikkuna ja pysyvätkö kärkitytöt seurassa riittävän pitkään – siinä avainkysymykset Tapsan toiveisiin liityen. Viime keväänä neuvoteltiin yhteistyöstä HU:n kanssa - ei tuloksia. Uusitaanko neuvottelut tulevana keväänä? Jos HU pääsisi ensi kauden liigaan, olisi yhtälö lyhyellä matematiikalla helppo: liiigapaikka + vahva junioritoiminta. Myös NS:n pääsy tai pääsemättömyys 1-divisioonaan vaikuttaa tietysti myös. Joukkue on nyt erittäin kovassa lohkossa. Ja miten jatkuu yhteistyö ErVin kanssa?

ÄIF näyttäisi omaavan sarjataulukon perusteella olevan hyvällä tiellä kohti ensi kauden liigaa. Helsingin itäpuolelta Sipoon alueelta ponnistavaa joukkuetta ei varsinaisesti voi lukea PK-seudun joukkueeksi. Mutta lähellä ollaan. Se että Sipoossa kolmannes väestöstä puhuu ruotsia ei voi olla rasite: Laajojen empiiristen tutkimusten perusteella naisten MM-kisojen kultamitalijoukkueessakin oli runsaasti ruotsinkielentaitoisia.

Ingman Areenalla vierailleet ”juoru-ukot” ovat minulle kertoneet, että valmentaja Jussi Jupu Heikkinen on käynyt mielenkiintoisia keskusteluja naapuriseurojen herrojen kanssa. Jos ”tapahtuu sitä”- tai ”ei tapahdu tätä”- ”voi seurata tuota”. Seura voi olla jokerikortti ensi vuonna. Uskokoon ken tahtoo.

Jos tähdet osuvat oikein kohdilleen, voi ensi kaudella pk-seudulta olla liigassa kolme joukkuetta jos ÅIF lasketaan, (Teoriassa jopa 4 - Jokerit). Myös Tempereen seudulta mahdolisesti 3 ja Turusta kaksi. Aika vähän olisi sitten joukkueita periferiasta. Oulu, Lappeenranta ja Kuopio ovat tietysti bussifirmojen omistajien suosikkeja ensi kauden liigaan.

SaiPan osalta on todettava, että olen hieman Säbämestarin kanssa hieman eri mieltä. Seuralla on vahva T18 ikäluokka (pronssia viime vuonna) ja ihan hyvät T14 ja T12 joukkueet. T16 on katve-alue. Lappeenranta on korkeakoulukaupunki. Edellytykset pysyvään olemassaoloon liigassa on olemassa.

Yski-Iskä

JK. Olen huvittuneena seurannut vielä viime vuonna liigavalmentajana toimineen herran kommentointia yhtä liigaseuraa kohtaan. Hän on ”asiantuntijana” kohdellut mm Loistocastissa ja omalla Twitter -tilillään muita seuroja asiallisesti, mutta ottanut maalitaulukseen ja piruilun kohteeksi yhden seuran. Motiiveja en tiedä, mutta noin yleisellä tasolla voi todeta, että tämmöisen takana on yleensä potkut mustamaalauksen kohteena olevalta taholta takamukseen. Olisiko parempi keskittyä työuraan ja jättää asiantuntijuus ja valmentaminen sikseen? Edelleen on tuotu esille, että mainittua herraa kompaten, angstien kohteena olevan seuran sisältä löytyy valmentaja, joka haluaa toistuvasti ”lirutella omiin muroihin”. Onhan se hienoa, jos ja kun kosto elää. Saa sisältöä elämään. Ja oma seura kenties vielä ojentaa kevätjuhlissa vuoden valmentaja -mitalin laakerin lehdillä koristeltuna.

 

[Säbämestari]

Kiitos vielä säbämestarille ennen kauden alkua tehdyistä erinomaisista ennakoista.

Iso kuva sarjasta tässä vaiheessa on melko yllätyksetön. Onnittelut kuitenkin Nurmijärven suuntaan, sillä SB Pro on taistellut pisteistä ennakoitua paremmin, ja on ollut sarjan positiivinen yllättäjä. Alisuorittajan titteli on pakko ojentaa Ouluun Rankoille Ankoille, ja ainakin viime viikonlopun vieraspeliturneella otteet olivat vaisuja. Onneksi (Linnanmaan kampukselta?) löytyi kuitenkin joku some -taitoinen, sillä seuran sivut ja some -kanavat ovat selvästi paremmalla tolalla kuin viime kaudella. Säbätaitureita sieltä kampusalueelta ei tainnut kuitenkaan löytyä.

Tervetuloa mukaan foorumille! Kiitokset myös itsellesi - monipuolinen ja laadukas avausviesti tälle foorumille. Toisenkin tasoisia on tämän kesän/syksyn aikana nähty.

Viestissäsi oli niin monta asiaa, että tyydyn tässä viestissä jatkamaan keskustelua tuohon A-lohkon aloitukseen liittyen. Jatkan muista aiheista omina viesteinään.

Mitä tulee omiin ennakkoihin, niin SB-Pro on päässyt todellakin yllättämään. Mitä eri lähteistä olen kuullut, niin ilmeisesti Pro on onnistunut kompensoimaan taitovajetta hyvällä pelisuunnitelmalla, jonka lisäksi Hietamäet ovat olleet oivassa vireessä. Joukkue on mennyt ns. tulos edellä, ja se näkyy sarjataulukossa.

SSRA:n osalta myönnän tässä kohtaa rehellisesti, että en suoranaisesti ole joukkueen aloituksesta yllättynyt. Olkoonkin, että veikkailin kausiennakossa joukkuetta jopa mitalikamppailuun. Maajoukkuestatuksen omaavan Hanna Niemelän paluu oli varmasti henkisesti iso juttu Ankoille, mutta jo alkujaan itselleni tuli sellainen tunne, että laskettiinko hänen varaansa liian suuria odotuksia? Jos asiaa miettii ihan faktojen kautta, niin joukkue sijoittui viime kaudella runkosarjassa sijalle 7. Kesän aikana joukkueesta poistui mm. joukkueen ykkössentteri Jonna Virkkunen. Sisäänpäin tuli H.Niemelän lisäksi Emmi ja Flavia Niemelä sekä Annique Meyer. Edellä mainituista Flavia Niemelää oli helppo pitää "vahvistuksena", koska aiemmalla visiitillään hän oli Ankkojen ehdottomia avainhahmoja. Sen sijaan Emmi Niemelän paluu F-liigaan nimenomaan pelaajan rooliin oli ainakin allekirjoittaneelle suuri yllätys, sillä en ole häntä enää hetkeen pitänyt korkeimman sarjatason tasoisena pelaajana. Meyer oli, ja on edelleen kirjoittamaton kortti. Alkukauden perusteella hän ole kuitenkaan sellainen sateentekijä, jota Ankat olisivat kaivanneet. Myös uudistuneelle ja "nimekkäälle" valmennukselle (Seppo Pulkkinen ja Jani Lipsanen) lyötiin eri puolilta kovia odotuksia. Tähänkin suhtauduin itse heti alkujaan ristiriitaisesti mm. siksi, ettei Pulkkisen periodit O2:sen tai Berner Oberlandin peräsimessä olleet millään tavoin menestyksekkäitä. Myöskään ne huhut joita Jyväskylästä aikanaan kantautuivat, eivät olleet Pulkkisen osalta kovinkaan mairittelevia. Myös Lipsasen valmennuksellisesta annista U19-maajoukkueelle on liikkunut jos jonkinmoisia näkemyksiä. Eli jos joukkueen pelaajiston tai valmennuksen osalta ennen kauden alkua leijui epäilyksiä, niin toistaiseksi kaikki epäilykset ovat käyneet toteen. Toki runkosarjaa on pelattu vasta kolmannes, joten moni asia ehtii muuttua vielä seuraavien kuukausien aikana. Tältä osin on vielä turhan aikaista antaa asiassa lopullista tuomiota. Se on kuitenkin selvää, että Ankkojen aloitus on ollut yleisiin ennakko-odotuksiin nähden pettymys. Niin pelaajilla kuin valmennuksellakin on paljon todistettavaa.

 

[Säbämestari]

Sarjajärjestelmä nyt tosissaan muodostui farssiksi. Kaunis oli ajatus, mutta organisaatiot naisten salibandyn parissa vaan ovat heikkoja ja panostus niihin muutamaa lukuunottamatta täysin nolla.

Kahdeksan joukkueen pääsarja olisi joukkuemäärällisesti edelleen mielestäni se oikea, mutta mikä on se oikea toteutus tälle?

Kuten noista vanhoista uutisistakin kävi ilmi, tehtiin nykyinen sarjajärjestelmä lyhytkatseisesti lähinnä maajoukkueen tarpeita ajatellen. Uudistus vietiin kiireellä läpi, eikä siihen juurikaan seuroja osallistutettu. Lopputuloksen tietää kaikki.

Henkilökohtaisesti pidän kahdeksaa joukkuetta "pääsarjaan" aivan liian pienenä - olettaen, että sarjassa halutaan pelata kahdeksan joukkueen playoffit. Mielestäni 12 joukkuetta on F-liigaan juuri sopiva määrä, jolloin runkosarjallekin saadaan moninaisempi merkitys; kahdeksan parasta joukkuetta etenee playoffeihin, kaksi seuraavaa joukkuetta (oletettavasti) säilyttää suoraan sarjapaikkansa, ja kaksi heikointa (oletettavasti) karsinee sarjapaikastaan. Runkosarjassa on siis muutakin panosta, kuin pelkästään kotietu playoffeihin.

Itse en siis karsasta tasoeroja tai isomaalisia pelejä - mielestäni ne kuuluvat urheiluun, ja niitä tulee käytännössä jokaisessa palloilusarjassa. Myös ammattilaissarjoissa. En siis ymmärrä, miksi F-liigan naisten sarjan pitäisi kyetä tarjoamaan tasalaatuisesti pelkästään "tasaisia pelejä". Jos "tasaiset pelit" ovat se mitä yleisesti halutaan, niin siinä tapauksessa Tepsi, Pessi ja Classic voivat lyödä kolmestaan oman eliittiliigan pystyyn, ja F-liigassa pelaa 12 seuraavaksi parasta. Eliittiliigaan voi sitten nousta sitä mukaa, kun hommat on noiden kolmen edellä mainitun tasolla.

Edelliseen viitaten; se millaisia pelejä ja lopputuloksia esimerkiksi ensimmäisellä kaudella sarjassa nähdään, on mielestäni täysin toissijaista. Osa joukkueista pelaa runkosarjan voitosta, osa playoffeihin pääsemisestä, ja loput sarjassa säilymisestä. Isossa kuvassa ensimmäinen välivaihe ja tavoite uudistuvassa F-liigassa ja Divarissa onkin mielestäni se, että oikeat organisaatiot saadaan oikeisiin sarjoihin. Tällä hetkellä uhkana on se, että ensi kaudella F-liigassa on organisaatioita, jotka eivät eri laatukriteerein arvioituna sinne kuulu. Voi kestää kauden tai pari, ennen kuin joukkueet löytävät itsensä oikealta sarjatasolta.

Monen asian, haasteen ja ongelma juurisyy on pelaajien vähyys. Tämä on asia, joka ei korjaannu hetkessä. Jos se haluttaisiin yhdessä ratkaista, niin jokainen kynnelle kykenevä seura perustaisi seuraavan vuoden sisällä toimintaa esimerkiksi T8- ja T10-junioreille. Vaikutukset F-liigaan alkaisivat tällöin näkymään n. 10 vuoden kuluttua. Tämä on se jänne, jolla merkittäviä muutoksia olisi mahdollista tehdä. Se kuitenkin vaatisi laajamittaisia toimenpiteitä, sekä niitä ohjaavan tahon. Ajattelin itse, että ohjaavan tahon pitäisi olla Salibandyliitto, ja seurojen käytännön toimijoita asiassa. Sekä F-liiga että Divarilisenssiehtoihin voisi sisällyttää edellä mainittujen T8- ja T10-toimintojen käynnistämisen ensimmäisen F-liiga tai Divarikauden aikana, jos seuralla ei vielä sellaisia ole. Valitettavasti pelkkien F-liiga tai Divariseurojen ponnistelut eivät itsessään vielä kokonaistilannetta merkittävästi muuttaisi - tavalla tai toisella mukaan pitäisi saada myös muita seuroja mahdollisimman laajalta alueelta. Tämä onkin sitten helpommin sanottu kuin tehty, koska tuollaista lisenssiin kytkettävää vipuvartta ei välttämättä olisi niiden kohdalla käytössä.

 

[Yski-Iskä]

Eilinen viestini on saanut palautetta.

Tekstissäni mainitsemani asiantuntijanakin esiintynyt herra on halunnut viestintuojan kautta tuoda esille, että hän ei viittaamastani seurasta ole saanut potkuja. Näin en aivan suoraan väittänytkään, mutta hyvä että asia tarkennetaan. Ilmeisesti muutoin viestini osui, koska hän reagoi nopeasti.

Tuotiin myös esille, miksi kirjoitan nimimerkin takaa. Siksi, että näinhän tällä palstalla toimitaan, kuitenkin rekisteröityneenä. Edelleen, henkilöllisyyteni nimimerkin takana on aika laajasti tiedossa useassa seurassa. Olen vuosikausia kirjoitellut samalla nimimerkillä. Jos olisin halunnut piiloutua, olisin käyttänyt eri nimimerkkiä.

Arvostan ehdottomasti kyseistä herraa ansiokkaasta valmennustyöstä. Samoin arvostan kaikkia valmentajia, jotka tekevät työtä nais- tai tyttösalibandyn parissa. Kaikki tietävät, että hommaa tehdään intohimosta lajiin, eikä rahasta, koska sitä liikkuu olemattoman vähän.

Valmentajilla on jonkinlainen oikeus esittää railakkaitakin mielipiteitä. He seisovat tiukasti oman joukkueensa takana.

Asiantuntijuus on mielestäni kuitenkin hieman erilainen rooli. Jos haluaa ottaa ammattitaitoisen asiantuntijan roolin, ja esiintyy valtakunnallisesti seurattavissa medioissa, on syytä ottaa tasapuolinen ja arvostava näkökulma lajin toimijoita kohtaan. Asiallista ja rakentavaa kritiikkiä voi tietysti esittää.

Jokainen voi tietysti kuunnella esimerkiksi LoistoCastin jakson F-liiganA:n ennakko, osa 2.

Jaksossa esiinnytään asiantuntijana, ja käsitellään ainakin lähtökohtaisesti kaikkia seuroja tasapuolisesti.

Yhden seuran osalta tuodaan kritiikkiä mm. seuraavin sanoin:

”mietin, mikä siellä on”

”mitä siellä tehdään, että kokeneita pelaajia ei saa”

”miksi kokeneet pelaajat eivät MISSÄÄN TAPAUKSESSA menisi tähän seuraan”

” se on vaan sellainen INHON KOHDE”

Aika railakasta naljailua samaan seuraa kohtaan löytyy esimerkiksi Twitter -tililtä.

Mielestäni näissä mielipiteissä kysymys ei tässä enää ole ammattitaitoisesta ja arvostavasta asiantuntijuudesta. Jostain ihan muusta. Sanavalinnat ovat karkeita yleistyksiä, ja niitä voidaan pitää provosoivina. Kysymys on kuitenkin seurasta, joka on hyvin menestynyt viime kaudella, eikä sijoitus sarjataulukossa ole tälläkään hetkellä ihan huono.

Koska henkilö on toiminut kilpailevassa organisaatiossa, herää kysymys mistä on kysymys. Pyritäänkö vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, ja varsinkin pelaajien ajatuksiin, jotta kilpailevan seuran status ja houkuttelevuus suhteessa ”omaan” organisaatioon heikkenisi. Toivottavasti näin ei sentään ole, vaan inho seuraa kohtaan johtuu jostain muusta syystä.

Tämä on mielipidepalsta, ja nämä ovat minun mielipiteitäni.

Tänne voi vapaasti kirjoittaa myös eriäviä mielipiteitä.

 

[Säbämestari]

Yhden seuran osalta tuodaan kritiikkiä mm. seuraavin sanoin:

”mitä siellä tehdään, että kokeneita pelaajia ei saa”

En lähde tässä kohtaa sen enempää arvioimaan Kouvalaisen toimintaa "asiantuntijana", tai arvailemaan mitä kaunoja kenelläkin on ketäkin kohtaan. Arvuuttelusta en näillä keskustelupalstoillakaan välitä, vaan asioista voi kirjoittaa ihan niillä omilla nimillä.

Itse asiaan totean heti alkuun sen, ettei noissa hänen kommenteissaan ainakaan itselleni mitään uutta tullut. Kouvalainen totesi mielestäni vain ääneen sen, minkä kuka tahansa voi päätellä joukkueen pelaajalistaa ja siirtolistaa tutkimalla, tai pelaajien kanssa juttelemalla, jos kontakteja pelaajiin sattuu olemaan.

En pysty aukottomasti selittämään tai perustelemaan mikä EräViikingeissä on seurana loppupeleissä tällä hetkellä "pielessä", ettei vetovoimaa juurikin kokeneiden ja maajoukkuetason pelaajien keskuudessa ole. Sen perusteella mitä itse olen asiasta eri lähteistä kuullut, niin osatekijöitä asiassa ovat esimerkiksi joukkueen ikärakenne sekä menestymismahdollisuuksien puute. Joukkueessa on 2000-luvulla syntyneitä pelaajia 23, ja 1990-luvulla syntyneitä 4. ErVi onkin saanut/saamassa samankaltaisen leiman kuin Loisto, joka ikärakenteensa puolesta voisi pelata junnusarjassa. Harva aikuisikäinen pelaaja, jolla tavoitteet ovat korkealla, haluaa tehdä arkeaan junioripitoisessa ympäristössä, jonka myötä joukkueena menestymismahdollisuudet koetaan ohkaisina. ErVin nykytilanne onkin aika kaukana siitä "haluamme olla salibandyn Real Madrid" -visiosta, jota seura alkuaikoinaan viljeli. Se ei ole automaattisesti kuitenkaan huono asia.

Jos tuota ErVin tämän hetken tilannetta vertaa nyt vaikka naapurikilpailijaan Pessiin, jolla 2000-lukulaisia on kuusi, ja 1990-lukulaisia 15, ja näiden joukossa useampi naisten maajoukkueen runkopelaaja, niin en itse ainakaan ihmettele hetkeäkään, miksi aikuisikäinen pelaaja valitsisi Pessin ErVin sijaan, jos elämä muutoin pääkaupunkiseudulle vie.

Jos taas mietin vastavuoroisesti Pessin tilannetta, niin ei minua ihmetytä myöskään se, miksi nuoria pelaajia on siirtynyt Pessistä vaikkapa ErViin, ÅIF:iin, Kooveeseen jne. isomman vastuun perässä, koska Pessin kilpailullisessa ympäristössä sitä on ollut vaikeampi nopeasti saavuttaa.

Se, että F-liigassa on erilaisia organisaatioita, ja erilaisia ympäristöjä, on omalla tavallaan kuitenkin rikkaus. Ei kaikkien tarvitse sinällään olla samasta puusta veistettyjä. Turun seudulla Loisto tekee hyvää työtä nuorten keskuudessa tiettyyn pisteeseen saakka, ja tämän jälkeen TPS kykenee tarjoamaan terävimmälle kärjelle huippuolosuhteet. Pääkaupunkiseudulla ErVi rooli tällä hetkellä on enemmänkin kasvattaa, ja Pessi hoitaa puolestaan terävimmän kärjen. Tampereella Classic tekee vähän molempia. Isossa kuvassa näillä alueilla on selkeitä polkuja, ja vaihtoehtoja pelaajille, mikä on vaan mielestäni hyvä asia.

 

[Säbämestari]

SaiPan osalta on todettava, että olen hieman Säbämestarin kanssa hieman eri mieltä. Seuralla on vahva T18 ikäluokka (pronssia viime vuonna) ja ihan hyvät T14 ja T12 joukkueet. T16 on katve-alue. Lappeenranta on korkeakoulukaupunki. Edellytykset pysyvään olemassaoloon liigassa on olemassa.

Eri mieltä saa ja pitää uskaltaa tarvittaessa olla.

En kuitenkaan mielestäni ole missään kohtaan kirjoittanut, saatikka tarkoittanut, etteikö SaiPalla voisi olla edellytyksiä pysyvään olemassaoloon F-liigassa. Ennakoin kirjoituksessani sitä, että mihin suuntaan joukkueen kehitys voi olla lähivuosina menossa.

Sen perusteella mitä SaiPan nykytilanteesta ja aiemmista kausista olen kuullut, ja vaikkapa siirtolistaltakin todennut, ei Lappeenrantaan ole "imua" ulkopuolisten osalta; kaupungin sijainti on syrjäinen, eikä oppilaitoksetkaan tarjoa mitään erityistä, jonka perässä juuri Lappeenrantaan haettaisiin. Sen mitä itse olen lukuisia pelaajia vuosien varrella jututtanut, niin suosituimmat opiskelupaikkakunnat ovat Tampere, Jyväskylä, Turku, Helsinki ja tiettyjen alojen osalta esim. Kuopio sekä Oulu. Edellä mainituista Jyväskylä ja Kuopio ovat kärsineet kuitenkin B-lohko statuksestaan. Lappeenrantaa en ole juuri kenenkään kuullut mainitsevan. Oletan siis, että kaupunki tai sen oppilaitokset eivät ole siis SaiPalle vetovoimatekijöitä, vaan ehkä enemmänkin päinvastoin. Tämä koskenee jossain määrin myös SaiPan omia pelaajia, jotka ovat syntyneet ja asuneet Lappeenrannassa - osalla heistäkin voi olla enemmän halua hakeutua muualle opiskelemaan, kuin jäädä Lappeenrantaan.

Edellä mainittu yhtälö luo oman haasteensa SaiPan liigaprojektille. Vaikka joukkue on tällä hetkellä B-lohkon ylivoimainen ykkönen, ja kykenee lisäksi huhujen mukaan tarjoamaan lähes maksuttoman kauden jokaiselle pelaajalleen, ei joukkue ole silti vetovoimainen muilla paikkakunnilla asuvien pelaajien keskuudessa. Käytännössä kaikki sisäänpäin täksi tai edelliskausiksi tulleet pelaajat ovat olleet entuudestaan sidoksissa seuraan ja kaupunkiin. Esim. tälle kaudelle mukaan tulleet Ella Kettunen (s.1993), Anna-Sofia Lassila (s.1992) sekä Hanna Kiljunen (s.2000) omaavat pitkän NST-taustan. Ns "ulkopuolisia" ei sisään ole tullut. Ei näitäkään pelaajia loputtomasti ole, jotka palaisivat kotiseudulle.

Mitä taas tulee noihin mainitsemiisi junioripelaajiin, niin nhlfinnsin mukaan SaiPan tämän kauden joukkueessa pelaa yhteensä kahdeksan T18 tai T16 -ikäistä. Viime kauden T18-sarjan pronssiottelun kokoonpanosta tämän kauden liigajoukkueessa on esiintynyt yhteensä seitsemän pelaajaa. Eli käytännössä tuon T18-joukkueen kärki on jo joukkueessa mukana, eikä sielläkään reserviä enää kovin paljoa lisää ole. T14 ja T12-ikäiset eivät puolestaan vielä muutamaan vuoteen ole käytettävissä.

Jos spekulaatioissa mennään vuodella eteenpäin, ja Lappeenrannassa kävisi tuolloin worst case scenario, että Turunen vaihtaisi maisemaa vaikka Aurajoen rannalle, ja kokeneempi osasto laittaisi puolestaan tennareita naulaan, niin mistä liigajoukkuetta tuolloin täydennettäisiin?

Huomioitavaa SaiPan tilanteessa on se, ettei Kaakkois-Suomen alueella pelata tällä hetkellä minkään tasoista aikuisten aluesarjaa, eikä alueella taida olla myöskään mitään junioreidenkaan aluesarjaa. Alueen pelaajatuotanto on tällä hetkellä kokonaisuudessaan todella heikoissa kantimissa, eikä tämä voi olla näkymättä myöskään SaiPan pelaajatilanteessa pidemmällä aikajänteellä.

Ennusmerkit SaiPan tulevaisuuden suhteen viittaavatkin oman tulkintani mukaan tällä hetkellä enemmän Loiston kuin Tepsin kohtaloon. Joukkueella on varsin suuri riski nuorentua tulevina vuosina hallitsemattomasti, joka olisi toteutuessaan omiaan näkymään joukkueen suorituskyvyssä. Ellei SaiPa sitten onnistu luomaan jotain merkittävää vetovoimatekijää, joka olisi omiaan houkuttelemaan pelaajia ulkopuolelta heille.

Yksi edellä mainittu vetovoimatekijä voisi ainakin teoriatasolla olla Lappeenrantaan juurtunut maajoukkueen nykyinen päävalmentaja Lasse Kurronen, jolta löytynee puhelimesta yhden jos toisenkin pelaajan puhelinnumero. Ja kun katsoo herran perheyrityksen tekemää liikevaihtoa, niin sieltä voisi löytyä myös joukkueen kassaan tarvittaessa täytettä, kuten Tepsikin sai eräältä NHL-kiekkoilijalta. Kurrosen sopimus maajoukkueen kanssa päättyy vuoden 2023 lopussa - nykyisen SaiPan päävalmentajan Toni Soikkelin sopimus päättyy puolestaan keväällä 2024, ensimmäisen uudistuneessa F-liigassa pelatun kauden jälkeen. Eli juurikin siinä kohtaa, kun uudistuneen F-liigan ensiviehätys on vaihtunut arjen realiteetteihin, ja pelaajatkin miettii mihin suuntaan SaiPan juna on kääntymässä. Kurrosen johtama uskottava valmennustiimi, sekä riittävät taloudelliset panostukset joukkueen toimintaan voisivat olla sellainen yhdistelmä, jolla Lappeenrannassa saisi hommaan rokkaamaan ainakin hetkellisesti. Aihioita edellä mainituilta osin olisi, mutta en tiedä onko kiinnostusta.

 

[Yski-Iskä]

Kiitos Säbämestarille viesteistä. Hyvin kirjoitettua tekstiä on aina kiva lukea.

Kirjoitamme kuitenkin aika lailla eri asioista. Säbämestari kirjoittaa perusteellisesti siitä, miksi PSS:lla on vetovoimaa, ihan hyvin perustellen. Mielestäni on hyvin ilmeistä, että mestariseurassa, jossa on monta maajoukkuenaista, on oma vetovoimansa. Lisäksi Säbämestari kirjoittaa että EräViikingeissä on jotain "pielessä", mitä hän ei osaa selittää. Yhtenä ajatuksena se, että seuralla ei ole menestymismahdollisuuksia. No, eihän ErVi pronssiseurana kovin syvällä viime kaudella kyntänyt.

Oleellista on se, että minä en ole arvioinut (ainakaan vielä) sanallakaan yhdenkään seuran vetovoimaa. En sanallakaan.

Kirjoitin siitä, millainen tapa viestittää asioita, EI OLE mielestäni arvostavaa ja ammattitaitoista asiantuntijuutta. Esimerkit löytyvät lainauksistani, LoistoCastista ja Twitteristä.

Voisin minäkin toimia asiantuntijana:
"ErVi on pelkaajien inhon kohde", "PSS on pelaajien mielestä p...eestä", "Classicin toiminta on pelaajien mielestä syvältä", "TPS on pelaajien viimeinen vaihtoehto" ja perään vielä kommentit ei minulla ole mitään käsitystä miksi näin on. (Vaikka en aivan kaikkia henk.koht. tunnekaan, niin terveiset Rainelle, Tiialle, Jarkolle ja Akille, tiimeissänne tehdään upeaa työtä!).

Eli ihan samaan kategoriaan tämäntyyppiset heitot kuuluvat (eli roskakoriin), varsinkin jos ei löydy mitään perusteluja. Tyylilaji, mitä tässä yhteydessä on käytetty, ei siis MINUN mielestäni kuuluu ammattitaitoiseen ja arvostavaan asiatuntijuuteen. Nuoret pelaajatkin toivottavasti lukevat tätä palstaa ja kuuntelevät LoistoCastia, ja minusta on tarpeetonta että he saavat tämän tasoisia viestejä ilman asiallisia perusteita. Jos Säbämestari on eri mieltä, niin arvostan hänen mielipidettään, vaikka se sitten onkin tyystin erilainen kuin omani. Monesta hänen kirjoittamastaan asiasta olen hyvin samaa mieltä, ja teksti on tosiaankin laadukasta sisältäen yleensä hyvät perustelut.

Voin myös rehellisesti todeta, että EräViikinkien toiminnassa on haasteita/ongelmia. Minulla on myös varmaa sisäpiirin tietoa siitä, että ihan sama juttu on myös 7 muulla liigan A lohkon joukkueella. Lisäksi sain juuri korvanappiini luotettavan tiedon, että täysin sama tilanne on myös kahdeksalla B-lohkon joukkueella. En valitettavasti osaa millään tavalla perustella tätä, mutta pelaajat inhoavat kaikkia näitä joukkueita.

 

[Reilupeli]

Ihan asiallisia kirjoituksia ja moni meistä varmaan tuntee toisensa hyvin halleilta, muualta sitä tietoa ei oikein tahdo saada. Itse en halua lähteä eri joukkueiden haasteita käymään lävitse, täällä niitä on jo hyvin ruodittu ja ne osuvat hyvin kohdalleen. Yksi merkittävä asia on tietysti kaikessa se, että niitä taustoja on varmaan useimmilla seuroilla aivan liian vähän käytettävissä, minkä vuoksi tekeminen näyttäytyy usein puuhasteluna, mikä ei ole kritiikkiä näitä tekijöitä kohtaan. Tämä näkyy halleilla esim. oheispalveluiden suhteen, ottelutapahtuman suhteen tai vaikkapa Ruudun lähetysten suhteen, jossa esim. se suurin kaunein tällä hetkellä toteuttaa kohtuullisen heikkoa lähetystä. Jokainen haluaisi varmaan kehittää näitä epäkohtia, mutta usein siihen tarvittaisiin tekijöiden lisäksi ehkä rahaa, kumpaakaan ei vain satu olemaan.

Liigatasoisten pelaajien lukumäärä on nyt myös haaste ja jatkossa tilanne ei ainakaan helpotu (voidaan toki laskea Liigan tasoa). Kauan on ollut jo tilanne, jossa menestyneimmät joukkueet kilpailevat keskenäänja haalivat kaiken mahdollisen saatavilla olevan pelaajamateriaalin itselleen. Samaan aikaan kun pelaajia on liian vähän, niin sehän johtaa automaattisesti näihin Pelicans tai KooVee ilmiöihin, miksei Loistoakin voida laskea nyt osin jo tähän. Vaikea tästäkään on ketään syyttää ja sama jatkunee myös tulevaisuudessa, kukaan ei jaksa pitkään pelata siinä liigan Jumbossa, ehkä jossain voitaisiin vähän katsoa peiliin ja miettiä, pitääkö tyhjentää aina pajatso täysin, onko se tarpeellista.

Naisten tai tyttöjen salibandyssä on myös ilmiö eli siirrytään kavereiden perässä, mitä ei ole esim. miesten puolella suurissa lajeissa, siellä se ratkaiseva on sitten raha tai esim. valmennus ja menestysmahdollisuus toki myös. Eihän tästäkään ketään voida syyttää, se vain menee näin. Toisaalta nyt esim. 2003 syntyneet pelaajat miettivät missä opiskella, tulevaa työuraa, jolloin salibandyn merkitys alkaa hiipua, mikä on jopa aivan järkevää, koska ehkä Miisaa lukuunottamatta, juuri kukaan ei tule lajissa ansaitsemaan mitään suurta rahakorvausta koskaan, eikä Ruotsissakaan ne korvaukset ole isoja, jopa yllättävän pieniä.

Joukkueet joiden keski-ikä on todella alhainen ovat suuren haasteen edessä, pitoa ei lajiin ole liikaa ja kokeneempia pelaajia sinne on vaikea saada. Parhaat nuoret viedään nopeasti ja osa lopettaa opiskelun ja muiden syiden vuoksi. Paras tilanne on seuroilla, joissa on laaja ikähaitari ja joissa pystytään nostamaan vuosittain muutama nuori rinkiin mukaan, mutta mistä nostat ilman omaa juniorituotantoa. Vähän pessimististä ajatusten juoksua, mutta pahoin pelkään Suomen haaveen kaatuvan siitä, missä pelataan parasta naissalibandyä muutaman vuoden jälkeen. Edelleen, en syytä ketään, kunnia kaikille lajissa mukana oleville.

 

[Tietäjä kaukaa idästä.]

Aiheesta toiseen, mutta miksi naisten pelien erätauko on 12mins ja miesten vastaava 15mins?
Miksi miesten peleissä on powerbreak ja naisilla ei?
Miksi miesten peleissä on videotarkastus ja naisilla ei?