Pääkallo.fi

Naisten MM-kisat Neuchatelissa 7.-15.12. 2019

Viestejä
8
Pitää nyt muistaa pari selkeästi linjattua elementtiä tämän Suomen joukkueen taustalla.

A) Parhaat pelaajat eivät ole mukana koska painoarvoa annetaan enemmän 2 vuoden aikana kehitettävälle pelitavalle ja ryhmädynamiikalle. Tämä vaatii sitoutumista mutta toisaalta myös riskin että olet 2 vuotta mukana etkä silti mahdu kisajoukkueeseen.

B) Liitossa on nähty, että seuratyö ei tue kansainvälisen tason pelaamista riittävästi, jolloin potentiaaliset pelaajat on otettava vahvemmin maajoukkueen siipien suojiin.

Tämä on selkeä strategia, jossa huippu-urheilu asuu Eerikkilässä ja Kyösti Lampinen valvoo resurssien kanavoimista.
Niin kauan kuin rahavirrat kiertävät seuratoiminnan kaukaa ja taas kohdentuvat Eerikkilään, on valittu strategia tietenkin järkevämpi. Tulostahan tällä ei tullut mutta intressiryhmä voi hyvin.
 
Viestejä
1,145
A) Parhaat pelaajat eivät ole mukana koska painoarvoa annetaan enemmän 2 vuoden aikana kehitettävälle pelitavalle ja ryhmädynamiikalle. Tämä vaatii sitoutumista mutta toisaalta myös riskin että olet 2 vuotta mukana etkä silti mahdu kisajoukkueeseen.
Valitettavasti ei ihan hirveästi näissä kisoissa näkynyt, että pelitapaa on hiottu 2 vuotta. Aika sekava yleiskuva jäi.

Itse ottaisin naisten maajoukkueenkin rakentamiseen mallia Nykyltä, joka rakentaa maajoukkueen tukijalan pelaajien varaan, jotka ovat tuttuja seurajoukkueiden kautta. Esim. viime kisoissa kaksi kenttää oli Classic-pohjaisia ja yksi ErVi:stä. Tuohon naisten maajoukkueeseen olisi voinut suoraan heittää SB Pron ykköskentän ja se olisi vahvistanut joukkuetta roimasti.
 
Viestejä
8
Liitto varmaan itse ilmoittaa viralliset kantansa, minä vain tulkitsen mitä näen. Käytännössä kuitenkin maajoukkueen valmennushan on viestinyt projektistaan näin ja maajoukkuetie toimintana edustaa tehtyjä linjauksia.
Tilannehan on vaikea, koska seurat eivät saa rahaa käytännössä mistään eikä naisten liigaseuroille oikein liiton kassasta voi suoraan maksaa rahaa olosuhteiden parantamiseen. Liitolla kuitenkin on keino kanavoida sekä omia että maajoukkuetien resursseja suoraan maajoukkueelle, joten näin keskittäminen on järkevää. Toki laatu rajautuu näin aika pienelle ryhmälle mutta eipä siihen kokoonpanoon kisoissa massoja mahdu.
 
Viestejä
262
Ilman seuroja ei ole liittoa joten resurssien kohdentaminen tulisi olla sen mukaista.
Kahden vuoden projekti huipentuu floppiin - kysymys kuuluu; paljonko maksoi ja tulisiko tekijöitä ja lähestymistapaa muuttaa.
 
Viestejä
8
Ilman seuroja ei ole liittoa joten resurssien kohdentaminen tulisi olla sen mukaista.
Kahden vuoden projekti huipentuu floppiin - kysymys kuuluu; paljonko maksoi ja tulisiko tekijöitä ja lähestymistapaa muuttaa.
Naulan kantaan. Tämä on paljon laajempi kysymys kuin pelkästään yksittäisen Kurrosen onnistuminen yksittäisissä kisoissa. Mielestäni Kurronen on onnistunut kelvollisesti argumentoidulla johtamistavallaan. Toisaalta, sikäli kuin hän on apurinsa valinnut, on myös vastuussa pelitavan ohkaisuudesta, joka mahdollisti pelin ailahtelevuuden ja alisuorittamisen.
 
Viestejä
8
Kurrosen haastatteluja löytyy sekä tekstinä että podcastina, joissa hän varsin avoimesti argumentoi tapaansa johtaa. Ulospäin vaikuttaa että ryhmä on tiivis ja pelaajat luottavat sekä itseensä että toisiinsa ja heillä on hyvä olla. Tästähän hän puhuu.
Linkkisi autenttiseen johtamiseen lienee lähinnä tätä. Kiitos siitä!
 
Viestejä
352
Johtamistapa voi olla hyvä ja onnistunut, mutta pelitapa (pelaajavalinnat?) ei tukenut tuloksen tekemistä. Ruotsi oli kaukana parhaastaan ja nyt olisi ollut sauma napata mestaruus.
 
Viestejä
8
Kyllä itsekin mietin että mitkä ne oikeat mittarit ovat. Enkä edes tiedä että mikä olisi amatöörilajissa oikea tai väärä mittari. Rantalan Jakke ja liiton hallitushan kuitenkin ovat nähneet että työ ansaitsee saada jatkoa joten onnistumisia on enemmän kuin epäonnistumisia. Onneksi Pääkallo on alkanut entistä enemmän ja syvemmin tutkimaan lajin päätöksentekoa ja tuomaan sitä esiin. Ehkä tätäkin osa-aluetta jossain kohtaa. Tällaisia toimijoita meidän pitää myös pyrkiä tukemaan, jotta lajimme päätöksentekoon tulee läpinäkyvyyttä.
Kulttuurin muutoksesta on puhuttu ja se lienee yksi syy Kurrosen jatkolle. Tätä tukee juurikin tuo SB Pron ykköskentän valitsematta jättäminen. Rakennetaanko isosti pohjaa 2028 visiolle? Ehkä se tuloshakuisuus on ollut enemmän markkinointia ja yleisölle viestimistä. Vaikka me yleisössä mitä halutaan niin päävalmentajallakin on esimies ja toimeksianto. Siksi katsoisin tätä laajemmin.
Mielenkiintoista tuon autenttisen johtamisen näkökulmasta että mielestäni Nykky edustaa tätä koulukuntaa jopa selkeämmin kuin Kurronen.
 
Kiitoksia tästä. Vähän samaa peräänkuulutan, kun mitä @Free Agent:kin eli, mitataanko maajoukkueen päävalmentajan esitystä, tulosta ja onnistumista sillä "mikä on joukkueen ilmapiiri" (lue: mukava valkku), vai tulisiko painoarvon olla kuitenkin enemmän urheillullisen peliesityksen ja tulosten mukaan (mm nolla voittoa varsinaisella TOP4-joukkueita vastaan, 0-0-14 tilastot viimeiseltä neljältä vuodelta päävastustajamme Ruotsia vastaan...)?

Kaikilla kivaa mutta alisuoritetaan? Onko täysin autenttinen johtaminen oikea johtamistapa urheilumaailmassa, jossa päämääränä on voittaminen ja oman potentiaalin maksimoiminen? (En tarkoita, että management by perkele olisi parempi vaihtoehto)

Jaan Reijan ja Free Agentin näkemykset ja kyseenalaistamiset.

Kurrosen tyyli toimii varmastikin työelämässä. Uskon hänen olevan erityisen hyvä toimitusjohtaja. Mielestäni hänen toimintansa ei ole vakuuttanut maajoukkuevalmentajana. Annan joitain perusteluja näkemykselleni valmennuksen osalta:
1. Pelaajavalinnat
- kansainvälisissä peleissä tarvittavaa fyysisyyttä ei ole huomioitu valinnoissa kaikilta osin
- nuorennusleikkaus vaikuttaa pakkomielteiseltä, ylimitoitetulta tai jostain syystä aiemmin Kurrosen maajoukkueessa pelanneita yhä aktiiveja pelaajia kieltäytyy pelaamasta hänen johtamassa maajoukkueessa (esimerkkinä Kujalat ja Jaana Lirkki)

2. Kyky reagoida tilanteisiin
- Sveitsi ja Slovakia pelien tapahtumat: aikalisä, pelitavan muutokset
- ketjuloton osalta yliaktiivista reagointia

3. Kommunikaatio
- Kurronen on useaan otteeseen ilmoittanut MM-kisajoukkueen muodostavan majun rungon seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi -> Varmasti nakertaa useiden tavoitteellistan pelaajien intoa panostaa lajiin. Maajoukkueen sisällä voidaan vaatimustasoa laskea, koska asema on turvattu
- Yksittäisenä nostona Kurrosen kommentti yksittäisestä pelaajasta (muistaakseni Iina Siirilä): Hyvä pelaaja, mutta kiroilee. Ei kelpaa maajoukkueeseen. Ei ehkä mennyt sanasta sanaan noin, mutta sisällöllisesti meni.
- Hävittyjen pelien jälkeen kommentointi luokkaa: Vastustajassa mikään ei yllättänyt.. täytyy kysyä pelaajilta. Itse kaipaisin kriittistä suhtautumista tappioihin. Kurronen vaikutti jossain määrin tyytyväiseltä tappioiden jälkeen.

4. Tuhkimotarinoiden tavoittelu
- Kurrosen valmennuksen keihäänkärkenä vaikuttaa olevan tuhkimotarinoiden pakkomielteinen tavoittelu, pari esimerkkiä:
4.1 Höynälälle haettiin ainakin EFT-turnauksessa ja MM-kisoissa väkisin onnistumisia. Hän mm. laukoi rankkarin EFT:ssä ja häntä peluutettiin ykkösketjussa jonkin verran.
4.2 Loukkaantumisista kuntoutuvat Kippilä ja Pöllänen. Erinomaisia pelaajia täydessä kunnossa ollessaan. Tällä kertaa he eivät olleet parhaimmillaan. Loukkaantumisista voisikin olla ihan oma keskusteluketju. Iso osa MM-joukkueen pelaajista on ollut jossain vaiheessa esimerkiksi polvivamman takia sivussa. Osalla joukkueen ulkopuolelle jääneistä pelaajista on varmaankin taustalla vammoja.

Tuhkimotarinat ovat jopa toivottavia, mutta ei niitä tekemällä tehdä
 
Viestejä
68
Hyvää keskustelua ja pitänee ajan kanssa kommentoida. Yksi realiteetti on kuitenkin, että urheilullisuudessa häviämme ja olemme jo tovin hävinneet vakavasti otettaville salibandymaille. Pelaamalla taktisesti paremmin ja muutamalla huippuyksilöllä tuota puutetta saatiin näissäkin kisoissa kompensoitua kohtalaisesti ja esimerkiksi puolikuntoinen Kippilä (jonka vahvuudet eivät ole muutenkaan kaksinkamppailuissa ja pallottomassa puolustuspelaamissa) suoriutui hyvin välieräpelissä Ruotsia vastaan, joka tosin pelasi taktisesti todella heikosti, kun ei juurikaan joutunut samanlaisen kiireen alle kuin alkusarjan pelissä Sveitsiä vastaan.

Marginaalit Suomen, Sveitsin ja Tsekkien välillä ovat olleet pieniä jo pidempään ja ennen Kurrosen kautta ja joukkueen uudistumista. Taktisen ja teknisen eron kutistuessa heikompi fyysinen suorittaminen näkyy enemmän tulostaululla ja jos emme saa hilattua pelaajien urheilullisuutta paremmaksi, niin pärjääminen hankaloituu tulevaisuudessa entisestään, jos muiden kärkimaiden kehittyminen jatkuu. Edellisissä tyttöjen MM-kisoissa hävisimme jalalla Puolalle, jonka toki voitimme selvästi.
 
Viestejä
352
Riippumatta johtamistyylistä kaikilla tavoilla on mahdollisuus saada tulosta, sitten voikin pohtia pitääkö valmennusryhmä valita siten että se pelkästään tukee päävalmentajaa vai niinkö että he myös kykenevät tarvittaessa haastamaan valmentajan toiminnan ja ajatukset. Todellinen johtajan mitta on saada erilaiset persoonlaisuustyypit toimimaan yhteisen tavoitteen eteen ja ulosmitattua heistä maksimitulos joukkueena.

Salibandy on niin pieni laji kansainvälisesti, että on hullua odotella menestystä sitten kunnes strategia toteutuu vuonna 2028 tai 2050. Arvokisoja on joka toinen vuosi, jossa käytännössä 4 joukkuetta tappelee mitaleista. Näin pienen porukan kesken kirmatessa mielestäni ei ole mitään järkeä puhua välikisoista. Siihen asti kunnes taso laajenee, niin aina mestaruus mielessä parhaalla porukalla liikeelle. Ei kisoihin tarvitse lähteä kasvattamaan pelaajia tulevaisuutta varten, kisapaikka on ansaittava vahvoilla näytöillä seurajoukkueissa ja maaotteluissa. Tämä sama pätee myös miesten maajoukkueessa.
 
Viestejä
448
Salibandy on niin pieni laji kansainvälisesti, että on hullua odotella menestystä sitten kunnes strategia toteutuu vuonna 2028 tai 2050. Arvokisoja on joka toinen vuosi, jossa käytännössä 4 joukkuetta tappelee mitaleista. Näin pienen porukan kesken kirmatessa mielestäni ei ole mitään järkeä puhua välikisoista. Siihen asti kunnes taso laajenee, niin aina mestaruus mielessä parhaalla porukalla liikeelle. Ei kisoihin tarvitse lähteä kasvattamaan pelaajia tulevaisuutta varten, kisapaikka on ansaittava vahvoilla näytöillä seurajoukkueissa ja maaotteluissa.
Sama. Onko mitään epämotivoimampaa kuin kertoa parhaassa iässä (+25 v.) olevalle urheilijalle, että et kuulu suunnitelmiimme, koska rakennamme yhteneväistä ja hyvähenkistä maajoukkuetta vuodelle 2028.

ps. Siirilä on **tun hyvä pakki ja edustaa just sitä kovuutta, jota naisten kisajoukkueesta puuttui.
 
Viestejä
94
Johtamistapa voi olla hyvä ja onnistunut, mutta pelitapa (pelaajavalinnat?) ei tukenut tuloksen tekemistä. Ruotsi oli kaukana parhaastaan ja nyt olisi ollut sauma napata mestaruus.
Ruotsi tulee kisoihin vähän katselemaan ja pelaamaan aika p*rseennäköistä peliä ja nappaa silti kullan mukaan. On se kumma kun ei tällaisissa kisoissa onnistuta voittamaan mestaruutta.
 
Viestejä
94
- nuorennusleikkaus vaikuttaa pakkomielteiseltä, ylimitoitetulta tai jostain syystä aiemmin Kurrosen maajoukkueessa pelanneita yhä aktiiveja pelaajia kieltäytyy pelaamasta hänen johtamassa maajoukkueessa (esimerkkinä Kujalat ja Jaana Lirkki)
Olikohan tämä seurauksena sen jälkeen, kun haukkui muutamaa pelaajaa muiden pelaajien kuullen ja finaaliin lähdettiin aika rapsakoin fiiliksin :D
 
Viestejä
167
A) Parhaat pelaajat eivät ole mukana koska painoarvoa annetaan enemmän 2 vuoden aikana kehitettävälle pelitavalle ja ryhmädynamiikalle. Tämä vaatii sitoutumista mutta toisaalta myös riskin että olet 2 vuotta mukana etkä silti mahdu kisajoukkueeseen.
Sakari Jalkamyyrä; onko tämä todellakin virallinen liiton kanta?
Liitto varmaan itse ilmoittaa viralliset kantansa, minä vain tulkitsen mitä näen. Käytännössä kuitenkin maajoukkueen valmennushan on viestinyt projektistaan näin ja maajoukkuetie toimintana edustaa tehtyjä linjauksia.
Näin olen itsekin asian ymmärtänyt - sitä missä tämä on sanottu tai aukikirjoitettu, en tähän hätään muista tai löydä. Joka tapauksessa tilanne tiivistettynä se, että maajoukkuerinkiin otetaan ne jotka sitoutuvat kaikilla tasoilla joukkueen toimintaan, olipa kyse sitten läsnäolosta tapahtumissa tai arjessa tehtävillä valinnoilla. Käytännössä salibandyn pitää olla elämässä prioriteetti nro 1. Ja jos jatkuvasti tehtävät fysiikkatestit ja muut osoittavat, että näin ei ole, olet heikoilla.

Sitoutumisen taso lienee se suurin syy, miksi pelaajia on todennäköisesti jäänyt ja/tai jätetty pois maajoukkueen toiminnasta. Kuinka moni on jäänyt itse pois, kuinka moni on jätetty - siitä ei ole itselläni mitään käsitystä.

Sinälläänhän edellä mainittu on sama kuin vaikkapa miesten maajoukkueella. Tämänkin olen Nykyn lukenut/kuullut jossain kertovan. Kyseessä ei ole siis pelkästään Kurrosen tapa toimia. Toki päävalmentajalla on oikeus tehdä pelaajavalinnat kisajoukkueeseen, ja varmaan myös mahdollisuus poiketa valitusta linjasta.

Sitä olisiko erilaisilla pelaajavalinnoilla voitettu mestaruus, on mielestäni turha spekuloida. Etenkin kun ei tiedä ketä olisi ollut edes tarjolla. Jos spekuloida kuitenkin haluaa, niin mikäli Veera Kauppi olisi ollut pelikuntoinen kisojen loppuun saakka, niin olisiko Suomi voittanut Ruotsin välierissä, ja Sveitsin finaalissa? Omasta mielestäni olisi, ja sen myötä näitäkään keskusteluita emme tässä laajuudessa kävisi. Toisaalta samalla tavalla voi skekuloida sitä, että jos Oona Kauppikin olisi sairastunut samaan aikaan, niin millaisia tuloksia tuolloin olisi saavutettu. Omasta mielestäni ei kovinkaan hyviä.

Tietämättä 100% asioiden todellista laitaa, summaisin asiaa itse näin;

Maajoukkueen nykyinen toimintatapa on mielestäni oikean suuntainen - rajallisia resursseja tulee kohdentaa niihin pelaajiin, jotka ovat taidollisesti päteviä, ja kykeneviä sitoutumaan toimintaan. Heidän määränsä ei kuitenkaan niin laaja ole. Keskittymällä tiivimpään ryhmään on mahdollista saavuttaa vahvempi kollektiivi. Vahvan kollektiivin saavuttamalla, on puolestaan mahdollista kääntää kansainvälisellä tasolla pienet marginaalit omaksi eduksi. Edellä mainittu ei saisi olla kuitenkaan kiveen hakattu, vaan esimerkiksi lopullisissa kisavalinnoissa pitää olla mahdollisuus huomioida myös ns. päivän kunto. Ymmärrän että yksittäiselle pelaajalle voi tulla paha mieli, jos on tehnyt töitä ja taistellut 2 vuotta kisapaikan eteen, ja joku toinen ajaa ohituskaistaa ohitse. Käytännössähän Alisa Pöllänen teki näin, joskaan päivän kunto ei konkreettisesti ollut se asia mikä sen mahdollisti, vaan vanhat meriitit. Puolikuntoisenakin näytti kuitenkin pärjäävän.

Se missä vaiheessa valittua toimintatapaa on lähdetty toteuttamaan, on itselleni hieman epäselvää. Samoin se, oliko tämän kisaryhmän kanssa tosiaan tehty jo 2 vuotta töitä? Mikäli näin on, niin jossain on mennyt jotain pahasti vikaan, sillä ei joukkueen pelaaminen kisoissa ainakaan siltä näyttänyt. Toki epäonnistumiset kulminoituivat pitkälti myös pelaajien henkilökohtaiseen osaamiseen, joten tältä osin pitää kyseenalaistaa myös se, tukiko pelaajavalinnat valittua pelitapaa, tai tukiko pelitapa pelaajien mahdollisuuksia onnistua?

Seuraava kahden vuoden periodi ja seuraavat MM-kisat näyttävät jo paljon enemmän, mitä nykymuotoisella maajoukkuetoiminnalla voidaan saavuttaa. Näissä kisoissa esitys oli monella tapaa sekava - prosessi oli selkeästi kesken. Toivottavasti kahden vuoden päästä tilanne on jo täysin toinen - siihen myös itse henkilökohtaisesti uskon.

Omasta mielestäni on täysin realistista todeta, että Suomelle minimitavoite on ollut, ja tulee olla myös jatkossa, pelaaminen MM-finaalissa. Mihinkään muuhun ei ole tyytyminen, riippumatta millaisia kuoppia tielle sattuu. Suomi sentään haluaa olla maailman paras salibandymaa, ja Suomella on kaksi maailman parasta naisten salibandypelaajaa.
 
Viimeksi muokattu:
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös