Pääkallo.fi

Naisten MM-kisat Neuchatelissa 7.-15.12. 2019

Viestejä
230
Hyssyttelystä asiaan: juuri päättyneissä MM-kisoissa Suomi alisuoritti, totuutta ei sovi kaunistella ja tulosta pitää tarkastella kriittisesti.

Vaikka turnaus olisi helppo kuitata vaaleanpunaisten linssien läpi fanina, missä "turnaus oli nousujohteinen", "Suomi urheasti taisteli ylivoimaista Ruotsia vastaan", "varapaikalta kesäleirille tullut 16-vuotias juniori ratkaisemassa ja pelastamassa mitalia", "My Kippilän/Alisa Pöllösen kivikkoinen tie turnaukseen" saati sitten viimeisen pelin kreikkalaisen mytologiamainen sankaritarina "Veera Kauppi sairasvuoteelta ratkaisijaksi", niin pitää nähdä asia kokonaisuutena ja kokonaisuus kertoo, että turnaus oli suuri pettymys: ennen sanottiin, että "lähdemme ilman muuta pelaamaan maailmanmestaruudesta", niin nyt sitten tyydytään siihen, että tämä on prosessi ja ollaan "final four/mitalijoukkue" (mm Hesari kirjoitti että "Suomi venyi pronssiin".).

Lisäksi, kun katsotaan niitä pelejä joihin Suomi lähti ennakkosuosikkina, niin pelillisesti epäonnistuttiin todella pahasti - punainen lanka oli kaikissa peleissä täysin kateissa. Joku joskus sanoi, että "mitkä niiden otteluiden loppunumerot lopulta ovat, se ei kiinnosta. Sen sijaan kiinnostaa, miltä pallollinen peli näyttää. Sen kehittäminen on tässä projektissa ollut edellä, ja siihen on laitettu paljon aikaa ja energiaa"... Ruotsi-peli oli tosiaan suuren yleisön silmissä "hieno taistelu", mutta pitää muistaa se, että aina on helpompi puolustaa, "rikkoa kuin rakentaa" ja pelata "siedettävää tappiota". Joku viisas on sanonut, että korkein askel on siirtyä "maalin tappiosta - maalin voittoon"...

Sinänsä outoa, että Kurronen on tämä uuden projektin aikan toistuvasti viitannut pelaajien puutteelliseen urheilullisuuteen (mutta jossain vaiheessa kuitenkin oli käytössä ryhmä joka on ollut parhaassa kunnossa ikinä) niin väitän, että tämä mystinen urheilullisuus ei ollut näiden kisojen ongelmana - isoin ongelma löytyy penkin takaa ja puutteellisesta pelitavasta ja käsittämättömästä ylireagoinnista ja panikoinnista mikä näkyi kummallisena hurrikaanipeluutuksena mm Sveitsiä vastaan.

Aina voidaan syyttää seuroja ja pelaajia siitä, että "tää on nyt se materiaali mikä on käytössä" (lue: lähtökohdat vaikeammat kuin vuosiin, sillä ryhmä oli kokenut rajun ”nuorennus- ja kokemusleikkauksen), tai "pitää vaan tehdä enemmän töitä arjessa", unohtamatta sitä, että "muut maat ovat ottaneet Suomea kiinni". Mutta tästä huolimatta, turnaus oli pettymys vaikka käytössä oli "kaikkein taitavin joukkue ikinä" (toki sitä se oli myös vuonna 2018)..

Kurrosella on ollut valmennuskaudellaan käytössä "kokenut, hyvätasoinen joukkue (keski-ikä 26 vuotta)" ja nyt tämä "nuori, taitava joukkue" ja molemmissa tapauksissa ollaan hävitty Ruotsille niin kisoissa kuin EFT-turnauksissa. Täten ehkä olisi syytä hakea uutta verta valmennukseen, sillä Kurrosen tilastot kaikilta näiltä vuosilta osoittaa, että hän ei ole pystynyt haastamaan Ruotsia ja lisäksi nämä kisat oli pettymys... Pitää muistaa, että Suomelle tässä turnauksessa oli kolme tärkeätä peliä: alkusarjan Sveitsi-peli jossa ratkotaan lohkovoittaja, välieräpeli ja mitalipeli. Näistä Suomi voitti vain yhden ja sekin ei niinkään vahvan viisikkopelaamisen myötä, vaan ylivoimaisten yksilöiden avulla (ei kuitenkaan väärin voitettu). Ja Suomi kohtasi MM-kisoissa kaikki muut top 4-maata, eikä voittanut yhtäkään niistä varsinaisella peliajalla.

Tämä, että Suomella oli "nuori, kokematon joukkue" on osin totta (Suomen joukkueen keski-ikä oli 23,85 vuotta ja mm Ruotsin vastaava 24,35 vuotta!), mutta ei tätä voi kuitata ikään kuin selityksenä - kuten tämä leikkaus olisi jotenkin "tiedostamaton, tahdosta riippumaton asia mikä ei ollut tiedossa ja mihin ei olla voitu vaikuttaa edellisinä vuosina". Verrattuna vaikka naapuriseuraan Classicia johon tämä nuorennusleikkaus osui kovalla kädellä, niin maajoukkueella oli ja on käytössä koko Suomen pelaajisto ja sen materiaali missä tätä muutosta pystyi hallitsemaan valinoillaan jopa ennakoivastikin näin halutessaan... ja kyllä liitolla ja valmennuksella on peiliin katsomisen paikka, että päästivät tuon muutoksen olemaan noin dramaattinen - olisi ehkä kannattanut ottaa nuoria mukaan aikaisemmin! Toisaalta sitten kuten Mika Hilska totesi Sveitsi-pelin jälkeen: Pelaajien kokemattomuus ei käy selitykseksi, sillä eniten poissa omalta tasoltaan olivat juuri joukkueen tähdet, jotka ovat pelanneet isompiakin pelejä isommillakin areenoilla kirkkaammissakin valoissa ja kovemmassakin metelissä.

Ennen kisoja tavoite ei kuitenkaan ollut se, että "lähdetään haastamaan Ruotsia" vaan se, että "lähdetään voittamaan Ruotsi" ja taitaa liiton yleinen strategiakin olla, että "tehdään Suomesta maailman paras salibandymaa". Lisäksi, kun tarkastellaan Kurrosen tilastoja Ruotsia vastaan (0-0-14, maalierolla 49-91 ja samalla puhutaan vakavalla naamalla, että "Suomi voittaisi Ruotsin 3-4 kertaa kymmenestä finaaleissa"), niin hän ei ole koskaan vakavasti pystynyt haastamaan Ruotsia, vaikka hänellä on ollut minkälainen miehistö hyvänsä - olkoonkin, että viime kisoissa (taas) hävittiin "hyvän taistelun jälkeen". Sääli, että liitto antoi jatkosopimuksen Kurroselle ennen kisoja... kysymys kuuluukin "hyväksyttäisiinkö tämmöinen ihankiva/hyvätsemppi/väliturnaus jargoni miehiltä" / "ei saa arvioida ketään yhden/kahden ottelun perusteella" (viitaten alla olevaan "meni kisat hyvin tai huonosti" lausuntoon jota käytettiin perusteluna jatkosopimukselle ennen kisoja) yms? Miksi tulosvastuu olisi eri naisilla? Vai ollaanko nyt jatkossa tyytyväisiä siihen, että "päästään välieriin ja katsotaan sitten mihin riittää"? Luokkaretkeläisistä kasvoi perhe on kaunis lause, mutta loppujen lopuksi huippu-urheilussa valmentajien ja pelajien onnistumista mitataan tuloksella.

Kurrosen mukaan maajoukkueen koko ajattelutapa on viime vuosina muuttunut ja toiminta kehittynyt entistä ammattimaisemmaksi.

”Maajoukkuepelaajille asetettavia vaatimuksia ja kriteerejä hilataan koko ajan eteenpäin. Menivät tulevat MM-kisat sitten hyvin tai huonosti, työ on kesken ja sitä jatketaan tällä pelaajarungolla”, Kurronen toteaa.


Mutta samalla Jarkko Rantala toteaa, että "Vaikka joukkue on viime kisojen jälkeen uudistunut paljon, on tärkeintä nähdä prosessi, jossa on pohjustettu tulevaa kehitystä ja nostettu vaatimustasoa".

Sanat kuten "ammattimaisuus" tai "vaatimustaso" ovat Powerpointilla voimakkaita sanoja, mutta lopulta nekin ovat vain abstraktitermejä, kun huippu-urheilua mitataan tulosten perusteella. Ja näköjään sitä vaatimustasoa on alennettu, kun pronssikin on venymistä.... Minun on vilpitön mielipiteeni on se, että suomalainen salibandymaajoukkue - oli sitten miesten tai naisten - ei lähde koskaan MM-kisoihin välivuosi / prosessi-ajattelulla - kyllä tavoitteen aina tulisi olla mestaruus. Puhumatta sitten opintomatkasta.

Tosiasiat tosiasioina: vaikka vältyttiin mahalaskulta, niin tästä huolimatta alisuoritettiin... ja pahasti. Nämä "Huikea ryhmä. Oltiin sillassa, mutta ei annettu periksi. Ei vaan riittänyt. Mutta upeasti taisteltiin, tämä oli hieno matka" kisoista toiseen toistuvat lausunnot on nyt jo nähty.
 
Viimeksi muokattu:
Reijalta erinomaista kritiikkiä. Kurrosen tulisi tehdä omat johtopäätökset ja erota. Yksittäisen pelaajan puuttuminen yksittäisestä ottelusta on huono selitys kaikkien aikojen huonoimmalle MM-turnaus tulokselle.

Nuorennusleikkaus oli epäonnistunut. Siihen ei ollut tarvetta Kurrosen toteuttamassa laajuudessa. Huonot valinnat eivät muuta mahalaskua onnistumiseksi.

Mitä liitossa ajatellaan?????????? Miten ihmeessä tehdään pitkä sopimus valmentajan kanssa, joka ei todistetusti kykene johtamaan joukkuettaan voittoon Ruotsista. Rekordi on kiistaton ja oli liiton tiedossa. Taitaa olla melkoisen mukava kaveri tuo Kurronen.

Kuinka moni maajoukkueen ulkopuolelle jäänyt huippupelaaja lopettaa tavoittelemasta paikkaa maajoukkueessa Kurrosen suljettua kymmeneksi vuodeksi reitin sinne?

Naisten maajoukkueen umpisurkea MM-turnaus ja syyt sen takana tulisi ruotia rehellisesti perinpohjin. Suomesta löytyy Ruotsin kaatoon kykenevät pelaajat ja valmentajat.
 
Viestejä
615
Välierät ja mitalipelit olivat tosiaan yllättävänkin tiukat. 2017 kisoissa Ruotsi voitti Sveitsin 12-3 ja Tsekin 7-1 ja 2015 Ruotsi voitti Tsekin 17-2 ja Sveitsin 7-3.
 
Viestejä
8
Pitää nyt muistaa pari selkeästi linjattua elementtiä tämän Suomen joukkueen taustalla.

A) Parhaat pelaajat eivät ole mukana koska painoarvoa annetaan enemmän 2 vuoden aikana kehitettävälle pelitavalle ja ryhmädynamiikalle. Tämä vaatii sitoutumista mutta toisaalta myös riskin että olet 2 vuotta mukana etkä silti mahdu kisajoukkueeseen.

B) Liitossa on nähty, että seuratyö ei tue kansainvälisen tason pelaamista riittävästi, jolloin potentiaaliset pelaajat on otettava vahvemmin maajoukkueen siipien suojiin.

Tämä on selkeä strategia, jossa huippu-urheilu asuu Eerikkilässä ja Kyösti Lampinen valvoo resurssien kanavoimista.
Niin kauan kuin rahavirrat kiertävät seuratoiminnan kaukaa ja taas kohdentuvat Eerikkilään, on valittu strategia tietenkin järkevämpi. Tulostahan tällä ei tullut mutta intressiryhmä voi hyvin.
 
Viestejä
615
A) Parhaat pelaajat eivät ole mukana koska painoarvoa annetaan enemmän 2 vuoden aikana kehitettävälle pelitavalle ja ryhmädynamiikalle. Tämä vaatii sitoutumista mutta toisaalta myös riskin että olet 2 vuotta mukana etkä silti mahdu kisajoukkueeseen.
Valitettavasti ei ihan hirveästi näissä kisoissa näkynyt, että pelitapaa on hiottu 2 vuotta. Aika sekava yleiskuva jäi.

Itse ottaisin naisten maajoukkueenkin rakentamiseen mallia Nykyltä, joka rakentaa maajoukkueen tukijalan pelaajien varaan, jotka ovat tuttuja seurajoukkueiden kautta. Esim. viime kisoissa kaksi kenttää oli Classic-pohjaisia ja yksi ErVi:stä. Tuohon naisten maajoukkueeseen olisi voinut suoraan heittää SB Pron ykköskentän ja se olisi vahvistanut joukkuetta roimasti.
 
Viestejä
8
Liitto varmaan itse ilmoittaa viralliset kantansa, minä vain tulkitsen mitä näen. Käytännössä kuitenkin maajoukkueen valmennushan on viestinyt projektistaan näin ja maajoukkuetie toimintana edustaa tehtyjä linjauksia.
Tilannehan on vaikea, koska seurat eivät saa rahaa käytännössä mistään eikä naisten liigaseuroille oikein liiton kassasta voi suoraan maksaa rahaa olosuhteiden parantamiseen. Liitolla kuitenkin on keino kanavoida sekä omia että maajoukkuetien resursseja suoraan maajoukkueelle, joten näin keskittäminen on järkevää. Toki laatu rajautuu näin aika pienelle ryhmälle mutta eipä siihen kokoonpanoon kisoissa massoja mahdu.
 
Viestejä
161
Ilman seuroja ei ole liittoa joten resurssien kohdentaminen tulisi olla sen mukaista.
Kahden vuoden projekti huipentuu floppiin - kysymys kuuluu; paljonko maksoi ja tulisiko tekijöitä ja lähestymistapaa muuttaa.
 
Viestejä
8
Ilman seuroja ei ole liittoa joten resurssien kohdentaminen tulisi olla sen mukaista.
Kahden vuoden projekti huipentuu floppiin - kysymys kuuluu; paljonko maksoi ja tulisiko tekijöitä ja lähestymistapaa muuttaa.
Naulan kantaan. Tämä on paljon laajempi kysymys kuin pelkästään yksittäisen Kurrosen onnistuminen yksittäisissä kisoissa. Mielestäni Kurronen on onnistunut kelvollisesti argumentoidulla johtamistavallaan. Toisaalta, sikäli kuin hän on apurinsa valinnut, on myös vastuussa pelitavan ohkaisuudesta, joka mahdollisti pelin ailahtelevuuden ja alisuorittamisen.
 
Viestejä
230
Viimeksi muokattu:
Viestejä
8
Kurrosen haastatteluja löytyy sekä tekstinä että podcastina, joissa hän varsin avoimesti argumentoi tapaansa johtaa. Ulospäin vaikuttaa että ryhmä on tiivis ja pelaajat luottavat sekä itseensä että toisiinsa ja heillä on hyvä olla. Tästähän hän puhuu.
Linkkisi autenttiseen johtamiseen lienee lähinnä tätä. Kiitos siitä!
 
Viestejä
142
Johtamistapa voi olla hyvä ja onnistunut, mutta pelitapa (pelaajavalinnat?) ei tukenut tuloksen tekemistä. Ruotsi oli kaukana parhaastaan ja nyt olisi ollut sauma napata mestaruus.
 
Viestejä
230
Kurrosen haastatteluja löytyy sekä tekstinä että podcastina, joissa hän varsin avoimesti argumentoi tapaansa johtaa. Ulospäin vaikuttaa että ryhmä on tiivis ja pelaajat luottavat sekä itseensä että toisiinsa ja heillä on hyvä olla. Tästähän hän puhuu.
Linkkisi autenttiseen johtamiseen lienee lähinnä tätä. Kiitos siitä!
Kiitoksia tästä. Vähän samaa peräänkuulutan, kun mitä @Free Agent:kin eli, mitataanko maajoukkueen päävalmentajan esitystä, tulosta ja onnistumista sillä "mikä on joukkueen ilmapiiri" (lue: mukava valkku), vai tulisiko painoarvon olla kuitenkin enemmän urheillullisen peliesityksen ja tulosten mukaan (mm nolla voittoa varsinaisella TOP4-joukkueita vastaan, 0-0-14 tilastot viimeiseltä neljältä vuodelta päävastustajamme Ruotsia vastaan...)?

Kaikilla kivaa mutta alisuoritetaan? Onko täysin autenttinen johtaminen oikea johtamistapa urheilumaailmassa, jossa päämääränä on voittaminen ja oman että pelaajien potentiaalin maksimoiminen? (En tarkoita, että management by perkele olisi parempi vaihtoehto)

DISC-analyysi jakaa ihmiset neljään pääväriin: hallitsevaan punaiseen, innostavaan keltaiseen, analyyttiseen siniseen ja vakaaseen vihreään. Jokaisella tyypillä on omat vahvuudet sekä heikkoudet ja toimivassa tiimissä on parhaimmillaan kaikkia. Punainen pysyy fokuksessa ja näyttää suunnan, keltainen on ehtymätön ideanikkari, sininen varmistaa prosessit ja vihreä toteuttaa ja vien työn luotettavasti päätökseen.

Jos mietitään minkälainen kaikilla on kivaa tyyppi on, niin: Keltainen tyyppi on usein hyvin hurmaava ja sanavalmis. Hän lumoaa esiintymistaidoillaan ja osaa maalata kuvan ihanasta tulevaisuudesta. Hän tekee päätökset intuitiolla ja on ikuinen optimisti, kaikki tielle tulevat esteet ovat mahdollisuuksia. Keltainen pomo haluaa vapauden toimia. Hänelle tärkeintä ovat ihmiset, joista saa energiaa ja joiden joukossa voi loistaa. Keltaisen energia tarttuu tiimiin ja hänen vahvuutensa on saada koko tiimi matkalle kohti yhteistä unelmaa.

Keltainen pomo on nopea, muiden kuin punaisten, on mahdotonta pysyä kyydissä. Ideoita pukkaa sellaisessa tahdissa, että yksinkertaisesti muut eivät saa puheenvuoroa.

Tästä saammekin aasinsillan keltaisen vähemmän imarteleviin puoliin. Hän on huono kuuntelija. Uusien ideoiden nopeus ja innostuminen kokeilla niitä kaikkia aiheuttaa organisaatiossa kaaoksen. Poukkoillaan joka suuntaan. Fokus katoaa. Keltainen haluaa fiilistellä kaikkea ja nähdä mikä toimii. Toisaalta hän ei pysty itse viemään projekteja maaliin. Hän kyllästyy siinä vaiheessa, kun projekti pitää tarkemmin suunnitella ja toteuttaa. Hän ei siis jaksa myöskään seurata ja valvoa alaisten suoritusta, hän olettaa, että asiat hoituvat yhdellä briiffillä.

Keltaisen pomon kokouksissa on taatusti kivaa. Agendaa tuskin löytyy, koska keltainen on hyvä improvisoimaan. Jos kuitenkin kaikesta hauskuudesta huolimatta tehtävänanto kokouksessa on suoritettu ja keltainen pomo kiirehtii huoneesta ulos, muut jäävät ihmeissään pyörittämään päitään. Saiko joku selvää, mitä meidän nyt sitten piti tehdä?
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
8
Kyllä itsekin mietin että mitkä ne oikeat mittarit ovat. Enkä edes tiedä että mikä olisi amatöörilajissa oikea tai väärä mittari. Rantalan Jakke ja liiton hallitushan kuitenkin ovat nähneet että työ ansaitsee saada jatkoa joten onnistumisia on enemmän kuin epäonnistumisia. Onneksi Pääkallo on alkanut entistä enemmän ja syvemmin tutkimaan lajin päätöksentekoa ja tuomaan sitä esiin. Ehkä tätäkin osa-aluetta jossain kohtaa. Tällaisia toimijoita meidän pitää myös pyrkiä tukemaan, jotta lajimme päätöksentekoon tulee läpinäkyvyyttä.
Kulttuurin muutoksesta on puhuttu ja se lienee yksi syy Kurrosen jatkolle. Tätä tukee juurikin tuo SB Pron ykköskentän valitsematta jättäminen. Rakennetaanko isosti pohjaa 2028 visiolle? Ehkä se tuloshakuisuus on ollut enemmän markkinointia ja yleisölle viestimistä. Vaikka me yleisössä mitä halutaan niin päävalmentajallakin on esimies ja toimeksianto. Siksi katsoisin tätä laajemmin.
Mielenkiintoista tuon autenttisen johtamisen näkökulmasta että mielestäni Nykky edustaa tätä koulukuntaa jopa selkeämmin kuin Kurronen.
 
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös