Pääkallo.fi

Naisten MM-kisat Neuchatelissa 7.-15.12. 2019

Kiitoksia tästä. Vähän samaa peräänkuulutan, kun mitä @Free Agent:kin eli, mitataanko maajoukkueen päävalmentajan esitystä, tulosta ja onnistumista sillä "mikä on joukkueen ilmapiiri" (lue: mukava valkku), vai tulisiko painoarvon olla kuitenkin enemmän urheillullisen peliesityksen ja tulosten mukaan (mm nolla voittoa varsinaisella TOP4-joukkueita vastaan, 0-0-14 tilastot viimeiseltä neljältä vuodelta päävastustajamme Ruotsia vastaan...)?

Kaikilla kivaa mutta alisuoritetaan? Onko täysin autenttinen johtaminen oikea johtamistapa urheilumaailmassa, jossa päämääränä on voittaminen ja oman potentiaalin maksimoiminen? (En tarkoita, että management by perkele olisi parempi vaihtoehto)

Jaan Reijan ja Free Agentin näkemykset ja kyseenalaistamiset.

Kurrosen tyyli toimii varmastikin työelämässä. Uskon hänen olevan erityisen hyvä toimitusjohtaja. Mielestäni hänen toimintansa ei ole vakuuttanut maajoukkuevalmentajana. Annan joitain perusteluja näkemykselleni valmennuksen osalta:
1. Pelaajavalinnat
- kansainvälisissä peleissä tarvittavaa fyysisyyttä ei ole huomioitu valinnoissa kaikilta osin
- nuorennusleikkaus vaikuttaa pakkomielteiseltä, ylimitoitetulta tai jostain syystä aiemmin Kurrosen maajoukkueessa pelanneita yhä aktiiveja pelaajia kieltäytyy pelaamasta hänen johtamassa maajoukkueessa (esimerkkinä Kujalat ja Jaana Lirkki)

2. Kyky reagoida tilanteisiin
- Sveitsi ja Slovakia pelien tapahtumat: aikalisä, pelitavan muutokset
- ketjuloton osalta yliaktiivista reagointia

3. Kommunikaatio
- Kurronen on useaan otteeseen ilmoittanut MM-kisajoukkueen muodostavan majun rungon seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi -> Varmasti nakertaa useiden tavoitteellistan pelaajien intoa panostaa lajiin. Maajoukkueen sisällä voidaan vaatimustasoa laskea, koska asema on turvattu
- Yksittäisenä nostona Kurrosen kommentti yksittäisestä pelaajasta (muistaakseni Iina Siirilä): Hyvä pelaaja, mutta kiroilee. Ei kelpaa maajoukkueeseen. Ei ehkä mennyt sanasta sanaan noin, mutta sisällöllisesti meni.
- Hävittyjen pelien jälkeen kommentointi luokkaa: Vastustajassa mikään ei yllättänyt.. täytyy kysyä pelaajilta. Itse kaipaisin kriittistä suhtautumista tappioihin. Kurronen vaikutti jossain määrin tyytyväiseltä tappioiden jälkeen.

4. Tuhkimotarinoiden tavoittelu
- Kurrosen valmennuksen keihäänkärkenä vaikuttaa olevan tuhkimotarinoiden pakkomielteinen tavoittelu, pari esimerkkiä:
4.1 Höynälälle haettiin ainakin EFT-turnauksessa ja MM-kisoissa väkisin onnistumisia. Hän mm. laukoi rankkarin EFT:ssä ja häntä peluutettiin ykkösketjussa jonkin verran.
4.2 Loukkaantumisista kuntoutuvat Kippilä ja Pöllänen. Erinomaisia pelaajia täydessä kunnossa ollessaan. Tällä kertaa he eivät olleet parhaimmillaan. Loukkaantumisista voisikin olla ihan oma keskusteluketju. Iso osa MM-joukkueen pelaajista on ollut jossain vaiheessa esimerkiksi polvivamman takia sivussa. Osalla joukkueen ulkopuolelle jääneistä pelaajista on varmaankin taustalla vammoja.

Tuhkimotarinat ovat jopa toivottavia, mutta ei niitä tekemällä tehdä
 
Viestejä
21
Hyvää keskustelua ja pitänee ajan kanssa kommentoida. Yksi realiteetti on kuitenkin, että urheilullisuudessa häviämme ja olemme jo tovin hävinneet vakavasti otettaville salibandymaille. Pelaamalla taktisesti paremmin ja muutamalla huippuyksilöllä tuota puutetta saatiin näissäkin kisoissa kompensoitua kohtalaisesti ja esimerkiksi puolikuntoinen Kippilä (jonka vahvuudet eivät ole muutenkaan kaksinkamppailuissa ja pallottomassa puolustuspelaamissa) suoriutui hyvin välieräpelissä Ruotsia vastaan, joka tosin pelasi taktisesti todella heikosti, kun ei juurikaan joutunut samanlaisen kiireen alle kuin alkusarjan pelissä Sveitsiä vastaan.

Marginaalit Suomen, Sveitsin ja Tsekkien välillä ovat olleet pieniä jo pidempään ja ennen Kurrosen kautta ja joukkueen uudistumista. Taktisen ja teknisen eron kutistuessa heikompi fyysinen suorittaminen näkyy enemmän tulostaululla ja jos emme saa hilattua pelaajien urheilullisuutta paremmaksi, niin pärjääminen hankaloituu tulevaisuudessa entisestään, jos muiden kärkimaiden kehittyminen jatkuu. Edellisissä tyttöjen MM-kisoissa hävisimme jalalla Puolalle, jonka toki voitimme selvästi.
 
Viestejä
142
Riippumatta johtamistyylistä kaikilla tavoilla on mahdollisuus saada tulosta, sitten voikin pohtia pitääkö valmennusryhmä valita siten että se pelkästään tukee päävalmentajaa vai niinkö että he myös kykenevät tarvittaessa haastamaan valmentajan toiminnan ja ajatukset. Todellinen johtajan mitta on saada erilaiset persoonlaisuustyypit toimimaan yhteisen tavoitteen eteen ja ulosmitattua heistä maksimitulos joukkueena.

Salibandy on niin pieni laji kansainvälisesti, että on hullua odotella menestystä sitten kunnes strategia toteutuu vuonna 2028 tai 2050. Arvokisoja on joka toinen vuosi, jossa käytännössä 4 joukkuetta tappelee mitaleista. Näin pienen porukan kesken kirmatessa mielestäni ei ole mitään järkeä puhua välikisoista. Siihen asti kunnes taso laajenee, niin aina mestaruus mielessä parhaalla porukalla liikeelle. Ei kisoihin tarvitse lähteä kasvattamaan pelaajia tulevaisuutta varten, kisapaikka on ansaittava vahvoilla näytöillä seurajoukkueissa ja maaotteluissa. Tämä sama pätee myös miesten maajoukkueessa.
 
Viestejä
175
Salibandy on niin pieni laji kansainvälisesti, että on hullua odotella menestystä sitten kunnes strategia toteutuu vuonna 2028 tai 2050. Arvokisoja on joka toinen vuosi, jossa käytännössä 4 joukkuetta tappelee mitaleista. Näin pienen porukan kesken kirmatessa mielestäni ei ole mitään järkeä puhua välikisoista. Siihen asti kunnes taso laajenee, niin aina mestaruus mielessä parhaalla porukalla liikeelle. Ei kisoihin tarvitse lähteä kasvattamaan pelaajia tulevaisuutta varten, kisapaikka on ansaittava vahvoilla näytöillä seurajoukkueissa ja maaotteluissa.
Sama. Onko mitään epämotivoimampaa kuin kertoa parhaassa iässä (+25 v.) olevalle urheilijalle, että et kuulu suunnitelmiimme, koska rakennamme yhteneväistä ja hyvähenkistä maajoukkuetta vuodelle 2028.

ps. Siirilä on **tun hyvä pakki ja edustaa just sitä kovuutta, jota naisten kisajoukkueesta puuttui.
 
Viestejä
230
Kyllä itsekin mietin että mitkä ne oikeat mittarit ovat.
Varmaan on sisäisiä mittareita mm valmennuksen laadusta, ilmapiiristä ja viihtyvyydestä missä liitto ja pelaajat ovat avainroolissa, mutta ulkoiset mittarit ovat melko selkeät: MM- ja EFT-kisamenestys, voitot TOP4-maista ja kun mennään tulosten taakse, niin muita pelillisiä mittareita.

Mutta tosiaan tärkeintä olisi tietää mikä on se mitä tavoittellaan: onko pyrkimys yhä siihen, että mennään Ruotsi ohi ja ollaan maailman paras salibandymaa vai onko tavoite siinä, että välieräpaikka ja katsotaan sitten mihin se riittää?
 
Viestejä
25
Johtamistapa voi olla hyvä ja onnistunut, mutta pelitapa (pelaajavalinnat?) ei tukenut tuloksen tekemistä. Ruotsi oli kaukana parhaastaan ja nyt olisi ollut sauma napata mestaruus.
Ruotsi tulee kisoihin vähän katselemaan ja pelaamaan aika p*rseennäköistä peliä ja nappaa silti kullan mukaan. On se kumma kun ei tällaisissa kisoissa onnistuta voittamaan mestaruutta.
 
Viestejä
25
- nuorennusleikkaus vaikuttaa pakkomielteiseltä, ylimitoitetulta tai jostain syystä aiemmin Kurrosen maajoukkueessa pelanneita yhä aktiiveja pelaajia kieltäytyy pelaamasta hänen johtamassa maajoukkueessa (esimerkkinä Kujalat ja Jaana Lirkki)
Olikohan tämä seurauksena sen jälkeen, kun haukkui muutamaa pelaajaa muiden pelaajien kuullen ja finaaliin lähdettiin aika rapsakoin fiiliksin :D
 
Viestejä
49
A) Parhaat pelaajat eivät ole mukana koska painoarvoa annetaan enemmän 2 vuoden aikana kehitettävälle pelitavalle ja ryhmädynamiikalle. Tämä vaatii sitoutumista mutta toisaalta myös riskin että olet 2 vuotta mukana etkä silti mahdu kisajoukkueeseen.
Sakari Jalkamyyrä; onko tämä todellakin virallinen liiton kanta?
Liitto varmaan itse ilmoittaa viralliset kantansa, minä vain tulkitsen mitä näen. Käytännössä kuitenkin maajoukkueen valmennushan on viestinyt projektistaan näin ja maajoukkuetie toimintana edustaa tehtyjä linjauksia.
Näin olen itsekin asian ymmärtänyt - sitä missä tämä on sanottu tai aukikirjoitettu, en tähän hätään muista tai löydä. Joka tapauksessa tilanne tiivistettynä se, että maajoukkuerinkiin otetaan ne jotka sitoutuvat kaikilla tasoilla joukkueen toimintaan, olipa kyse sitten läsnäolosta tapahtumissa tai arjessa tehtävillä valinnoilla. Käytännössä salibandyn pitää olla elämässä prioriteetti nro 1. Ja jos jatkuvasti tehtävät fysiikkatestit ja muut osoittavat, että näin ei ole, olet heikoilla.

Sitoutumisen taso lienee se suurin syy, miksi pelaajia on todennäköisesti jäänyt ja/tai jätetty pois maajoukkueen toiminnasta. Kuinka moni on jäänyt itse pois, kuinka moni on jätetty - siitä ei ole itselläni mitään käsitystä.

Sinälläänhän edellä mainittu on sama kuin vaikkapa miesten maajoukkueella. Tämänkin olen Nykyn lukenut/kuullut jossain kertovan. Kyseessä ei ole siis pelkästään Kurrosen tapa toimia. Toki päävalmentajalla on oikeus tehdä pelaajavalinnat kisajoukkueeseen, ja varmaan myös mahdollisuus poiketa valitusta linjasta.

Sitä olisiko erilaisilla pelaajavalinnoilla voitettu mestaruus, on mielestäni turha spekuloida. Etenkin kun ei tiedä ketä olisi ollut edes tarjolla. Jos spekuloida kuitenkin haluaa, niin mikäli Veera Kauppi olisi ollut pelikuntoinen kisojen loppuun saakka, niin olisiko Suomi voittanut Ruotsin välierissä, ja Sveitsin finaalissa? Omasta mielestäni olisi, ja sen myötä näitäkään keskusteluita emme tässä laajuudessa kävisi. Toisaalta samalla tavalla voi skekuloida sitä, että jos Oona Kauppikin olisi sairastunut samaan aikaan, niin millaisia tuloksia tuolloin olisi saavutettu. Omasta mielestäni ei kovinkaan hyviä.

Tietämättä 100% asioiden todellista laitaa, summaisin asiaa itse näin;

Maajoukkueen nykyinen toimintatapa on mielestäni oikean suuntainen - rajallisia resursseja tulee kohdentaa niihin pelaajiin, jotka ovat taidollisesti päteviä, ja kykeneviä sitoutumaan toimintaan. Heidän määränsä ei kuitenkaan niin laaja ole. Keskittymällä tiivimpään ryhmään on mahdollista saavuttaa vahvempi kollektiivi. Vahvan kollektiivin saavuttamalla, on puolestaan mahdollista kääntää kansainvälisellä tasolla pienet marginaalit omaksi eduksi. Edellä mainittu ei saisi olla kuitenkaan kiveen hakattu, vaan esimerkiksi lopullisissa kisavalinnoissa pitää olla mahdollisuus huomioida myös ns. päivän kunto. Ymmärrän että yksittäiselle pelaajalle voi tulla paha mieli, jos on tehnyt töitä ja taistellut 2 vuotta kisapaikan eteen, ja joku toinen ajaa ohituskaistaa ohitse. Käytännössähän Alisa Pöllänen teki näin, joskaan päivän kunto ei konkreettisesti ollut se asia mikä sen mahdollisti, vaan vanhat meriitit. Puolikuntoisenakin näytti kuitenkin pärjäävän.

Se missä vaiheessa valittua toimintatapaa on lähdetty toteuttamaan, on itselleni hieman epäselvää. Samoin se, oliko tämän kisaryhmän kanssa tosiaan tehty jo 2 vuotta töitä? Mikäli näin on, niin jossain on mennyt jotain pahasti vikaan, sillä ei joukkueen pelaaminen kisoissa ainakaan siltä näyttänyt. Toki epäonnistumiset kulminoituivat pitkälti myös pelaajien henkilökohtaiseen osaamiseen, joten tältä osin pitää kyseenalaistaa myös se, tukiko pelaajavalinnat valittua pelitapaa, tai tukiko pelitapa pelaajien mahdollisuuksia onnistua?

Seuraava kahden vuoden periodi ja seuraavat MM-kisat näyttävät jo paljon enemmän, mitä nykymuotoisella maajoukkuetoiminnalla voidaan saavuttaa. Näissä kisoissa esitys oli monella tapaa sekava - prosessi oli selkeästi kesken. Toivottavasti kahden vuoden päästä tilanne on jo täysin toinen - siihen myös itse henkilökohtaisesti uskon.

Omasta mielestäni on täysin realistista todeta, että Suomelle minimitavoite on ollut, ja tulee olla myös jatkossa, pelaaminen MM-finaalissa. Mihinkään muuhun ei ole tyytyminen, riippumatta millaisia kuoppia tielle sattuu. Suomi sentään haluaa olla maailman paras salibandymaa, ja Suomella on kaksi maailman parasta naisten salibandypelaajaa.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
25
Onkohan Holmbergin siskokset omasta tahdosta sivussa majuhommista? Pystyvät Suomen kentät pistämään melkoiseksi hösseliksi ja varsinkin rightin puolen Holmbergin veto on niin tajuton, etten ikimaailmassa jättäisi sitä käyttämättä.
 
Viestejä
230
Näissä kisoissa esitys oli monella tapaa sekava - prosessi oli selkeästi kesken.
Ymmärrän mitä kirjoitit, mutta itse olen eri mieltä. Minun mielestä ei voida yhtään MM-kisaa pitää välikisoina / välietappina. Jos näin on, niin sitten ollaan päinvastoin - alennettu vaatimustasoa.
 
Viestejä
230
Salibandyliiton konkarikirjoittaja Mika Hilska laittoi Suomen MM-taipaleen pakettiin omalla tavallaan. KalloCastissa palataan vielä huomenna MM-areenoille:

Avainkohta tummettuna. Sen lauluja laulat kenen leipää syöt, enkä ole yllättynyt että liitonsivuilta saa lukea pelkkääposia-jutun.

"Niitä lukiessa kävi mielessä, että kommentoijat ovat katsoneet enemmän sijoitushistoriaa kuin tämän vuoden kisajoukkueita ja ehkä unohtaneet, että muutkin maat kuin Ruotsi ja Suomi osaavat jonkin verran pelata. "

Edelleen tosiasiat tosiasioina:
  • Suomi ei ole voittanut Ruotsia neljään vuoteen riippumatta mikä/minkälainen miehistö on ollut käytössä.
  • Kisoissa Suomen peliesitys oli sekavaa, eikä näkynyt että taustalla olisi ollut kahden vuoden valmistautuminen
  • Suomi ei voittanut yhtään TOP4-joukkuetta varsinaisella peliajalla
  • Valmennus epäonnistui täysin mm Sveitsi-pelissä ottelunaikaisella johtamisella.
  • Väitetään, että Suomella oli "nuori joukkue", kun tosiasiassa lähes kaikki joukkueet olivat "nuoria".
Jokainen näki, että joukkue alisuoritti eikä pelannut omalla tasollaan.

Ei, minä en ole vaatimassa mitään julkista ristiinnaulitsemista, mutta samaan aikaan minun mielestä on täysin aiheellista osoittaa kritiikkiä viime kisoista, eikä lähteä lakaisemaan ongelmakohtia maton alle sillä, että kisojen jälkeen tullaan kertomaan "minkälaisin odotuksiin olisi pitänyt lähteä kisoihin"... saati sitten, että kritiikkiin vastataan holhoaavan sävyyn / kritiikin esittäjät ovat tyhmiä / eivät vaan tajua (lue: viittaus kommentoijat ovat katsoneet enemmän sijoitushistoriaa...). Kansainvälistä huippu-urheilua tulee arvioida kansainvälisen huippu-urheilun kriteerein - tulos edellä.

Minusta ainoa positiiviset asiat ko kisoista on suomalaisen urheilukulttuurin pakollinen "nuorille kisakokemusta" ja tietenkin parin maailmanluokan pelaajan onnistumiset. Ja jos ennen kisoja olisi lajiniiloille tai edes valmennusjohdolle sanottu, että "pelillisesti turnaus meni heikosti, eikä voitettu ketään isoa maata varsinaisella mutta pronssia tuli", niin tuskin moni olisi ollut siitä tyytyväinen.

p.s. "jättiläisillä ei ole välikisoja" Tämän tulisi pitää paikaansa, sillä a) joko meillä ei ole välikisoja tai sitten b) jossain ollaan menty niin pahasti pieleen aiemmin, että "on" välikisat.

p.s.s. ”no niin, eiväthän ne akat taaskaan kestäneet kritiikkiä” -narratiivia. " Tosiasia on sekin, että kyllä tässä melko silkkihansikkain käsitellään tätä aiheita verrattuna vaikka siihen, että vastaavat "välikisat" olisi ollut miehillä...
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
8
Tämähän on itsestäänselvää että kaikki jutut mitä liitto itse tuottaa on heidän etujensa mukaista.
Salibandyn painoarvo mediassa on täysin mitätön eikä ketään kiinnosta lajiliiton toiminta. Toistahan on vaikkapa Palloliiton, Jääkiekkoliiton tai Hiihtoliiton osalta. Johtajien palkat tuodaan julkisiksi ja resurssien käyttöä tonkii toimittajat ihan työkseen.
Tässä vaiheessa Pääkallon tutkivan journalismin osasto on rajattuine resursseineen ison kakun päällä.
Mitä on aidosti maajoukkueiden prosessien taustalla? Paljonko liitto tienaa tai miten rahavirrat ylipäätään ohjautuvat Eerikkilän yhteistyössä? Sidonnaisuudet päättävässä asemassa olevien ja palvelujen toimittajien välillä?
Ei liity nyt enää tämän keskustelun otsikkoon, anteeksi.
 
Viestejä
49
Ymmärrän mitä kirjoitit, mutta itse olen eri mieltä. Minun mielestä ei voida yhtään MM-kisaa pitää välikisoina / välietappina. Jos näin on, niin sitten ollaan päinvastoin - alennettu vaatimustasoa.
En tiedä mistä/keneltä tuo ajatus "välikisoista" on lähtöisin, mutta tuskinpa niin esim. joukkueen tai liiton puolesta kukaan on ajatellut. Enkä ajattele myöskään itse niin.

Tarkoitin itse edellä sitä, että joukkueen pelaamisesta oli havaittavissa tiettyjä elementtejä Salibandyliiton valmennuslinjasta, joita joukkue pyrki myös toteuttamaan. Toteuttaminen jäi kuitenkin monilta osin puolitiehen, sillä pelaaminen ei näyttänyt tulevan pelaajien selkärangasta, tai heillä ei ollut valmiuksia sen toteuttamiseen. Esim. Sveitsiä vastaan joukkue pyrki luomaan määrällisiä / laadullisia ylivoimia ajamalla kahta pelaajaa ajoissa syvälle, mutta osalla hyökkääjistä oli vaikeuksia hahmottaa sitä, milloin mennä ja milloin ei, ja välillä sinne karattiin liian ajoissa, kun palloa ei vielä selkeästi oltu edes voitettu omalle joukkueelle. Näistä Sveitsi pääsi myös rokottamaan. Välillä tuon ajatuksen toteuttaminen kaatui puolestaan yksinkertaisesti siihen, ettei alakolmikon tekninen suorittaminen riittänyt siihen, että pallo olisi saatu pelattua laadukkaasti hyökkäysalueelle luotuun ylivoimatilanteeseen. Pelaajat eivät siis mielestäni vielä pystyneet toteuttamaan pelitapaa riittävän menestyksekkäästi,jonka myötä pelillinen prosessi näytti keskeneräiseltä. Ei varmastikaan ollut etukäteen tiedostettu asia, mutta siltä se pelejä seuratessa omasta mielestäni näytti.
 
Viestejä
230
En tiedä mistä/keneltä tuo ajatus "välikisoista" on lähtöisin, mutta tuskinpa niin esim. joukkueen tai liiton puolesta kukaan on ajatellut. Enkä ajattele myöskään itse niin.
Tuossa allahan se on epäsuorasti sanottu:

Kurrosen mukaan: Menivät tulevat MM-kisat sitten hyvin tai huonosti, työ on kesken ja sitä jatketaan tällä pelaajarungolla”, Kurronen toteaa. Jarkko Rantala toteaa, että "Vaikka joukkue on viime kisojen jälkeen uudistunut paljon, on tärkeintä nähdä prosessi, jossa on pohjustettu tulevaa kehitystä ja nostettu vaatimustasoa".

Ja konkreettisin osoitus "välikisa-ajattelusta" oli Kurrosen jatkosopimus, jossa liitto perusteli Kurrosen jatkosopimusta ennen kisoja yllä olevalla ja sillä että tämä on prosessi (lue: välikisat ilman tulosvastuuta), ja miten olisi eräreilua arvioida tulosta vain parin pelin otannalla (verrattuna kokonaisuuteen tai tuttavallisemmin termillä: prosessi).

Ja media sitten peilasi liiton puheita puhumalla opintomatkasta.
 
Viimeksi muokattu:
Olikohan tämä seurauksena sen jälkeen, kun haukkui muutamaa pelaajaa muiden pelaajien kuullen ja finaaliin lähdettiin aika rapsakoin fiiliksin :D
Tarkennuksena, ettei tehdä vääriä tulkintoja: Spekuloin eri vaihtoehdoilla. Minulla ei ole mitään tietoa ovatko mainitsemani pelaajat kieltäytyneet joukkueesta tai olisivatko he halunneet mukaan.
 
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös