Tossuista olisi kyllä tarinaa…
Itellä on aku ankan räpylä, johon mahtuu vaan yllättäen tosi leveä kenkä.
Asicsen painitossuilla tuli pelattua pitkään, mutta niistä tuppaa mulla hajoomaan tikkaukset kärjestä puolen vuoden sisällä. Joskus Toivoniemi kertoi ommelleensa auton turvavyön palasia tossuihin, jotta liukuvuus ja kestävyys paranisi.
Sitten tuli markkinoille salmingin oma kenkä, joka ei mahtunu mulla mitenkään jalkaan. Mun mielestä kengän pitää istua vähän niinkuin kiipeilytossun, eli tosi myötäilevästi. Muuten liikkeen nyanssit katoaa.
No Unihocin tekele sitten solahti jalkaan, kunhan ensin kärsi kuukauden että se venähti sopivaksi. Ihan uskomatonta että varpaankynnet eivät olleet enää tulilinjalla ja pito pohjissa oli aivan uskomaton verrattuna painikenkiin. Niillähän pääsi kampeamaan itsensä kylkimyyrystä vaikka hallin ylähyllylle.
No kuulemma salibandykauppa jätti nyt uudet unihocit ottamatta valikoimiin, koska hajoilevat liikaa. Mulla kesti pari yleensä kaks kautta. Neljät kerkesin niitä puhki ajamaan.
No testiin sitten kaikki kilpailevat mallit. Blindsavelta odotin paljon, mutta siinähän jäi varpaiden ja kärjen väliin tilaa vaikka kahvipöydälle. 42 ei mennyt enää jalkaan vaikka kuinka yritti ja 43ssa taas tuo ihme tyhjä tila varpaissa. Pohjan materiaali vakuutti sen verran että oli lupaavan tahmea.
Salmingit vaikutti siltä että ne tulee kirjaimellisesti samalta tehtaalta hiukan eri tikkauksella. Muoto ja materiaalit aika pitkälti samoja, mutta eipä nekään jalkaan sopineet. Salmingeissa ei ollut ihan niin tahmeaa pohjaa, joten sopinee varmaan sitä arvostavalle.
Viimeinen vaihtoehto hyllystä olikin Oxdog. Pohjan materiaalin kovuus ei oikein vakuuttanut. Muistutti hämärästi vanhaa asicsen liukasta painikenkää. Tässäkin oli kärjessä jotain muotoa varpaille, joka painoi ikävästi varpaita. Tuli vähän semmoinen olo että tässä on haettu sitä samaa tyhjää tilaa varpaisiin, mitä blindsavessa (hei joku selittää tyhmälle mikä tän tilan idea on?), mutta se on toteutettu pehmeämmällä materiaalilla. Tämä kuitenkin muuten istui ihan kivasti jalkaan leveytensä puolesta, joten hetken empimisen (ja pakon) edessä päätin että survon surutta varpaita sinne kengän kärkeen ja toivon että muotoilu hiukan mukautuu ajan kanssa. Nämä siis kassin pohjalle ja treeneihin…
…josta päästäänkin takaisin siihen pohjan materiaaliin. En varmaan ole näin montaa ”tyhjää” polkaisua tehnyt sen jälkeen kun geneeriset sisäpelitossut vaihtui painitossuihin yli kymmenen vuotta sitten. Kenkä on LIUKAS pohjasta. Piti hiukan opetella polkaisemaan eri tavalla tilanteisiin. Unihocin kengällä ei tarvinnut laittaa Raholan teurastamon matolle kuin pienen soiron pohjasta, että pääsee liikkeelle. Näillä pitää läntätä koko pohja, jotta saa tarpeeksi kitkaa liikkeelle.
Nyt olen pelannut näillä Oxdogeilla kauden ja ei nämä niin huonot ole, kun alkujärkytykseltä päästiin. Itseasiassa aika hyvin pehmustetut ja arvostan ettei näissä ole samanlaista nilkkatukea mitä Unihocin mallissa.
Mutta ideaali kenkä olisi jotain tuosta välimaastosta. Pitääkö sitä perustaa joku oma merkki nimeltään Legsave tms. ja keskittyä vain maalivahdin kenkien tekemiseen?
Mitä ominaisuuksia juuri sinä arvostat kengässä?