(jatkuu, edellinen lähti keskeneräisenä...) oli taas toinen erä Classicin (2-0).
Kolmannen erän alku oli enemmän Classicin pallohallintaa, ja Classicilla oli siinä pari maalipaikkaakin. Klisheisesti: kun et tee niin kaveri tekee. Mielestäni koko otttelusarjan kulminaatiopiste oli hienon syöttöketjun pohjustama Veera Mertasen 2-3 voittomaali. Tämä jälkeen ote siirtyi ErVille ja 2-4 maalin jälkeen joukkue puolusti todella kypsästi johtoaan, Classic ei enää päässyt kyytiin.
Ennen ottelua pohdin, antaako "Lissun kentällisen", jossa siis pääsääntöisesti Parviainen oli sentterinä, kahden sarjan kuormitus pienen edun ErVille. Varmasti antoi. Vaikka kentällinen ei missään nimessä huonosti pelannutkaan, niin ei se jalka enää maanataina voinut olla raikkaimmillaan, Toki kaikki muistavat Lissun upeat viime hetken maalit.
"Pennasen kentällistä" pidin etukäteen heikoimpana lenkkinä. Mutta ei se ihan niin mennyt. Kentällinen oli ehkä eniten purjeessa Classicin kentällisistä parissa pelissä, mutta puolusti hyvin, eikä päästänyt sitten kuitenkaan kovin montaa maalia. Ja loppujen lopuksi, kentällinen nousi viimeisessä ottelussa Classicin parhaaksi kentälliseksi, tehden joukkueen molemmat maalit. Tekivät myös 1.ottelussa kaksi maalia.
"Laitilan kentällisen" (ei pelannut sarjan 1. ottelussa, ja Laitilan pelipaikka vaihteli), suoritti hieman ristiriitaisesti. Kentällinen on täynnä erinomaisia pelaajia, ja otti lähes aina pallonhallinnan ja loi paljon painetta ErVin päätyyn. Ajoittain hyvin näyttävää peliä. Ja ratkoi hyvin pitkälti neljännen pelin Lahden ja Pitkäkankankaan tyylikkäillä maaleilla. Mutta kuitenkin. En tiedä oliko suorituspaineita liikaa. Minulla ei ole tarkkoja tilastoja, mutta kyllä myös omissa soi aika monta kertaa. Ja kentällinen "hävisi" ainakin viidennen, eli ratkaisumatsin. Se oli yksi ottelusarjan kulminaatiopiste.
ErVin kentälliset onnistuivat aika tasaisesti, ja erityisesti puolustivat hyvin, myös kolmoskentällinen. Joukkue on koko kauden pelannut pelaajamerkillä, sitä on harjoiteltu, ja sillä on pelattu, ja se pelitapana toimi hyvin. Pelaajavartointi petti harvoin, ja silloin kuin se petti, oli seurauksena Classicin maali tai ainakin maalipaikka. Joukkue ei niinkään ole täynnä pehmeäkätisiä maalisnaipereita, mutta on kyllä pullollaan hyvin liikkuvia ja fyysisesti vahvoja pelaajattaria. Maalintekijöinä kunnostautuivat lähinnä Rytkönen ja Lippojoki. Näin ErVin näkökulmasta katsottuna, ottelusarjan ratkaisevin asia oli kurinalainen puolustuspeli ja riittävä tehokkuus.
Mainitsinkin Inka Lippojoen jo aiemmin lähettämässäni viestissä Hän oli mielestäni ottelusarjan paras pelaaja. Piste. Tuotti jatkuvasti harmia Classicin pelaajille. Riistoja, repimistä, vahvaa peliä niin pallollisena kuin pallottomana, ja myös niitä tärkeitä maaleja. Todella monia muitakin upeita pelaajattaria nähtiin. Muita maininnan arvoisia ovat esimerkiksi Classicin Julia Saarinen, Natalia Pitkäkangas ja Alma Laitila. En tiedä onko kenelläkään pehmeämpää kosketusta palloon kuin Almalla. ErVistä voi Inkan lisäksi nostaa esimerkiksi Saskia Ormakin, Matilda Rytkösen ja Milla Yli-Kojolan nimet.
Upeita pelaajattaria oli areena täynnä. Hatun nosto, ja aplodit kaikille. Heistä on iloa seuroillensa vielä pitkäksi aikaa.
