Kolme peliä takana ja tässä kohtaa maailman toiseksi parhaan maan valtikka hallussa. Ruotsin tähdet olivat enenmmänkin kuin vuoden verran Suomea parempia. Sveitsi ja Tsekki olivat selvästi jäljessä tässä kohtaa, ja tulevissa MM-kisoissa kaikki muu kuin finaalipaikka olisi karmea pettymys.
Tulevista kisapelaajista Karjalainen, Laitila, Kilpi, Simonen, Kortetmäki ja Vesterinen voivat merkitä kisamatkan kalenteriin. Järvikangaskin ottanee sen pakollisen peruspakin roolin ja Kauppinen on vahvoilla, vaikkei nyt pystynyt näyttöjä juuri antamaan (jäi sivuun lauantain alkulämmöillä). Havula, Rissanen ja Koistinen jättivät aika neutraalin vaikutelman, samoin ehkä Ahola joka jäi ymmärrettävästi pieneen rooliin. Ahonen palasi siihen moodiin jossa oli kevään ja alkusyksyn eli high risk toteutui useamman kerran, high rewardia ei saatu edes helpommissa peleissä. Kerola oli täytemies ja ihme on, jos hän on jatkossa näissä peleissä mukana. Lundmark viimeisteli tylysti homman kolmannessa erässä.
Oilers-pelurit olivat aikamoisia kysymysmerkkejä. Paljon hehkutettu Kuusela ei saanut hirveästi peliaikaa eikä erottunut kyllä yhtään. Silvonen johdatti Suomen voittoon Sveitsiä vastaan saadessaan tilaa laukoa, mutta Ruotsia vastaan oli aivan jaloissa. Ei varmaan ihan sellainen näyttö kuin toivoivat.
Ja finally Sillanpää. Pelin ulkopuolella joka päivä. Ketjumuutoksetkaan eivät auttaneet. Iso peliaika ei ollut mitenkään perusteltu, mutta kuka uskaltaa jättää sivuun?