Viikon kysymys: Onko salibandy mielestäsi huippu-urheilua?

[joelsiltanen]

Tällä viikolla kysymme yhtä lajin ympärillä pyörineistä peruskysymyksistä: Onko salibandy huippu-urheilua korkeimmalla tasolla?

Paikoin asiaa liippaa ainakin tämän viikon pääkirjoitus sekä Mikael de Annan taannoinen kirjoitus.
Pääkirjoitus: Onko TI-Jeppe koko Salibandyliigan kasvot?
Complex Floorball: Valmentajan päivän saarna – miksi salibandyn pitää todistella fyysisyyttään?

Joka tapauksessa salibandy tuntuu usein joutuvan todistelemaan olemassaoloaan tämän asian suhteen. Onko asialla lopulta edes mitään sen suurempaa väliä? Mitä mieltä sinä olet?

 

[liiton faksi]

Ensin pitää määritellä mitä tässä kontekstissa tarkoitetaan huippu-urheilulla?

Mustavalkoisesti ajateltuna: jos kyse ammattilaisuudesta -> ei!
jos kyse harjoittelumääristä -> ei vielä mutta suunta on oikea!

Mielestäni olosuhdeasiat tulisi jättää keskustelun ulkopuolelle, sillä ne toissijaisia pl. mikäli viitataan huippu-urheiluun taloudellisesta näkökulmasta. Paras esimerkki menemällä vaikkapa Kalpan jäkispeliin. Katsele ympärillesi ja mieti ne salibandyseurat, jotka kykenisivät järjestämään vastaavan urheilutapahtuman 30 krt kauden aikana. Mielestäni ei edes Classic vastaavaan yltäisi.

 

[Kossi Agassa]

Ensin pitää määritellä mitä tässä kontekstissa tarkoitetaan huippu-urheilulla?

Mustavalkoisesti ajateltuna: jos kyse ammattilaisuudesta -> ei!
jos kyse harjoittelumääristä -> ei vielä mutta suunta on oikea!

Huippu-urheilun määrittäminenhän on liki mahdotonta.

Viime viikolla tämä TI-Jeppen ansiosta Twitterissä huudeltiin, että tämä osoittaa, että salibandy ei ole huippu-urheilua. Mutta en hirveästi kuullut vastaavaa huutelua esim. Karalahden ja Jantusen kirjojen julkaisun yhteydessä. TI-Jeppe kävi ottamassa keittoa kesällä off seasonilla ja Jere&Jarna pelasivat krapulassa ja vieläpä aika hyvällä menestyksellä.

Enkä kyllä myöskään lukenut mistään, että jalkapallo ei ole huippu-urheilua, vaikka esim. Real Madridista tuli viime viikolla uutisia, että tähdet eivät sielläkään ihan kuivin suin olleet. Supertähdet käyttivät valtaa surutta Real Madridissa – valmentajan päätös kieltää alkoholi oli liikaa: ”Hän kesti työssä kolme kuukautta”

Samoin harjoitusmääriä, jos aletaan vertaamaan, niin joku kansallisen tason hiihtäjä/kestävyysjuoksija treenaa ja omistautuu lajilleen paljon enemmän kuin moni pääsarjatason palloilija Suomessa. Ja käy siinä vielä sivussa töissäkin ja palloilijat ovat ammattilaisia.

 

[Arto Kilponen]

Kyllä minä sanon sen olevan huippu-urheilua. Jos ulkomaille voidaan lähteä ammattilaiseksi pelaamaan, niin minusta se tekee salibandysta huippu-urheilua.

 

[Jonninmoinen friikki]

Urheilua muiden urheilulajien joukossa ja jotkut yksilöt treenaavat varmasti ammattimaisesti ja harvat & valitut ovat ammattilaisia eli saavat niukan elannon siitä.

 

[666]

En pysty näkemään tällä hetkellä huippu-urheiluna. En vaikka yritän ottaa yhtälöön mukaan liigan puoliammattimaisen luonteen. Mielipiteeseeni ei vaikuta TI-Jepet, eikä Karalahden kännit, koska kyse ei ole yksittäisistä asioista. Samoin jonkun työpaikka ulkomailla ei ole peruste huippu-urheilun statuksen saavuttamiseen. Toisaalta mielipiteeseeni vaikuttaa kovasti kokemukseni yksilöurheilun puolelta, jossa taas on nimensä mukaisesti kyse yksilöistä. Mielipiteeni on siis varmasti vääristynyt, mutta tuskin olen yksin. En vaan löydä itsestäni sitä arvostuksen tunnetta, kun treenaamisessa tehdään kompromisseja ja/tai ymmärretä rasitusasteen vaihtelun tärkeyttä, kausitusta eikä levon jaksotusta. Jotenkin minun pitäisi pystyä ottaamaan huomioon yksilön ajankäytön suunnittelun helppous vs joukkueen ajankäytön järjestely, mutta en vaan tunnu siihen pystyvän. Vika on siis minussa, mutta koska näen urheilullisesti salibandyn olevan kaukana "huipusta", vaatii paljon muuttaa kantaani.

Parempaan suuntaan ollaan varmasti menossa, mutta yksilönkehitystä edelleen vähätellään, koska kyseessä on joukkuelaji. Aina voidaan vedota siihen, että minä tein parhaani (3+0 ja -6), mutta se on tuo TI-Jeppe, joka ei hoitanut tonttiaan. Yksilökehityksessä ei ole kysymys pelkästään fyysisten ominaisuuksien parantamisesta, vaan siihen liittyy yhtä hyvin pallotaito ja korvienvälikehitys (taktiikka, mentaali). Fyysisissä ominaisuuksissa näen suurimman ja helpoiten saavutettavan potentiaalin ja olen itse sitä mieltä, että se on samalla myös avain katsomoiden täyttämiseen (ja käänteisesti se on syy tyttö-/naissalibandyn vähäiseen kiinnostavuuteen). Fyysisillä harjoitteilla ja levon jaksotuksella yhdistettynä lihashuoltoon pystytään myös vähentämään loukkaantumisherkkyyttä (salibandyn alaraajavammat) ja näiden pitäisi olla osa viikottaista harjoittelua jo pikkujunioreista lähtien.

Pitää varmaan keretä kuuntelemaan Profeettojen ja KalloCastin uusimmat podcastit, kun näyttävät asiaa käsittelevän. Jospa mieleni muuttuu.

Kaikesta vähättelystäni huolimatta pidän itseäni salibandyn suurkuluttajana ja pelkästään paikanpäällä nähtyjä pelejä kertyy vuosittain pitkälti toista sataa ja salibandykilometrejä sellaiset 20-30tkm. Se on vaan ikävä tosiasia, että minun mielipiteilläni ei salibandyn tulevaisuuden kanssa ole paljoakaan tekemistä, vaan lajin kehitys mahdollistuu ainoastaan katsomoiden täyttymisellä/suuren yleisön kiinnostuksen lisäämisellä.

 

[Katsoja]

Huippu-urheilu on aikansa elänyt perinteinen suomalainen määritelmä joka on tarkoittanut yksilölajien urheilijoita jotka menestyvät esimerkiksi olympialaisissa, MM-kisoissa ja EM-kisoista. Myöhemmin myös jääkiekko on laskettu jostain syystä samaan kategoriaan.

Määrittelyn voisi päivittää 2020 luvulle tai kuten muualla Suomen ulkopuolella verokkimaissa joissa urheilijoita enemmän arvostetaan ja verrataan toisiinsa ainoastaan lajikohtaisesti.

Useimmiten salibandyn kyseenalaistavat asiantuntijat tulevat juurikin yksilölajeista.

 

[Lagledare]

Joltain kuuluisalta yleisurheilijalta (en muista kuka) kysyttiin, onko harrastanut mitään joukkuelajia. Vastasi, että "Ei kun mä olen urheilija!". On urheilijat - ja sitten on palloilijat

 

[Tiina Laitala-Leinonen]

Yksilö- vastaan joukkuelajit, eikö tämä ole jo niin old news . Poissa ovat ne ajat kun rämmittiin yksin räkä poskella pakkasessa. Mikä siitä toiminnasta teki huippu-urheilua, rankkuusko? Jos raha puolestaan määrittää huippua, niin yksilöurheilu ei monenkaan lajin osalta sitä ole kuin aivan ehdottomien omien lajiensa maailman huippujen osalta. Emil Zatopek sanoi että "juoksijan pitää juosta unelmat mielessään eikä rahat taskussaan". Se on mielestäni hyvin sanottu. Meillä on Tepsin liigamiehissä monenlaisia pelaajia: osa "vaan" treenaa ja pelaa, osa lisäksi opiskelee, ja osa käy töissä. Se, että voi käyttää koko päivän treenaamisen, ei tee huippu-urheilijaa. Toisaalta huipulla voi urheilla vaikka tekee jonkin verran muutakin, oli se sitten lastenhoitoa, opiskelua tai työntekoa. Toki jos kaivaa käsivoimin ojaa 8h/vrk, niin kuormituksen hallinta on paljon vaikeampaa kuin jos voi vetää aamutreenit, päikkärit ja iltatreenit.

 

[MiHa]

Jyväskylän yliopiston gradussa (Gröhn, Riihivuori 2008) tarjotaan seuraavia määritelmiä:

"Suomen Olympiakomitea määrittelee huippu-urheilun käsitteen seuraavasti: ”Huippu-urheilulla tarkoitetaan aikuisten ja 16-18-vuotiaista alkaen myös nuorten maajoukkuetasoista toimintaa, jonka päämääränä on urheilijoiden menestyminen kansainvälisissä urheilutapahtumissa ja arvokilpailuissa, sekä kansainväliseen menestymiseen tähtäävää vammaisurheilua.” (Huippu-urheilutyöryhmän muistio 2004, 20)

Tähän määritelmään tukeutuen Suomessa on arviolta 2000 huippu-urheilijaa, joista vammaishuippu-urheilijoita on noin 200. Näistä noin 1000 urheilijaa hankkii pääasialliset tulonsa kilpa- ja huippu-urheilusta. Heistä Suomen kansalaisia on noin 700. Nuoria 14-18 -vuotiaita vuosittain SM-tasolla kilpailevia urheilijoita on Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n mukaan 15000. Heistä arviolta noin 3000 osallistuu ikäkausimaajoukkueiden toimintaan. (Huippu-urheilutyöryhmän muistio 2004, 20)"

Siis onko salibandy huippu-urheilua? Mielestäni pienelle osalle pelaajista on, valtaosalle ei.

 

[Kossi Agassa]

Jyväskylän yliopiston gradussa (Gröhn, Riihivuori 2008) tarjotaan seuraavia määritelmiä:

"Suomen Olympiakomitea määrittelee huippu-urheilun käsitteen seuraavasti: ”Huippu-urheilulla tarkoitetaan aikuisten ja 16-18-vuotiaista alkaen myös nuorten maajoukkuetasoista toimintaa, jonka päämääränä on urheilijoiden menestyminen kansainvälisissä urheilutapahtumissa ja arvokilpailuissa, sekä kansainväliseen menestymiseen tähtäävää vammaisurheilua.” (Huippu-urheilutyöryhmän muistio 2004, 20)

Eli eukonkannon, sääskentapon, sankohiipimisen jne. MM-kisoihin osallistuvat lasketaan huippu-urheilun piiriin

 

[MiHa]

Eli eukonkannon, sääskentapon, sankohiipimisen jne. MM-kisoihin osallistuvat lasketaan huippu-urheilun piiriin

No se onkin jo sitten laajempi kysymys, mikä on urheilua? en tiedä onko meillä maajoukkuetason toimintaa eukonkannossa ynnämuissa. Saattaahan se olla.

 

[Katsoja]

Yksilö- vastaan joukkuelajit, eikö tämä ole jo niin old news . Poissa ovat ne ajat kun rämmittiin yksin räkä poskella pakkasessa. Mikä siitä toiminnasta teki huippu-urheilua, rankkuusko? Jos raha puolestaan määrittää huippua, niin yksilöurheilu ei monenkaan lajin osalta sitä ole kuin aivan ehdottomien omien lajiensa maailman huippujen osalta. Emil Zatopek sanoi että "juoksijan pitää juosta unelmat mielessään eikä rahat taskussaan". Se on mielestäni hyvin sanottu. Meillä on Tepsin liigamiehissä monenlaisia pelaajia: osa "vaan" treenaa ja pelaa, osa lisäksi opiskelee, ja osa käy töissä. Se, että voi käyttää koko päivän treenaamisen, ei tee huippu-urheilijaa. Toisaalta huipulla voi urheilla vaikka tekee jonkin verran muutakin, oli se sitten lastenhoitoa, opiskelua tai työntekoa. Toki jos kaivaa käsivoimin ojaa 8h/vrk, niin kuormituksen hallinta on paljon vaikeampaa kuin jos voi vetää aamutreenit, päikkärit ja iltatreenit.

Kyllä. Old school ajattelu on niin juurtunut suomalaiseen urheiluelämään. Olympiakomitea ja muut vastaavat koruptoituneet äijäkerhot ovat saaneet valtion tuet joilla on norsunluutornista määräilty pysymään kiltisti ruodussa. Nyt kun nämä rakenteet näyttävät murenevat niin ei niiden määräilyllä tai määrittelyllä ole suuremmin mitään merkitystä.
Voisiko Salibandyliitto ottaa nyt etäisyyttä näihin vanhanaikaisiin järjestelmiin ja niiden toimintatapoihin?

Jos salibandyliigassa pystyy pelaamaan useamman vuoden niin kyllä oikeasti ollaan aika lähellä maailmaan huippua salibandyn pelaajana. Voidaanko silloin heitä kutsua salibandyn huippupelaajaksi?

 

[Säpäerkki]

Salibandy on kehittymässä kohti huippu-urheilua. Etenkin junioripuolella se on jo huomattu ja 3 krt/viikko ei enää riitä. Minusta se vaatimus harjoittelunmäärästä, kehon huollosta ja ravinnosta kertoo, onko kyseessä huippu-urheilu. Eli matkalla sitä kohti ollaan, ehkä 5 vuoden päästä voi jo todeta sen olevan sitä...

 

[Mahoney]

Kyllähän 3krt/viikossa riittää ihan hyvin, jos niinä muina päivinä tekee jotain muuta kuin makaa. Esim. Fyysinen kunto ei nouse siellä jonoissa seisomassa . Mä en usko pätkääkään mihinkään yliohjelmoituihin treeniohjelmiin junnuilla. Aikuisena se potentiaali sitten mitataan.

 

[Mahoney]

Urheilua muiden urheilulajien joukossa ja jotkut yksilöt treenaavat varmasti ammattimaisesti ja harvat & valitut ovat ammattilaisia eli saavat niukan elannon siitä.

Tämä se miksi Suomesta ei oikein perinteisiin huippu-urheilulajeihin löydy menestyjiä. Harva sitä omasta pussista maksaa kovin pitkää. Moottoriurheilu sitten ihan oma lukunsa, ei ole seuraavaa Räikköstä tulossa!

 

[Jonninmoinen friikki]

Kyllähän 3krt/viikossa riittää ihan hyvin, jos niinä muina päivinä tekee jotain muuta kuin makaa. Esim. Fyysinen kunto ei nouse siellä jonoissa seisomassa . Mä en usko pätkääkään mihinkään yliohjelmoituihin treeniohjelmiin junnuilla. Aikuisena se potentiaali sitten mitataan.

Hyvin sanottu - ’nuoren lajin’ nuorille valmentajille saattaa edelleen tulla yllätyksenä urheilijan herkkyyskaudet.
Yllättävän nuorena on meillä aikaikkunat jolloin on se mahdollisuus luoda pohjat tietyille asioille ja jos ne missaa niin ehkäpä nousu huipulle tyssää tai loukkaantumiset on vaarana.

 

[Arwid]

Ei ole huippu-urheilua. Harrastelaji ja kansainvälisesti olematon. Kotimaan liigassa seurat yhtä lukuun ottamatta taloudellisesti kurimuksessa. Yleisömäärät jämähtäneet erittäin alhaiselle tasolle vuosiksi, joten ammattilaisuuteen ja kovaan tekemiseen ei ole mahdollisuuksia. Suomen jalkapallon eteenpäin meno tulee vielä rokottamaan harrastajamääriä ja talkoolaisia. Sad but true.

 

[Kossi Agassa]

Arwid vetelee taas posin kautta

Lisätietoa kaikkien seurojen taloudellisesta kurimuksesta? Toki Suomessa on yleensäkin seuroilla rahasta pulaa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, mutta salibandyssa ei ole tainnut hirveästi seuroja kaatua pääsarjatasolla. Koripallossa ja lentopallossa seuroja taas on kupsahdellut tasaiseen tahtiin. Tämä taas johtuu siitä, että maksetaan liian isoja palkkoja pelaajille, vaikka esim. yleisömäärät ovat lentopallossa jopa pienemmät kuin salibandyssä.

Ja tämä jalkapallon todennäköinen arvokisapaikka ei vielä tule heilauttaamaan hirveästi harrastajamääriä mihinkään suuntaan. Ei se sitä ole tehnyt lentopallon tai koripallonkaan maajoukkuemenestyksen ja niiden aiheuttaman lyhytaikaisen huuman myötä.

 

[Mahoney]

Mitä joskus luin, että Liigassa(lätkä) 4 seuraa plussalla, loput miinuksella. Kai nekin sitten on kurimuksessa . Fudiksessa kun katsoo isojen paitoja, on fly emiretes, qatar airways, rahoitus tulee sieltä. Ei noita nykysummia lipputuloilla makseta. Mulle ihan sama mitä urheilua on, jatkan seuraamista, paras tvlaji mun mielestä! Yritin kattoa rangers vs canucks kun kakko siellä, mutta ei oikein iske enää toi lätkä(kuin keväällä), liian kohellusta.