Viikon kysymys: Onko salibandysta tullut liian kallis harrastus?

[Säbäonkivvaa]

Teki pahaa pätkiä noin hieno kirjoitus, mutta otin tarkoituksella nuo kolme kohtaa tuohon erikseen, sillä kaikkia niitä koskee myös laji kaupallistuminen ja miten siinä ollaan onnistuttu. Silläkin uhalla, että tämä menee markkinamiesten puheeksi, niin tosiasia on se, että mikä tahansa urheilulaji tarvitsee varoja toimiakseen. Ja tässä ollaan nyt siinä tilanteessa, että (huipputasolla) urheilijat suhtautuvat lajiin ammattimaisesti ja harjoittelevat kuin ammattilaiset, mutta taloudellinen korvaus duunista on mitätön. Eli salibandyn urheilullisuus on kehittynyt muita osa-alueita nopeammin ja tälle tulisi tehdä jotain.

Kirjoitit, että " Sen mitä olen eri lajien seuratoimijoilta kuullut, on tänä päivänä vapaaehtoiset erittäin vähissä." Tämäkin on valitettava tosiasia, kun lisätään vielä se, että ne vähäisetkin toimijat sitten poltetaan nopeasti loppuun. Eräs valmentaja sanoi tässä, että "se on kuin eläisi arkea kahden eri työpaikan ammattimaisella vaatimustasolla ja saadaan korvaus vain toisesta". Iso haaste tässä on sekin, että urheiluseurat eivät näe itseään oikeasti liiketoimintana / yrityksenä, vaan kuvitellaan että liiketalouden normit eivät päde urheiluseuroilla. Kaikki asiat tehdään sinnepäin ja suunnittelematta -> on jatkuva kaaos päällä kun kaikki tulee yllätyksenä - > joita sitten hoitaa pari ihmistä -> joka luo heissä kiireentuntua -> joka kuvitellaan olevan sitä, että "ollaan korvaamaton" / "kukaan muu ihminen ei osaa näitä hommia" vaikka juurisyy on nimenomaan siinä, että mitään ei osata suunnitella ja seurata. Näin kärjistetysti - urheilun operatiivisella puolelta löytyy ihmisiä joilla on vain "urheiluosaamista" mutta ei sitten mitään käsitystä ns "normiduunista" ja miten hoitaa asioita, saati sitten että olisi kompetenssia hoitaa sitä duuniaan... muthei kaiken tämän korvaa se, että on kova lajiniilo eiksjee.

Yllä olevaan vielä lisätään sekin, että urheilu ympäristönä luo tunteita niin tahtoo käydä niin, että operatiivinen toimintakin hoidetaan tunnepohjalta, unohtamatta seura- / lajikateus yms kehitystä rajoittavat tekijät.

Jos seurat olisivat oikeasti tehokkaampia ja tuottavampia toimnnassaan, niin se näkyisi lajissa niin huippu-urheilun kuin myös juniori- ja harrastetasoillakin.

Juurikin tämä. Minusta joskus on kohtuutonta, että lähes parikymppinen nuori harjoittelee tavoitteellisesti lajin eteen ja käy koulua, mutta silti kausimaksut edelleen kohtuuttomat, jollet ole päässyt liigarinkiin mukaan. Eli pitäisi melkein ehtiä töissäkin käydä ohessa, tai sitten vanhempien on mahdollistettava tämä vielä täysikäisenkin kohdalla.

 

[Jonninmoinen friikki]

’Kun kilpatason 10-14-vuotiaiden jääkiekkoharrastuksen keskimääräistä nykyhintaa (3545 euroa) vertaa vuoden 2015 lukemiin, nousua on tapahtunut noin 30 prosenttia. Toisessa suosikkilajissa jalkapallossa prosenttiluku on 22 (2595) ja salibandyssä peräti 102 (2148)”, Urheilulehdessä kerrotaan.’
Hälyttävä suunta kun pitää kirkkaana mielessä mihin suuntaan tällä hetkellä on menossa luvut koskien pelaajien, joukkueiden ja seurojen määrää.

 

[joelsiltanen]

Urheilulehti: Salibandyjuniorin harrastuksen keskihinta on noussut 102 prosenttia 8 vuodessa

Urheilulehden tekemän kyselytutkimuksen perusteella salibandyn harrastemaksut ovat kaksinkertaistuneet vuodesta 2015.

paakallo.fi

 

[HuuHaa]

Keskusteleminen harrastamisen kallistumisesta on yksipuolista ja aikojen muuttumisen huomioon ottamattomuutta (onkohan toi oikea sana). Ajat on muuttuneet niin että talkoolla tekijöitä ei ole eli käytännössä kaikille pitää jotain korvata. Vaikka se olisi omalle junnulle ilmainen kausi niin toiset maksaan sen omissa maksuissaan. Ennen pärjättiin yhdellä talkoo valmentajalla nyt on kaksi tai jopa kolme korvauksia saavaa valmentajaa. On turhaa itkeä päättäjien tekemisiä kun ajat ja tavat on muuttuneet. Pelkästään kahdesta valmentajasta tulevat vuotuiset kulut kun jaetaan vaikka 25 pelaajalle niin maksaahan se. Toimistoissa on eritasoisten sopimusten alaisia korvauksia saavia ihmisiä kun ennen seuran asiat hoiti joku alan ihminen talkoina. Lisääntyneitä rahareikiä on valtavasti joten turhaa parkua kun ihmiset ei enää halua ilmaiseksi tehdä työtä muiden eteen.

 

[Jönssi]

Keskusteleminen harrastamisen kallistumisesta on yksipuolista ja aikojen muuttumisen huomioon ottamattomuutta (onkohan toi oikea sana). Ajat on muuttuneet niin että talkoolla tekijöitä ei ole eli käytännössä kaikille pitää jotain korvata. Vaikka se olisi omalle junnulle ilmainen kausi niin toiset maksaan sen omissa maksuissaan. Ennen pärjättiin yhdellä talkoo valmentajalla nyt on kaksi tai jopa kolme korvauksia saavaa valmentajaa. On turhaa itkeä päättäjien tekemisiä kun ajat ja tavat on muuttuneet. Pelkästään kahdesta valmentajasta tulevat vuotuiset kulut kun jaetaan vaikka 25 pelaajalle niin maksaahan se. Toimistoissa on eritasoisten sopimusten alaisia korvauksia saavia ihmisiä kun ennen seuran asiat hoiti joku alan ihminen talkoina. Lisääntyneitä rahareikiä on valtavasti joten turhaa parkua kun ihmiset ei enää halua ilmaiseksi tehdä työtä muiden eteen.

Se ei silti muuta sitä, että samaan aikaan kun kustannukset on nousseet, on sekä meidän lajissa että olympiakomitean alaisissa lajeissa yleensä, harrastajien määrä laskenut enemmän mitä ikäluokkien koko on laskenut. Joka indikoi, että osalla perheistä ei tosiaankaan ole varaa lasten harrastuksiin.

Myöhemmin sitten nähdään mikä tämän yhteiskunnallinen hinta tulee olemaan. Kun liikunnallisia elämäntapoja ei enää opita, paino nousee ja mm 2-tyypin diabetes sekä sydäntaudit yms. tulee varmasti yleistymään.
Lisäksi on hyvä kysyä, onko uudet tilalle tulleet vaihtoehtoiset ajanvietteet sellaisia, jotka opettaa tavoitteellisuutta pitkäjänteisyyttä, määrätietoisuutta, itseohjautuvuutta, itsensä ylittämistä, kurinalaisuutta, yhteistyötä ja sosiaalisia taitoja, reiluutta (reilua peliä), onnistumisten ja pettymysten kanssa elämistä sekä tunteiden käsittelyä yleensä.

Mutta tosiaan, näiden menetettyjen lähtökohtien sijaan fokus kannattaisi varmaankin siirtää tulevaisuuteen. Eli miten mahdollistaa se nuorison liikunta- ja urheiluharrastus tässä ajassa ja tulevaisuudessa?

 

[Hirvee Lämäri]

Noissa vertailuissa on sellainen ongelma että ne pitäisi avata kunnolla... niissä kuitenkin on mukana esim polttoaineen hinnannousua ja hallien hinnannousua (sis. Sähköt ym.). Silloin voisi vertailla paljonko itse pelaaminen on oikeasti kallistunut.
Toinen isosti vaikuttava seikka on jo mainittu talkoo halukkuus, senkin käyrä on vahvasti alaspäin (erityisesti isoissa kaupungeissa).. veikkaan että isoissa kaupungeissa voi tuo kausihinta pyöriä jopo 4-5 tonnin kantturoissa kun pienemmissä kaupungeissa saa harrastaa (ei kilpatasolla) 2-300 kausimaksuilla, siellä tosin tehdään talkoitakin ja uhrataan omaa aikaa, jota tämä tutkimus ei arvota mitenkään. Kaikki on loppukäsin kiinni meistä jokaisesta.

 

[Säbeltäjä]

Lajin kiinnostavuus on laskussa ja valtakunnallisissa sarjoissa pelataan isoissakin seuroissa joukkueilla, joihin ei löydy edes puolta kyseisen sarjan ikäluokan pelaajia. Kato on mielestäni huiman suuri.

Liiton sarjauudistukset ovat ajoitukseltaan epäonnistuneet pahasti. Karsintojen jääminen pois sekoitti divaritason pahasti. Esim. U19 divarissa piti olla ylempi ja alempi divari. Vähäinen ilmoittautujien määrä pakotti yhteen lohkoon. Tasoerot olivat suuret. Divarin heikoimmat joukkueet ovat aluesarjoihinkin keskitason joukkueita. Pari viikkoa sitten katsoin parin divarijengin ottelua ja ihan hirveätä sählyä se oli.

Nyt valtakunnalliseen sarjaan ilmoittautumisella kohtalona voi hyvin olla pelata liian suuri osa peleistä aluesarjatasolla mutta kuitenkin valtakunnallisen kustannuksilla ja reissaamisella.

Liitto ja seurat maalaavat nyt liian isolla pensselillä laskumarkkinassa ja kulut nousevat harrastajille kestämättömän suuriksi.

 

[Jönssi]

Missäköhän jengeissä kustannukset nousee tuohon 4000-5000 euroon kaudessa? Joku maajoukkuetie-yhteistyössä olevista kenties?
”Kun esimerkiksi 14-vuotiaiden kilpakoris ja -salibandy maksavat lasten vanhemmille 4 000–5 000 euroa vuodessa, vain eliitti hymyilee kuukausimaksuja kuitatessaan.”

Kommentti: Lasten urheiluharrastusten hinta räjähti käsiin – ja syy on vanhempien

Vanhemmat ovat torjuneet lasten viihdepelaamiseen ja sosiaalisen median käyttöön liittyviä haasteita keinoilla, joihin liittyy paljon itsekkyyttä. Kustannuksia paisuttanut virhe voi korjaantua vain, jos vanhemmat oppivat jälleen leikin jalon taidon, kirjoittaa Marko Lempinen.

www.is.fi

 

[TätiVaan]

Joissain seuroissa seuramaksun suuruus on järjetön. Toki toimintaa täytyy pystyä pyörittämään, se on selvä mutta vastaan on tullut sellainenkin missä ei rahalle saanut minkäänlaista vastinetta. Siihen päälle nämä kustannusten nousut yms. ilmiöt, useampi sarja, maajoukkuetievalmennus tai jokin muu valmennuslisä niin en yhtään ihmettele että puhutaan 4000-5000 eurosta/vuosi.

 

[Jonninmoinen friikki]

Joissain seuroissa seuramaksun suuruus on järjetön. Toki toimintaa täytyy pystyä pyörittämään, se on selvä mutta vastaan on tullut sellainenkin missä ei rahalle saanut minkäänlaista vastinetta. Siihen päälle nämä kustannusten nousut yms. ilmiöt, useampi sarja, maajoukkuetievalmennus tai jokin muu valmennuslisä niin en yhtään ihmettele että puhutaan 4000-5000 eurosta/vuosi.

Esimerkkiä/ faktoja kehiin eikä mitään ympäripyöreitä vihjailuja ja arvailuja.
On selvää että esimerkiksi pk-seudulla valtakunnallista sarjaa pelaavan juniorin vanhempien kukkaroa rasitetaan enemmän johtuen esim. salivuokrista.

 

[Arto Kilponen]

Paljonko SM-sarjaa pelaavan pelaajan mailat maksavat kappaleelta ja arviolta vuodessa? Vedetään nyt hatusta vaikka P17 SM-sarja, jos tarkan esimerkin tarvitsette.

 

[yyz]

Paljonko SM-sarjaa pelaavan pelaajan mailat maksavat kappaleelta ja arviolta vuodessa? Vedetään nyt hatusta vaikka P17 SM-sarja, jos tarkan esimerkin tarvitsette.

Riippuu toki paljon millaisia (jos minkäänlaisia) sopimuksia seuralla on mailavalmistajien kanssa ja kuinka nuoret ikäluokat kussakin seurassa ovat sponssi-/spesiaalialennusdiilien piirissä.
Omakohtaisella kokemuksella sanosin, että mailoihin saa kysymässäsi ikäluokassa uppoamaan kaudessa noin parisataa euroa (jos esim. ostaa alkuun 2 mailaa) ja mikäli maila rikkoutuu niin, ettei se mene takuun piikkiin, niin sitten huomattavasti enemmän.
Lapoja menee kaudessa pelaajasta riippuen parista kolmesta jopa reiluun kymmeneen ja ne ovat vähintään parikymppiä kappale. Grippejä menee sitten ehkä puolen kymmentä ja ne maksaa reilusta vitosesta kymppiin.

Edit:typo

 

[Arto Kilponen]

Riippuu toki paljon millaisia (jos minkäänlaisia) sopimuksia seuralla on mailavalmistajien kanssa ja kuinka nuoret ikäluokat kussakin seurassa ovat sponssi-/spesiaalialennusdiilien piirissä.
Omakohtaisella kokemuksella sanosin, että mailoihin saa kysymässäsi ikäluokassa uppoamaan kaudessa noin paristaa euroa (jos esim. ostaa alkuun 2 mailaa) ja mikäli maila rikkoutuu niin, ettei se mene takuun piikkiin, niin sitten huomattavasti enemmän.
Lapoja menee kaudessa pelaajasta riippuen parista kolmesta jopa reiluun kymmeneen ja ne ovat vähintään parikymppiä kappale. Grippejä menee sitten ehkä puolen kymmentä ja ne maksaa reilusta vitosesta kymppiin.

Siis mitä hittoa? Oikeasti jotain alle 500 euroa? Minä luulin, että tuon verran menee kuukaudessa niihin helposti.

 

[yyz]

Siis mitä hittoa? Oikeasti jotain alle 500 euroa? Minä luulin, että tuon verran menee kuukaudessa niihin helposti.

Yllä oleva on toki esimerkki seurasta jolla on ko ikäluokalle mailavalmistajan soppari.
Jos puhtaasti kaupasta lähdet kovalla rahalla laatumailaa ostamaan pyörivät hinnat siinä 130 euron hujakoilla.
Ja jos rikot niitä tiuhaan tahtiin "omaan piikkiin" niin, kyllähän siihen silloin rahaa uppoaa rutkasti enemmän.

 

[Lännenhitain]

Yllä oleva on toki esimerkki seurasta jolla on ko ikäluokalle mailavalmistajan soppari.
Jos puhtaasti kaupasta lähdet kovalla rahalla laatumailaa ostamaan pyörivät hinnat siinä 130 euron hujakoilla.
Ja jos rikot niitä tiuhaan tahtiin "omaan piikkiin" niin, kyllähän siihen silloin rahaa uppoaa rutkasti enemmän.

Ei nuo seurojen diilitkään aina parhaita ole, kuullut tapauksia, kun Oxdogin mailoja on tilattu postitse toiselta paikkakunnalta liikkeestä, kun seuran yhteistyösopimuksen alennuksen jälkeinen hinta on korkeampi.

 

[yyz]

Ei nuo seurojen diilitkään aina parhaita ole, kuullut tapauksia, kun Oxdogin mailoja on tilattu postitse toiselta paikkakunnalta liikkeestä, kun seuran yhteistyösopimuksen alennuksen jälkeinen hinta on korkeampi.

Ei toki välttämättä aina, sillä joskus voi löytyä jokin tietty maila edullisemmin liikkeen/nettikaupan tarjouksesta.
Ja toki jokainen seura saa niin hyvän diilin kuin osaa itselleen neuvotella ja minkä arvoiseksi tavarantoimittaja seuran arvon itselleen määrittelee.

 

[TätiVaan]

Esimerkkiä/ faktoja kehiin eikä mitään ympäripyöreitä vihjailuja ja arvailuja.
On selvää että esimerkiksi pk-seudulla valtakunnallista sarjaa pelaavan juniorin vanhempien kukkaroa rasitetaan enemmän johtuen esim. salivuokrista.

Ei ole ympäripyöreä fakta kun sanon että reilusti päälle 4000 kausimaksu kuulostaa realismilta. Ja en ala yksittäistä seuraa tässä nimeämään pyynnöistä huolimatta.

 

[Säbäonkivvaa]

Ison kaupungin suurseura, kuukausimaksu 300 euroa ja päälle jokaikinen vieraspelimatka keskimäärin 50 euroa. Kyllä se kauden hinta on ollut 5000 euroa. Sitten kun on kaksi pelaajaa eri ikäluokissa niin hinta on 10000 euroa.
Joskus sitten huudellaan miksi et ole koskaan esimerkiksi toimitsija. Siksi, kun tässä on tehtävä kahta työtä jotta lapset voi pelata. Turhan kalliiksi mennyt.

 

[salipanty123]

Ison kaupungin suurseura, kuukausimaksu 300 euroa ja päälle jokaikinen vieraspelimatka keskimäärin 50 euroa. Kyllä se kauden hinta on ollut 5000 euroa. Sitten kun on kaksi pelaajaa eri ikäluokissa niin hinta on 10000 euroa.
Joskus sitten huudellaan miksi et ole koskaan esimerkiksi toimitsija. Siksi, kun tässä on tehtävä kahta työtä jotta lapset voi pelata. Turhan kalliiksi mennyt.

Komppaan, samaa luokkaa. Siihen nähden mitä salibandylla voi koskaan tienata, hinnat on erittäin kovia.

 

[Kossi Agassa]

Muutaman eri lajin ja seuran toiminnassa mukana toiminneena olen huomannut, että talkoohommiin suhtaudutaan joko kielteisesti niin, että ei haluta osallistua olleenkaan tai sitten ollaan enemmin valmiita maksamaan siitä ettei tarvitse osallistua (ja "tuhlata omaa vapaa-aikaa" urheiluun). Kun kuitenkin jokaiseen tapahtumaan tarvitaan niitä makkaranmyyjiä, kellomiehiä yms jotta ottelu- / turnaustapahtuma saadaan tehtyä.

Kilpailu ihmisen vapaa-ajasta on kova.

Juu, sama on tullut huomattua.

Isoinpana syynä näen sen, että verotuksen takia talkoista saatu tulo pitää jakaa koko joukkueen yhteiseen pottiin. Nämä laiskat vanhemmat hyötyvät joukkueen eteen tehdystä talkootyöstä ihan samalla summalla kuin nämä vanhemmat, jotka käyttävät vapaa-aikaa talkoisiin. Nämä ahkeratkin sitten toteavat jossain vaiheessa homman järjettömyyden, että jos hankkii 1000€ joukkueelle, niin itse hyötyy siitä 50€. Lopputulos on sitten se, että kukaan ei tee mitään.