Pääkallo.fi

Viikon kysymys: Onko salibandysta tullut liian kallis harrastus?

Onko salibandysta tullut liian kallis harrastus?

  • Kyllä

  • Ei


Results are only viewable after voting.

joelsiltanen

Ylläpidon jäsen
Viestejä
4,618
Viikon kysymyksessä pureudutaan keskiviikkona julkisuuteen ponnahtaneen pro gradu-tutkielman aihealueeseen. Severi Jarva ja Teemu Keronen olivat tutkineet harrastusten hintatasoja paikallisesti. Kuluihin eroteltiin seuroille ja lajiliitoille maksettavat maksut sekä muut harrastuskulut. Muita kuluja olivat muun muassa leiri-, matka- ja majoituskulut sekä välineet ja tekstiilit.

Paikallisesti tehdyn tutkimuksen mukaan jääkiekko oli harrasuksista kallein (4489 euroa vuodessa), salibandy toiseksi kallein (1847 euroa vuodessa), jalkapallo kolmanneksi kallein (1711 euroa vuodessa) ja koripallon neljänneksi kallein (960 euroa vuodessa).

STT:n uutinen: https://www.keski-uusimaa.fi/urheilu/4320067

Salibandyn noussut hintataso on puhuttanut jo aiempina vuosina. Emme siis tässä väitä, vaan kysymme, että onko lajista tulossa liian kallis harrastaa. On hyvä kuitenkin huomioida, että tämä paikallisesti tehty tutkimus ei kuvasta jokaisen suomalaisen salibandyharrastajan kustannuksia suoraan, vaan on suuntaa-antava. Lisäksi lienee paikallaan pohtia mistä hintakehitys ylipäänsä johtuu.

Viikon kysymys: Onko salibandysta tullut liian kallis harrastus?

Pro gradun voi lukea täältä: JYX - Keskisuomalaisten lasten ja nuorten urheiluseuraharrastamisen kustannukset suosituimmissa joukkuepeleissä
 
Viestejä
6,430
Tiedän, ettei tässä nyt ihan tätä kysytty, mutta joku vajaa pari tonnia lienee minunkin kulut vuodessa salibandyharrastukseen. On se ihan ok vielä. Tähän on siis laskettu matkustus-, ruokailu-, pääsylippu-, majoitus- ja vastaavia kuluja mukaan. Eikä tässä oteta esim. pelaamisen hintoihin sinällään mitään kantaa.
 
Viestejä
221
Kysymys sinällään ei ole niin suoraviivainen että siihen voisi vastata K/E! Kysymys pitäisi jakaa pienempiin osiin, jolloin siinä huomioitaisiin taso jolla pelataan. Ei alueellista haastajasarjaa pelaavien, jota valmentaa joidenkin pelaajien vanhemmat, kustannukset ole hirveän korkeat mutta valtakunnallista sarjaa pelaavilla, joilla on ulkopuolinen korkeasti koulutettu valmentaja ja pelimatkat on ympäri valtakuntaa, hinta pompsahtaa!
Myös vanhempien valinnat aiheuttavat kustannusten nousua, lähteäkö lähemmäs turnaukseen vai mennä ulkomaille ja majoittua hotellissa koulumajoituksen sijaan.
Jo näistä muutamista esimerkeistä voi päätellä ettei suoraa vastausta ole. Jos pelkistetään varusteisiin ym. suoraan pelaamiseen liittyviin kustannuksiin ei pelaaminen ole kallista, kun taas halutaan päälle parempaa seppälää kyllä se lompakon päälle käy, varsinkin kun niitä ei joka kylästä löydy. Sama ajatusmaailma löytyy kaikilta elämisen alueilta haetko vaatteet Stockmannilta vai henkasta ja maukasta, ajatko Dacialla vai Audilla elämä on valintoja...
 
Viestejä
355
Salibandysta on ainakin siinä mielessä tullut liian kallis laji, että yhä useammin pyritään valitsemaan tai ohjataan lapsi edullisemman lajin pariin. Olen sellaisella alalla työssä, että uskallan mutuilla tämän jo nyt näin olevan.
Toki yhteiskunnallisesti se on isompi ongelma vasta sitten, kun perheessä ei valita lapselle enää mitään urheilulajia.

Jos edellinen totesi, että elämä on valintoja, niin joillakuilla on pakassa vähemmän kortteja valittavaksi kuin toisilla. Huolimatta erilaisista tukisäätiöistä ja -rahastoista, jo lajin hintamaine, sukulaisilta ja naapureilta kuullut kausi- tai kuukausimaksukokemukset saattavat ratkaista asian jo ennen kuin salibandya on ehditty edes kokeilla.

Vertailussa salibandyharrastus maksoi tuplat verrattuna esimerkiksi koripalloon. Ja tässä ei edes verrattu kaikkia palloilulajeja. Käsittääkseni vielä koristakin edullisempia lajeja löytyy. Toisaalta, joissakin kaupungeissa salibandy saattaa olla hinnaltaan jääkiekon rinnalla, jopa kalliimpi. Erityisesti, jos kaikki toiminta on kaupalliseissa halleissa palkatulla valmennuksella. Mutta se siitä.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
221
En ihan jaksa uskoa että aloittavat porukat maksaa missään tuota keskiarvoa... eiköhän kerhotoiminnassa ja haastajasarjoissa puhuta kuukausitasolla alle satasesta kuussa vaikka olisi kaikki vuorot maksullisella kentällä!
Kysymys ei ole mustavalkoinen toiselle tonni on kallista ja toiselle ei. Itselle se on paljon mutta edelleen kyse on valinnoista.
 

Mahoney

Tässä tutkimuksessa lienee vain joukkuelajit. Koska ratsastus ja luistelu varmasti kalliimpia kuin sähly. Joukkuelajeista puuttuu ainakin muodostelmaluistelu, mikä minun käsittääkseni sekin kalliimpaa kuin sähly. Olisi hienoa jos kunta tai valtio tukisi niitä juniorijoukkueita rahallisesti, jotka olosuhteiden pakosta joutuvat treenaamaan maksullisissa halleissa.
 
Viestejä
96
Koronavuosien jälkeen ja nuoren kasvaessa olen huomannut, että kustannukset ovat nousseet salibandyssa hurjasti. Kun kuukausimaksut peleineen ovat luokkaa 400-500 euroa, aletaan olla kipurajalla sen suhteen, kenellä harrastukseen on enää varaa. Vaikka olisit maajoukkuetasoinen pelaaja, et saa mitään sopimuksia ennenkuin pääset F-liigaan. Kaukana ei olla jääkiekosta enää.
 
Viestejä
24
Koronavuosien jälkeen ja nuoren kasvaessa olen huomannut, että kustannukset ovat nousseet salibandyssa hurjasti. Kun kuukausimaksut peleineen ovat luokkaa 400-500 euroa, aletaan olla kipurajalla sen suhteen, kenellä harrastukseen on enää varaa. Vaikka olisit maajoukkuetasoinen pelaaja, et saa mitään sopimuksia ennenkuin pääset F-liigaan. Kaukana ei olla jääkiekosta enää.
Saman huomannut. Uusi kausi alkoi ja suorastaan hirveä kustannusten nousu. Aletaan olla tilanteessa, jossa lahjakkaalle nuorelle on pian sanottava, ettei harrastus ole mahdollinen. Aikanaan valittiin salibandy jääkiekon sijaan juuri inhimillisempien kustannusten vuoksi...
 
Viestejä
49
Omalla nuorella myös kustannukset nousseet huomattavasti koronan jälkeen. Huolestuttava trendi kun vielä riittäisi motivaatio, mutta ei yh äidin tilipussi. Lisäksi esimerkiksi jääkiekon ja jalkapallon harrastajilla on jokin mahdollisuus tienata edes tulevaisuudessa, salibandyn pelaaja ei tienesteillä elä. Jokin ratkaisu tähän olisi hyvä tulla, kun samaan aikaan muut kustannukset nousee, niin moni vanhempi on pulassa harrastusmaksujen kanssa.
 

Mahoney

Valitettavasti salibandyn kehitys monelta osin menossa huonoon suuntaan. Ei noissa juniorien maksuissa mitään järkeä. Sinällään eihän nämä itseäni koske, mutta lajin suosiolla on varmasti jatkossa vain yksi suunta ja se ei ole ylöspäin.
 
Viestejä
96
Valitettavasti salibandyn kehitys monelta osin menossa huonoon suuntaan. Ei noissa juniorien maksuissa mitään järkeä. Sinällään eihän nämä itseäni koske, mutta lajin suosiolla on varmasti jatkossa vain yksi suunta ja se ei ole ylöspäin.
Tämä juuri, en ymmärrä miten kustannukset on noin korkeat tällä hetkellä, ja paljonko sillä tiputetaan oikeasti hyviä pelaajia jo pois. Ansaitsemismahdollisuudet lajissa on kuitenkin heikot ja silti pitäisi satsata isoilla taloudellisilla summilla kun sarjat vielä P22 asti junioreita joilla maksut korkeat. Jossain kohtaa odotettiin laskua vähintään ns. A-junioritasolla, mutta ainakin isoissa ja menestyvissä seuroissa, joissa ei nuoret pääse liigajoukkueeseen tekemään sopimusta, nämä kustannukset jatkaa nousuaan. Jotain olisi mielestäni tehtävä, jos halutaan, että oikeasti mahdollisimman moni jatkaa...
 

yyz

Viestejä
553
Iso syy kustannusten kasvuun löytyy ihan yleisestä kustannusten noususta koronakurimuksen jälkeen.

Onhan myös se historiankin saatossa aika harvinaista, että mikään maksasisi tänä päivänä tai tulevaisuudessa vähemmän kuin eilen, vaan kaikki hinnat tuppaavat menemään vain ylöspäin.

Ja jos samaan aikaan lajimme harrastajamäärät ja sitä kautta seurojen jäsenmäärät (ja tulot) menevät alaspäin on homma aikalailla selvä. Käytännössä kun juuri ruohonjuuritason harrastajien (salibandykoulut, harrastajaryhmät jne.) tuoma osuus seurojen tulovirroista on usein varsin suuri niin siihen kohdistuva lasku iskee moniin seuroihin pahasti ja aiheuttaa kulujen nousua seuran muissa toiminnoissa.

Myös ulkoisten tekijöiden, kuten kuljetusalan kulujen, nousu vaikuttaa suoraan esim. pelimatkojen kustannuksiin ja sitä kautta kausikustannuksiin ja samoin esim. pääasiassa yksityisissä halleissa treenaavilla seuroilla on hallien salivuorojen hinnat voineet nousta.

Olisihan se toki kiva, että vanhemmille junnuille voisi lajin harrastaminen olla jo edullisempaa, vaikka seurojen antaman tuen myötä, mutta kun tämä ei yllä mainituista seikoista johtuen ole yleensä mahdollista ja lajimmekin sattuu olemaan sellainen, että tässä ei suuri (sponssori)raha pyöri, niin ei tuohon asiaan ole isossa kuvassa varmastikaan luvassa muutosta. Ei ainakaan vähään aikaan.

Pitkälti juuri tuon lajin kansainvälisen (ja osittain myös kansallisen) marginaalisuuden myötä pelaajien ansaintamahdollisuudet ja sponssoreiden kiinnostus lajia kohtaan ovat tulevaisuudessakin varsin rajalliset, joten suuri urheiluraha kiertää lajimme vielä aika kaukaa. Valitettavasti.
 
Viestejä
96
Tässä voisi myös halutessaan joku seura kiinnittää lupaavia junioreita itselleen tarjoamalla ko. sopimuksia. Näin ainakin muissa lajeissa tapahtuu.
Tosin osa seuroja tekee sopimuksia, vaikka pelaajat maksaisivat normaalit maksut. Tätä en oikein ymmärrä.
 
Viestejä
413
Varsin moniulotteinen kysymys, johon ei mielestäni voi vastata yleisellä tasolla yksinkertaisesti "kyllä" tai "ei", koska salibandyakin harrastetaan niin monessa muodossa ja monella eri tasolla. Toki jokainen voi vastata kysymykseen subjektiivisesti omien kokemustensa pohjalta, mutta yhteenvedetyllä lopputuloksella ei ole mielestäni mitään käyttöarvoa sellaisenaan.

Se lienee kuitenkin faktaa, että salibandyn(kin) kustannukset ovat esimerkiksi viimeisen 10 vuoden tai 5 vuoden aikana kasvaneet. Tältä osin oleellista onkin pyrkiä tunnistamaan ne syyt, miksi kustannukset ovat nousseet, ja miten sisältö on kehittynyt suhteessa kustannuksiin.

Tässä muutamia näkökulmia aiheeseen;

1) yleisen kustannustason nousu
Trendi on jo pidempään ollut se, että kaikki kallistuu; niin ruoka, kahvi, sähkö, bensa kuin lähes kaikki muukin. Kun yleinen kustannustaso nousee, vaikuttaa se automaattisesti myös harrastusten kustannuksiin, kun esimerkiksi harrastustilat, välinevalmistajat, bussiyhtiöt, vakuutusyhtiöt sekä vaikkapa pelimatkaruokailuja tarjoavat tahot ovat nostaneet taksojaan.

Ja kuten varmasti moni allekirjoittaa, ei palkat ole kehittyneet samassa suhteessa, joten yleisen kustannustason nousun myötä kaikesta on tullut kalliimpaa.

2) Lajin evoluutio
Omien havaintojeni mukaan salibandysta on kehittynyt vuosi vuodelta "urheilullisempi", "tavoitteellisempi", "ammattimaisempi" ja ylipäätään "vakavammin otettava" urheilulaji ja harrastus. Laji oli vuosia sitten monelle hyvä ja halpa kakkos- tai kolmosharrastus, mutta tätä nykyä salibandysta on tullut monelle se ykköslaji.

Edellä oleva näkyy mielestäni mm. siten, että
  1. salibandya harrastetaan ympäri vuoden erilaisine harjoitus-, kilpailu-, ja ylimenokausineen
  2. harjoitusten määrä aamu-, joukkue- ja fysiikkaharjoituksineen on kasvanut
  3. harjoitus- ja otteluolosuhteiden vaade on kasvanut
  4. ammattimaisemman valmentamisen laatuvaade on kasvanut
  5. välineiden ja tekstiilien laatuvaade ja määrä on kasvanut
  6. pelimatkojen ja majoitusten määrä ja laatuvaade on kasvanut
Se onko edellä mainittujen "laatuvaateiden" kasvu alkujaan lähtöisin maksajista (harrastajat ja vanhemmat), toiminnanjärjestäjistä (seurat, ja niiden henkilöstö) vai liitosta (henkilöstö) on oma tarinansa ja kysymyksensä.

Kehitys on joka tapauksessa mennyt ymmärtääkseni siten, että seurat ovat vuosi vuodelta pyrkineet vastaamaan kasvaneeseen kysyntään niin määrän kuin laadun osalta. Tämä on näkynyt toiminnan laajentamisena (uudet ryhmät, uusi toiminta), sekä laadun kasvattamiseen (esim. työntekijöiden rekryt).

Ja kun laatua kasvatetaan esimerkiksi ammattitaitoisen / koulutetun valmennuksen palkkaamisella, niin kustannusten nousu on väistämätön.

3) Kulttuurin muutos
Yhteiskunta ja kulttuuri ovat muuttaneet muotoaan edellisten vuosikymmenten saatossa. "Vanhoina hyvinä aikoina" sunnuntait olivat pyhäpäiviä, eivätkä ihmisetkään olleet viihde-elektroniikan ja sosiaalisen media armoilla jatkuvasti. Ihmisillä oli enemmän aikaa käytössään, ja esimerkiksi vanhemmilla aikaa lapsilleen ja heidän harrastuksilleen.

Sen mitä olen eri lajien seuratoimijoilta kuullut, on tänä päivänä vapaaehtoiset erittäin vähissä. Sen lisäksi että seurojen on haastaavaa löytää ohjaajia/valmentajia eri ryhmille, loistavat vanhemmat entistä enemmän poissaolollaan esimerkiksi oman lapsensa kotiturnausten ja -otteluiden talkootehtävistä - niihinkin osa seuroista/joukkueista on joutunut houkuttelemaan toimijoita rahalla.

Edellä mainitut asiat (valmennuksen laadun vaateen kasvaminen sekä vapaaehtoistoimijoiden määrän putoaminen) on monelle seuralle tullut ajankohtaiseksi osa-aikaisten tai jopa päätoimisten valmentajien palkkaaminen. Tästä herää taas oma kysymyksensä; ovatko harrastajat ja heidän vanhempansa valmiita maksamaan ammattitaitoisesta ja laadukkaasta valmennuksesta, joka on kuitenkin kriittinen osa harrastusta.

Myös joukkueiden varainhankinnassa on tapahtunut kulttuurillinen muutos, joka tietyissä määrin vaikuttaa harrastuksen hintaan; moni joukkue/seura on luopunut kokonaan perinteisistä "talkoista" (haravoinnit, inventaariot, keksi- ja paperimyynti yms.), koska osa vanhemmista ei halua niitä tehdä - laittavat vaan mieluummin rahan joukkueen tilille. Verottaja pitää puolestaan huolen siitä, että nekään harvemmat halukkaat eivät talkoita tee, koska talkoista saatava tulo on jyvitettävä tasamääräisesti myös heille, jotka eivät talkoisiin osallistu.

YHTEENVETOA:
  • Lajin luonne on muuttunut; matalankynnyksen kakkos- tai kolmoslajista on tullutkin varteenotettava ykköslaji, joskaan se ei tällä hetkellä isommissa määrin johda ammattimaistumiseen, jolla voisi tienata elannon. Poikkeuksiakin toki on.
  • Vaatimukset harrastuksen laatua kohtaan ovat kasvaneet. Harrastajat ja heidän vanhempansa haluavat laadukasta toimintaa.
  • Vapaaehtoisten toimijoiden määrä on pudonnut.
  • Vanhemmat eivät ole enää aktiivisia lastensa harrastuksissa.
  • Seurat ovat palkanneet ammattitaitoisia valmentajia. Aiheuttanut merkittäviä lisäkustannuksia.
  • Yleinen kustannustaso on noussut vuosi vuodelta - palkkataso ei pysy kehityksessä mukana.
  • Korona on luonut "talouspommeja" isommille seuroille.
Tiedostan, että salibandyssa harrastuksen hinta varioi suuresti suhteessa sillä saatavaan sisältöön. Salibandya voidaan pitää yleisellä tasolla edullisena harrastuksen, silloin kun sitä harrastetaan "harrastetasolla". Salibandy voidaan pitää suhteellisen edullisena myös "kilpatasolla", kun sitä verrataan moneen muuhun lajiin. Tältä osin vastaan ketjun kysymykseen "ei".

On kuitenkin täysin subjektiivista mikä on kenellekin edullinen tai kallis. Kaikilla ei ole euroja sama määrä taskussa tai sukan varressa.

Kloussaan tämän kirjoituksen sillä, että lasten liikunta on äärimmäisen tärkeä asia. Tältä osin toivon, että mahdollisimman monella lapsella olisi mahdollisuus liikuntaharrastukseen, josta hän oikeasti itse pitää, ja että vanhemmat tukevat tätä niin pitkään kuin se on taloudellisesti mahdollista.
 
Viimeksi muokattu:
1) yleisen kustannustason nousu

2) Lajin evoluutio

3) Kulttuurin muutos

Teki pahaa pätkiä noin hieno kirjoitus, mutta otin tarkoituksella nuo kolme kohtaa tuohon erikseen, sillä kaikkia niitä koskee myös laji kaupallistuminen ja miten siinä ollaan onnistuttu. Silläkin uhalla, että tämä menee markkinamiesten puheeksi, niin tosiasia on se, että mikä tahansa urheilulaji tarvitsee varoja toimiakseen. Ja tässä ollaan nyt siinä tilanteessa, että (huipputasolla) urheilijat suhtautuvat lajiin ammattimaisesti ja harjoittelevat kuin ammattilaiset, mutta taloudellinen korvaus duunista on mitätön. Eli salibandyn urheilullisuus on kehittynyt muita osa-alueita nopeammin ja tälle tulisi tehdä jotain.

Kirjoitit, että " Sen mitä olen eri lajien seuratoimijoilta kuullut, on tänä päivänä vapaaehtoiset erittäin vähissä." Tämäkin on valitettava tosiasia, kun lisätään vielä se, että ne vähäisetkin toimijat sitten poltetaan nopeasti loppuun. Eräs valmentaja sanoi tässä, että "se on kuin eläisi arkea kahden eri työpaikan ammattimaisella vaatimustasolla ja saadaan korvaus vain toisesta". Iso haaste tässä on sekin, että urheiluseurat eivät näe itseään oikeasti liiketoimintana / yrityksenä, vaan kuvitellaan että liiketalouden normit eivät päde urheiluseuroilla. Kaikki asiat tehdään sinnepäin ja suunnittelematta -> on jatkuva kaaos päällä kun kaikki tulee yllätyksenä - > joita sitten hoitaa pari ihmistä -> joka luo heissä kiireentuntua -> joka kuvitellaan olevan sitä, että "ollaan korvaamaton" / "kukaan muu ihminen ei osaa näitä hommia" vaikka juurisyy on nimenomaan siinä, että mitään ei osata suunnitella ja seurata. Näin kärjistetysti - urheilun operatiivisella puolelta löytyy ihmisiä joilla on vain "urheiluosaamista" mutta ei sitten mitään käsitystä ns "normiduunista" ja miten hoitaa asioita, saati sitten että olisi kompetenssia hoitaa sitä duuniaan... muthei kaiken tämän korvaa se, että on kova lajiniilo eiksjee.

Yllä olevaan vielä lisätään sekin, että urheilu ympäristönä luo tunteita niin tahtoo käydä niin, että operatiivinen toimintakin hoidetaan tunnepohjalta, unohtamatta seura- / lajikateus yms kehitystä rajoittavat tekijät.

Jos seurat olisivat oikeasti tehokkaampia ja tuottavampia toimnnassaan, niin se näkyisi lajissa niin huippu-urheilun kuin myös juniori- ja harrastetasoillakin.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
96
👆 loistava kirjoitus!
Samaa mieltä.
Tuosta talkootoiminnasta luopumisesta olen kyllä huolissani, koska kaikilla ei vaan ole samanlaiset lähtökohdat. Jonkinlaista helpotusta pitäisi löytyä, eikä ainoastaan joidenkin rahastojen kautta, jotka katsovat lähinnä tuloja, eivät sitä, paljonko velkaa on, tai montako harrastajaa perheessä.
Merkittävää on se, että esimerkiksi omien lasten kohdalla salibandymaksut ylittänyt kahdella kaudella jalkapallon maksut. Kuitenkin SM-tasoisia joukkueita. Nuorimmalla vielä kohtuudessa.
 
Tuosta talkootoiminnasta luopumisesta olen kyllä huolissani, koska kaikilla ei vaan ole samanlaiset lähtökohdat.

Muutaman eri lajin ja seuran toiminnassa mukana toiminneena olen huomannut, että talkoohommiin suhtaudutaan joko kielteisesti niin, että ei haluta osallistua olleenkaan tai sitten ollaan enemmin valmiita maksamaan siitä ettei tarvitse osallistua (ja "tuhlata omaa vapaa-aikaa" urheiluun). Kun kuitenkin jokaiseen tapahtumaan tarvitaan niitä makkaranmyyjiä, kellomiehiä yms jotta ottelu- / turnaustapahtuma saadaan tehtyä.

Kilpailu ihmisen vapaa-ajasta on kova.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
96
Muutaman eri lajin ja seuran toiminnassa mukana toiminneena olen huomannut, että talkoohommiin suhtaudutaan joko kielteisesti niin, että ei haluta osallistua olleenkaan tai sitten ollaan enemmin valmiita maksamaan siitä ettei tarvitse osallistua (ja "tuhlata omaa vapaa-aikaa" urheiluun). Kun kuitenkin jokaiseen tapahtumaan tarvitaan niitä makkaranmyyjiä, kellomiehiä yms jotta ottelu- / turnaustapahtuma saadaan tehtyä.

Kilpailu ihmisen vapaa-ajasta on kova.
Tämäkin totta. Toisaalta niitä kellomiehiä ja toimitsijoita tarvitaan ilman mitään korvausta. Mutta ne maksaa kellä on rahaa ja sitten olisi hienoa että ne voisi tehdä joilla ei, ja siten olisi mahdollisuus mahdollistaa se harrastaminen.
 
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös