Kauden 2017-2018 Suomen mestaruudet ratkaistaan kolmatta kertaa huhtikuussa Superfinaalissa Hartwall Arenalla. Salibandyliiton tapahtumapäällikkö Janne Bruun myöntää viime vuoden tunnelman latteaksi, mutta menneistä on opittu ja luvassa on jotain ennennäkemätöntä. Lipunmyynti käynnistyy jälleen tänään.
Vuoden 2016 ensimmäinen Superfinaali ylitti 10 000 katsojan rajapyykin, mutta viime vuonna siitä jäätiin melkein 500 katsojaa. Bruun ei arkaile myöntää, että parannettavaa jäi.
– Siinä oli pari haastetta. Ensinnäkin yleisö oli hajaantunut liikaa ympäri hallia, ja alakatsomoihin oli tehty sulkuja näköesteiden vuoksi. Sen vuoksi alhaalla oli liikaa tyhjiä paikkoja, ja se näytti paikka paikoin aika räikeältä. Lisäksi seuralippupaikoilla oli huomattavan paljon tyhjää. Jokainen lippu oli yksikkönä maksettu, mutta kaikkia ei oltu käytetty. Tapahtuman käsikirjoituksessa ei ollut huomioitu sitä aspektia, miten ihmiset saadaan syttymään. Tunnelma ei noussut tapahtuman arvoiseksi, vaan jäi vaisuksi.
Ilmenneisiin ongelmiin on reagoitu, ja tällä kertaa esimerkiksi alakatsomot myydään ensin täyteen ennen yläkatsomoiden lipunmyynnin avaamista.
– Nyt halliin ei rakenneta samalla tavalla lavarakennelmaa, ja alakatsomoista suljetaan mahdollisimman vähän paikkoja. Siellä tunnelma on tiivis ja paras, ja yläkatsomon myynti avataan portaittain vasta, kun alakatsomoiden täyttöaste on riittävä. Alas mahtuu yli 6000 katsojaa, ja aitioiden kanssa päästään noin 7000 katsojaan. Yläkatsomoihin liikkuu lippuja jo yritysyhteistyökumppaneiden kautta, mutta sen myynnin yleinen avaaminen katsotaan sitten tilanteen mukaan.
Seuralippujen suhteen aiempiin vuosiin verrattuna myyntiaikaa on pidennetty, jotta seuroille tulisi selvempi kuva siitä, paljonko lippuja saadaan sisäisesti kaupaksi ja ketkä Ilmalan areenalle mahdollisesti olisivat lähdössä.
– Halusimme tehdä seurojen tilanteen helpommaksi ja turvallisemmaksi, ja pidensimme määräaikaa naisten Salibandyliigan runkosarjan loppuun eli 17. maaliskuuta saakka tai siihen asti, kun myytävää riittää. Nyt lippuja ei tarvitse ostaa riskillä, vaan on enemmän aikaa kasata lähtijöitä. Otamme siinä itse tietoisen riskin, sillä seuralippujen osuus on ollut noin kolmasosa koko myynnistä, mutta niitä on toisaalta jo mennyt tällekin vuodelle ihan hyvin. Halvimman kategorian lippuja ei enää ole hirveästi saatavilla, ja niiden suhteen seuraavat tilaukset ovat jo aika ratkaisevia.
Tunnelman voi saada kohoamaan
Menneisiin on siis reagoitu, ja tämänvuotista tapahtumaa rakennettaessa on kuultu niin asiantuntijoita, yleisöä, pelaajia kuin kaikkia muitakin sidosryhmiä. Luvassa on Bruunin mukaan huhtikuun 21. päivä jotain erilaista ja ainutlaatuista.
– Tärkein viesti on se, että olemme tehneet rohkeita uudistuksia sen eteen, että tunnelma olisi parempi. Haluamme luoda sellaisen ilmapiirin, jossa tapahtumaan osallistuminen on helpompaa ja ihmiset opetetaan jo tapahtuman alusta saakka osallistumaan. Juontajakattaus ja koko ohjelman rakenne muuttuvat aika radikaalisti, ja jos on muodostanut mielipiteensä Superfinaalista kahden ensimmäisen kerran perusteella, todennäköisesti ne elementit, joista ei ole pitänyt, eivät enää ole mukana. Uskon, että menemme oikeaan suuntaan.
Superfinaalin haaste menneisyydessä sekä myös tulevaisuudessa on se lähtöasetelma, että hallissa on paljon neutraaleja katsojia, joita on hankala saada elämään peleissä mukana. Bruun uskoo, että tilannetta voidaan parantaa.
– Sille lähtökohdalle emme voi mitään emmekä voi sitä muuttaa, mutta käsikirjoituksessa pyritään ottamaan yleisö huomioon ja luodaan kannustamiseen apuvälineitä. Viime syyskuun Ruotsi-otteluissa lähtökohta oli erilainen, mutta onnistuimme siellä ottamaan katsojat paremmin huomioon ja skaalaamme noita kokemuksia nyt isompaan areenaan. Kaikkea en voi vielä avata, mutta sellaisen lupauksen annan, että tunnelman kohottaminen on tapahtumakäsikirjoituksessa keskiössä.
Aiempina vuosina päivän aikana on kuultu tähtiartisteja, joita ei tällä kertaa ole mukana. Musiikkia ei ole unohdettu kokonaan, mutta tapahtumaa halutaan myydä ensisijaisesti salibandy edellä.
– Elävää musiikkia on edelleen mukana, mutta salibandy on ykkösjuttu. Enemmän tuomme paukkuja ottelutapahtumaan, ja pelien aikana on yleisön aktivointia enemmän. Haluamme, että kaikki lajin parissa pyörivät ihmiset saadaan mukaan ja osallistumaan tapahtumaa aiempaa paremmin.
Koko perhe halvemmalla sisään
Ticketmasterin kautta tapahtuva lipunmyynti on ollut tauolla joulun jälkeen, ja niin sanottu uudelleenkäynnistys tapahtuu tänään perjantaina. Syksyn aikana joulumyynti ja marraskuun alennuspäivä Black Friday vauhdittivat lippukauppaa. Nyt on vuorossa isoimman volyymin myynti.
– Kun seuraliput huomioidaan, olemme myyneet tällä hetkellä noin 2500 lippua. Black Friday oli tosi onnistunut, ja siinä myytiin kaksinkertaisesti se, mitä odotimme. Myytävää on paljon viime vuoden tasoon nähden, mutta julkilipunmyynnissä olemme hieman viime vuotta edellä. Seuraliput kääntävät tilannetta myöhemmin, ja muutenkin määräajat ja rajapäivämäärät ohjaavat yleensä lipunmyyntä, kun kaikki kartoittavat tilanteita loppuun asti. Ne, jotka ovat olleet ajoissa liikkeellä, ovat varmistaneet parhaat paikat. Ihan hyvässä vaiheessa ollaan.
Uutena asiana lipunmyynnissä on nyt muun muassa se, että alakatsomon kaarteisiin saa lippuja myös lapsille lastenhinnoilla. Perheenä Superfinaaliin tulemisesta on haluttu tehdä edullisempaa. Yleisesti yleisömäärän halutaan nousevan viisinumeroisiin lukemiin.
– Jos viime vuonna tuli pientä laskua, sitä ei tietenkään tavoitella tällä kertaa. Kymppitonni olisi se maaginen raja, mutta omasta vinkkelistä keskiössä on se, että tunnelma paranee, saamme alakatsomon tiiviiksi ja yleisökokemus on onnistunut. Yleisömäärä on tietysti tärkeä asia taloudellisen onnistumisen suhteen.
Säbätaituria etsimässä
Superfinaalin konseptia kehitettäessä on heitetty ilmoille myös ajatus eräänlaisesta superviikonlopusta, jonka aikana ratkottaisiin myös juniorimestaruudet aikuisten tapaan isoissa valoissa. Sellaista ei nähdä ainakaan vielä tällä kertaa, mutta uutena elementtinä erätaukojen viihdykkeenä etsitään Suomen virallista Säbätaituria.
Vuosina 2003-2008 syntyneille tytöille ja pojille on järjestetty seurojen sisäisiä karsintoja, joissa menestyneet ovat saaneet palkinnoksi esimerkiksi lippuja Superfinaaliin. Säbätaituri-kilpailuun voi osallistua myös ilman esikarsintaa ja tulla näyttämään kykynsä Superfinaali-lauantain aamuna.
Säbätaituri on syöttötaitoa, laukaisutarkkuutta ja -kovuutta sekä pallonhallintaa mittaava neljäosainen kilpailupaletti, jonka alkukarsinnoissa parhaiten menestyvät pääsevät kilpailemaan lopulta finaalipelien erätauoille.
– Karsinnat aloitetaan silloin lauantaina aamupäivästä, ja ainoa vaatimus osallistumiselle on lippu Superfinaaliin. Kaikki osallistujat pääsevät isoon areenaan vähintään karsimaan, ja se on varmasti kokemuksena aika hieno juttu junioreille. Suurimmat markkinointitoimenpiteet Säbätaiturin suhteen alkavat tänään, ja ajatuksena on, että saisimme yhteensä kaikkiin ikäluokkiin kolminumeroisen osallistujamäärän. Toivottavasti sinnekin saadaan paljon kannustusta finaaliin osallistujille.
Yhteisöllisyyden kasvattaminen on yleinen tavoite urheiluseurojen ja liittojen puheissa. Bruun sanoo, että Superfinaalin osalta se tarkoittaa kasvavia mahdollisuuksia järjestää finaalilauantaina esimerkiksi seuran tai joukkueen päättäjäisiä ja tapahtumapäiviä.
– Haluamme liittona olla auttamassa seurojen tapahtumasuunnittelua koko päivän osalta, ja pyrimme rakentamaan oheisohjelmaa isommillekin ryhmille. Superfinaali ei ole yhtä kuin kaksi salibandyottelua, vaan salibandyväen kauden päätös, lajin suuri vuotuinen juhla ja poikkeuksellinen tapahtuma koko urheiukentässä. Emme voi lähestyä sitä finaalijoukkueiden kautta, sillä ne ovat tiedossa niin myöhään, mutta me rakennamme tapahtumaa koko lajille. Haluamme kaikki juhlimaan salibandya, ja uskallan luvata, että tässä ollaan tekemässä laadukkainta Superfinaalia.
Bruun toteaa ”Uskon, että menemme oikeaan suuntaan”. Sorry to say but… Ainoa oikea suunta on lopettaa koko tämä pelleily Superlottofinaalin kanssa ja siirtyä paras seitsemästä finaalisarjaan. Siinä olisi kunnollista urheilujuhlaa kun näkisi vähintään 4 kovaa säbä-peliä joissa on kova panos
Toivottavasti ensi kaudelle päästään sitten siitä kaikista häiritsevämmästä asiasta eli epäurheilullisesta mestaruuden ratkaisemisesta eroon. Sarjat takaisin niin saadaan tunnelma kuntoon ja pelit sinne minne ne kuuluukin, eli finaalijoukkueiden kotihalleihin.
Itse vastustan edelleenkin yhden ottelun ratkaisua, ihan jo siitäkin syystä, että ottelusarjassa on loppujen lopuksi niin paljon enemmän jännitettävää katsojien näkökulmasta. Asetelmien hakemista, kuntopuolen asiat, taisteluparit jne.
Mutta kun nyt päätettiin jatkaa Superfinaalikokeilua, niin miksi se pitää joka vuosi järjestää Helsingissä? Olisi ollut mielenkiintoista siirtää esimerkiksi Tampereelle jossa taatusti ei olisi tunnelmaa puuttunut.
Missäs tuo Tampereella pelattaisiin? Noihin aikoihin kuitenkin Hakametsän jäähallissa on ollut tapana pelata kiekkoliigan finaaleja, joten tuskin hallia aletaan salibandylle tuossa valtaamaan. Ja siihen ne isot hallit loppuikin. Hartwallilla mitä suurimmalla todennäköisyydellä tuossa vaiheessa ei enää kiekkoa pelata (juu, on teoriassa mahdollista kyllä).
Itse ainakin lähestyn tätä edelleen nimenomaan salibandypelinä, ja mikäli Oilers ei ottelussa pelaa, en mene paikalle.
Aivan ehdottomasti finaalisarjat takaisin. Höntsätään vaikka joku Ruotsi-maaottelu tai Cupin finaali Hartwallilla jos siellä on ihan pakko jotain pelata.
Pelejä on jo nyt aivan liian vähän ja playoffit kun pyritään pelaamaan hirveällä kiireellä läpi (suhteessa runkosarjaan), niin Salibandyliitossa tehdään kyllä aivan kaikki sen eteen, että saadaan mahdollisimman hyvin tapettua tunne kauden huipentumasta, eli playoff-vaiheesta.
Toivottavasti nyt laitetaan ”fanipäätyjen” liput ajoissa seuroille myyntiin. Tai siis heti kun finaalijoukkueet ovat selvillä, ettei tule samanlaista säätöä kuin ennen. Kunnon tiedotus noista sitten seuroilla. Ne fanipäädyt ne ovat joilla tunnelma saadaan nousemaan!
Toivottavasti viimeinen superantikliimaksifinaali ja tästä eteenpäin paras 7-finaalit. Ei tarvitse opettaa ihmisiäkään osallistumaan alusta asti enää.
Avoin keskustelu tapahtuman kehittämiseksi on ainoa oikea tapa edetä. Tiedossa on se että YLE määrittää miesten finaalin aikataulun, mutta se kuitenkaan estä sitä että esim. A-junnujen finaaleja/finaali voitaisi pelata miesten finaalin jälkeen. Yksi tärkeä puute tapahtumasta on se, että liitto aktiivisesti myisi yrityksille tapahtumaan markkinointi/myyntipaikkoja. Maila, vaate ja varustemyyjät voisivat esitellä tulevan kauden mallistoa ja myydä vanhaa pois. Tämä loisi pöhinää tapahtuman ympärille ja toisi lisää katsojia varmasti. Hyvä juttu on se, että alakatsomot myydään ensin loppuun ja sen jälkeen voisi myydä toisen pitkän sivun ja sitten toisen jos tarvetta on. Päätyihin mustat verhot eteen niin halli näyttää täydemmältä. Kun on tehty päätös yhdestä finaalista niin se pitää tehdä täysillä. Enään ei riitä selitykseksi se ettei keritty hommata esiintyjiä ajoissa ja jouduttiin tyytymään Kurreen. Tsemppiä valmisteluihin.
Olen ehdottomasti samaa mieltä noista fanipäädyistä. Silloin 2016 ei kerrottu yhtään missään yhtään mitään siitä, että finalistiseuroilla olisi fanikatsomot, ennenkuin finalistit olivat selvillä.
Minä menisin sellaiseen, että välieräpeleissä myytäisiin optioita potentiaalisen finalistin fanikatsomoon. Eli kerättäisiin nimilista niistä ihmisistä, joille myydään ne fanikatsomopaikat, jos joukkue menee finaaliin. Lippu pitäisi sitten lunastaa esim. 24 tunnin sisällä finalistin ratkeamisesta. Jos joukkue ei mene finaaliin, lippua ei silloin myydä. Jos joku haluaa finaaliin pelasi siellä kuka tahansa, niin se henkilö tietysti ostaa sen lipun muutenkin ilman tämmöistä listaa.
Tässä tapauksessa järjestettäisiin siis ennakkomyyntipiste kaikkiin välieräpeleihin. Lisäksi paikkavarauksia voisi myydä vaikka välieräjoukkueiden toimistolta, vaikka todennäköisesti valtaosa fanikatsomon väestä onkin käynyt jo vähintään jossain välieräpelissä.
Tätä kautta voitaisiin etukäteen laskea esim. kyytitarpeet, eikä tarvitsisi mennä millään ”ai niin se peli on huomenna, pitäisiköhän varata kannattajille joku bussi ja vaikka myydä joku lippukin?”-systeemillä.
”Superfinaalin haaste menneisyydessä sekä myös tulevaisuudessa on se lähtöasetelma, että hallissa on paljon neutraaleja katsojia, ”
Tekstin perusteella Superfinaaleja pelataan jatkossakin…
Näin niinkö 1000km päästä hyvän säbän takia reissaavalle Hartsu ja Helsinki on hyvä vaihtoehto. En varmasti ole ainoa joka tulee katsomaan pelejä sen takia että salibandy pelit ja tapahtumat kiinnostaa, ihan sama mitkä joukkueet siellä pelaa. Jos esimerkiksi tapahtuma olisi vaikka sitten siellä Tampereella, niin tuskin lähtisin vaikka hieman lähempänä olisikin.
Kerrassa poikki on aikas ikävä jos vaarin 70v-synttärit osuu samalle päivälle.(Ja ei, emme tuo vaaria hartwallille). Finaalisarjassa kerkeis edes jonkun pelin näkemään.
Toivottavasti on viimeinen kausi kun tätä höpöhöpö tapahtumaa järjestetään. Ehdottomasti paras 7 -sarjana puolivälierät, välierät ja finaalit. Kaikkea ei tarvitse apinoida ruotsista.
Tuo paras 7 on oleellista olla nimenomaan varsinkin puolivälierissä, koska se nyt on typeryyden huippu, että pelataan puoli vuotta runkosarjaa ja sitten ääritapauksessa on vain yksi kotipeli playoffeissa.
juontajaksi Superfinaaliin. TV:ssä Kaitsu ei ole ollut erityisen hyvä, vaan osin jopa ärsyttävä, mutta viime syksyn Suomi – Ruotsi pelin Kaitsu juonsi ihan älyttömän hyvin ja ammattitaitoisesti.
Classicin miehet ovat aina sulaneett turnausmuotoisessa finaalissa. Nyt pitäisi Nykyn tulla esiin ja toivoa paluutaa finaalisarjaan, jotta voisi osoittaa tamperelaisten pään kestävän myös turnausmuotoisen finaalisarjan. Nykyään sabäliigan jännitys lopahtaa tuohon surkeaan finaaliin, missä pellet yrittävät pitää tunnelmaa yllä pitkän päivän ja sitten pelataan yksi peli.
Jos yhden pelin finaaliin ei saada tunnelmaa ilman kikkailuja, ollaan väärässä paikassa ja konseptikin on väärä.
Olen myös pitkän finaali sarjan kannalla, koska se on urheilullisempi ratkaisu ja tuurilla on näin pienempi merkitys. Finaalisarja tuo myös näkyvyyttä monessa mielessä enemmän, useampi peli tuo useamman TV lähetyksen ja useampi finaali peli ylittää uutiskynnyksen useammin. Finaali sarjan merkitys on myös iso paikallisille faneille ja medialle. Myös seurojen yritys myynnille ja uusien sponsorien hankintaa ajatellen finaalisarja kotipaikkakunnalla onlisi ensiarvoisen tärkeää.
Ei enää näin, lopettakaa jo. Kaksi finaalia käyneenä en tule enää paikalle, paitsi jos oma joukkue on finaalissa. Jos Kaj Kunnas lässyttää selostajana niin sitten en tule edes siinä tapauksessa. Hyviä muutoksia on esitetty aiempiin kokemuksiin perustuen (mm. tähtiesiintyjiä ei finaalissa kaivata), mutta kun kentällä olevat joukkueet ei sytytä, niin on vain vaivaannuttavaa, kun joku yrittää väkisin käskeä innostumaan, taputtamaan ja tekemään aaltoja. Jos pitää salibandystä, seuraa peliä mieluummin TV:stä. Finaalisarja takaisin, niin jo on tunnelmaa ja kaikkea sitä muuta hyvää, jota Matti Kaipiokin tuossa listaa.
Tosi liitto palkannut jo niin paljon väkeä tämän yhden tapahtuman ympärille, etteivät enää kehtaa myöntää, ettei tästä tullut mitään.
Yhden pelin finaali idea ihan jees! Mut vaihtakaa nyt hyvä jumala salibandyliitto tohon tapahtumapäällikön virkaan joku jolla on kokemusta asiasta, joka ymmärtää tapahtumien järjestämisestä jotain ja jolla on munaa tehä jotain.. Tää Bruun tekee omista tekemisistään ja valmistautumisestaan aina tosi ison numeron mutta kuten viime vuosi jo osoitti niin paska tapahtuma ja yleisömäärät laskussa.. CaMa liitto nyt!
Ennen oli paras seitsemästä systeemi. Nyt on yksi peli ja joku ”teini-idoli”/bubiruusu esiintymässä. Miksiköhän jengi ei löydä paikalle??? Minkä suomalaisen artistin sinä yhdistät salibandyyn tai urheiluun, josta sanoisit, että hitto mennäänpä hallille katsomaan vähän sählyä ja kuuntelemaan pari lekaa esiintyjältä XXX. En itse pysty nimeämään yhtään….
Superfinaalin tarkoitus oli ilmeisesti tuoda uusia katsojia runkosarjaan.? Nyt joku voisi tehdä graafit siitä miten paljon (maksaneet) katsojamäärät ovat kehittyneet kahdessa vuodessa ja miten tämä kehitys jakautuu paikkakunnittain. Esim. periaatteessa buumin pitäisi olla kovinta pääkaupunkiseudulla, jossa superfinaali järjestetään?
”Yksi tärkeä puute tapahtumasta on se, että liitto aktiivisesti myisi yrityksille tapahtumaan markkinointi/myyntipaikkoja. Maila, vaate ja varustemyyjät voisivat esitellä tulevan kauden mallistoa ja myydä vanhaa pois.”
Tämä!! Salibandyvarustevalmistajia on kuitenkin useampi, jokainen paikalle ja myyntikojuun muutakin kuin pari mailaa. Veskarin kamoja en ole nähnyt missään, samoin hupparit, verkkarit, takit ja hatut puuttuu. Hyvät tarjoukset ”viime vuoden” mallistoon ja näytille sekä myyntiin tulevan kauden uutuuksia.
Minusta seuroillekin voisi antaa oman pisteen omalle fanimyynnille. Ei vain pelkästään finaaliin osallistuville seuroille, vaan kaikille! Toiminnan esittelyä, mainostusta sekä fanituotemyyntiä. Näin saadaan ihmiset kuluttamaan rahaa, kiinnostumaan ja mahdollisesti tulemaan seuraavankin kerran.
Superfinaaliin pitäisi nimenomaan velvoittaa kaikkia liigaseuroja ja niiden pelaajia paikanpäälle sinne hallin käytäville promoamaan itseään/seuraansa/lajia ylipäätään. Eli jos et finaalissa pelaa, niin sitten tulet sinne duuniin. Kannattaa katsoa youtubesta esimerkiksi Klubbhusetin vlogeja paikallisista superfinaaleista, siellä on kaikki suurimmat starat paikanpäällä, vetämässä eri pisteitä tai muuten vaan pyörimässä. Suomessa vain FatPipella taisi olla jotain kivilehtoa yms siellä.
”Minkä suomalaisen artistin sinä yhdistät salibandyyn tai urheiluun, josta sanoisi”
Urheiluhullu. Must on tullu. Urheiluhullu. Ennen uskoin älyn voittoon.
Ehdottomasti. Mutta maksaa miljoonan.