Jokunen salibandyn seuraaja on varmasti joskus huomannut, että Tampereen siirtomarkkinoilla on kohtalaisen vilkasta näin keväisin. Useimmiten tämä on linkitetty siihen, miten pelaajat ovat siirtyneet Kooveesta Classiciin. Viimeisimpänä esimerkkinä Eemeli Salin tältä keväältä.

Tampereen siirtomarkkinakäyttäytymiselle on joskus naurettu aiheestakin sen vilkkauden vuoksi. Viime vuosien trendissä on kuitenkin logiikkaa, joka hyödyttää näitä kaikkia joukkueita.

Otan tähän kuitenkin hiukan laajemman katsantokannan. Keskitytään edelleen Tampereen tapahtumiin, mutta otetaan mukaan myös Nokian KrP. Katsannossa ovat mukana keväät 2011-2014. Tarkoitus on sitoa tähän mukaan myös hiukan sitä, miten nämä vuodet ovat sujuneet joukkueilta ja minkälaiseksi instituutioksi seurat mielletään.

Kauden 2010-2011 jälkeen Tampereen salibandypiireissä kohistiin. Classic oli tehnyt yhden kaikkien aikojen kaappauksista. Se nappasi Kooveelta kaksi kovaa pistenikkaria Veli-Matti Luukon ja Ville Matikaisen, parhaan puolustajan ja nykyisen maajoukkuemiehen Janne Lammisen sekä huippuvahti Pekka Niemisen. Classic hankki myös muita nimimiehiä. Näistä joku ehkä tietääkin Asser Jääskeläisen, Mikko Leikkasen, Jami Mannisen ja Petri Hakosen (kaikki Sveitsistä).

Samaan aikaan huomattavasti pienemmälle huomiolle jäi, että Classicista Kooveen leiriin matkasi pienelle vastuulle jäänyt Lassi Ylisiurunen sekä puolustaja Kimmo Kontiainen. Tähän mainittakoon, että Ylisiurunen on nykyisin Kooveen ykkössentteri ja upotti ratkaisevan maalin kevään 2012 pronssiottelussa.

Samaan aikaan Rene Andersson ja Petri Widgren vaihtoivat Nokian KrP:n riveihin. Täten suurin sisäisten siirtojen ”kärsijä” oli Koovee. Tämä on kuitenkin vain yksi katsantokanta asiaan, koska samaan aikaan joukkue hankki riveihinsä sellaisia lahjakkuuksia kuin Eemeli Salin ja Paul Kotilainen.

Seuraava vuosi oli poikkeus neljän vuoden katsannossa. Tätä ”vääristymää” ruokki kaksi asiaa. Ensinnäkin Koovee nousi välillisesti kaupungin ykkösjoukkueeksi, kun se eteni pronssille saakka ja Classic putosi jo puolivälierissä. Toisekseen liigakartalle ilmestyi neljäs joukkue Tampereelta, kun Ilves nousi Salibandyliigaan.

Ilves sai naarattua muutaman liigatason pelaajan KrP:sta, koska Ilves on monille huipuille kasvattajaseura ja joukkueessa oli tarjolla vastuuta. Muuten seurojen väliset siirrot olivat verrattaen vähäisiä. Mikko Repo siirtyi Kooveen A-junioreista KrP:n riveihin ja maalivahti Eero Peiponen Kooveesta KrP:n nuttuun.

Vuonna 2013 Ilveksen putoaminen tarkoitti sitä, että vapaata, jo liigakokemusta omaavaa, riistaa oli tarjolla normaalia enemmän. Näistä pelaajista Koovee nappasi viisi, Nokian KrP neljä.

Classic hankki Kooveen ykkössentterinä toimineen Paul Kotilaisen sekä maalitykki Sami Nymanin Nokian KrP:sta.

KrP kaappasi Kooveesta Miro Lehtisen. Tässä siirrossa oli ehkä eniten symboliikkaa. Lehtinen oli ja on Kooveen oma kasvatti. Häntä käytettiin myös mainoskasvona seuran esitteissä. Sittemmin mannekiinin virkaa on ajanut Mikko Immonen.

Kooveen ainoa näiden kolmen seuran välinen sisäinen hankinta oli Mikko Revon paluu Koovee-paitaan. Näiden siirtojen perusteella Koovee oli jälleen hiukan häviävänä osapuolena.

Vuosi sitten tehdyistä siirroista Joni Järviön siirto Classiciin oli yksi isoimmista siirroista. Järviö oli kuitenkin ehtinyt hankkia nimeä nuoresta iästä huolimatta varsin kypsillä esityksillä.

Koovee sai Lehtisen takaisin, ja hän loisti menneellä kaudella yhdessä Salinin kanssa. Myös Peiponen palasi Kooveen riveihin.

KrP hankki kaksi pelaaja Kooveen A-junioreista (Jussi Asunta ja Henri Kuosmanen). Kooveesta lähtenyt kokenut Antti Naskali oli todellinen vahvistus KrP:lle. Myös Classicista siirtynyt Ossi Ojala onnistui ja pelasi läpimurtokautensa.

Seuraavaksi tarkastellaaan hiukan sarjasijoituksia. Classic on kaupungin selkeä ykkösseura. Kooveen voi laskea kakkoseksi ja KrP:n trendi on ollut laskeva ja kahdella viimeisellä kaudella sarjapaikka on varmistunut vasta karsinnoissa.

Classic
2011 4.
2012 5.
2013 3.
2014 2.

Koovee
2011 5.
2012 3.
2013 10.
2014 10.

Nokian KrP
2011 8.
2012 10.
2013 11.
2014 12.

Tällä kaudella kaikki kolme ovat päättäneet kautensa. Classic oli lopulta viides, Koovee seitsemäs ja KrP karsi sarjapaikastaan playouteissa oltuaan runkosarjan 12. Viimeisin kausi oli ensimmäinen tällä vuosikymmenellä, jolla tamperelainen miesjoukkue ei edennyt välieriin asti.

Tamperelaisen miesjoukkueen edellinen mestaruus tuli keväällä 1988. Siitä on tähän päivään tuhottoman pitkä aika. Lajin kehityksen kannalta vielä pidempi. Sen jälkeen Classic on pelannut kolmesti finaaleissa, mutta joka kerta on jäänyt hopeinen luu käteen. Classic on näistä kolmesta joukkueesta vaurain ja potentiaalisin menestyjä.

Täten Classicin hankinnat ovat useimmiten tehty sitä silmällä pitäen, että joukkue taistelee mestaruudesta keväällä. Tämä selittää sen, miksi Kooveen parhaat pelaajat useimmiten siirtyvät Familyyn. Classicilla on tarjota todennäköisesti enemmän rahaa ja myös mahdollisuus voittaa kultaa on olemassa. Luonnollisesti Classicissa on myös puitteiden ja valmennuksen puolesta kehittyä huippupelaajaksi. Tampereelta löytyy potentiaalisia pelaajia yllättävän paljonkin, mutta valmiita vähän. Tässä on kuitenkin nähtävissä kehitystä viime vuosilta.

Luonnollisesti joukkue saa tässä lajissa helpommin huippunimen Tampereelta kuin Helsingistä.

Classicin ja Kooveen välinen suhde on ollut pitkälti yhdensuuntainen tie viime vuosina. On ollut harvinaista, että pelaaja siirtyy Classicista Kooveen riveihin peliajan perässä. Varsinkin jos pelaaja on tamperelainen ja Familyyn kastettu. Aiemmin mainitun Ylisiurusen lisäksi Jyri Järvinen oli tekemässä saman tempun vuosi sitten, mutta siirtyi lopulta SB Vaasaan opiskeluiden vuoksi.

Tämä selittynee sillä, että Familysta on kasvanut itsessään niin vahva instituutio, että pahimman paikalliskilpailijan riveihin ei haluta siirtyä kovin heppoisesti. Ja onhan seuroissa tietenkin muitakin eroja.

KrP:sta Classic ei ole juuri pelaajia hankkinut. Nymanin tapauksessa on niin monta asiaa monessa, että se ei ole olennainen siirto tässä aihepiirissä. Enemmän kuitenkin Classicissa vähemmälle vastuulle jääneitä on siirtynyt KrP:n riveihin.

Koovee on taasen onnistunut siirtomarkkinoilla siinä, että se on hankkinut niin sanottuja ”bubbling under” -pelaajia kasvamaan siipiensä suojaan Tampereen ulkopuolelta. Toki seuralla on myös nimekkäitä omia junioreita, mutta esimerkiksi aiemmin mainitut Salin, Kotilainen ja Järviö ovat tulleet muualta. Nykyisestäkin joukkueesta löytyy pelaajia kuten Perttu Koljonen, Arvid Vonk ja Samu Saari, jotka myös ovat tulleet muualta kasvamaan korkoa seuran riveihin.

Voisi ajatella, että Classicin pajatson tyhjennys on pelkästään huono asia Kooveen kannalta. Mutta ei se aivan selkeää ole. Kooveen rooli näyttäytyy tässä vaiheessa monelle muualta katsovalle siltä, että vähän pienemmällekin hypelle jäänyt pelaaja voi kasvaa tuossa ympäristössä huipputasolle. Kooveessa tällainen pelaaja saa todennäköisesti vastuuta ja ilmapiiri on freesi ja kilpailullinen. Pelaaja voi nousta vaikka maajoukkueeseen asti, kuten hyvänä esimerkkinä Salin. Täten seura voidaan nähdä ponnahduslautana. Joukkue ei kuitenkaan kovin todennäköisesti ole sarjan Top 4 -ryhmä lähivuosina.

Kooveella onkin nyt ihan viime vuosina vasta ollut edustusjoukkueen mukana vahva nuorisoedustus, joka koostuu nimenomaan ”kooveelaisista”. Heitä voi olla vaikeampi saada siirtymään esimerkiksi Classicin riveihin, koska seuraidentiteetti on rakentunut jo junioreissa. Molemmista joukkueista löytyy seuraylpeyttä. Näiden pelaajien varaan joukkueen kannattaa rakentaa jos mielii kasvaa suuremmaksi tulevaisuudessa.

Kooveen tarina tähän päivään ei ollut kovin simppeli, vaan erinäiset seurafuusiot viime vuosikymmenellä tekivät toiminnasta ajoittain lähes huvittavaa.

Sitten on vielä tietysti Nokian KrP, jonka osaongelma piilee juuri siinä, että se tässäkin jutussa mielletään tamperelaiseksi joukkueeksi. Sen oma pelaajatuotanto laahaa selkeästi kahden suuremman perässä. KrP kuitenkin hyötyy Kooveen ja Classicin toiminnasta omalla tavallaan.

Se on nimittäin saanut joukkueista irti sellaisia pelaajia, jotka eivät ole olleet asemaansa tyytyväisiä. Näistä muutama on onnistunutkin varsin hyvin. KrP:n eduksi on voinut lukea myös sen, että he ovat vuosien saatossa pystyneet tarjoamaan myös hyviä rahallisia korvauksia.

Ongelma on se, että KrP nähdään liiaksi kunnianhimon päätepysäkkinä. En sano, että se on sitä, mutta se nähdään niin. KrP:sta ei ole hirveästi ponnistettu huippujoukkueisiin tai maajoukkueeseen. Tulevaisuudessa toivottavasti on toisin.

KrP nähdään myös joukkueena, jolla ei ole identiteettiä. Identiteetti onkin vasta rakentumassa. Nokialta se voisi löytyäkin, mutta Tampereen Raholassa joukkue on profeetta vieraalla maalla. Yksi vaihtoehto olisi pyrkiä profiloitumaan ympäryskuntien omaksi joukkueeksi.

Sanoisin kuitenkin, että tässä on tullut hiukan muutosta viime vuosina. Heikki Luukkosen palkkaus ja pelaajiston nuorentuminen ovat hiukan keventäneet tätä imagoa. Viimeisen kahden kauden menestys on ollut heikkoa, mutta linjaukset ehkä hitusen viisaampia. Nuoria on vilissyt entistä enemmän kokoonpanossa ja he ovat myös onnistuneet KrP:n paidassa. Lisäksi Luukkoselle annettiin tämän kauden jälkeen työrauha. Se mikä näkyy ulospäin ei ole aina koko totuus, ja näin se on myös KrP:n kohdalla. Kuuleman mukaan meno joukkueessa oli hyvä menneellä kaudella, vaikka tulokset toista näyttivätkin.

Mielestäni KrP:n pitäisi jatkossa pyrkiä suunnilleen samaan kuin mitä Koovee on nyt – ja pyrkiä kehittymään sitä kautta mahdollisesti suuremmaksi pitkällä aikajänteellä. Tätä tietysti vaikeuttaa se, että A-juniorit eivät pelaa SM-sarjaa. Omia junioreitakin rupeaa olemaan peli-iässä. Yksi selkeä edistysaskel olisi saada halli Nokialle, mutta se on viimeisten tietojen perusteella jäämässä haaveeksi.

Näiden liigaseurojen lisäksi nostan vielä hiukan sivulauseessa mainitsemani Ilveksen esille. Ilves on sellainen seura, josta monikin pelaaja on ponnistanut, ja sen kasvatteja pelaa liigatasolla, vaikka edustusjoukkue vaikuttaa nykyisin kakkosdivisioonassa. Useat luonnonlahjakkuudet (Tommi Merto etunenässä) nostivat joukkueen Salibandyliigaan muutama vuosi takaperin. Heistä useat myös kasvoivat ja jäivät liigapelaajiksi.

Erikoispiirteenä tamperelaisessa salibandyssa voi pitää Sveitsin viehätysvoimaa. Neljän vuoden otannalla voitte tarkistaa Huhumaa-osiosta kuinka vilkasta liikenne Tampereen ja Sveitsin välillä on ollut. Se on nimittäin kovaa ajoa molempiin suuntiin.

Perinteisten siirtymisten lisäksi on huomioitava, että muutama pelaaja on ensin lopettanut ja silti siirtynyt jo jonkin ajan kuluttua toiseen joukkueeseen. Tällaisia pelaajia ovat viimeisimpinä olleet Lasse Salminen ja maalivahti Pekka Nieminen.

—

Pääkallo.fi:n Huhumaa-sivusto aukeaa huhtikuun aikana ja tänäkin vuonna voit lukea sieltä kaikki mielenkiintoisimmat siirrot ja huhut.

Lähteinä käytettiin:
Huhumaa 2011
Huhumaa 2012
Huhumaa 2013
Huhumaa 2014