Takaisinheittorstaissa palataan noin 24 vuotta ajassa taaksepäin, ja verrataan silloista tilannetta nykyhetkeen. Käsittelyssä on päätoimittaja Jukka Tervon Salibandylehteen kirjoittama ”Häh…! Eikö meidän matsista sanaakaan? – julkisuuden tavoittelijana salibandy on vielä keppikerjäläinen” -artikkeli.

”Kuvitelkaa TV-ykkösen Urheiluruudun Juha Jokinen lukemassa salibandyn miesten mestaruussarjan ottelutuloksia tai kuvitelkaa nautiskelevanne Hesarin urheiluosaston pääsivuilta pelianalyysia SSV:n ja Turbon kohtaamisesta. Varmasti myönnätte itsekin, että elitte tuon ohikiitävän hetken vain haaveunissa. Karussa todellisuudessa ei salibandylle ole julkisuuden antimista herunut kuin ohuita siivuja. Miksi?”

Näillä sanoilla starttasi ingressissä mainittu artikkeli (Artikkelia ensimmäinen osa löytyy täältä ja toinen täältä). Esimerkit olivat sinä aikana Tervon mukaan jopa yliampuvia odotuksiltaan. Tekstin alussa salibandyn heikon aseman syyksi esitettiin ainakin osittain urheilutoimitusten konservatiiviset asenteet.

Seuraavan alaotsikon alla on haastateltu Urheilulehden silloista päätoimittajaa Arto Terosta. Teronen selittää näkymättömyyttä lajin silloin vielä sangen alhaisella suosiolla, ja kommentoi osuvasti:

– Peli koskettaa enemmän toteuttajia kuin yleisöä ja pitää muistaa, että lehtien teossa sanelevat kaupalliset periaatteet.

Tähän väliin onkin hyvä huomauttaa nykypäivästä se, että Urheilulehti ei tänä päivänäkään oikeastaan huomioi salibandya, vaikka joskus asia oli paremmallakin tolalla.

Artikkelissa kerrotaan, että lisenssipelaajia oli tuohon aikaan noin 6000, ja lajin piirissä oli harrastajia noin 30 000. Tästä tehdyn päätelmän mukaan laji kosketti monia ihmisiä jo siihen aikaan, ja olisi ansainnut enemmän huomiota. Nykypäivästä tähän voi peilata sitä, että Suomessa lisenssipelaajien määrä on nyt lähes kymmenkertainen tuohon nähden, ja laji koskettaa harrastuksena tai muuten yli kymmenkertaista määrää ihmisiä tuon ajan tilanteeseen verraten.

Seuraavassa kappaleessa kiitellään eritoten maakuntalehtiä. Muun muassa Hämeen Sanomat, Karjalainen, Keskisuomalainen ja muutama muu saavat kiitosta. Nykypäivänä eritoten maakuntalehdille täytyy nostaa hattua näkyvyyden suhteen. Olen kuullut monasti helsinkiläisten olevan kateellisia muun Suomen paikallislehtien salibandyuutisoinnista. Esimerkiksi Aamulehti on Tampereella hyvä esimerkki jo aiemmin mainittujen lisäksi.

Iltapäivälehtiin salibandy ei yltänyt, ja Helsingin Sanomat suostui sentään tarjoamaan tulospalvelua lajista. Yksi tärkeä valloituksen kohde oli Teksti-TV. Teksti-TV:n suhteen tilanne on ollut hyvä salibandyssa jo melko pitkään, ja vaikka se on hiukan vanhakantainen tapa välittää tietoa, niin sen suosio on pysynyt lähes ennallaan. Tuolloin oli iso asia, kun päivän tulokset näkyivät siellä jo samana iltana.

Viimeinen kappale alkaa näin:

”STT:n listoille pääseminen, samoin Urheiluruudun ja vakituisten radiolähetyksien ”valtaaminen” ovat vielä keskeneräisiä projekteja…”

Tervo päättää artikkelin pohdintaan mikä olisi paras lähestymistapa, ja päätyi sangen oikeaan päätelmään. Hiljaa hyvä tulee. Jos ei täydellistä, niin jo paljon parempi. Tervo näki tärkeänä sen, että laji ei lähde liikaa vertaamaan muihin, vaan pyrki rakentamaan oman tarinansa omalla tavallaan.

Varsinaisen artikkelin ohessa oli myös kainaloteksti, jossa kritisoitiin seuroja siitä, että ne eivät ole tehneet tarpeeksi lajin näkyvyyden eteen. Tuolloin Suomen Urheilukirjaston Tietopalvelu oli valmistellut syvällistä artikkelia salibandyn SM-sarjasta ja noin puolet liigaseuroista oli jättänyt vastaamatta tietopyyntöihin. Sekä seuroja että liittoa kritisoidaan edelleen usein näkyvyyden eteen tehdystä tai tekemättömästä työstä.

—

Jälkisanat

Muutamissa kohdissa otin vertauksia nykypäivästä Tervon tekstin sisältöön, ja tässä yhteydessä on varmasti hyvä pohdiskella lajin näkyvyysasiaa hiukan laajemmastakin näkövinkkelistä. Nykyisin näkyvyyttä voi vertailla useammasta eri kulmasta, koska internetin mukaantulon vuoksi printtilehti, radio tai TV eivät ole enää absoluuttinen mittari näkyvyyden kannalta.

Ensinnäkin lehtiin viittasin tuossa jo hieman aiemmin. Kuten kehuttua, maakuntalehdissä näkyvyys on sangen hyvällä tolalla. Lehdistä Hesaristakin saattaa voida lukea illan otteluista, mutta monista paikallislehdistä voi bongata uutisia esimerkiksi Divarista, joka ei ole korkein sarjataso. Salibandyn asema painetuissa lehdissä on toki parantunut 1990-luvun alkuvuosista.

Tervon tekstissä mainittiin myös iltapäivälehdet. Iltapäivälehtien printtilehdistä salibandysta voi nykyisin saada tietoa ainakin satunnaisesti, ja ainakin silloin kun jotain merkittävää tapahtuu. Ilta-Sanomat on tässä toki edellä. IS:n alainen Urheilusanomat uutisoi salibandysta kauden aikana pääosin kerran viikossa Timo Mäkysen toimittamana. IS julkaisee myös ennakkoartikkeleita IS Extran kautta lähettämistään otteluista.

Moni tai ainakin osa on kaivannut salibandyn painettua valtakunnallista erikoislehteä Salibandylehden lopetettua vuoden 2013 lopussa. Tällaista ei ole ainakaan omien tietojeni mukaan tulossa.

Pääkallo.fi huolehtii kyllä lajin verkkouutisoinnista omalla tavallaan, mutta makasiinityylisen printtilehden julkaisuun toimituksella ei riitä tällä hetkellä resurssit. Tyylillisesti ja sisällöllisesti muutaman urhoollisen käynnistämä verkkolehti on kuitenkin paisunut vuosien saatossa.

Se on taasen mahdollistanut sen, että esimerkiksi kausiennakoissa ja kauden mittaan voidaan huomioida suppeasti jopa alueellisia sarjoja, kuten miesten 2. divisioona. Samalla pyritään ennakoimaan valtakunnallisten aikuisten pääsarjojen lisäksi myös kaikki junioreiden SM-sarjat. Myös mitalistit pääsevät esille. Vaikka sisältö on pitkälti reaktiivista, niin myös makasiinityyppisiä pitkiä tekstejä, haastatteluita ja bloggauksia julkaistaan tasaisesti.

Tässä päästään siihen Tervonkin tekstissä viitattuun potentiaaliseen yleisöön. Pelkästään Pääkallo.fi:tä lukee sarjakaudella viikoittain keskimäärin yli 30 000 ihmistä. Olemme kuitenkin pienehkö tekijä isossa kuvassa.

Yle on verkkojulkaisijana ilahduttavan aktiivinen salibandyn saralla. Ainakin Ylellä pyritään pysymään mukana lajin tapahtumissa, ja verkkosivuilla oli tarjolla viime kaudella muun muassa kierroksen hienoimpia maaleja.

Televisiossa laji sai jalansijaa eritoten viime vuosikymmenellä. Urheilukanava ja Nelonen Pro näyttivät aikoinaan Salibandyliigan otteluita, ja raivasivat omalta osaltaan tietä seuraavan vuosikymmenen virityksille.

Nykypäivänä valtakunnallinen Yle näyttää aika ajoin televisiossa salibandya lauantaisin tai sunnuntaisin hyvään katseluaikaan osana Urheiluviikonloppu -konseptiaan. MM-kisoissa Suomen ottelut on suurimmaksi osaksi nähtävissä suorina lähetyksinä. Myös Salibandyliigan finaaliotteluilla on ollut sijaa ohjelmatarjonnassa.

Verkkolähetykset ovat nykypäivää ja siltä osin salibandylla kulkee erinomaisesti. Lähetyksiä on tarjolla tälläkin kaudella yli 120 miesten Salibandyliigan, naisten Salibandyliigan ja miesten Divarin osalta. Se, että suuret tekijät kuten IS ja Yle ovat näissä mukana, on tärkeää medianäkyvyyden kokonaisuuden kannalta. Nämä toimijat kun myös puffaavat lajia ja lähetyksiä omissa kanavissaan, jotta niin sanottu tuote saisi näkyvyyttä. Tämän lisäksi Veikkauksen VeikkausTV sekä Elisan Fanseat ovat tärkeitä ja kasvavia verkkolähetyskanavia urheilun saralla.

On hienoa huomata, että myös seurat, joita ajoittain parjataan, ovat innostuneet tekemään omia lähetyksiään.

Salibandyssa riittää edelleen kehityskohteita, ja luonnollisesti myöskään medianäkyvyyden osalta ei olla lähellekään maalissa. Liikaan tyytyväisyyteen ei ole varaa, sillä se tappaa kehityksen kliseisesti sanottanu.

Lisäksi tuosta 24 vuoden takaisesta tekstistä pilkistää vieläkin esille asioita, joissa on kehitysvaraa. Yleisesti ottaen yleisömäärät ja lähetysten katsojaluvut voisivat olla korkeampia. Monista asioista voi olla kuitenkin jo tyytyväinen jos vertaa pelkästään näkyvyyden kehityskäyrää.

Eilen pelattu Classic-LASB oli esillä illan Urheiluruudussa elävän kuvan kera. Laji on nyt esillä juuri siellä Tervon toivomassa paikassa, ja on ollut siellä jo tovin. Ei ehkä viikoittain, mutta ainakin ajoittain.

Tänään tehdään myös mielenkiintoista historiaa, sillä miesten Divarin ottelu LeBa-96-NST näytetään klo 18.30 alkaen Yle Areenassa. Konseptiin kuuluu, että Yle Areena näyttää salibandyottelun joka torstai suorana lähetyksenä.

Tähän tilanteeseen on päästy Tervojen ja muiden pioneerien viitoittamalla tiellä. Ottaen huomioon, että World Wide Webiä ei ollut keksitty vuonna 1992, niin kuinkahan utopistiselta tämä skenaario olisi tuntunut hänestä artikkelin kirjoitushetkellä?

Artikkelit löytyvät Salibandyliiton entisen toiminnanjohtajan Jari Kinnusen arkistosta, jonne on kerätty vanhojen Salibandylehtien artikkeleita.

—

Tiedätkö sinä hyvän salibandytarinan vuosien takaa? Vinkkaa siitä meille. Parhaimmat ja mehukkaimmat tarinat päätyvät Pääkallo.fi:n sivuille. Vihjeen voit lähettää osoitteeseen vihjeet(a)paakallo.fi.

—

Pääkallo.fi:n aiemmat #takaisinheittotorstai-artikkelit:
Kun liigavalmentajalle napsahti neljän kuukauden toimitsijakielto – fläppitaulu pääosassa
Muistatko, kun Salibandyliigassa tapeltiin? Seurauksena mojovat pelikiellot
Maalivahti teki historiaa – muistatko tämän ihmemaalin? (video)
Kun maalivahti teki maalin – ”Mahtava pätkä salibandyn historiaa, on peli kyllä muuttunut”
Jääkiekon arkkiviholliset kohtasivat salibandykaukalossa 25 vuotta sitten: ”Tää on h-vetin hyvä laji”
Kuusi pelaajaa jätettiin kesken pelireissun huoltoasemalle – valmentajan opetus meni liian pitkälle vuonna 2003
Ensimmäiset suomalaiset Ruotsin liigassa – oliko ammattilaisuutta 20 vuotta sitten?
Video: Näin käynnistyi TPS:n taival Salibandyliigassa
Kakkosdivaripelaaja valittiin maajoukkueeseen vuonna 1994 – vaikutti merkittävästi suomalaiseen salibandyhistoriaan
Video: Pala fuusioituneiden seurojen historiaa – muistatko tämän hukatun rankkarin?
Salibandylla yllättäviä haasteita 90-luvulla – parkettialustalla käskettiin pitämään sukkaa lavan päällä
Video: Näin Hartwall Arena pauhasi vuonna 2010 – 13276 ihmistä näki MM-kotikisojen kultahuuman
Video: Näin napattiin Suomen salibandyhistorian ensimmäinen ja viimeinen EM-kulta
Kysely vuodelta 1992 – ”Testaa oletko salibandynarkkari”
Näin Suomi voitti ensimmäisen nuorten MM-kullan – joukossa lajin huippuyksilöitä ja yksi Veikkausliiga-peluri
Suomalaiset haastoivat maailmankuulun jääkiekkojoukkueen salibandyotteluun jazzfestareilla – ”Viktor Tikhonov hymyili!”
Video: Kun liigapelaaja iski tehot 9+1 ottelussa – ”Mielessäni oli, että pelissä voi tehdä yhdeksän maalia”
Kun maajoukkuevahti heitti liigafinaaleissa pallon omaan maaliin
Video: Mainosmateriaalia vuodelta 1964 – tältä näytti salibandyn esiaste
Miksi ”Pikku Kakkosen posti” raikui salibandyn MM-finaalissa vuonna 1996?
Salibandymallistoja vuodelta 1997: ”Tässä asussa voisi mennä vaikka tekno-diskoon bailaamaan”
Muistatko kun salibandya esiteltiin vuoden 1997 World Games -kisoissa?
Video: Vuoden 1995 EM-kultamitalistit televisiohaastatteluissa – ”Ei ollut limusiineja”
Tasan viisi vuotta sitten – ”Salibandyn Seiska on taas täällä”
Muistatko, kun Mikko Kohonen oli menettää jalkansa? Kuva sairaalasta ei herkimmille