Mikä joukkue juhlii keväällä? Mistä löytyvät kovimmat haastajat? Mikä joukkue yllättää? Entä mitkä ryhmät valtaavat kellarin? Miesten Salibandyliigan ennakko aloittaa Pääkallo.fi:n perinteisen kausiennakoiden sarjan. Alta voit lukea arviomme Salibandyliiga-kauden 2016–2017 voimasuhteista.
Miesten Salibandyliigan kausi 2016-2017 käynnistyy lauantaina 17.9. yhden ottelun voimin, kun M-Team ja Indians kohtaavat Helsingissä. Kausi polkaistaan entistä reippaammin käyntiin sunnuntaina 18.9., jolloin väännetään viisi ottelua.
Pääkallo.fi:n papereissa Classic on eittämättä ensi kauden suurin mestarisuosikki. Hallitseva mestari onnistui nappaamaan neljä kovaa nimeä riveihinsä. Viides hankinta onkin sitten Jarkko Nieminen, joka on nimenä koko liigan tunnetuin, mutta näytöt salibandykentillä antavat toistaiseksi odottaa itseään.
Maaliskuussa uutisoitiin, että vanhat kilpakumppanit Erä ja Viikingit (SSV) yhdistävät voimansa. Syntyi nimihirviö EräViikingit, jonka uskomme olevan Classicin vahvimpia haastajia. Näiden joukkueiden jälkeen Happee ja Oilers hönkivät hyvin lähellä niskaan. Vahvistunut TPS ei ole enää pelkkä musta hevonen, ja joukkue saatetaan nähdä mitalipeleissä keväällä.
Nousijajoukkue LASB räväytti melkoisen jytkyn kiinnittämällä Mikael Järven joukkueeseensa syyskuun alussa. Häntäpään taisto tulee olemaan tänäkin vuonna varsin tasainen, ja eritoten sijoja 8-14 on sangen haastavaa arvioida.
Vuosi 2016 on ollut sen verran yllätyksellinen lajia seuranneille, että eiköhän toivota tulevalle kaudelle myös pelillisiä, eikä pelkästään kentän ulkopuolisia yllätyksiä.
—
1. Classic – kivenkova armada puolustaa mestaruutta
Tampereen Classic voitti keväällä Superfinaalin ja Salibandyliigan sangen odotetusti. Joukkue ei ole ainakaan heikentynyt, joten tulevalta kaudelta ei sovi odottaa huonompaa tulosta. Vaikka harjoitusotteluille ei voi laittaa liian suurta painoarvoa, niin jotain kertoo se, että Classic ei hävinnyt niistä yhtäkään.
Lassi Toriseva otti lopulta ykköstorjujan vastuun, ja oli vakuuttava. Joni Järviö ei ole kuitenkaan lainkaan kehno paikkaaja. Mika Savolaisen lopettaminen jätti puolustukseen kirjaimellisesti ison aukon. Mikko Leikkanen oli viime kaudella maagisen hyvä, mutta kärsii tällä hetkellä loukkaantumisesta. Nico Salon siirryttyä sentteriksi Krister Savonen saattaa nousta joukkueen ykköspakiksi. Janne Lamminen kuuluu edelleen maajoukkuerinkiin, joten puolustus on sangen vahva, kun ottaa huomioon, että myös Asser Jääskeläinen palasi kotiseuraansa häsläämään Ruotsin-reissulta.
Miro Lehtisen, Joonas Pylsyn sekä Riku Reunamäen hankinnat tarkoittavat sitä, että tulevalla kaudella Classicilla on yhä tasapainoisemmat kolme vitjaa, kun viime kaudella sen selkeä heikkous oli kolmosnyrkki. Hyökkäyksen keihäänkärkiä ovat Eemeli Salin, Salo, Lassi Vänttinen, Sami Johansson, Jussi Piha sekä edellämainitut taiturit. Tasoa riittää siis myös sillä saralla. Vänttinen tosin parantelee Superfinaalin jälkeen operoitua polveaan pitkälle loppuvuoteen.
Petteri Nykky osoitti viime kaudella, että hän osaa käsitellä tamperelaisia taitureita oikealla tavalla, ja lopputulos nähtiin kesällä. Classicin ensi kauden suurin kysymysmerkki lienee Jarkko Nieminen ja hänen pelillinen kontribuutionsa Suomen mestareille.
Vahvuudet/heikkoudet:
+ Valmennus sarjan parhaimmistoa, jollei paras
+ Paljon yksilötaitoa ja luovuutta pallollisessa pelissä
+ Erittäin vahva puolustus- ja hyökkäyskalusto
+ Osa nuorista avainpelaajista vielä kehittyvässä iässä
– Loukkaantumiset rikkovat viime kauden vahvoja viisikoita
– Pysyvätkö kaikki pelaajat tyytyväisinä, kun materiaali on kivikova ja vastuuta jaetaan laajemmin?
Paras pelaaja: Nico Salo, sentteri
Nouseva tähti: Eetu Sikkinen, hyökkääjä
Päävalmentaja: Petteri Nykky
—
2. EräViikingit – helsinkiläisväriä taas finaaliin
Onko Erän ja Viikinkien fuusioitumisen pöly jo laskeutunut? Oletettavasti, ja EräViikingit sai odotetusti kasaan varsin vahvan nipun tulevaa kautta ajatellen. Mielenkiintoista on se, että kaksi yhdistynyttä seuraa olivat varsin erilaisia toimintakulttuuriltaan.
Maalinsuulle päävalmentaja Jyri Korsman pystyy asettelemaan Santtu Strandbergin, joka kuuluu maaajoukkuerinkiin. Kakkostorjujan vastuuta kantaa Markus Laakso. Puolustus on joukkueessa selkeästi heikoin osa-alue, kun pohtii esimerkiksi Viikinkien (SSV:n) menestysjoukkueita. Lauri Stenforsin siirtyminen TPS:n riveihin oli todella paha isku. Myös Welhoihin lähteneelle Iiro Lankiselle ja Sveitsiin karanneelle Mikael Laxille olisi ollut käyttöä. Pakiston kärkinimi on kokenut Tommi Aro, jonka rinnalle ei maajoukkuetason miehiä juuri löydy. Ykkösketjuun ainakin alkukaudesta istutettava Marko Juselius on mielenkiintoinen nimi, sillä pelaaja teki pienoisen läpimurron viime kauden Viikingeissä. Nyt nuoren pakin tulee ottaa vielä yksi askel eteenpäin. EräViikinkien kannalta olisi sangen tärkeää, että Tero Tiitu edustaisi seuraa ja vahvistaisi puolustusta koko ensi kauden ajan. Tiitun sopimusta ei ole vieläkään julkaistu.
Siinä missä puolustus on joukkueessa pienoinen kysymysmerkki, niin hyökkäys onkin sitten sangen kovaa luokkaa. Jani Kukkolan ja Mika Moilasen paluut kotimaan kentille tuovat tulivoimaa, leveyttä ja laatua hyökkäykseen. Muita hyökkäyskoneiston kärkinimiä ovat maajoukkuemiehet Miko Kailiala, Lauri Kapanen sekä Janne Hyvönen. Perttu Puskan viime kausi antaa luvan odottaa kovia tehoja myös tulevalla sesongilla, eikä kovasta laukauksestaan tunnettua Tuomas Iiskolaa sovi unohtaa.
EräViikingit vilisee maajoukkuemiehiä, ja sen rosteri on sangen laaja. Joukkue olisi kuitenkin tarvinnut vahvistusta puolustukseensa, eikä olisi välttämättä ollut pahitteeksi, jos mukana olisi vielä joku konkaripelaaja suunnannäyttäjänä. Korsmanilla on nyt erinomainen tilaisuus näyttää kyntensä nimenomaan päävalmentajana.
Vahvuudet/heikkoudet:
+ Vahva hyökkäyskalusto, tulivoimaa moneen ketjuun
+ Taktisesti kypsä valmennus
+ Ammattimainen organisaatio ja joukkue
– Joukkue kokonaan uusi – miten hitsautuu yhteen?
– Melko kokematon valmennus
– Pakkiosasto
Paras pelaaja: Jani Kukkola, sentteri
Nouseva tähti: Marko Juselius, puolustaja
Päävalmentaja: Jyri Korsman
—
3. Happee – taiteilijoista kasvoi kestomenestyjiä
Kun Happee viime keväänä katkaisi Viikinkien (SSV:n) pitkän mitaliputken kaatamalla helsinkiläiset pronssipelin jatkoajalla, oli mitali joukkueelle kolmas perättäin. Tämä todistaa, että Jyväskylässä on tehty hyvää työtä ja menestykselle on ollut selkeää jatkumoa tällä vuosikymmenellä. Happeen nuttua kannetaan rakkaudesta seuraa kohtaan, ja monet Happee-lähtöiset pelaajat ovat kokeneet viime vuosina renessanssin palattuaan Jyväskylään.
Eero Kososen lähdettyä viime kauden alla Ruotsiin, jäi Tuomas Turuselle isot saappaat täytettäviksi. Turunen hoiti roolinsa erinomaisesti, ja nousi samalla maan kärkitorjujien joukkoon. Nuori kakkosvahti Miro Tuomala on myös osoittanut kykynsä miesten tasolla. Happee sai puolustukseen oivan paluumuuttajan, kun Jalo Kouvonen liittyi joukkueeseen kahden Seinäjoella vietetyn kauden jälkeen. Oletettavasti Kouvonen muodostaa Otto Tikan kanssa Happeen ykköspakkiparin, vaikka kaudet SPV:n riveissä mönkään menivätkin. Jonne Junkkarinen on sarjan energisimpiä ja parhaita puolustuspelaajia, jos vain pysyisi kunnossa. Eemil Ukkonen oli jo viime kaudella vahva ja hän parantanee otteitaan entisestään.
Panu Kotilaisen paluu Happeeseen tarkoittaa sitä, että Seppo Pulkkinen pystyy heittämään tarvittaessa kehiin mielenkiintoisen Kotilainen (Peter)-Kotilainen (Paul)-Kotilainen (Panu) -vitjan. Peter Kotilainen on taas vuoden kokeneempi ja ehkä kypsempikin. Hän on parhaimmillaan liigan maaginen – jopa koko liigan käänteentekevin pelaaja. Hän pystyy yksin taikomaan maaleja tyhjästä. Ykkösketju on edelleen maan eliittiä. Juuso Heikkiseltä, Petri Kaukolta sekä Veli-Matti Hynyseltä voi odottaa tuhoja myös ensi kaudella. Janne Hoikkasta ei sovi suinkaan unohtaa sillä maajoukkuerinkiin kuuluva atleetti on monipuolistanut peliään viime vuosina.
Pulkkisen ja Mikko Lehdon joukkue on pysynyt lähestulkoon samana viimeiset vuodet. Rahkeet riittävät parhaimmillaan jopa finaaliin saakka. Tässä vaiheessa voidaan pitää pienoisena yllätyksenä, jos joukkue ei etene välieriin asti.
Vahvuudet/heikkoudet:
+ Taitavat ja tehokkaat yksilöt
+ Halu pelata Happeessa ja Happeelle (= Hirvirytke)
+ Joukkue pysynyt lähes samana ja tottunut menestymään
– Ajoittaiset ylilyönnit ja hermokontrolli
– Viime kaudella paljon avainpelaajien loukkaantumisia. Miten käy nyt?
Paras pelaaja: Jonne Junkkarinen, puolustaja
Nouseva tähti: Miro Tuomala, maalivahti
Päävalmentaja: Seppo Pulkkinen
—
4. Oilers – öljyväriä välieriin?
Esport Oilers ylsi viime keväänä Superfinaaliin saakka, missä Classic oli lopulta selkeästi parempi. Sen jälkeen on tapahtunut paljon muutoksia, joista tärkeimpänä voi pitää päävalmentaja Akseli Ahtiaisen lähtöä. Petri Huttunen seuraa Ahtiaista espoolaisten pääkäskijänä.
Maalivahtiosasto on ainakin kunnossa, sillä Joonas Kaltiainen on raivannut viime kausina tiensä liigan maalivahtieliittiin. Puolustuksen merkittävin vahvistus on maajoukkuepuolustaja Risto Töllikkö. Viikingeistä naarattu Erik Storgårds päässee nyt näyttämään kyntensä isommassa roolissa. Puolustuksen muita tukipilareita ovat Jesperi Lindfors, Ilari Talvitie sekä Rasmus Markelin.
Hyökkäys oli jo viime kaudella taitava ja juonikas, ja se tulee olemaan sitä myös tulevalla sesongilla. Markus Markkola oli todella kova kaappaus Indiansista, eikä Eino Pesua voida pitää juuri sen huonompana värväyksenä, jos piilevä potentiaali osataan jalostaa oikein. Hyökkäyksen maestro on Oscar Hänninen, jonka pelikunto on tosin edelleen veritulpan jäljiltä kysymysmerkki. Perttu Pajukoski on vahva tekijä, ja rightin puolen laukojat Casper Pfitzner sekä Sylvester Raikamo pitävät huolen, että tulitusta on luvassa kaikista ilmansuunnista. Matias Kaartisen lähtö vie jonkin verran pois joukkueen pelinrakentelusta.
Huttunen astuu varsin suuriin saappaisiin, sillä Ahtiainen onnistui saamaan aiempina vuosina ailahdelleesta Oilersista erittäin paljon irti. Oilers on sopiva sekoitus kokeneita veijareita ja nuorta potentiaalia. Taitotaso on korkea läpi kokoonpanon. Öljymiehillä on mahdollisuus raivata tie jälleen vaikka finaaliin saakka, jos palaset loksahtavat uomiinsa.
Vahvuudet/heikkoudet:
+ Maalivahti sarjan parhaimmistoa
+ Pakkiosasto
– Valmennus on kääntämätön kortti, onko Petri Huttunen kova luu myös päävalmentajana?
– Säilyvätkö tähtipelaajat ehjinä, useammalla ollut hiljattain vammoja
Paras pelaaja: Oscar Hänninen, sentteri
Nouseva tähti: Eromon Agbomeirele, hyökkääjä
Päävalmentaja: Petri Huttunen
—
5. TPS – ei enää altavastaajan asemassa
TPS pelasi viime kaudella todella ennakkoluulottomasti, ja yllätti monet kypsillä otteillaan. Ei ollut lopulta kovin kaukana, että turkulaisnippu olisi pudottanut Happeen ulos mitalipeleistä. Siirtomarkkinoilla viimein voittajan asemaan noussut TPS on joukkue, jolta osa odottaa jopa mitalia tulevalla kaudella.
Ykkösvahdin viittaa kantava Pyry Luukkonen on noussut viimeisen parin vuoden aikana raketin lailla maan maalivahtieliittiin. Luukkonen nähtäneen myös Riian MM-kisoissa. Puolustuksen johtohahmo on Viikingeistä Turkuun palannut Lauri Stenfors, joka johtaa joukkuetta esimerkillään. Olli Laine on jo osoittanut osaamisensa miesten tasolla. Myös Janne Nurmisen paluu Oilersista oli tärkeä palanen Palloseuran takalinjojen kannalta.
Hyökkäyksen maestro oli viime kaudella Jaakko Hautamäki, ja tämän suhteen nähdään tuskin muutoksia. Waltter Mahlbergin siirtyminen Ruotsiin oli hyökkäyksen kannalta pienoinen takaisku. Ville Hirvisuo, Sami Saarinen, Jani Hyytiäinen ja Eero Jalo ovat sellaisia nimiä, jotka kannattaa jokaisen vastustajan huomioida.
Aki Vilander on nuoresta iästään huolimatta osoittanut, että pystyy raapimaan potentiaalisesta materiaalista erittäin paljon irti ja organisoimaan toiminnan ja pelaamisen laadukkaaksi. Ennakkoluuloton TPS tuskin tulee olemaan helppo vastus kellekään ensi kaudella, mutta kyllä se edelleen lähtee haastajan asemasta, kun välieriäpaikkoja mietitään. Tällä haavaa joukkuetta ei tarvitse tuomita kellarikerrokseen, ja esimerkiksi pudotuspelien ulkopuolelle jääminen olisi valtaisa pettymys.
Vahvuudet/heikkoudet:
+ Vahva puolustus ja maalivahti
+ Ennakkoluulottomuus, viime kausi toi itseluottamusta
+ Hyvin organisoitu pelitapa
– Ei pääse enää iskemään puskista
– Puhtaat maalitykit puuttuu
Paras pelaaja: Lauri Stenfors, puolustaja
Nouseva tähti: Tatu Kanervisto, puolustaja
Päävalmentaja: Aki Vilander
—
6. SPV – kovaa tullaan taas kerran
SPV koki viime kaudella melko ison mahalaskun kevään 2015 Suomen mestaruuden jälkeen. Joukkueen peli takkusi läpi runkosarjan ja Viikingit pudotti pohjalaiset jo puolivälierissä. Huhujen mukaan joukkuehenki ei ollut aivan parhaalla tolalla kauden aikana. Nyt Seinäjoella puhaltavat kliseisesti sanottuna uudet tuulet.
Joukkueen lähtijöiden lista oli pitkä ja nimekäs. Maalivahtiosastolla nähtiin ehkä se isoin muutos, kun Jarno Ihme siirtyi Ruotsiin. Ykkösvahdin paikan ottanee nyt viime kausina penkin päätä kuluttanut Julius Kivimäki. Puolustuksen kivijalkana häärii Jyrki Holopainen. Matias Veikkola, Tuomas Mustonen ja Arttu Kukko ovat hyviä vahvikkeita puolustukseen, mutta ihan mestaruusvuosien tasolla materiaali ei ole.
Hyökkäyksessä on mukana edelleen kokeneita kettuja. Mikko Kohonen ja Sami Koski taikovat maaleja sekä pisteitä varmasti tuttuun tapaan. Jukka-Pekka Pelto-Arvo ja Henri Myllymäki ovat energisiä ja laadukkaita raastajia, jotka taitavat pistetehtailun. Ykkösketjussa aloittavalta Jari Hankkiolta voidaan odottaa todella kovia tehoja tulevalla kaudella.
Tommy Koponen teki viime kauden päätteksi tiettyjä johtopäätöksiä, ja joukkuetta lähdettiin uudistamaan rajusti. Lakeuksilta kantautuneiden tietojen mukaan harjoituskulttuurin suhteen ei ole tulossa muutoksia, vaan Seinäjoella on harjoiteltu nyt kahta kauheammin. Vaikka SPV ei välttämättä lähtökohtaisesti mitaleista pelaakaan, niin sitä ei voi aliarvioida missään tilanteessa.
Vahvuudet/heikkoudet:
+ Liike ja fysiikka
+ Kokemus kovista peleistä
+ Huippuluokan maalintekijöitä
+ Uutta nälkää uusien pelaajien myötä
– Maalivahtiosaston todellinen vahvuus mittaamatta
– Toimintakulttuuri on tiukka – meneekö kasetti jumiin?
Paras pelaaja: Jyrki Holopainen, puolustaja
Nouseva tähti: Matias Veikkola, puolustaja
Päävalmentaja: Tommy Koponen
—
7. OLS – kapeaa on, mutta silti pudotuspeleihin?
OLS on osoittanut viimeisinä vuosina, että joukkueesta löytyy potentiaalia esiintyä pudotuspeleissä keväästä toiseen. OLS:n juniorit ovat menestyneet sangen hyvin junioreiden SM-sarjoissa, ja oululaisten iloksi kohtalaisen suuri osa pelaajista on myös jäänyt OLS:n rivistöön.
Maalivahtiosastolla Ville Mestari kuuluu sarjan parhaimpiin torjujiin. Osaston täydentävät loukkaantumisten vuoksi sivussa oleva Hannu Koivisto ja Janne Liusvaara. Puolustuspää on muuten sangen keskinkertainen verrattuna kärkipään joukkueisiin. Ville Oksan jatko tekee hyvää muuten ohuelle puolustusmateriaalille. Lauri Tiiran voidaan odottaa nousevan yhä isompaan rooliin puolustuspäässä. Myös viime kaudella vakuuttavasti esiintyneen Olli Wikstedtin kehitys jatkunee.
Hyökkäyksen ykköspyssy olisi Valtteri Parviainen, mutta loukkaantuminen pitää pistehain poissa kevääseen saakka. Se sysää maalintekovastuuta Petri Niemelälle, Joni-Arttu Siepille, Tatu Kiipelille, Juho Sorrille ja Olli Kinnuselle. Kahden viimeksi mainitun lopullinen läpimurto saatetaan nähdä tulevalla kaudella. Monipuolisen Ville Turulan paluu oli tärkeä asia OLS:lle. Viime kaudella Dalenia edustanut Turula saatetaan nähdä myös tarvittaessa puolustajana.
Jami Herrala on onnistunut viemään OLS:n kaksi kertaa peräjälkeen pudotuspeleihin. Viime kaudella Classic oli liian kova vastus, ja Happee sitä edellisellä sesongilla. Seuraavan askeleen ottaminen on OLS:n ohuehkolle materiaalille liian kova pala, mutta eiköhän Oulussa pelata pudotuspelejä myös keväällä 2017.
Vahvuudet/heikkoudet:
+ Luotettava ykköstorjuja
+ Taitavia yksilöitä
– Materiaalin kapeus
– Puolustus varsin keskinkertainen
Paras pelaaja: Valtteri Parviainen, hyökkääjä
Nouseva tähti: Antti Suomela, puolustaja
Päävalmentaja: Jami Herrala
—
8. Nokian KrP – paras KrP pitkään aikaan
Nokian KrP:n pudotuspelipaikkaa voi pitää pienoisena yllätyksenä ottaen huomioon, että joukkue on karsinut sarjapaikastaan kolmella edellisellä kaudella. Tällä hetkellä nokialaisten materiaali vaikuttaa kovimmalta vuosiin.
Maalivahdeista Santtu Pohjonen on selkeä ykkönen, ja Janne Mennalalle sekä Antti Kortetmaalle voi povata vastuuta lähinnä 2.divioonassa. Pohjonen silti tuskin pelaa kaikkia pelejä. Puolustuksen ykkösnimiä ovat Joni Henttonen sekä Matti Koskela, Henttonen tosin pelannee myös sentterinä. Morics Krumins ja Lauri Lavonen ovat myös kelpoja pelimiehiä puolustuspäässä.
Hyökkäyspää vahvistui viime kauden jälkeen sen verran, että KrP saa nyt kasaan aiemman yhden kovan ketjun sijaan kaksi kovaa kentällistä. Ilkka Mäkipää, Henri Mäenpää, Jere Oksanen ja Ville Kangasmäki olivat kaikki sopivia hankintoja KrP:n rivistöön. Hyökkäyksestä löytyy myös uinuva timantti, sillä Henri Johanssonilta sopii edelleen odottaa kovia tehoja. Luonnonlahjakkuus Tommi Merto on erittäin juonikas ja vaarallinen pelaaja ottelusta toiseen.
Heikki Luukkonen on saanut paljon siimaa KrP-johdolta, vaikka menneet kaudet ovat olleet vaikeita. Nyt Luukkosella on paras sauma näyttää kyntensä, ja johdattaa joukkonsa toisenlaisiin pudotuspeleihin. KrP:n viimeisten vuosien otteiden suhteen tulee olla kuitenkin hieman skeptinen, ja todeta, että pahimmassa tapauksessa ne pudotuspelit voivat olla niitä viime vuosilta tuttuja playout-otteluita.
Vahvuudet/heikkoudet:
+ Huippuyksilöitä hyökkäyspäässä
+ Sopiva sekoitus nuorta ja vanhaa
– Fysiikka edelleen, vaikka tarinoiden mukaan yritetty parantaa
– Puolustus
– Nuorella Pohjosella iso vastuu, takana ohut maalivahtikalusto
– Muukalaislegioona, pelataanko oikeasti logolle?
Paras pelaaja: Joni Henttonen, hyökkääjä/puolustaja
Nouseva tähti: Toni Jaakkola, hyökkääjä
Päävalmentaja: Heikki Luukkonen
—
9. Koovee – uusi ilme
Kooveen viime kausien otteet ovat ailahdelleet, ja viime vuonna joukkue jäi kymmenenneksi. Valmennus vaihtui ja vastuuta kantaa nyt Valtteri Sainio, joka on toiminut seurassa aiemmin pelaajana ja apuvalmentajana. Samalla lähdettiin rakentamaan uutta, virkeämpää ja paremman asenteen toimintakulttuuria, jonka omaksuminen ottaa aikansa. Sainiolla on käsissään nuori nippu, sillä joukkueesta löytyy ainoastaan yksi 1980-luvulla päivänvalon nähnyt pelaaja, ja hän on vuonna 1989 syntynyt Tommi Ahola, 27.
Suurimman torjuntavastuun kantanee jälleen Arvid Vonk, mutta Kooveen peli ei kaadu siihen, vaikka maalille laitettaisiin Eero Peiponen tai Rasmus Hasu. Puolustuksen johtohahmona häärii Nico Andersson, joka on 25-vuotiaana joukkueensa kokenein puolustaja. Aleksi Jokela esiintyi viime kaudella vakuuttavasti kentän molemmissa päissä. Matias Lintulassa on kova potentiaali, ja Oilersista hankittu Ossi Koskinen tuo leveyttä takalinjoille. Puolustus ei ole silti erityisen nimivahva.
Kooveen hyökkäyspelin kannalta oli erinomainen asia, että Lassi Ylisiurunen päätti sittenkin jatkaa vielä uraansa liigatasolla. Miro Lehtisen lähtö vei tehoja pois hyökkäyksestä. Mikko Immonen, Samuli Salomaa ja Samu Saari ovat vielä nuoria pojankloppeja, mutta ovat ehtineet kerätä kannuksia liigatasolla jo usean vuoden ajan. Lassi Kotovaara on Koovee-hyökkäyksen ykkösnimi. Jasse Kuusisto ja Tommi Hakala olivat hyviä hankintoja. Kooveen hyökkäyksen vahvuus piilee siinä, että se on melko tasainen kokonaisuus, josta löytyy aimo annos potentiaalia.
Koovee tavoittelee Sainion johdolla pudotuspelipaikkaa, ja voi sen saavuttaakin, jos asiat osuvat kohdilleen. Jos kausi lähtee haasteellisesti liikkeelle, niin nuori joukkue saattaa romahtaa pahastikin. Parhaimmillaan joukkueessa on potentiaalia menestyä varsin hyvinkin tulevalla kaudella.
Vahvuudet/heikkoudet:
+ Laadukas hyökkäys
+ Vaatimustaso noussut
+ Energisyys
– Kokemattomuus
– Pakkiosasto ei yhtä kovalla tasolla kuin hyökkäys
– Uusien toimintatapojen omaksuminen ottaa aikansa
Paras pelaaja: Lassi Kotovaara, hyökkääjä
Nouseva tähti: Kristian Lamminen, hyökkääjä
Päävalmentaja: Valtteri Sainio
—
10. LASB – Metsurin pudotuspeliputki poikki?
Piskuisen Lammin pitäjän ylpeydenaiheen urheilutarina on ollut yksi kauneimmista suomalaisessa salibandyhistoriassa. Lammilla ei ole surkuteltu omaa pienuutta, vaan kurkotettu korkealle lähtökohdista huolimatta, ja se on kantanut hedelmää pitkässä juoksussa. Hämeenlinnaan kuuluva Lammi on kurkottanut nyt Lahtea kohden, ja yhdistyi järkevästi alueen pikkuseurojen kanssa. Joukkue pelaa pääosan kotiotteluistaan Lahdessa.
Maalivahdeista ykköstorjuja lienee Raumalta saapunut Pasi Järvinen. Puolustuksen tukipilareita ovat Henri Vilen, Steelersistä hankittu Jarno Mäkinen ja nuori Miikka Pentikäinen. Aki Syrjälä ja Matti Korhonen olivat viime kaudella tärkeitä palasia, mutta liigavauhdissa tilanne voi olla toinen.
Hyökkäyksen, ja koko joukkueen tärkein pelaaja on suurella kohulla hankittu Mikael Järvi. Vaikka Järven peliesitykset eivät olisi huippuvuosien tasolla, niin kokemus ja pelitaito ovat joukkueelle kultaa kalliimpia. Mainittakoon, että Järven joukkue on pelannut pudotuspeleissä koko miehen 20-vuotisen liigataipaleen ajan. Toinen tärkeä pelimanni on Lammin joukkueen sielu, Heikki Hätönen. Nuorista pelaajista löytyy roppakaupalla taitoa sekä potentiaalia. Rasmus Kainulainen dominoinee liigatasolla jo debyyttikaudella ja Justus Kainulaiselta voi myös odottaa paljon.
Petri Kemppainen ja Kalle Tyrkäs pääsevät valmentamaan salibandyhuumassa elävän Lammin melko hyvistä lähtökohdista. Pudotuspelipaikka olisi todella kova suoritus ja se vaatisi monen asian osumista täydellisesti nappiin. Toisaalta Lammin materiaalilla pitäisi pystyä säilyttämään liigapaikka, vaikka kyse onkin nousijajoukkueesta.
Vahvuudet/heikkoudet:
+ Mikael Järvi -efekti
+ Taitavat yksilöt
+ Hurmoshenkinen kotiyleisö
– Puolustus ja maalivahtiosasto
– Kokemattomuus liigatasolta
Paras pelaaja: Rasmus Kainulainen, hyökkääjä
Nouseva tähti: Justus Kainulainen, hyökkääjä
Päävalmennusporras: Petri Kemppainen ja Kalle Tyrkäs
—
11. Indians – Inkkarit sumpussa
Westend Indiansin tilanne on sangen mielenkiintoinen. Se pelasi kolme vuotta sitten ennakkoluulottomasti ja eteni pudotuspeleihin saakka. Kaksi seuraavaa kautta ovat olleet hankalampia ja otteet ailahdelleet paljon kauden sisällä. Joukkue on jäänyt molemmilla kausilla pudotuspelien ulkopuolelle.
Maalivahtiosastolla vastuuta jakavat Mikko Kirvesniemi ja Marek Öige. Puolustuksesta lähtivät Tuomas Mustonen ja Joel Markkola, joista molemmat olivat menetyksiä. Santeri Toropainen, Lauri Westerholm ja Teemu Venäläinen ovat puolustuksen suhteen avainasemassa. Espoosta kantautuneiden tietojen perusteella nuori Otto Lehkosuo ottanee aiempaa selkeästi isomman roolin.
Joukkueen johtohahmo on kapteeni Valtteri Kainulainen. Hyökkäyksestä lähti paljon juonikkuutta ja tulivoimaa Markus Markkolan, Eino Pesun ja Ville Kangasmäen muodossa. Uusia nimiä ovat Saku Hirmasto ja Miska Mäkinen, jotka ovat molemmat nuoria ja potentiaalisia pelaajia. Mikael Sieväsen tulee onnistua vähintään yhtä hyvin kuin viime kaudella. Nuoria lahjakkuuksia riittää Indiansin rosterissa usein kappalein, mutta liigatasolla breikanneita on mukana sangen vähän.
Pääkallo.fi:n tietojen mukaan Stefan Korhosen Indians lähtee kauteen melko inhorealistisella taktiikalla, mikä tarkoittaa sitä, että pelaajat eivät pallottomina juuri yli puolen kentän nouse. Näin joukkue on esiintynyt kaikissa harjoitusotteluissa. Taktiikka voi johtaa hyviinkin tuloksiin, mutta pitkällä tähtäimellä se voi tietää vaikeuksia. Indians on myös tiettävästi valmistautunut kauteen siten, että joukkue on harjoitellut mailan ja pallojen kanssa jo kesän alusta saakka, joten Inkkarit ovat alkukaudesta hereillä.
Vahvuudet/heikkoudet:
+ Lähtijöistä huolimatta potentiaalia piisaa
+ Sitoutunut ryhmä
– Materiaalin kapeus
– Pelitapa
Paras pelaaja: Valtteri Kainulainen, hyökkääjä
Nouseva tähti: Heikki Iiskola, hyökkääjä
Päävalmentaja: Stefan Korhonen
—
12. M-Team – karsintoja vältellen kauteen
M-Team oli viime kaudella ennakkoarvioita tasapainoisempi ja vahvempi joukkue. Helsinkiläiset välttivät lopulta karsinnat, ja säilyttivät sarjapaikan suoraan. Nyt puikoissa häärii Oulussa hyvää työtä tehnyt Jarmo Härmä, joka muutti pari vuotta sitten pääkaupunkiseudulle.
Ykkösvahdin viittaa kantaa Petri Lesch. Puolustus on melko tasavahva, mutta ei erityisen meritoitunut liigatasolle. Puolustuksen laatua edustavat Niko Mäkinen sekä NST:stä hankittu Anssi Tikkanen.
Hyökkäyksen suhteen M-Team koki kovan menetyksen pisteiden valossa, kun Riku Reunamäki palasi Tampereelle. Erästä napatut Mikko Pasanen sekä Riku Holopainen ovat hyviä hankintoja molemmat. Viime kaudella SM-hopeaa saalistanut Lauri Huusko on oiva lisä duunariosastolle. Antti Itkoselta ja Janne Makkoselta voidaan odottaa pisteitä entiseen tapaan.
Härmän M-Team ei ole pelaajamateriaaliltaan parasta A-ryhmää, mutta järkevällä pelaamisella sillä on mahdollisuus yllättää kenet tahansa. Hyökkäyksestä löytyy kuitenkin tekijämiehiä ainakin kahteen ensimmäiseen vitjaan. M-joukkue on onnistunut, jos säilyttää sarjapaikkansa ilman karsintoja.
Vahvuudet/heikkoudet:
+ Yhtenäisyys
+ Taisteluilme
– Kuka tekee Riku Reunamäen pisteet?
– Pakki- ja osittain myös veskariosasto
– Kokemattomuus kovista peleistä
Paras pelaaja: Antti Itkonen, hyökkääjä
Nouseva tähti: Riku Holopainen, hyökkääjä
Päävalmentaja: Jarmo Härmä
—
13. Steelers – teräsmiehille tiedossa haasteita
Steelers nousi Salibandyliigaan lopulta kabinetin kautta. Toisaalta joukkue oli viimeiset kaksi kautta Divarin kärkiryhmää, ja nousu olisi oletettavasti tullut ennemmin tai myöhemmin. Tuleva kausi tulee olemaan nousijoille sangen haastava.
Jaakko Vahtokari pitänee ykköstorjujan viitan ensi kaudella. Joukkueen puolustusta katsottaessa on todettava, että se ei ole erityisen vahvalla tolalla. Jere Liljenbäck oli hyvä hankinta, ja tuo liigakokemusta takalinjoille. Teemu Metsälä pelaa oletettavasti puolustajana, mutta on erinomainen myös hyökkääjänä.
Hyökkäyksen ykkösnimi on Iiro Nurminen. Ville Lastikan myötä joukkueesta lähti hurja määrä maaleja ja tehopisteitä. Nico Jonaeson on parhaimmillaan erinomainen, mutta liigatasolla ratkaisujen tulee tapahtua viime kausia nopeammin. Steelersissä on paljon nuorta voimaa, joten kokeneempien, eli Jouko Honkasen ja Timo Johanssonin tulee toimia hyvinä esimerkkeinä.
Jussi Sihvonen on hyvä luotsaamaan erityisesti nuoria pelaajia, joten hän lienee oikea mies oikeassa paikassa. Realistisena tavoitteena on varmasti liigapaikan pitäminen, mutta sekään ei tule olemaan helppo tehtävä.
Vahvuudet/heikkoudet:
+ Valmennus otti askeleen parempaan suuntaan
+ Taisteleva pelitapa
– Pelaajamateriaali
– Kokemattomuus
Paras pelaaja: Iiro Nurminen, hyökkääjä
Nouseva tähti: Teemu Metsälä, puolustaja
Päävalmentaja: Jussi Sihvonen
—
14. SalBa – Rauma poistuu liigakartalta
Rauman SalBan liigataival on ollut melkoista kuolontaistelua alusta loppuun. Liigapaikka on uusiutunut kahdesti karsintojen kautta, ja runkosarjassa joukkue on kärsinyt ajoittain pitkistä tappioputkista. Kauden 2016-2017 alla on vaikuttanut siltä, että Raumalle on todella vaikea saada uusia pelaajia, ja useampi pelaaja on jättänyt seuran.
Maalivahtiosasto vahvistui juuri kauden alla, kun Erän Teemu Kortelainen liittyi raumalaisten riveihin. Kortelainen kantaa varmasti joukkueen ykköstorjuntavastuun. Puolustuksen kannalta oleellista oli se, että Niko Kaerla ja Joni Rokosa jatkavat sittenkin joukkueen riveissä.
Hyökkäyksessä joukkue makaa paljolti Antti Keskitalon, Jani Lehtoniemen ja Miikka Sokan varassa. Pääosin hyökkäyspääkin on melko kokematon. Antti Vuorinen oli sangen tehokas viime kaudella Wirmossa, ja hän on yksi potentiaalinen pistenikkari ensi kaudellakin.
Viime kaudella Wirmo luotsannut Petri Seppinen joutuu todella kovan paikan eteen. Pelaajamateriaali on vähintääkin haastava. Liigapaikan säilyttäminen olisi raumalaisilta hyvä suoritus. Toisaalta raumalaiset ovat näyttäneet aiemmillakin kausilla, että joukkuetta ei aivan helpolla heivata takaisin Divariin.
Vahvuudet/heikkoudet:
+ Muutama hyvä yksilö, vain yksi hyvä ketju
+ Kotikenttä
– Materiaali
– Kokematon valmennus
Paras pelaaja: Miikka Sokka, hyökkääjä
Nouseva tähti: Antti Vuorinen, hyökkääjä
Päävalmentaja: Petri Seppinen