Kaikissa otteluista esiintyneistä pelaajista paras oli keskiarvolla 4 pelannut Peter Kotilainen. Myös Jarno Ihmeen lopullinen keskiarvo oli 4, mutta Ihme pelasi vain yhden kokonaisen ottelun ja torjui MM-finaalin rankkarikisassa.
Arvosanat järjestyksessä Saksa-ottelu, Sveitsi-ottelu, Viro-ottelu, Tanska-puolivälierä, Tshekki-välierä ja Ruotsi-finaali.
Maalivahdit:
Eero Kosonen 3 4 2 – 3 3 = 3
Torjunta %: 82,05
Arvio: Suomen ykkösvahti on tällä hetkellä maailman paras torjuja. Kosonen on huipputasolla varma suorittaja, eikä päästä vastustajaa koskaan helpolla. Näissä kisoissa myös Suomen puolustus piti huolen siitä, että torjuntatyöt jäivät vähäisiksi. Alkusarjassa yksi heikompi suoritus, mutta pääosin tuttua ja turvallista suorittamista.
Jarno Ihme – – – 4 – 4 = 4
Torjunta %: 100
Arvio: Urallaan ailahtelevuudesta syytetty Ihme debytoi MM-tasolla suorastaan vallan mainiosti. Oululaislähtöinen vahti piti nollapelin puolivälierissä Tanskaa vastaan, ja nappasi kylmiltään kaksi yritystä MM-finaalin rankkarikisassa. Suorastaan ihmeellinen suoritus.
Puolustajat:
Tatu Väänänen 3 2 4 3 3 4 = 3,17
Tehopisteet: 1+6=7
Arvio: Tyylikäs kapteeni on aina luotettava kentällä ja sen ulkopuolella. Tekee harvoin virheitä, ja on hyvä sekä pallollisessa että pallottomassa pelissä. Hieman yllättäen oli myös Suomen joukkueen toiseksi paras pistemies kisoissa.
Lauri Stenfors 2 3 3 3 3 3 = 2,83
Tehopisteet: 0+2=2
Arvio: Stenfors on todellinen pallottoman pelin erikoismies, eikä anna vastustajalle juuri lainkaan tilaa. Välillä hieman vaikeuksia pallollisen pelin kanssa, mutta hoiti oman tonttinsa pääosin kelvollisesti.
Janne Lamminen 3 2 3 2 4 3 = 2,83
Tehopisteet: 1+2=3
Arvio: Vikkelä Lamminen pelasi hyvän turnauksen takalinjoilla. Classic-vitja paransi turnauksen loppua kohden, ja myös Lammisen otteet kohenivat. Hyvä vääntämään ilman palloa, mutta myös pallollinen peli on uomissaan. Lammisen vitja ei päästänyt yhtäkään maalia koko turnauksessa.
Krister Savonen 3 3 3 4 4 4 = 3,5
Tehopisteet: 0+2=2
Arvio: Savonen pelasi itsensä viimeistään nyt koko salibandymaailman sydämiin. Pienehköstä koostaan huolimatta erinomainen kaksinkamppailija, joka ei horju tai luovuta missään vaiheessa. Pallonkäsittely silkkaa kultaa ja syötöt täyttä timanttia.
Juha Kivilehto 3 2 2 3 2 2 = 2,33
Tehopisteet: 0+2=2
Arvio: Kivilehto esiintyi turnauksessa ajoittain hyvin, mutta pääosin oli hankalaa. Nyt ei nähty väkeviä laitanousuja, joista mies on tunnettu aiemmin urallaan. Oudosti myös pallollinen peli tökki, vaikka se on ollut miehen vahvuuksia urana aikana.
Tommi Aro 2 2 – 2 2 4 = 2,4
Tehopisteet: 0+4=4
Arvio: Aron turnaus alkoi vaikeasti ja otteet olivat alkusarjassa hermostuneen oloisia varsinkin pallon kanssa. Esiintyi aluksi ykköskentässä ja sittemmin kolmosessa. Nostettiin kuitenkin finaalissa takaisin ykköseen ja kiitti vastuusta esiintymällä erinomaisesti kovimmassa paikassa.
Jonne Junkkarinen 3 – 3 3 – – = 3
Tehopisteet: 0+2=2
Arvio: Junkkarisen rooli läpi turnauksen oli toimia seitsemäntenä pakkina. Kentälle päästyään oli toimituksen mielestä hyvä, tuoden hiukan eloa ja vauhtia kolmoskentän tekemiseen. Toivottavasti nopeakinttuinen puolustaja saa mahdollisuutensa vielä tulevissa MM-kisoissa.
Hyökkääjät:
Peter Kotilainen 4 3 5 4 3 5 = 4
Tehopisteet: 10+6=16
Arvio: MM-kisojen parhaaksi valittu Kotilainen häikäisi läpi turnauksen. Osoitti epäilijöille, että pystyy ratkomaan ottelun kuin ottelun. Taso ei ailahdellut ja taitavan sekä nopean Kotilaisen ratkaisut olivat myrkkyä vastustajille.
Jani Kukkola 4 3 2 3 2 3 = 2,83
Tehopisteet: 4+2=6
Arvio: Suomen ykkössentteri aloitti turnauksen hyvin, mutta Tanska-ottelussa tullut loukkaantuminen hidasti menoa loppua kohden. Pisteiden valossa ei järin tasainen suoritus, sillä tehopisteet syntyivät alkusarjassa. On kuitenkin tärkeä tekijä myös puolustuspäässä.
Miko Kailiala 3 3 3 3 3 3 = 3
Tehopisteet: 5+0=5
Arvio: Kailiala pelasi alusta loppuun tasaisen varmasti Suomen ykkösviisikossa. Pelasi täysillä koko ajan ja onnistumisiakin tuli. Iski finaalin rankkarikisassa upean osuman.
Eemeli Salin 2 3 2 4 4 3 = 3
Tehopisteet: 3+2=5
Arvio: Salinin alkusarja ei sujunut odotusten mukaisesti. Pallollinen pelaaminen ja viimeistely oli vaikean näköistä. Paransi kuitenkin selkeästi turnauksen loppua kohden ja iski tärkeän osuman välierän lopussa. Erinomainen kahden suunnan pelaaja ja se tuppaa joskus unohtumaan miehen suoritteista arvioidessa.
Mika Moilanen 2 2 3 1 2 2 = 2
Tehopisteet: 2+1=3
Arvio: Sai paljon vastuuta turnauksessa, mutta esiintyi sangen vaisusti. Maalinteko ei oikein luonnistunut, vaikka se on miehen selkeitä vahvuuksia. Ei oikein löytänyt paikkaansa Suomen kolmosvitjassa, mutta oli silti nokkimisjärjestyksessä Mannisen edellä.
Mika Kohonen 3 – 3 2 2 3 = 2,6
Tehopisteet: 2+0=2
Arvio: Konkari oli koko turnauksen ajan kolmosvitjassa, ja kohtalaisen pienessä roolissa kaikkinensa. Pelasi pääosin perusvarmasti, ja jakeli helppoja syöttöjä kanssapelaajille. Nosti profiiliaan vielä finaalin rankkarikisassa upottamalla upean maalin. Moni saa uskoa tai luulla, että 39-vuotiaan Kohosen maajoukkueura oli tässä, mutta Pääkallon toimituksessa ei moisella lähdetä enää edes spekuloimaan. Oli joukkueen henkinen johtaja.
Tero Tiitu 3 – 3 2 2 2 = 2,4
Tehopisteet: 3+1=4
Arvio: Tiitun rooli oli yllättävän pieni siihen nähden, että kolmosvitja ei saanut peliään käyntiin oikein missään vaiheessa turnauksen aikana. Pelasi useimmissa otteluissa vain erän tai kaksi. Entinen sankari oli nyt sekatyömiehen roolissa, mutta hoiti tonttinsa mukisematta ja ammattimaisesti.
Sami Johansson 2 2 – 3 4 4 = 3
Tehopisteet: 5+0=5
Arvio: Johansson sairasteli alkuturnauksen aikana, ja otteet olivat vaisuja. Loppua kohden maalintekijä paransi roimasti ja se näkyi myös tilastoissa. Pelasi parhaat pelinsä välierissä sekä finaalissa ja oli isossa roolissa ratkaisevilla hetkillä.
Nico Salo 2 3 3 – 4 4 = 3,2
Tehopisteet: 2+3=5
Arvio: Salon salibandytietokone oli jälleen täydessä toiminnassa läpi turnauksen. Rytmitti ketjunsa peliä ja oli tärkeä apu myös omassa päädyssä. Johti mallikkaasti Suomen parasta viisikkoa, ja pelasi myös turnauksen parhaat pelinsä välierissä ja finaalissa.
Joonas Pylsy 2 2 3 3 – 3 = 2,6
Tehopisteet 1+2=3
Arvio: Pylsyn rooli vaihteli suuresti turnauksessa eikä ole ihme, että mies ei oikein päässyt sisään pelivauhtiin. Ei ollut erityisen hyvä, mutta ei varsinaisesti huonokaan. Saanee enemmän vastuuta tulevassa MM-projektissa.
Jami Manninen 3 2 3 3 2 – = 2,6
Tehopisteet: 3+1=4
Arvio: Tämän kauden Superliigan paras suomalaispistemies oli pienessä roolissa MM-joukkueessa. Pelasi pääosin kolmosvitjan vasempana laitana, eikä rooli oikein sopinut pistemiehelle. Manninen ei ole selkeästikään kolmosvitjan tai vasemman laidan pelaaja, joten toivotaan, että roolia mietitään jatkossa tarkemmin.
—
5 kalloa = maailmanluokan suoritus
4 kalloa = keskitasoa parempi suoritus
3 kalloa = keskivertosuoritus, perustekemistä
2 kalloa = parannettavaa jäi
1 kallo = luokaton suoritus
Kaikki kallotodistukset:
Saksa-ottelu
Sveitsi-ottelu
Viro-ottelu
Tanska-ottelu
Tshekki-ottelu
Ruotsi-ottelu
Yllättävän vähän osui ”maailmanluokan suorituksia” MM-kultajoukkueeseen. Toki ymmärrän, että arvostelussa on tarve erotella erittäin hyvät suoritukset timanttisista suorituksista.
Hienoa että laitetaan oikeasti sellaiset arviot kun ollaan mieltä, eikä peilata mm-kultaan suorituksena. Koska kyllähän Suomi pelasi juurikin tuolla keskiarvolla, eli parannettavaa jäi ja perustekemistä -väliin, tälläkertaa vain hyvä suoritus välierän lopussa ja finaalissa riitti MM-kultaan.
Rehelliset arviot pääosin, Tiitun ja Kohosen kohdalle lievästi legendalisää.
Hyvät olivat arviot ja analyysit. Valmentaja Kettunen onnistui kehittämään omaa tekemistään roolittamalla joukkue paremmin kuin aiemmissa kisoissa. Joukkue oli mielenkiintoinen kokonaisuus persoonia.
Eemeli Salin oli yllättävän pahoissa ongelmissa pallollisen pelin kanssa, kädet eivät pysy muun kentän pelivauhdissa mukana. Toisaalta Salin pelasi useamman kerran erinomaisesti puolustussuuntaan ja osui Tsekkiä vastaan tärkeällä hetkellä. Kohonen taas onnistui kokeneemman pelaajan roolissaan Tiitua paremmin. Finaalissa Mies oli lähes ratkaista finaalia väärään suuntaan. Riittääkö vauhti enää ihan huipulle? Kolmosketju ei löytänyt muotoaan koko kisojen aikana, mikä selittää ainakin osaltaan pelaajien suorituksia. Täytyy myös ihmetellä Kivilehdon ja Stenforsin ”jäätymisiä” pallollisessa pelissä.
Ja Peter Kotilainen…intoa ja hulluutta samassa paketissa. Persoona, jota laji tarvitsee. 🙂
Hemmetin hyvät ja rehelliset arviot, helposti sitä lähtee MM-kullan varjolla antamaan yksilöille liian paljon. Vanhoille ukoille selkeesti pieni legenda-lisä.
Nyt pitäisi pikkuhiljaa laittaa jäitä hattuun Kotilaisen kohdalla. Oli aika paljon tuuristakin kiinni tämän laivan seilaaminen. Pallollisena järkyttäviä menetyksiä, junnumaisia puskemisia sumppuun, ja näiden jälkeen useinmiten yv hyökkäyksiä omiin. Finaalin tapaus oikein malliesimerkki: järjetön haastoyritys, namu pois, rike, kakku ja pönttö omiin. Tällaisia tilanteita oli Kotilaisen turnaus täynnä. Finaalin maalit: moke hörppäs ekan, ja toinen tyhjiin. Ei nyt mitään järjetöntä magiaa havaittavissa. Hyvä poika, toivottavasti vaan kehittyy pelillisesti vielä merkittävästi.
Aivan, hölmöilee vielä. Mutta hyvä että näin vajavaisena pelaajana on MM-pörssikärki, 2 maalia finaalissa, arvokkain pelaaja ja niin edelleen. Koska on 22-vuotias saattaa vielä kehittyä. Ehkä sit pärjää paremmin vielä.
Kotilainen on juuri sellainen pelaaja, jota suomisalibandy tarvitsee! Vauhdikasta tunteella ja intohimolla pelaamista – antaa kaikkensa! Uhoaa! Näitä varovaisia virheiden välttäjiä on ihan liikaa! Kun mennään satasella, virheitäkin tulee, mutta mitään ei tapahdu, jos rohkeus puuttuu! Tosin kaikki ei näitä hurjapäitä voi olla, mutta muutama junnuissa kasvamassa- luonnon lapsia ja heitä myös mukaan!
Taitaa mennä näis turnauksissa pörssin voitto sille/niille, jotka eniten tehoilee heittopusseja vastaan. Ei hirveää painoarvoa, vaikka hyvä suoritus onkin. Tsekkiä ja Ruotsia vastaan ei oikein mitään asiaa, poikkareita ja pystysyöttöjä kolmen äijän läpi, ja taas tullaan omiin, ja lujaa. Finaalissa, kuten mainitsinkin, 2 maalia: toinen hörppy ja toinen tyhjiin. Pointtini on, että ei mitenkään kaiken tämän hehkutuksen väärti kuitenkaan.
Katsokaa pelit jos jaksatte, ja laskekaa kuinka monta peliä edistävää, ja toisaalta helppoa menetystä ”MVP” teki.
Perunan kanssa täysin samaa mieltä!
Mun mielestä kukaan kolmosesta ei olisi ansainnut kakkosta parempaa arvosanaa finaalista.
Kailiala liian vähän! Loistavaa monipuolisuutta ja joukkueen eteen pelaamista. Kun ei tossa ketjussa saanut palloa normaaliin tapaan, pelasi täysillä ja maalinedustalla normaalia enempi.
Suomen maailmanmestaruuden voittaneen joukkueen keskiarvo on siis 2,91. Ei ihan keskivertosuoritus. Ei lähelläkään maailmanluokan suoritusta. Tämä arvostelu on ihan kelvotonta.
Ei ole mahdollista voittaa maailmanmestaruutta keskivertosuorituksella. Kyllä tuo joukkue jotain teki oikein kun se riisui finaalissa Ruotsin aseet noin perusteellisesti. Pääkallon arvioija ei ilmeisesti oikein ymmärrä salibandyä.
Hitolle. Laskemasi keskiarvo perustuu kaikkien otteluiden keskiarvoon.. Ruotsi-finaalissa 2+16 pelaajan keskiarvo oli 3,28 ja arvosanat olivat turnauksen parhaat. Kaikissa otteluissa ei sitten välttämättä kulkenut yhtä hyvin toimituksen mielestä. Olet toki oikeutettu eriävään mielipiteeseen. Olimme kuitenkin myös sitä mieltä, että finaalipelissä Suomi esiintyi vahvasti ja pelasi turnauksen parhaan ottelunsa.
Et haasta et voi voittaa. Jos yrität pelata vain varman päälle ja pelkäät virheitä et voi voittaa. Täydellistä pelaajaa ei ole eikä tule. Suomi pelasi hienosti joukkueena paikaten toistensa virheitä. Ja niillä maaleilla ei oo paskankaan merkitystä miten ne tulee. Tuleeko ruotsin veskan hörpystä, takatolpilta tyhjiin, pakin tennarin kautta tai käsimaali. Kaikki lasketaan eikä kukaan muista miten ne tuli. Mestarit muistetaan 🙂
Joko se Tiitu saadaan pois sieltä soffalta?
Pelaaja-arvioinneista tuli mieleeni, että finaalissa mun silmään ruotsalaisista ei oikein loistanut muut kuin Kim Nilsson. Nilssonilla oli selkeästi voitonhalua eniten. Tai sitten se ei ollut ruotsalaisten vaisuutta vaan suomalaisten hyvyyttä. 🙂
Olen pääkallon melko tuore seuraaja ja ihmettelen negatiivisen palautteen määrää – myös nyt, vaikka voittajina maajoukkue tuli kotiin.
Mitä tuoreet maailmanmestarit mahtavat ajatella näistä osin hyvin teilaavista kommenteista?
Kahden kärkimaan keskinäisissä tilastoissa Suomi otti ison askeleen eteenpäin. Ruotsin isokokoista joukkuetta vastaan Suomi pärjäsi pallollisessa, taidollisessa pelissä. Pääsin katsomaan finaalin katsomosta, missä tunnelma ja tunne häiritsivät pelin analyyttistä seuraamista. Kun jälkikäteen olen katsonut rauhassa tallenteita ottelusta, niin kaikesta näkyy rauhallinen pallollisuus ja pelaajien fiksut pelilliset ratkaisut. Pelillisiä virheitä oli onnistumisiin verrattuna vähemmän. Hyökkäysalueen hyökkäyspeli oli pallollista ja pystyttiin tekemään pitkiä rauhallisia hyökkäyksiä. Ykkösen ja kakkosen peli oli taidollista ja onnistunutta.
Katsojana pelin seuraaminen oli jännittävää. Rankkarikisa osoittaa, että suomalainen valmennus on onnistunut kasvattamaan itsetunnoltaan ja psyykkisiltä ominaisuuksiltaan vahvoja ja voittavia pelaajia. Se on lajinäkökulmasta todella iso positiivinen asia. Tiukassa tilanteessa pystyy säilyttämään oman tasonsa, halutaan voittaa eikä pelätä epäonnistumista.
Rion olympialaisissa suomalaista urheilijoista osa myönsi suoraan, että kasetti ei kestä kilpailutilannetta. Nyt joukkueen nuorimmat/ensikertalaiset näyttivät, että voittamisen hetkellä nuppi ei mene nurinkurin.
Olen tässä kyllä hyvin samaa mieltä edellisen kanssa. Pistepörssin voittajakin on aivan susi, kasetti ei kestä ja kaikki on vain tuuria. Luulen että monikaan kommentoija ei ole omalla sarallaan koskaan laittanut sitä kuuluisaa 110% peliin eikä suorittanut ihan siellä ylimmällä äärirajalla. Jos tuonne menee virheitä pelkäämään, niin sillä voi saada sen pronssin taskuun sitten.
Ei se finaalikaan nyt niin huikean tasokasta peliä ollut kaikin puolin, etteikö arvosana voisi olla luokkaa 3 tai alle. Aika tylsää hinkkaamista ja raastamista suureksi osaksi. Jännää tietty kun tasaista. Ruotsissa arvioitiin samoin pelaajat molemmista jengeistä läpi ja keskiarvo oli alle kolmosen.
Eiköhän nämä puhtaasti negatiivista kommenttia heittävät tuo täällä enemmän esiin omaa sielunmaisemaansa, kuin analyyttistä arviointikykyään. Muut on aina väärässä ja itse oikeassa. Tuntuuhan se oudolta, että oman suosikki(?)lajin maailmanmestaruus on niin vaikea asia hyväksyä ja erityisesti jos siitä pitäisi olla vielä tyytyväinen! Tulipa se minkälaisella pelillä tahansa, niin helpolla se ei silti tule ikinä.
Kotilaisesta on monenlaisia mielipiteitä, mutta omaan silmään oli ainoita, joka oli hyökkäyssuuntaan vaarallinen läpi koko kisojen. Varmalla ja hitaalla pelillä olisi näissäkin kisoissa ollut tuomisina muutama pallonmenetys vähemmän ja hopeamitalit kaulassa. Mutta nyt nähtiin, että vaarattomastakin paikasta laukomalla voi saada maalin. Myös Ruotsia vastaan. Se, että pallo menee maaliin helponnäköisesti on pelkästään positiivista. Yleensä ne räkäpomput menee toisinpäin ja Suomen maalinteko on vain tuskallisen vaikeaa.
En tajua.. Olihan toi finaali aivan loistava salibandymatsi missä parhaat maat väänsivät tasaisesti eikä peli ollut mitään kyttäämistä jatkoaikaa lukuunottamatta mikä on aika luonnollista.. Toki näin on helppo sanoa kun Suomi voitti, mutta vähän menee ohi tää negatiivisuus? Monelle olis ollut ilmeisesti parempi, että Suomi olisi hävinnyt niin voisi taas mussuttaa täällä ja haukkua kaikki 😉
Kotilainen on kyllä minunkin mielestäni omanlaisensa koheltaja, joka välillä sekoilee enemmän kuin laki sallii. Toisaalta taas erinomaisen taitava, nopea, ja mieletön halu ratkoa paikasta kuin paikasta. Siksikin vähän ärsyttävä ja lopulta siis juuri sitä mitä laji tarvitsee, persoona.
Peruna luultavasti onkin juuri niitä, joita Peter on ärsyttänyt vähän enemmänkin, kun tuollaista kommenttia puusilmäilee. Maalintekijän maaleja molemmat.