Hämeenlinnan Steelers oli viime kauden yksi kovimpia positiivisia yllättäjiä sijoittuessaan sijalla kymmenen miesten Salibandyliigan runkosarjassa. Monissa kausiennakoissa Steelersiä uumoiltiin karsijaksi tai suoraksi putoajaksi.

Jussi Sihvosen luotsaama melko kokematon liigaryhmä käänsi kelkkansa vaikean syksyn jälkeen ja lähtee nyt toiseen perättäiseen liigakauteen. Pääluotsina melko kokematon ja tuntematon Sihvonen on Pääkallo.fi:n kesähaastattelusarjan seuraava uhri.

Mitä Jussi Sihvosen kesään on kuulunut?

– Paljon treenejä ja loppuaika on ollut oikeastaan perheen kanssa olemista ja veneilyä. Liigaan valmistautuminen vaatii paljon aikaa ja näin se on myös valmennuksen osalta. Toki valmennustiimissä on muitakin henkilöitä ja varsinkin noita fysiikkatreenejä ovat vetäneet fysiikkavalmentajat. Kesä on siis kulunut perheen ja salibandyn parissa, Sihvonen kertoo Pääkallo.fi:lle.

Joukkueen osalta kesä on sujunut paremmin kuin vuosi takaperin. Uusien pelaajien tulolistalla on ollut viime kautta kovempia nimiä, kuten maajoukkueessakin debytoinut Ville Lastikka ja liigakonkari Heikki Hätönen, jotka molemmat palaavat Hämeenlinnaan.

– Tosi hyvin on mennyt jos vertaa viime vuoteen. Meillä oli joukkueen raamit kasassa jo hyvissä ajoin ja sitä myötä päästiin rakentamaan tulevaa kautta jo hyvissä ajoin verrattuna viime kauteen. Muutama ihan mukava vahvistuskin saatiin mukaan ensi kaudeksi. Viime vuonna mentiin tuli hännän alla joka paikkaan ja ilmassa oli kaiken aikaa pieni paniikin poikanen, mutta nyt ollaan saatu valmistautua rauhassa ja tehdä omaa juttua.

– Tiedostetaan se, että enää ei päästä yllättämään ketään, mutta toisaalta taas ollaan menty eri tavalla itsekin eteenpäin. Viime vuonna harjoiteltiin harjoittelua ja nyt sitten ollaan jatkettu samalla teemalla ja kiristetty vähän vielä turboruuvia. Lyhyesti voisi sanoa, että hyvin ollaan treenattu joukkueena, Sihvonen tietää.

Steelers on satsannut tänä kesänä selkeästi myös fysiikkavalmennukseen. Fysiikkavalmennuksessa on mukana myös F1-kuljettaja Jèan-Eric Vergneä valmentanut Juuso Aho.

– Meillä on kaksi uutta fysiikkavalmentajaa. Toinen näistä on Juuso Aho, joka tuli F1-maailmasta. Hän oli vielä viime vuonna F1-kuljettajan personal trainer. Toinen fysiikkavalmentaja on Janne Juppo, joka on tullut jääkiekkopuolelta ja on tehnyt pitkän päivätyön HPK:n organisaatiossa.

– Mukaan on tuotu uusia harjoittelumuotoja ja on uudistettu siten, että on tehty paljon TRX-harjoitteita ja joukkueharjoittelusta on tehty yksilökeskeisempää. Lähdetty oikeastaan siitä, että asiat tehdää oikein ja on pyritty tekemään kehoa säästävää harjoittelua, joka ei kuitenkaan ole ollut yhtään kevyempää kuin aiempina vuosina.

– Mukana on ollut paljon uusia elementtejä ja molemmat fysiikkavalmentajat ovat myös personal trainereita ja ovat tuoneet mukanaan paljon uusia asioita salibandyharjoitteluun, Sihvonen sanoo.

Salibandypiireissä, sosiaalisessa mediassa ja Pääkallo.fi:n keskustelupalstalla on ajoittain puhuttanut pelaajien fyysisen puolen testaaminen. Varsinkin juoksutestit jakavat mielipiteitä.

Juostaanko Steelersissä Cooperin testiä?

– (naurahtaa) En ole kyllä itse kuullut tuosta puheenaiheesta, mutta meillä on 20 minuutin -juoksutesti käytössä. Sitten meillä on käytössä myös Chelsin-jaksotesti, joka on Erästä tuttu testimalli ja varmasti muutkin käyttävät sitä. Niitä tuloksia seurataan jokseenkin tarkkaan.

Kesäharjoittelun lomassa Steelers on ollut suven aktiivisin liigaseura sosiaalisessa mediassa. Sihvonen on itse ollut vahvasti mukana tekemässä videohaastatteluita ja kokee toiminnan tärkeäksi seuran kannalta.

– Tuon projektin piti käynnistyä jo viime vuonna samalla tavalla, että saataisiin vähän sellaista mielekästä tekemistä treeneihin ja pojat pääsisivät ääneen. Tarkoitus oli, että ei olla niin vakavia sen suhteen. Asiassa on myös sekin puoli, että liigajoukkueissa kaikki näkyvyys on aina positiivista.

– Sekin pitää vielä sanoa, että kesä on yleensä sellaista aikaa, että joukkueet puurtavat keskenään, niin toivoisi, että muutkin joukkueet hiukan raottaisivat sitä verhoaan ja sitä kaikkea mitä siellä touhutaan. Tämä on kuitenkin vielä selkeästi laji jossa pitää tehdä töitä, että ihmisiä saadaan sinne katsomoihin. Mielestäni tämä on paras keino, että tehdään pelaajista vähän tunnetumpia. Se saattaa näkyä katsomoissakin ja ”tuttuja” pelaajia halutaan tulla katsomaan herkemmin, Sihvonen paaluttaa.

Steelers nousi viime kaudella kuin feenikslintu

Steelers nousi viime kaudeksi liigaan kabinettien kautta ja joukkue ei saanut kasattua erityisen nimivahvaa ryhmää. Kovin moni joukkue ei olisi välttämättä tyytyväinen kymmenenteen sijaan, mutta Hämeenlinnassa se oli kova suoritus. Pudotuspelipaikkakin oli lopulta lähellä.

Steelers oli viime kauden isoin yllättäjä. Mistä se johtui?

– Realistinen kommentti tähän lienee se, että kukaan ei odottanut meiltä yhtään mitään. Olihan meillä paperilla varmasti heikompi nippu kuin monella muulla joukkueella ja se taas kääntyi loppujen lopuksi meidän eduksi. En väitä, että oli aliarviointia tai muuta, mutta kuten todettua, niin kukaan ei oikein odottanut meiltä mitään. Itse uskoimme kuitenkin omaan juttuumme ja joulutauon jälkeen saimme myös tietyllä tapaa päänupin mukaan tekemiseen ja sitä kautta peli rupesi näyttämään siltä miltä se olisi pitänyt näyttää jo syksyllä.

– Siinä oli valmentajalla ja joukkueella peiliin katsomisen paikka. Syksyllä ei saatu joukkuetta siihen lentoon mitä sen olisi pitänyt olla, mutta kevätkausi oli taas sitten paljon positiivisempi. Nälkä kasvoi siinä syödessä, mutta lopulta päädyttiin ihan oikealle sijalle ja ihan oikeat kahdeksan joukkuetta pelasivat pudotuspeleissä. Onneksi säilyttiin sarjassa ja meillä on taas uusi kausi näyttää, että mihin rahkeet riittävät liigatasolla.

Yksi tärkeä huomio Steelersin kaudessa tulee siinä, että joukkue ei voittanut 11 ensimmäisestä ottelusta kuin yhden ja pelasi yhden tasan. Tämän jälkeen edessä oli kuukauden mittainen MM-tauko, joka tuli selkeästi tarpeeseen, sillä sitä seurasi ”Teräsmiesten” viiden ottelun voittoputki.

– Tietyllä tapaa siinä aloitettiin kausi ihan alusta. Menetettyjä pelejä ja pisteitä ei saanut enää takaisin, mutta purettiin kausi osiin ja mietittiin suorituksia eritoten henkisellä tasolla. Mitä se menestyminen vaatii ja mitä asioita meidän täytyy muuttaa. Pelillisesti me ei tehty juurikaan muutoksia.

– Puolustuspelaamisen pitää toki olla liigassa tietyllä tasolla jos meinaa voittaa otteluita. Siihen me keskityttiin toki syksylläkin, mutta pystyttiin petraamaan siltä osin sitten vasta keväällä. Se näkyi tiukempina otteluina ja rehellisesti voi sanoa, että maalissa pelannut Tomi Aaltonen antoi meille mahdollisuuden voittaa niitä pelejä. Ei siinä nyt sen kummallisempaa reseptiä ollut käytössä. Kyllä se kuitenkin vaati paljon videoiden katselua ja henkiötasolle asti parannusta sen suhteen, että mitä siellä kentällä ei haluta nähdä, Sihvonen muistelee.

Penkin takana jo nuoresta lähtien

Sihvonen on kotoisin Espoosta, mutta muutti iällä Hämeenlinnaan. Arkistojen uumenista löytyy tietoja Sihvosen pelaajaurasta pääsarjatasolla. Kaudella 2004-2005 hän pelasi Hämeenlinnan Trackersissa 19 ottelua Divarissa tehoin 3+3 ja seuraavassa sesongilla viisi liigapeliä ilman tehopisteitä. Liiga- ja pelaajaura päättyi kyseiseen kauteen.

– Pelasin Steelersin edeltäjän eli Trackersin ensimmäisellä liigakaudella. Jo silloin minulla oli melko vakavat polvivammat taustalla ja en montaa peliä liigatasolla pelannut silloin. Voin sanoa, että olin pelaajana liigapeleissä mukana, mutta en merkittävässä roolissa.

Miten päädyit valmentajaksi?

– Liittyy tuohon aiemmin kerrottuun. Vakava polvivamma lopetti tosiaan pelaamisen ja esti eritoten treenaamisen liigatasolla. Nuorella iällä siirryin penkin taakse ja sieltä olen pikku hiljaa ponnistanut. Onneksi olin niinkin pitkään ollut hyvällä tasolla pelaajana mukana, sillä sitä kautta pääsin myös heti valmentamaan paremmalle tasolle. Se toi mielekästä tekemistä pelaajauran jälkeen. Siitä sitten olen systemaattisesti kehittänyt itseäni ja mennyt pienin askelin eteenpäin ja nyt ollaan tässä.

Sihvonen on ehtinyt siis valmentaa jo yli 10 vuotta.

– Olin Trackersissa jo silloin heti aluksi A-junioreiden SM-sarjassa valmentajana. Seuraavalla kaudella hyppäsin Trackersin miesten mukaan ja olin viisi kautta Trackersin liigajoukkueen apuvalmentajana. Sen jälkeen olin Divarissa LaSB:ssa ja sieltä tie vei Tapanilan Erän A-junioreihin sekä SM-sarjaan. Nyt kun palasin Trackersin jälkeen perustettuun Steelersiin, niin ympyrä sulkeutui tietyllä tapaa.

– Olen ollut mukana myös Salibandyliiton ikäluokkavalmennuksessa. Ensiksi 1997-syntyneiden ikäluokkavalmentajana ja sitten kun se projekti valmistui, niin vuonna 1999-syntyneiden ikäluokkavalmentajana. Tänä vuonna liityin sitten lopulta tuohon Suomen U23-maajoukkueen valmennukseen, Sihvonen luettelee.

Steelersistä pudotuspelijoukkue?

Valmentajana Sihvonen kokee saavuttaneensa jo paljon unelmiaan, mutta tavoiteltavaakin riittää edelleen.

– Unelmana on ollut muun muassa Suomen mestaruus ja se tuli saavutettua Erän A-junioreiden kanssa. Yksi tavoite on ollut valmentaa miesten liigassa päävalmentajana ja se on toteutunut. Kolmas unelma toteutuu parin viikon päästä Latviassa, kun saa laittaa valmentajana Suomi-paidan päälle.

– Siinä ne unelmat ovat olleet. On ollut mahdollisuus lähteä ulkomaille muutamankin kerran ja se on niin sanotusti kääntämätön kivi, mutta perhesyyt ja elämäntilanne ovat pitäneet toistaiseksi Suomessa. Tärkein tavoite jatkossa on se, että kehittyy niin hyväksi kuin pystyy ja toimii tämän parissa niin kauan kuin tämä on kivaa.

Mikä on Steelersin rehellinen tavoite ensi kaudeksi?

– Ei olla vielä lyöty lukkoon tavoitetta joukkueen kanssa, mutta voin sanoa henkilökohtaisen mielipiteeni. Oma tavoite on se, että joka vuosi pitää pystyä parantamaan. Jos viime vuonna päästiin kahden pisteen päähän pudotuspeleistä, niin vaikka muutkin joukkueet treenaa kovaa ja muuta, niin näen ihan realistisena, että jos asiat menevät hyvin, niin päästään kahdeksan parhaan joukkoon.

– Se on ainoa tavoite mihin tähdätään alustavasti, mutta sen jälkeen pitää miettiä uudestaan. Viime vuonna saatiin paljon anteeksi, kun päästiin yllättämään. Tänä vuonna täytyy lähteä tekemään asioita siten, että liigajoukkue vakinaistuu Hämeenlinnaan ja jollain aikajänteellä taistellaan vielä kirkkaimmista sijoituksista. Realistinen tavoite on kahdeksan parhaan joukkoon pääseminen ja se vaatii ensi kaudella täydellisen onnistumisen, Sihvonen päättää.

Tämän kesän muut kesähaastattelut:
Kesähaastattelussa nappikauden pelanneen Jymyn kapteeni: ”Me pohjalaiset tykkäämme, kun leukoja vähän louskutellaan”
Kesähaastattelussa kovaotteinen koirapaita: ”Välillä kuulee kaikenlaista huutelua”
Kesähaastattelussa sarjatasoa vaihtanut ja paluun itärajalle tehnyt Perttu Puska: “On yhtä motivoivaa pelata mestaruudesta tai noususta”
Kesähaastattelussa pääluotsiksi hypännyt Markus Huhtimo: ”Nyt on aika haudata vanha Erä ”