Ottelu on tilanteessa 4-4 ja peliä on pelattu 58.09, kun toisen joukkueen valmentaja ottaa tauolla aikalisän. Siinä onkin oiva tilaisuus juonia miten ottelu saadaan ratkottua ja vietyä täysi pistepotti tiukasta kamppailusta.
Vielä mitä, sillä oikeasti aikalisä otettiin siksi, että joukkue tajuaisi pelata lopun mahdollisimman varovaisesti omassa päässään palloa pitäen, jotta peli etenisi jatkoajalle. Jatkoajalle siksi, että molemmille joukkueille kertyi lisäpeliajasta automaattinen piste ja yhden ylimääräisen pisteen vuoksi kannattaa ottaa erikoisia riskejä, kuten maalivahdin pois tasatilanteessa, sillä se on jatkoajalla pelattavassa 4 vs. 4 -pelissä selkeä apu.
Jatkoajalle mentiinkin, mutta voiton vie toinen joukkue kahden miehen ylivoiman turvin, eikä pistettä varmistellut joukkue saanut peliään käyntiin koko jatkoajalla. Voittaja sai siis ottelusta kaksi pistettä ja häviäjä yhden.
Kyseinen tapahtuma ei ollut keksitty, vaan se oli ote viime perjantain Oilers-EräViikingit -ottelusta ja sen ratkaisuhetkistä. Tässä tekstissä ei ole tarkoitus syyllistää joukkueita tai valmentajia, vaan pohtia miksi tällaista voi nyt tapahtua. Luonnollisesti joukkueet ja valmentajat ajautuvat käyttämään näitä erinäisiä porsaanreikiä, kun se on vain mahdollista.
Hieno päätös, mutta…
Aiemmilla kausilla Salibandyliigaa on pelattu siten, että varsinaisen peliajan jälkeen on tullut viiden minuutin jatkoaika. Voitosta on saanut kaksi pistettä, jatkoajan jälkeisestä tasapelistä yhden pisteen ja tappiosta ei mitään.
Salibandyliiton liittohallitus teki viime keväänä päätöksen uudistaa sarjajärjestelmää siten, että ottelut pelataan ratkaisuun asti. Tämä tarkoitti sitä, että varsinaisen edessä on tällä kaudella jatkoaika neljällä neljää pelaajaa vastaan ja tasatilanteessa ammutaan rankkarit, joten otteluun haetaan aina voittaja. Tämä uudistus koskee muitakin pääsarjoja eli myös naisten liigaa ja miesten Divaria siinä missä kaikkia sarjoja, joissa pelataan yksittäisiä otteluita 20 minuutin tehokkaalla peliajalla.
Aivan erinomainen uudistus mielestäni, ja kaikki joiden kanssa olen aiheesta tämän kauden aikana keskustellut voivat allekirjoittaa saman aatoksen.
Harmi vain, että se pilattiin hölmöllä pistelaskusysteemillä. Tällä kaudella molemmat saavat automaattisesti pisteen jos mennään jatkoajalla. Ottelun voittaja saa joka tapauksessa kaksi pistettä, tulee voitto sitten varsinaisella peliajalla, jatkoajalla tai rankkareissa.
Tämä on aiheuttanut ikäviä lieveilmiöitä, kuten ajan kuluttamista ottelun ei loppuhetkillä, vaan loppuminuuteilla. Jos haluaa maalailla piruja seinille, niin kauden edetessä tuo trendi on tuskin vähenemään päin. Täten hyvin pieneltä tuntuva päätös voi aiheuttaa sen, että otteluiden loput menevät loppukaudesta pelkkään ajankulutukseen, koska jokainen kaipaa pisteitä.
Toisekseen otteluissa jaetaan eri määrä pisteitä varsinaisella peliajalla ja jatkoajalla, mikä on täysin epäloogista. Jatkoajalla ja rankkareissa kokonaispistepotti pomppaa yhtäkkiä kahdesta kolmeen pisteeseen.
Salibandyliigan toiminnanjohtaja Kimmo Nurminen kommentoi asiaa 24.3. julkaistussa Salibandyliigan tiedotteessa, jossa kerrottiin myös näistä uudistuksista:
– Muutosten uskotaan kannustavan molempia joukkueita pelaamaan myös jatkoajalla aktiivisemmin, tilanteessa jossa kumpikin joukkue on jo yhden pisteen varmistanut. Kun ottelut pelataan ratkaisuun asti, palvelee se yhtäältä urheilullista ratkaisua, toisaalta katsojille tuodaan uusi mielenkiintoinen elementti lisää, kertoi SSBL Salibandy Oy:n toimitusjohtaja Kimmo Nurminen.
Tämän suhteen on todettava, että SPV pelasi maksimaalisen passiivisesti myös jatkoajalla Happeeta vastaan, sillä se uskoi mahdollisuuksiinsa enemmän rankkarikisassa kuin jatkoajan 4 vs 4 -pelissä. Tämä kertoo myös siitä, että ollaan valmiita tekemään mitä vain pisteiden eteen.
Itseäni ihmetyttää myös, että miksi tässä annetaan jatkoajoille niin iso painoarvo, vaikka jatkoaikoja nähtiinkin 26/182 ottelussa eli noin 14 prosentissa peleistä miesten Salibandyliigassa. Mielestäni tämä on nimenomaan antiurheilullinen ratkaisu.
Kuka teki päätöksen ja millä perusteilla?
Tämä onkin tässä se mielenkiintoinen pointti ja ennemmin pitäisi kysyä, että kuka ottaisi vastuun päätöksestä?
Jatkan Nurmisen lainaamista samasta tiedotteesta. Tässä siis jatkoa edelliseen kommenttiin:
– Taustalla on vuorovaikutteisuus lajiaktiivien kanssa, pelaajista valmentajiin, seuratoimijoita unohtamatta. Tämän suuntaista toivetta on esitetty laajasti, joten on paikallaan reagoida siihen. Haluan painottaa, että tehtävien päätöksien lähtökohtana pitää olla salibandyn etu, eikä pelijärjestelmään kannata tehdä muutoksia vain muutosten vuoksi.
Miljoonan dollarin kysymys:
Miksi varsinaisen peliajan voitosta annetaan kaksi pistettä kolmen sijaan?
– Enemmistö saamastamme palautteesta tuki kahden pisteen voiton järjestelmää ja sen koettiin palvelevan lajin tarpeita paremmin. Ja olipa pistelaskujärjestelmä mikä tahansa, uskon että kauden päätteeksi paras joukkue kuitenkin voittaa, Nurminen sanoi tuolloin.
Henkilökohtaisesti olen päätöksestä kysellyt eri ihmisiltä ja olen kuullut eritoten liiton päästä, että seurat ovat tämän päätöksen puoltaneet. Näin kommentoi Salibandyliiton kilpailupäällikkö Ari Vehniäinen Urheilulehdessä marraskuun alussa:
”Seurat saivat vahvasti vaikuttaa tähän käytössä olevaan malliin ja niin se on jatkossakin. Nykyistä kohtaan vallitsi hyvin kattava yhteinen näkemys.”
Kolmen pisteen systeemiä Vehniäinen kommentoi näin:
”Sitä vastaan argumentoitiin sillä, että joukkueiden väliset piste-erot sarjassa kasvaisivat liian suuriksi.”
Ilmeisesti seurojen edustajat ovat sitten täysin eri linjoilla kuin liigajoukkueiden valmentajat, sillä Urheilusanomissa kysyttiin helmikuussa liigavalmentajien mielipiteitä, ja jatkan lainauslinjalla:
”Yksi ehdotus oli ylitse muiden, sillä peräti 11 liigavalmentajaa kannatti sitä, että varsinaisen peliajan jälkeen pelataan viiden minuutin jatkoaika ja tarvittaessa ammutaan rankkarit, jotta ottelulle löytyy voittaja. Tässä pistelaskusysteemissä varsinaisen peliajan voittaja saisi kolme pistettä, jatkoaika- tai rankkarivoittaja kaksi pistettä ja varsinaisen peliajan jälkeen hävinnyt yhden pisteen.
SPV:n Tommy Koponen oli muuten ehdotuksen kannalla, mutta hänen mielestään voittajalle annettaisiin tilanteesta riippumatta kaksi pistettä. Yksi päävalmentaja oli sitä mieltä, että rankkareita ei tarvitsisi ampua, mutta häviäjä saisi pisteen jatkoaikatappiosta.
Ainoastaan yksi nykyisistä liigavalmentajista (Steelersin Jussi Sihvonen) kannatti nykyistä mallia, jossa voitosta saa kaksi pistettä ja tasapelistä yhden.”
Ilmeisesti seuroja edustavat näitä päätöksiä tehtävissä kokouksissa jotkin muut henkilöt, joiden linjaukset ovat ristiriidassa esimerkiksi päävalmentajien mietteiden kanssa. Sinällään se on ymmärrettävää, että taloudellisesti vastuussa olevat ottavatkin kantaa laajempiin kysymyksiin.
Perustelut päätökselle
Tässä vaiheessa nostan esille sen pointin mikä itseäni harmittaa kaikkein eniten. Sen, että mikä on päätöksen todellinen perustelu. Olen kuullut ainoastaan yhden ja se on ollut tuo Urheilulehdessä mainittu, eli se, että tällä pyrittiin tasoittamaan mahdollisia taso- tai piste-eroja.
Miksi ihmeessä? Jos tasoerojen suhteen ollaan niin peloissaan, niin silloin pitää vähentää joukkuemäärää tai tehdä jotain muuta, eikä muuttaa pistelaskua. Pistelaskua muuttamalla laitetaan laastari avohaavan päälle.
Oikeasti pelkään, että on kyse myös siitä, että viime kauden tasoerokeskustelu on päässyt vaikuttamaan liiaksi päätöksentekoon. Asiaa nostivat esille vain muutamat pelaajat ja yksi valmentaja. Helmikuussa kun päätöksiä tehtiin, niin tilanne oli kuumimmillaan ja varmasti vaikutti kantoihin.
Surullista siinä on se, että Helsingin Sanomat ei oikeastaan juurikaan kirjoita salibandysta, ja tässä asiassa se oli ykkösketjun sentterinä hämmentämässä soppaa. Valtakunnallisen aviisin nostot varmasti vaikuttivat, kun ajateltiin lajin julkisuuskuvaa. Lajin ei kuitenkaan aina tarvitse säikähtää ulkopuolelta tulevaa kritiikkiä tai porinaa.
Kyseessä on myös trendiaihe, jota on käsitelty aiemminkin vuosien varrella ja viime kaudella vallitsi pienoinen perspektiiviharha, joka näyttäytyy erilaisena tänä vuonna. Classic ja EräViikingit olivat kaudella 2016-2017 täysin omassa kastissaan. Tällä kaudella tilanne on taasen se, Classicin takana on todella tasaista. Se ei johdu ainakaan pelkästään pistelaskusysteemistä.
Miten pisteet pitäisi laskea?
Monesti sanotaan, että pitäisi olla jokin parannusehdotus, jos arvostelee jotain. Tässä tapauksessa työ on harvinaisen helppo:
Jaetaan ensi kaudella varsinaisen peliajan voitosta jatkossa kolme pistettä.
Tiedän, että tämä on turhaa rutinaa tässä vaiheessa kautta, koska muutosta ei ole tulossa kesken kauden. Kuten jo aiemmin kehaisin, niin päätös oli muilta osiltaan erinomainen. Toisekseen päätökset Suomen Cupin muutoksista ovat olleet Salibandyliiton toimesta hyviä. Siksi jaksankin uskoa, että tämä virhe korjataan ensi kaudeksi.
Päätöksenteon suhteen mielenkiintoista on tietysti se, että periaatteessa liitto on yhtä kuin seurat, ja seurat voivat oikeasti vaikuttaa päätöksiin. Ehkä liigajoukkueissakin ollaan tyytyväisiä päätökseen, mutta pidän sitä sangen erikoisena jos niin on.
Yksi uuden pistelaskun peloista on se, että jatkoaikoja nähdään aiempaa enemmän. Laskin tämän kauden tilanteen ja tähän mennessä on pelattu ottelua 72 ja niissä on nähty 13 jatkoaikaa. Se tarkoittaa sitä, että 18 prosenttia peleistä on ratkottu jatkoajalla ja pienellä otannalla on siis tullut hienoista nousua. Useampi kuin joka kuudes ottelu on siis mennyt jatkoajalle, jota nyt ei voi sinällään pitää huonona asiana.
Sarjataulukko näyttäisi muuten tältä, jos varsinaisen peliajan voitosta saisi kolme pistettä:
O 3P 2P 1P 0P Pisteet
1. Classic 11 9 1 1 0 30
2. Happee 10 6 1 0 3 20
3. Nokian KrP 10 4 2 3 1 19
4. Oilers 11 5 1 2 3 19
5. EräViikingit 10 5 1 0 4 17
6. SPV 10 5 0 2 3 17
7. TPS 12 4 1 2 5 16
8. LASB 11 5 0 0 6 15
9. Indians 9 3 2 1 3 14
10. SB Welhot 10 4 1 0 5 14
11. OLS 10 3 1 0 6 11
12. Koovee 11 2 1 2 6 10
13. SalBa 9 3 0 0 6 9
14. Steelers 10 1 1 0 8 5
Sarjataulukko by Toni Lötjönen.
Tiesitkö muuten, että Pääkallo.fi kysyi liigajoukkueiden kapteenien mielipiteitä pistelaskusta syksyllä 2011 ja se oli seurausta Jani Hakkaraisen kirjoittamalle bloggaukselle, jossa ehdotettiin kolmen pisteen jakamista voitosta? Eräänlainen trendiaihe siis tämäkin.