SB-Pro eteni naisten Salibandyliigan huipennukseen eli Superfinaaliin viikko sitten. Nurmijärven ylpeys pelaa nyt finaalissa toisena vuotena putkeen.

Sitä ei toki voi pitää yllätyksenä, sillä Pro ja arkkivihollinen Classic ovat kohdanneet naisten finaaleissa tai finaalissa kuudesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Pro on saalistanut mestaruuden kerran eli vuonna 2014.

SB-Pron pääkäskijäksi tälle kaudelle TPS:sta siirtynyt Matti Kaipio oli erittäin tyytyväinen kauden työskentelyolosuhteisiin.

– Olen todella tyytyväinen ennen kaikkea siihen, että kuinka ollaan päästy rakentamaan tätä joukkuetta sekä harjoittelemaan ja valmistamaan joukkuetta tähän Superfinaaliin. Koko kausi on saatu vetää siten kuten olen halunnut ja valmentajana olen aina unelmoinut tällaisesta tilanteesta.

– Pelaajat ovat vastanneet huutoon ja seura on luonut todella hyvät puitteet harjoittelemiselle. On ollut todella mahtava kausi nimenomaan tämän Superfinaaliin valmistautumisen kannalta ja olen todella tyytyväinen siihen mitä ollaan saatu aikaiseksi, Kaipio suitsutti Superfinaalin alla.

Sekä Pro että Classic selvittivät puolivälierät ja välierät puhtaalla pelillä. Runkosarjassa nurmijärveläispoppoo aloitti nihkeästi ja kärsi kaksi tappiota. Samanlainen kahden ottelun tappiojakso osui myös helmikuulle, mutta runkosarjan kakkostila varmistui lopulta PSS:aa paremmalla maalierolla.

– On ollut heikkojakin jaksoja ja ne ovat mielestäni kuuluneet kasvuprosessiin luonnollisena osana. Kokonaisuus oli pisteiden valossa ihan riittävän vahva. Kotietu saatiin ja tuossa loppukeväästä vielä vähän pelienkin kustannuksella tehtiin rakentavaa harjoittelua, minkä vuoksi ei oltu ihan iskussa kaikissa peleissä. Samoin kävi myös alkusyksystä.

– Alkukaudesta tuli pieniä nukahduksia sarjapisteiden osalta, eikä pystytty ihan parhaisiin suorituksiin läpi kauden. Kuitenkin kokonaispistemäärään voi olla tyytyväinen. Syyskauden riittävä pistemäärä mahdollisti sen, että keväällä oli myös mahdollisuus harjoitella vähän enemmän pelien kustannuksella ja pisteet riittivät sarjan kakkostilalle, Kaipio arvioi pelillistä menestystä.

SB-Prosta löytyy laadukkaita pelaajia laajalta rintamalta. Mukana on nuoria lahjakkuuksia ja kokeneita naisten maajoukkueen tukipilareita. Kaipio nostaa kysyttäessä yhden selkeän onnistujan esille.

– Tiltu Siltanen on ollut silloin kovimmillaan, kun on kaivattu maalivahtia kaikkein eniten. Koko joukkuetta kun miettii, niin meillä on äärimmäisen laaja materiaali. Ryhmä on siitä mielenkiintoinen, että meillä on pelaajia neljään hyvään viisikkoon. Koko kauden ajan ollaan pystytty viemään pelit läpi melko hyvin kolmella viisikolla. Kaventamista on tarvinnut harrastaa hyvin vähän, ja puhutaan ihan yksittäisistä peleistä, kun on jouduttu kaventamaan kahteen kentälliseen.

– Tiltun lisäksi pitää siis sanoa, että meillä on äärimmäisen laaja materiaali ja hyvin harjoitellut ryhmä. Hyviä pelaajia riittää moneen viisikkoon, Kaipio kehaisi.

Naisten liiga menossa oikeaan suuntaan

Viime vuosina, kauden alla ja kauden aikana on puhuttanut naisten liigan taso, ottelumäärät ja muut sarjan laatuun liittyvät seikat. Viime kauden päätyttyä Jyväskylän Happee sekä helsinkiläinen M-Team luopuivat sarjapaikoistaan ja runkosarja pelattiin kymmenellä joukkueelle kaksinkertaisena sarjana, joten otteluita kertyi vain 18 joukkuetta kohden.

Minkälainen oli naisten liigan taso tällä kaudella mielestäsi?

– Taso harppasi ihan huimasti, kun liigaa kavennettiin sattuneesta syystä. Jyväskylästä levisi pelaajia muihin ryhmiin ja M-Teamista ErViin. Joukkuemäärän vähentyminen nosti siis sarjan tasoa melko rajustikin.

– Se kertoo tietysti myös jotain, että Classic on tänä vuonna hävinnytkin pelejä jopa 300 % enemmän kuin aikaisempana vuonna. Tiukkoja pelejä on riittänyt muutenkin kärkikaartin kesken. Oikeaan suuntaa on menty, Kaipio vakuutti.

SB-Pro ei ole jäänyt surkuttelemaan pientä ottelumäärää.

– Ottelumäärä oli pieni, mutta me ei jääty ruikuttelemaan sitä, vaan me ollaan pelattu paljon. Tuo finaalipeli kun lasketaan mukaan, niin meillä on varmaan 45 peliä kasassa tänä vuonna, kun lasketaan kaikki treenipelitkin mukaan. Joulutauolla pelattiin Kooveeta, PSS:aa ja ÅIF:ia vastaan.

– Ollaan pelattu paljon pelejä myös poikajoukkueita vastaan. AC Hakin A-poikien 1. divisioonajoukkuetta sekä meidän omia B-poikia vastaan ja Heinolan C-poikien SM-sarjajoukkuetta vastaan. Ollaan haettu tarkoituksella paljon pelejä, Kaipio kertoi.

Muutoksiakin on kuitenkin luvassa. Kaudelle 2019-2020 tulee muutos, jonka myötä liigassa pelaa kaikkiaan 16 joukkuetta kahdessa eri tasolohkossa. Uutta systeemiä on kehuttu ennakkoon.

– Uudistus on tervetullut, koska saadaan sitä kautta lisää liigapaikkakuntia, kun 16 joukkueen liiga tulee vuoden siirtymäkauden jälkeen. Pelimäärää päästään myös nostamaan, kun ensi vuonna on 22 peliä ja seuraavana 25. Nämä ovat hyviä muutoksia. Systeemi on vieläpä sellainen, että parhaat tulevat pelaamaan enemmän keskenään, mikä on myös hieno juttu. Uudistus on pelkästään positiivinen.

Pitkä ja vivahteikas salibandyura takana

Kaipion salibandyura on ollut melko pitkä, sillä mies on valmentanut jo yli 20 vuotta ja toiminut jo ennen sitä lajin parissa. Salibandykiemuroihin hän ajautui Keski-Suomen Suolahdessa Urhon toiminnan kautta. Varsinaiset sarjajoukkueiden valmennukset alkoivat Ilveksessä noin 20 vuotta sitten, jolloin hän pelasi Ilveksen 1. divisioonajoukkueessa ja valmensi seuran C-poikia.

Kaipio luetteli pitkän listan eri valmennuspestejä ja ensimmäiset niistä olivat Tampereella ja Keski-Suomessa, jossa hän valmensi muun muassa yhden puolikkaan kauden Happeen naisten liigajoukkuetta. Sittemmin tie vei vahvemmin läntiseen Suomeen ja Kaipio valmensi muun muassa Huittisten SBS Rupua naisten liigassa sekä lukuisia 1-4. divisioonatason miesten joukkueita. Viimeisin pesti Kaipiolla oli TPS:ssa, jossa mies valmensi naisten joukkuetta 2,5 vuotta. TPS-pestin kohokohta oli Suomen Cupin voitto vuonna 2017.

Kaipion seurahistoriaan mahtuu myös yksi mielenkiintoinen anekdootti.

– Suolahden Urhossa olen ollut jaoston puheenjohtajana jo 16-vuotiaana. Kirjoitin omiin siirtopapereihini alaikäisenä nimet, Kaipio hymähti.

Toinen seikka valmennusuralla on ollut maajoukkuevalmennus. Vuonna 2001 Kaipio pääsi Seppo Pulkkisen valmennusryhmään, kun Suomi valmistautui vuoden 2003 MM-kisoihin. Kun Pulkkinen lopetti vuonna 2007, niin Kaipio otti maajoukkueen päävalmentajan vastuun ja johdatti Suomen Västeråsin vuoden 2009 MM-kisoihin.

– Tulin silloin Seppo Pulkkisen jälkeen päävalmentajaksi ja silloin siinä oli tietynlainen nuorennusleikkaus päällä, ja joukkuetta piti uudistaa silloin jonkin verran. Kokeneita pelaajia oli juuri jäämässä pois. Valmentajan vaihtohan tuli pitkän projektin jälkeen, Kaipio aloitti.

Kaipio kiitteli erityisesti Salibandyliiton roolia omassa tilanteessaan.

– Äärimmäisen mielenkiintoinen ja kasvattava projekti se oli silloin. Salibandyliitto on kasvattanut minua ja olin silloin aiemmin apuvalmentajana ja olen käynyt kaikki liiton koulutukset. Olen myös ollut sitä ennen aluevalmentajana tytöissä sekä pojissa. Salibandyliitto antoi mahdollisimman hyvät lähtökohdat lähteä vetämään projektia päävalmentajana naisten maajoukkueessa.

– Oli minulla toki liigavalmennuksestakin kokemusta sitä ennen. Ei saatu kisoissa ihan parasta mahdollista tulosta, kun välierissä jouduttiin Ruotsia vastaan ja sehän tarkoitti pronssiottelua. Sillä tavoin saatiin kuitenkin mahdollisimman pienin vahingoin uudistettua joukkuetta.

– Suomella oli äärimmäisen hyvät olosuhteet ja resurssit toimia maajoukkueessa, joten tapahtumia riitti. Se oli siinäkin mielessä mielenkiintoinen tilanne, että joukkuetta sai oikeasti työstää. Se ei ollut vain se yksi tapahtuma johon mentiin, vaan se oli parin vuoden prosessi jonka aikana seurattiin pelaajia ja koetettiin kehittää toimintaa sekä joukkuepeliä. Se jäi päällimmäisenä mieleen, Kaipio muisteli kymmenen vuoden takaisia tapahtumia.

Kaipion maajoukkuevalmennusuralta muistetaan myös se, että silloin tuli yllättävän paljon pelaajien kieltäytymisiä maajoukkuetoiminnasta. Mies itse kertoo oman näkemyksensä tapahtumista.

– Siellä oli liigavalmentajia, jotka selkeästi myös kielsivät pelaajia tulemasta maajoukkueeseen. Heillä oli jotain kaunoja minua kohtaan silloin, kun oltiin oltu vastakkain aiemmin uralla. Minun valintaani ei sulatettu ja kiukuttelu alkoi silloin samantien. Sellaista siinä oli taustalla, Kaipio avasi.

Kaipio on valmentanut myös Venäjän naisten maajoukkuetta. Suomalaisvalmentajan johdolla maa eteni karsinnoista vuoden 2015 Tampereen MM-kisoihin, jossa joukkue sijoittui sijalla 11. Kaipiolla on myös hiukan kokemusta venäläisen miesjoukkueen valmennuksesta. Kulttuurissa oli eroa valmennuksen kannalta.

– Olin naisten maajoukkueessa toista vuotta päävalmentajana ja vedin Moskova Spartakin miesten kanssa EFC-turnauksen syksyllä 2016. Naisten maajoukkueprosessi oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että meillä oli hyvät resurssit toimia joukkueen kanssa MM-karsinnoissa ja MM-kisoissa. Meillä oli ihan sama määrä leiripäiviä kuin Suomen maajoukkueella, joten valmistautuminen ei eronnut siinä mielessä huippumaihin. Pelattiin hyvä määrä treenipelejä ja nähtiin säännöllisesti joukkuetta.

– Jos kerrot omia ajatuksia päävalmentajana Venäjällä, niin et saa minkäänlaista vastakaikua. Se on heidän mielestään niin, että jos valmentaja sanoo jotain, niin asia on niin, eikä sitä kommentoida, eikä asiasta käydä keskustelua. Vaikka yrittäisi kaivaa mielipiteitä, niin halutaan silti miellyttää, Kaipio tiesi.

Joukkuetaktiikan sisäistäminen tärkeässä roolissa

Kaipio on kokenut valmentaja ja jossain määrin tunnettukin. Valmennusproseseissa miehellä on melko selkeät sävelet.

Pidätkö itseäsi autoritäärisenä valmentajana?

– En osaa sanoa. En tunnista itseäni täysin sellaiseksi, Kaipio pohti.

Korostuuko valmennuksessasi erityisesti taktinen osaaminen?

– Joukkueen sisäistetty taktinen osaaminen on isossa arvossa. Arvostan eniten sitä, että joukkue on sisäistänyt taktiikan ja se myös näkyy kentällä niin, että sitä toteutetaan ja asioihin osataan reagoida riittävän nopeasti. Ylivalmentamisesta olen mielestäni päässyt eroon, ja siitä, että piirretään kiskoja ja kaavoja mitä sitten pyritään noudattamaan. Se tekee pelaamisesta aina vähän hidasta.

– Se kuitenkin kuuluu jokaisen joukkueen kasvuprosessiin, että ensin pitää vähän tappaa luovuutta kunnes se luovuus tulee esille entistä vahvempana. Se on mielestäni sitä taktista osaamista, Kaipio linjasi.

Kuten Kaipion aiemmista kommenteista saattoi jo päätellä, niin työntekoa ei ole unohdettu miehen valmennusfilosofiassa.

– En näe muita vaihtoehtoja menestyä kuin työnteon kautta. Siihen olen itse aina uskonut, Kaipio paalutti.

Ammattilaisena valmentaminen ei ole tällä hetkellä mahdollista Kaipion kohdalla.

– En ole täysin ammattivalmentaja. Olen puolipäiväinen valmentaja ja toimin yrittäjänä. Pystyn panostamaan valmentamiseen lähes 100 % ja mielestäni pääseen satsaamaan riittävästi valmennustyöhön. Työt hiukan kärsivät tämän valmennusharrastuksen vuoksi, mutta tulen juuri ja juuri toimeen ja se riittää tällä hetkellä, Kaipio kertoi.

Classic kaatuu reagointipelillä

Kuten todettu, niin Kaipiolla on kokemusta kansainvälisiltä kentiltä ja veri vetää edelleen mukaan maajoukkuetoimintaan.

– Olen tässä käynyt neuvotteluja muutamankin maajoukkueen kanssa ja tällä hetkellä on Hollannin liiton kanssa neuvottelut aika pitkällä. En vielä tiedä mitä siitä tulee seuraamaan. Keskusteluja kuitenkin käydään.

SB-Pron suhteen tavoitteet on asetettu korkealle tällä kaudella ja tulevaisuudessa.

– Tänä vuonna tavoitteena on Suomen mestaruus ja ensi vuonna sitten Champions Cupin voitto uutena haasteena Prolle. Prolla on vahva joukkue kasassa ensi kaudeksi ja tilanne näyttää todella hyvältä sen suhteen. En tarkoita, että olisi tulossa mitään jälleenrakennusta, vaan että joukkue uusiutuu sopivasti ja meille sopivilla pelaajilla. Työnteon kulttuuri on hyvällä tasolla ja töitä tullaan tekemään entistä kovemmin ja laadukkaammin, Kaipio vakuutti.

Classic on luonnollisesti kivenkova finaalivastus. Tamperelaisryhmä on hallitseva mestari ja monella tapaa sarjan laadukkain ryhmä, mutta Kaipio näkee, että Prolla on aseet mestaruuden saavuttamiseen.

Millä tavoin Classic on kaadettavissa viikonloppuna?

– Ihan meidän omalla pelillä. Meidän oma peli on sitä, että pelataan tarkkaa ja kurinalaista puolustuspelaamista ja reagoidaan nopeasti. Jos meillä on mahdollisuus päästä iholle kiinni päädyssä tai keskikentällä, niin pyritään pääsemään kaksinkamppailuihin käsiksi. Sitä kautta pyritään kääntämään peliä nopeasti.

– Reagointipeli ja suunnanmuutokset on se mihin pyritään. Lauotaan joka paikasta, Kaipio päätti.

Superfinaali Classic-SB-Pro pelataan lauantaina 21.4. klo 13.30 alkaen Hartwall Arenalla.